Salla

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo Sallan kunnasta. Muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.
Salla
Salla.vaakuna.svg Salla.sijainti.suomi.2008.svg

vaakuna

sijainti

www.salla.fi
Sijainti 66°50′N, 028°40′EKoordinaatit: 66°50′N, 028°40′E
Maakunta Lapin maakunta
Seutukunta Itä-Lapin seutukunta
Perustettu 1857
Kokonaispinta-ala 5 873,08 km²
7:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 5 729,85 km²
– sisävesi 143,23 km²
Väkiluku 3 814
209:nneksi suurin 30.9.2014 [2]
– väestötiheys 0,67 as/km² (30.9.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 9,4 %
– 15–64-v. 60,1 %
– yli 64-v. 30,6 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 98,8 %
ruotsinkielisiä 0,2 %
saamenkielisiä 0,1 %
– muut 1,0 %
Kunnallisvero 20,50 %
130:nneksi suurin 2014 [4]
Kunnanjohtaja Kari Väyrynen
Kunnanvaltuusto 27 paikkaa
  2013–2016[5]
 • Kesk.
 • PS
 • Vas.
 • Kok.
 • SDP

12
5
5
3
2
Äteritsiputeritsipuolilautatsibaari, jonka nimi oli Suomen baarien pisin, oli jo lopettanut toimintansa kuvan ottohetkellä 2006.

Salla (vuoteen 1936 Kuolajärvi) on Suomen kunta, joka sijaitsee Lapin maakunnan kaakkoisosassa. Kunnassa asuu 3 814 ihmistä[2] ja sen pinta-ala on 5 873,08 km2, josta 143,23 km2 on vesistöjä.[1] Väestötiheys on 0,67 asukasta/km2.

Sallan kirkonkylältä on matkaa Kemijärvelle 67 kilometriä, Kuusamoon 115 kilometriä ja Rovaniemelle noin 150 kilometriä. Kantalahteen kirkonkylältä kertyy matkaa 214 kilometriä. Sallan naapurikunnat ovat Kemijärvi, Kuusamo, Pelkosenniemi, Posio ja Savukoski.

Kunnan keskustaajama on Sallan kirkonkylä (entinen Märkäjärvi). Kirkonkylällä asuu 1 844 ihmistä (31.12.2011) [6]. Suurimpia kyliä ovat Kursu, Salmivaara ja Saija, jotka olivat aikaisemmin taajamia. Kelloselässä sijaitsee Kelloselän rajanylityspaikka. Salla on tunnettu matkailupaikkakuntana, mutta myös korkean työttömyyden alueena. Sallassa sijaitsee Sallatunturin matkailukeskus ja Poropuisto. Kunnan alueella sijaitsevat myös Oulangan kansallispuisto, joka ulottuu myös Kuusamon kaupungin puolelle sekä Värriön luonnonpuisto, joka jatkuu Savukosken puolelle. Sallan alueen kautta kulkee myös valtakunnallinen UKK-retkeilyreitti.

Pääosa Sallan alueesta kuuluu Kemijoen vesialueeseen. Kunnan pohjoisosasta alkaa Vienanmereen laskeva Tuntsajoki. Sallan eteläosasta alkavat niin ikään Vienanmereen laskevan Oulankajoen latvapurot.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuolajärvi oli turkisaluetta. Siellä oli 19 kotakuntaa vuonna 1555. Suuren Pohjan sodan jälkeen uudisasutus laajeni. Kuolajärvi kuului vuodesta 1776 osaksi Kemijärveä, vaikka oli aikaisemmin kuulunut Kuusamoon. Hankalien ja pitkien yhteyksien vuoksi kuolajärveläiset rakensivat oman kappelin 1828 ja anoivat 1824 oikeutta Kemijärven alaiseen kappeliseurakuntaan, mikä vahvistettiin vuonna 1857. Tätä itsenäisen seurakunnan alkamista pidetään kunnan perustamisvuotena.[7]

Metsäteollisuus ja tukinajo toivat Kuolajärvelle sosialismin ajatuksen ja paikkakunnalla oli 1906 tukkityöläisten lakkoja. Muurmannin rata paransi Venäjän pohjois-etelä-yhteyksiä, minkä vuoksi Kuolajärvestä tuli sotatarvikkeiden kuljetusreitti Venäjälle. Vuonna 1922 Kuolajärvellä tapahtui Neuvostoliittoon siirtyneiden suomalaisten kommunistien järjestämä niin sanottu läskikapina.

Kunnan nimi muutettiin 1936 Sallaksi. Väkiluku lisääntyi niin, että vuoden 1860 asukasmäärä 1 479 kasvoi sadassa vuodessa lähes kymmenkertaiseksi: vuonna 1964 asukkaita oli 10 389.[7]

1930-luvun mittaan Sallassa tehtiin niin sanottuja "autosavottoja", koska suuria ja hyvälaatuisia metsiä oli vedenjakajan itäpuolellakin. Savotoilta ajettiin tukit kuorma-autoilla Kemijoen vesistöön kuuluvien uomien varteen, josta ne uitettiin edelleen.

Talvisodan päättäneessä Moskovan rauhassa 1940 enemmistö siihenastisen Sallan alueesta pysyi Suomessa, mutta pinta-alaltaan suuri itäosa (Vanha Salla) siirtyi Neuvostoliitolle luovutettuihin alueisiin. Kodittomaksi jäänyt osa sallalaisista asutettiin toimintaansa jatkaneen kunnan alueelle, jossa Märkäjärven kylästä tuli uusi kuntakeskus ja kirkonkylä. Kunta eli vahvaa nousukautta aina 1960-luvun loppuun saakka, johon asti väkiluku kasvoi ja syntyvyys oli omaa luokkaansa. Sen jälkeen alkoi suuri muuttoliike enimmäkseen Ruotsiin. Vuonna 1966 kunnassa asui yli 11 000 ihmistä. Kiihkeimmän muuton vuosina monet kylät menettivät jopa puolet asukkaistaan ja kunnan väkiluku laski rajusti, lähes puolittuen muutaman vuoden kuluessa. Monissa kylissä asukasmäärä puolittui muutamassa vuodessa. Kunnan väkiluku on laskenut vuosi toisensa jälkeen siitä lähtien. Toinen suuren muuton aalto tuli 1990-luvulla, jolloin väkiluku myös jatkoi voimakasta laskuaan. Huomattavaa on se, että esimerkiksi Kemijärven väkiluku on ollut suuren muuton ajoista noususuuntainen joinain vuosina.

Väkiluvun kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sallan kunnan väestökehitys on ollut 1960-luvulta lähtien laskeva. Vuonna 1970 kunnassa asui 8 840 ihmistä. Väkiluku painui alle 4 000:n marraskuussa 2012. [8]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Sallan väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
7 256
1985
  
6 875
1990
  
6 269
1995
  
5 812
2000
  
5 142
2005
  
4 571
2010
  
4 162
Lähde: Tilastokeskus.[9]

Sallan kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aatsinki, Aholanvaara, Ahvenselkä, Hautajärvi, Hietajärvi, Hirvasvaara, Isohalme, Kallunki, Kelloselkä, kirkonkylä, Kotala, Koutelo, Kursu, Käsmä, Naruska, Niemelä, Oulanka, Onkamo, Pahkakumpu, Paloperä, Saija, Salmivaara, Selkälä, Tuohikylä, Vallovaara, Varvikko, Vittikko.

Luovutetun alueen kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alakurtti, Korja, Kuolajärvi. Kuolajärvi (kirkonkylä), Lampela, Sallansuu, Sovajärvi, Tuutijärvi, Vuorijärvi, Yläkurtti

Nähtävyyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]