Mänty

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mänty
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Magnoliophyta
Alakaari: Havupuut Pinophytina
Luokka: Havupuut Pinopsida
Lahko: Pinales
Heimo: Mäntykasvit Pinaceae
Suku: Männyt Pinus
Laji: sylvestris
Kaksiosainen nimi
Pinus sylvestris
L., 1753
Katso myös

Mänty eli metsämänty (Pinus sylvestris), honka tai petäjä on mäntyjen sukuun ja mäntykasvien heimoon kuuluva puu. Mänty on karujen olosuhteiden puu, joka kestää kylmää, kuivuutta ja ravinteiden niukkuutta, mutta valokasvina edellyttää paljon valoa.

Mänty on ikivihreä puu, jonka neulaset pysyvät puussa yleensä 3–5 vuotta. Vanhin neulasvuosikerta varisee pois puusta loppukesällä. Neulaset ovat pareittain kääpiöversoissa. Mänty kasvaa 30–35 metriä korkeaksi, harvoin 40-metriseksi. Karuilla seuduilla se jää usein huomattavasti matalammaksi. Suomen vanhin mänty on iältään noin 780 vuotta[1] . Mänty on tuulipölytteinen ja paljassiemeninen. Sen siitepöly on keltaista ja värjää paikoin vesiä. Männyn kävyt ovat kartiomaisia, lyhyitä ja melko pieniä. Kävyn ja siemenen kehitys kestää kaksi kesää.

Vanhoissa, vähintään 200 vuoden ikäisissä männyissä on kilpikonnankuvioinen paksu kaarna eli ns. kilpikaarna joka suojaa puuta metsäpaloilta. Kaarnassa voi näkyä metsäpalojen aiheuttamia haavautumia eli palokoroja.

Sienistä muun muassa voitatti elää symbioosissa männyn kanssa.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Levinneisyys

Männyn levinneisyysalue ulottuu Espanjasta Keski-Euroopan kautta Pohjoismaihin ja itäiseen Siperiaan. Se on ollut aiemmin tavallinen myös Britteinsaarilla, mutta liikahakkuiden takia jäljellä on enää hajanaisia alkuperäisesiintymiä Skotlannissa. Levinneisyysalueen pohjoisosissa mänty kasvaa merenpinnan tasolta 1000 metrin korkeudelle, mutta eteläosissa se on korkeiden vuoristoalueiden puu, kasvaen 1200–2500 metrin korkeudella. Suomessa mänty muodostaa lähes puolet maan puustosta, ja se kasvaa kaikkialla maassa korkeimpia tuntureita ja uloimpia saaristoluotoja lukuun ottamatta.

Metsämännystä on olemassa kolme virallisesti hyväksyttyä muunnosta: var. mongolica Mongoliassa sekä läheisillä Etelä-Siperian ja Kiinan alueilla, var. hamata Balkanilla, Pohjois-Turkissa ja Kaukasuksella sekä tavallisin muunnos var. sylvestris muualla männyn levinneisyysalueella.

Männyn levinneisyysalue
Männyn levinneisyysalue
Männyllä on voimakkaat juuret, jotka pureutuvat syvälle maahan. Isolla männyllä on paksu, suoraan alaspäin työntyvä pääjuuri. Arvellaan, että mikäli pääjuuri vahingoittuu esimerkiksi istutuksen yhteydessä, mänty jää kitukasvuiseksi. Kuvan männyt pysyvät tukevasti pystyssä, vaikka eroosio on kuluttanut pois lähes metrin verran maanpintaa. Vastaavassa tilanteessa kuusi olisi jo luultavasti kaatunut
Männyllä on voimakkaat juuret, jotka pureutuvat syvälle maahan. Isolla männyllä on paksu, suoraan alaspäin työntyvä pääjuuri. Arvellaan, että mikäli pääjuuri vahingoittuu esimerkiksi istutuksen yhteydessä, mänty jää kitukasvuiseksi. Kuvan männyt pysyvät tukevasti pystyssä, vaikka eroosio on kuluttanut pois lähes metrin verran maanpintaa. Vastaavassa tilanteessa kuusi olisi jo luultavasti kaatunut

[muokkaa] Käyttö

Mänty on tärkeä puulaji metsätaloudessa ja metsäteollisuudessa. Metsänviljelyssä kiertoaika on 50–120 vuotta, pisin esiintymisalueen koillisosissa, missä kasvu on hitainta. Mäntymetsiä voidaan uudistaa kylvämällä tai istuttamalla tai ne voivat uudistua luonnollisesti. Suomessa mänty oli tärkeä raaka-aine tervanpoltossa ennen teollistumisen aikaa. Nälkävuosina männyn jälsi- ja nilakerroksesta tehtiin pettujauhoja. Männyn puuaines on väriltään vaaleanruskeasta punaruskeaan.

[muokkaa] Männyn tuhohyönteisiä

[muokkaa] Lähteet

  1. Tuomo Wallenius: Lapista löytyi ennätysvanha mänty 2007. Metsäntutkimuslaitos. Viitattu 7. elokuuta 2007.

[muokkaa] Aiheesta muualla


Suomalaiset havupuut
luonnonvaraiset: kataja | euroopanmarjakuusi | metsäkuusi | mänty
istutetut: euroopanlehtikuusi | japaninmarjakuusi | kanadantuija | sembramänty | siperianlehtikuusi | siperianpihta
Henkilökohtaiset työkalut