Sakkola

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sakkola
Lakkautettu kunta – luovutettu Neuvostoliitolle
Sakkola location map.PNG

sijainti

Lääni Viipurin lääni
Maakunta Karjalan historiallinen maakunta
Perustettu 1200-luku1
Lakkautettu 1948
(luovutettu Neuvostoliitolle 1944)
Pinta-ala  km²
– maa 349,4 km²
Väkiluku 6 395  [1]
(1939)
väestötiheys 18,3 as/km²

1 Mainitaan ensimmäisen kerran

Sakkolan epävirallinen perinnevaakuna.

Sakkola, (kirkonkylän nimenä vuodesta 1948 ven. Громово, Gromovo) on entinen Suomen kunta Karjalankannaksella Neuvostoliitolle vuonna 1944 luovutetulla alueella. Kunnan pinta-ala oli 349,4 km² ja vuonna 1939 siellä oli 6 395 asukasta.[1]

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sakkolan vanha historiallinen nimi on Sakkula. Sakkula-niminen pogosta oli olemassa jo 1200-luvulla. Pähkinäsaaren rauhassa se jäi Novgorodin puolelle, ja mainitaan Vatjan viidenneksen verokirjassa Sakkulan muodossa. Nimi muutettiin vuonna 1735, kun papisto ja virkamiehet alkoivat kirjoittaa U:n tilalle O:n ruotsin kielen ääntämisen mukaan. Kansan suussa historiallinen Sakkula-nimi säilyi kuitenkin pitkään. [2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suvanto jakaa Sakkolan kahtia. Kirkonkylä sijaitsi järven pohjoispuolella. Alkujaan nykyistä kokoa suurempi järvi laski länteen päin Vuokseen ja Vuoksi Käkisalmen kautta Laatokkaan. Vuonna 1818 kevättulvien takia kaivettiin oja Suvannon ja Laatokan välillä olleeseen hiekkakannakseen. Lopulta Suvannon vesi syöksyi Laatokkaan sellaisella voimalla, että vei mukanaan suuria puita, kiviä ja rakennuksia. Jylinä kuului Pähkinälinnaan asti, missä soitettiin kirkonkelloja kolme vuorokautta. Topelius kertoo kirjassa Vanha kaunis Suomi, että rakennuksen pirstaleilla kiekui kukko Laatokalla. Järven pinta laski seitsemän metriä ja syntyi 5 000 hehtaaria viljelyskelpoista maata. Yhteys Vuokseen katkesi kokonaan. Tämän jälkeen Vuoksen rantojen viljelijät päättivät alentaa kevättulvia. Kiviniemessä kaivettiin ja syntyi koski, jonka kautta Vuoksen vedet alkoivat virrata Suvannon ja sen uuden lasku-uoman, Taipaleenjoen, kautta Laatokkaan vuonna 1857. Tämän seurauksena Vuoksen lasku-uoma muuttui täysin ja vanhan pohjoisemman virtaus tyrehtyi, kun valtaosa Vuoksen virtaamasta alkoi kulkea Suvannon kautta.

Sakkolan väestöä sijoitettiin jatkosodan jälkeen seuraaviin kuntiin: Huittinen, Lempäälä, Messukylä, Pirkkala, Punkalaidun, Tottijärvi, Tyrvää, Vesilahti ja Viiala.[3]

Kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Petäjärven rautatieasema ennen sotia

Sakkolan kylät olivat Arkuntanhua, Haitermaa, Haparainen, Kaarnajoki, Karhola, Kelja, Kiviniemi, Kottila, Lapinlahti, Lohijoki, Lupra, Mönkö, Ojaniemi, Petäjärvi, Purpua, Riiska, Röykkylä, Sakkola, Valkjärvi, Viiksanlahti, Vilakkala ja Volossula.

Lukuvuonna 1937–1938 kunta oli jaettu 13 koulupiiriin.[4]

Sakkolan porsaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sakkola oli erityisen tunnettu laadukkaista porsaistaan. Sakkola kehittyi porsaspitäjäksi rajojen ollessa vielä avoimia, ja pietarilaisille tuotettiin 4–6-viikkoisia teurasporsaita. Sittemmin markkina-alue laajeni enemmälti Suomeen. Sakkolan porsaita ei tuotettu suurissa sikaloissa, vaan yksityisten ihmisten maatiloilla. Sakkolan ylivertaisten porsaiden maine heikkeni kuitenkin aiheettomasti, kun muiden pitäjien heikompilaatuisia porsaita alettiin kaupitella sakkolalaisina. Usein sanotaan, että Sakkolan porsaille tunnusomaisia olivat suuret luppakorvat.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Verkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen virallinen tilasto VI. Väestötilastoa 93. Väestösuhteet vuonna 1939. SVT VI:93
  2. Sakkolan historiaa. Toinen painos, 1987. Sakkolan historiatoimikunta, 1951.
  3. Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 129. Otava 1950, Helsinki.
  4. Kansakoululaitos lukuvuonna 1937–38 (PDF) (Taulu XI: Maalaiskuntien kansakoulut lukuvuonna 1937–1938. Yleisiä tietoja kunnittain.) Kansalliskirjaston julkaisuarkisto Doria: Tilastollinen päätoimisto. Viitattu 2.11.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]