Mänty
Wikipedia
| Mänty | ||||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||||
| Pinus sylvestris L., 1753 |
||||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||||
Mänty eli metsämänty (Pinus sylvestris), honka tai petäjä on mäntyjen sukuun ja mäntykasvien heimoon kuuluva puu. Mänty on karujen olosuhteiden puu, joka kestää kylmää, kuivuutta ja ravinteiden niukkuutta, mutta valokasvina edellyttää paljon valoa.
Mänty on ikivihreä puu, jonka neulaset pysyvät puussa yleensä 3–5 vuotta. Vanhin neulasvuosikerta varisee pois puusta loppukesällä. Neulaset ovat pareittain kääpiöversoissa. Mänty kasvaa 30–35 metriä korkeaksi, harvoin 40-metriseksi. Karuilla seuduilla se jää usein huomattavasti matalammaksi. Suomen vanhin mänty on iältään noin 780 vuotta[1] . Mänty on tuulipölytteinen ja paljassiemeninen. Sen siitepöly on keltaista ja värjää paikoin vesiä. Männyn kävyt ovat kartiomaisia, lyhyitä ja melko pieniä. Kävyn ja siemenen kehitys kestää kaksi kesää.
Vanhoissa, vähintään 200 vuoden ikäisissä männyissä on kilpikonnankuvioinen paksu kaarna eli ns. kilpikaarna joka suojaa puuta metsäpaloilta. Kaarnassa voi näkyä metsäpalojen aiheuttamia haavautumia eli palokoroja.
Sienistä muun muassa voitatti elää symbioosissa männyn kanssa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Levinneisyys
Männyn levinneisyysalue ulottuu Espanjasta Keski-Euroopan kautta Pohjoismaihin ja itäiseen Siperiaan. Se on ollut aiemmin tavallinen myös Britteinsaarilla, mutta liikahakkuiden takia jäljellä on enää hajanaisia alkuperäisesiintymiä Skotlannissa. Levinneisyysalueen pohjoisosissa mänty kasvaa merenpinnan tasolta 1000 metrin korkeudelle, mutta eteläosissa se on korkeiden vuoristoalueiden puu, kasvaen 1200–2500 metrin korkeudella. Suomessa mänty muodostaa lähes puolet maan puustosta, ja se kasvaa kaikkialla maassa korkeimpia tuntureita ja uloimpia saaristoluotoja lukuun ottamatta.
Metsämännystä on olemassa kolme virallisesti hyväksyttyä muunnosta: var. mongolica Mongoliassa sekä läheisillä Etelä-Siperian ja Kiinan alueilla, var. hamata Balkanilla, Pohjois-Turkissa ja Kaukasuksella sekä tavallisin muunnos var. sylvestris muualla männyn levinneisyysalueella.
[muokkaa] Käyttö
Mänty on tärkeä puulaji metsätaloudessa ja metsäteollisuudessa. Metsänviljelyssä kiertoaika on 50–120 vuotta, pisin esiintymisalueen koillisosissa, missä kasvu on hitainta. Mäntymetsiä voidaan uudistaa kylvämällä tai istuttamalla tai ne voivat uudistua luonnollisesti. Suomessa mänty oli tärkeä raaka-aine tervanpoltossa ennen teollistumisen aikaa. Nälkävuosina männyn jälsi- ja nilakerroksesta tehtiin pettujauhoja. Männyn puuaines on väriltään vaaleanruskeasta punaruskeaan.
[muokkaa] Männyn tuhohyönteisiä
- Aitomonikirjaaja (Polygraphus poligraphus)
- Havukantojäärä (Rhagium inquisitor)
- Havununna (Lymantria monacha)
- Havutikaskuoriainen (Trypodendron lineatum)
- Jättipuupistiäinen (Urocerus gigas)
- Kiiltokirjanpainaja (Ips amitinus)
- Kirjanpainaja (Ips typographus)
- Kirjokudospistiäinen (Acantholyda hieroglyphica)
- Kirvat (Aphididae)
- Kuusentähtkirjaaja (Pityogenes chalcographus)
- Käpypikikärsäkäs (Pissodes validirostis)
- Laakakolva (Pytho depressus)
- Latvapikikärsäkäs (Pissodes piniphilus)
- Männynniluri (Hylastes brunneus)
- Männynversokääriäinen (Rhyacionia buoliana)
- Mäntyankeroinen (Bursaphelenchus xylophilus)
- Mäntykirva (Pineus pini)
- Mäntymittari (Bupalus piniarius)
- Mäntypistiäiset (Diprionidae)
- Mänty-yökkönen (Panolis flammea)
- Nelihammaskirjaaja (Pityogenes quadridens)
- Neulassarviainen (Calomicrus pinicola)
- Okakaarnakuoriainen (Ips acuminatus)
- Papintappaja (Callidium violaceum)
- Parihammaskirjaaja (Pityogenes bidentatus)
- Peltolude (Lygus rugulipennis)
- Pihkakääriäinen (Retinia resinella)
- Pikakirjoittaja (Ips sexdentatus)
- Pikkukirjanpainaja (Ips duplicatus)
- Punalatikka (Aradus cinnamomeus)
- Pystynävertäjä (Tomicus piniperda)
- Ranskanräätäli (Monochamus galloprovincialis)
- Ruskomäntypistiäinen (Neodiprion sertifer)
- Sarvijaakko (Acanthocinus aedilis)
- Sinipuupistiäinen (Sirex juvencus)
- Suutari (Monochamus sutor)
- Taimipikikärsäkäs (Pissodes castaneus)
- Tukkimiehentäi (Hylobius abietis)
- Tyvipikikärsäkäs (Pissodes pini)
- Täplätoukkakäpymittari (Eupithecia abietaria)
- Töpöneulassääski (Thecodiplosis brachyntera)
- Ukkoniluri (Dendroctonus micans)
- Vaakanävertäjä (Tomicus minor)
- Vaippaniluri (Hylurgops palliatus)
- Ytimennävertäjät (Tomicus sp.)
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Tuomo Wallenius: Lapista löytyi ennätysvanha mänty 2007. Metsäntutkimuslaitos. Viitattu 7. elokuuta 2007.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Virtuaali-arboretumin sivu metsämännystä
- Takapihan yrttikasvit -tietopaketti
- Metsäntutkimuslaitos, METLA: Metsätuho-opas
| Suomalaiset havupuut | ||
|---|---|---|
| luonnonvaraiset: | kataja | euroopanmarjakuusi | metsäkuusi | mänty | |
| istutetut: | euroopanlehtikuusi | japaninmarjakuusi | kanadantuija | sembramänty | siperianlehtikuusi | siperianpihta | |

