Tamminiemi

Tamminiemi Villa Ekudden
Tamminiemi mereltä kuvattuna
Osoite	Seurasaarentie 15
Sijainti	Helsinki
Koordinaatit	60°11′23″N, 24°52′59″E
Valmistumisvuosi	1904
Suunnittelija	Sigurd Frosterus ja Gustaf Strengell
Omistaja	Suomen valtio
Käyttäjä	Urho Kekkosen museo
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Tamminiemi (ruots. Villa Ekudden) on entinen Suomen tasavallan presidenttien virka-asunto, nykyinen Urho Kekkosen museo (lyh. UKK-museo) Helsingin Meilahdessa.

Varhainen historia

Tunnettujen suomalaisten jugend-arkkitehtien Sigurd Frosteruksen ja Gustaf Strengellin suunnittelema huvila meren rannalla, kauniin puiston keskellä, valmistui tukkukauppias Nissenin käyttöön vuonna 1904. Sen asuinpinta-ala on 450 neliömetriä. Omistajanvaihdosten jälkeen talon lahjoitti valtiolle kauppaneuvos Amos Anderson vuonna 1940. Helsingin ilmasuojelupäällikön, eversti Väinö Karikosken määräyksestä Tamminiemeen rakennettiin väestönsuoja loppuvuodesta 1944.

Presidentin virka-asuntona

Tamminiemeä käyttivät virka-asuntonaan ennen Kekkosta Risto Ryti ja C. G. E. Mannerheim. Juho Kusti Paasikivi viihtyi sen sijaan paremmin Presidentinlinnassa ja luovutti Tamminiemen puolisonsa Alli Paasikiven sukulaisten käyttöön. Kekkonen, jota miellyttivät Presidentinlinnaa vaatimattomampi virka-asunto ja sen ympäristön tarjoamat hyvät ulkoilumahdollisuudet, muutti mielellään Tamminiemeen ja rakennutti sinne hirsisaunan. Talo peruskorjattiin, ja Sylvi Kekkonen sisusti sitä yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Tamminiemen kirjastossa on kahden kirjailijan ja intohimoisen lukijan jäljiltä yli kolmetuhatta teosta. Yksityiselämänsä ohella Urho Kekkonen keskitti presidentinviran hoidon Tamminiemeen niin täydellisesti, että hän kävi Presidentinlinnassa yleensä vain kerran viikossa, perjantaisin. Myös presidentin äiti Emilia Kekkonen asui viimeiset aikansa Tamminiemessä.

1960-luvulla Tamminiemi tuli kuuluisaksi muun muassa "lastenkutsuista", joihin Kekkonen kutsui nuorta älymystöä. Sylvi Kekkonen puolestaan kokosi ympärilleen kirjallisen piirin. Saunaan lisättiin myöhemmin uima-allasosasto, ja siellä saunottiin lauantaisin vakiovieraiden, Tamminiemen saunaseuran, kanssa. Vakiovieraisiin kuului muun muassa akateemikko Kustaa Vilkuna

Tamminiemestä ja Kekkosesta tuli monissa yhteyksissä synonyymejä. Kekkosen vuonna 1980 julkaistu teos, jossa hän kokosi yhteen poliittisia linjanvetojaan ja jota on kutsuttu hänen poliittiseksi testamentikseen, sai nimen Tamminiemi. Seuraavana vuonna ilmestyi kohuteos Tamminiemen pesänjakajat, jonka joukko poliittisia toimittajia oli kirjoittanut Lauantaiseuran salanimellä ja jossa pohdittiin suorasukaisin sanankääntein vallan uusjakoa Kekkosen väistyttyä.

Urho Kekkosen erottua presidentin tehtävistä 1981 hänelle myönnettiin oikeus jäädä asumaan Tamminiemeen ja Tamminiemi muutettiin hänen yksityiseksi palvelukodikseen.

Meilahdessa lähellä Tamminiemeä on tasavallan presidentin nykyinen virka-asunto, joka on nimetty edeltäjäänsä mukaillen Mäntyniemeksi.

Museona

UKK-museossa tutustutaan Kekkosen perheen elämään esineiden myötä.

Kekkosen kuoltua Museovirasto sai keväällä 1987 tehtäväkseen muodostaa Tamminiemestä Urho Kekkosen museo -nimisen kotimuseon, joka esittelee Kekkosen henkilöhistorian lisäksi myös Suomen itsenäisyyden ajan historiaa. Hankkeen toteutumisen teki mahdolliseksi Kekkosen perikunnan lahjoitus. Museo avattiin 4. joulukuuta 1987 tasavallan presidentti Mauno Koiviston johdolla. Museoon tutustutaan oppaan johdolla. Kierroksella perehdytään Urho Kekkosen elämään ja Tamminiemen historiaan.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tamminiemi Wikimedia Commonsissa
• Urho Kaleva Kekkosen museo