Kangasmetsä

Kangasmetsä on viileän ilmastovyöhykkeen tavallisin metsätyyppi. Se on tavallisimmin havumetsää eli taigaa. Kankaan maalaji on tavallisesti moreenia. Karuimmilla kankailla peruskallio on lähellä maanpintaa tai kiviaines on niin suurirakeista, että sadevesi läpäisee sen huuhtoen mukanaan mahdolliset ravinteet. Rehevämmillä kankailla maaperä on savipitoista ja tiivistä, jolloin ravinteiden huuhtoutuminen on vähäisempää. Ääripäiden väliin sijoittuvat sora-, hiekka-, hieta- ja hiesumaat, joissa kivirakeiden koko vaihtelee, ja huuhtoutuminen on siten vaihtelevaa.

Maannos

Kangasmetsän maannos on kerroksellinen podsolimaannos, jonka kerrokset ovat karike, hapan kangashumus, vaalea huuhtoutumiskerros, punertavanruskea rikastumiskerros ja pohjamaa. Kasvien juuret ja sienirihmastot sitovat ohuen kangashumuskerroksen huopamaiseksi matoksi. Kangasmetsän maaperäeläimistö on köyhempää kuin lehdoissa, hajottajina toimivat pääasiassa sienet. Lehtomaisissa kangasmetsissä humus muistuttaa eniten lehtomultaa.

Kasvillisuus

Kankaan pohjakerroksessa on ruohoja ja heiniä vähän, mutta varpuja runsaasti. Tyypillisiä ruohovartisia kasveja ovat muun muassa kangas- ja metsämaitikka, kielo, käenkaali, metsäimarre, metsätähti, nuokkuhelmikkä ja valkovuokko. Karummilla kankailla varvuista tavataan myös variksenmarjaa, suopursua ja sianpuolukkaa. Päätehakkuualoille syntyy elinvoimaisia kastikka-, maitohorsma-, metsälauha- ja vadelmakasvustoja. Pensaskerroksessa vallitsevat havu- ja lehtipuiden taimet sekä muun muassa pihlaja, korpipaatsama, kataja ja eräät pajut.

Eläimistö

Kankaan runsaimpia nisäkkäitä ovat muun muassa myyrät, hiiret ja päästäiset, sekä metsäjänis, orava, hirvi, kettu, kärppä, näätä, mäyrä, poro ja metsäkauris. Harvalukuisempia ovat muun muassa ilves, karhu, liito-orava, metsäpeura, pohjanlepakko, susi ja valkohäntäpeura.

Kangasmetsän pesimälinnusto koostuu etupäässä havumetsien lintulajeista. Tavallisimpia lajeja ovat muun muassa peippo, metsäkirvinen, punarinta, pajulintu, vihervarpunen, hippiäinen, järripeippo, tiltaltti, laulurastas, punakylkirastas, mustarastas, harmaasieppo, hömötiainen, töyhtötiainen, talitiainen, leppälintu, sepelkyyhky, käpytikka, palokärki, pyy, metso ja teeri. Eteläsuomalaisen kangasmetsän lintutiheys on keskimäärin noin 200 paria neliökilometriä kohti. Tiheys luonnollisesti vaihtelee suuresti kangasmetsien ominaisuuksien perusteella. Suurimmat tiheydet mitataan lehdoissa ja lehtomaisissa kankaissa, pienimmät karuilla kankailla. Varttuneessa, tiheän alikasvoksen omaavassa sekametsässä tiheys on suuri verrattuna harvennettuun tasaikäiseen ja yksilajiseen metsään. Avohakkuun jälkeen pesimälinnuston määrä romahtaa, mutta taimikon varttuessa laji- ja parimäärä kasvavat. Ikimetsissä tiheys ei kuitenkaan ole suurin mahdollinen, mutta siellä tavataan pesivinä vaateliaita vanhan metsän lajeja, kuten kanahaukka, kehrääjä, kulorastas, kuukkeli, pikkusieppo, pohjantikka, puukiipijä, viirupöllö ja pohjoisessa sinipyrstö.

Kangasmetsätyyppejä

Suomalaisessa metsätyyppiluokituksessa kangasmetsät jaetaan ravinne- ja vesitalouden perusteella kasvupaikkatyyppeihin ja nämä pintakasvillisuuden perusteella metsätyyppeihin:

• karukkokangas (jäkälätyypin ryhmä)
  • jäkälätyyppi (ClT = Cladina-tyyppinen) Etelä-Suomessa, Pohjanmaalla ja Kainuussa, Peräpohjolassa, Metsä-Lapissa
  • variksenmarja-jäkälätyyppi (EClT; sELiT) Tunturi-Lapissa

• kuiva kangas (kanervatyypin ryhmä)
  • kanervatyyppi (CT = Calluna-tyyppinen) Etelä-Suomessa
  • häränsilmä-kanervatyyppi (HyCT) Etelä-Suomessa
  • variksenmarja-kanervatyyppi (ECT) Pohjanmaalla ja Kainuussa
  • varpu-jäkälä-tyyppi (ErCIT; mustikka-kanerva-jäkälätyyppi MCClT) Peräpohjolassa
  • juolukka-puolukka-variksenmarjatyyppi (UVET) Metsä-Lapissa
  • variksenmarja-jäkälä-seinäsammaltyyppi (ECIPIT) Metsä-Lapissa

• kuivahko kangas (puolukkatyypin ryhmä)
  • puolukkatyyppi (VT = Vaccinum-tyyppinen) Etelä-Suomessa
  • häränsilmä-puolukkatyyppi (HyVT) Etelä-Suomessa
  • puolukka-mansikkatyyppi (VFrT) Etelä-Suomessa
  • variksenmarja-puolukkatyyppi (EVT) vars. Pohjois-Pohjanmaalla
  • variksenmarja-mustikkatyyppi (EMT) Kainuussa ja Peräpohjolassa
  • juolukka-variksenmarja-mustikkatyyppi (UEMT) Metsä-Lapissa

• tuore kangas (mustikkatyypin ryhmä)
  • mustikkatyyppi (MT = Myrtillus-tyyppinen) Etelä-Suomessa
  • seinäsammaltyyppi (PlT) Etelä-Suomessa
  • puolukka-lillukkatyyppi (VRT) Etelä-Suomessa
  • puolukka-mustikkatyyppi (VMT) Pohjanmaalla ja Kainuussa
  • metsälauha-mustikkatyyppi (DeMT) Pohjanmaalla ja Kainuussa
  • pohjoinen mustikkatyyppi (MT(p)) Pohjanmaalla ja Kainuussa, Peräpohjolassa
  • seinäsammal-mustikkatyyppi (HMT) Peräpohjolassa
  • suopursu-juolukkatyyppi (LUT) Peräpohjolassa
  • vaarapykäsammal-metsälauha-mustikkatyyppi (BaDeMT) Peräpohjolassa
  • suopursu-mustikkatyyppi (LMT) Metsä-Lapissa

• lehtomainen kangas (käenkaali-mustikkatyypin ryhmä)
  • käenkaali-mustikkatyyppi (OMT = Oxalis–Myrtillus-tyyppi) Etelä-Suomessa
  • talvikkityyppi (PyT) Etelä-Suomen savimailla
  • nuokkuhelmikkä-linnunhernetyyppi (MeLaT) Etelä-Suomessa
  • kurjenpolvi-käenkaali-mustikkatyyppi (GOMT) Pohjanmaalla ja Kainuussa
  • metsäimarre-mustikkatyyppi (DMT) Pohjanmaalla ja Kainuussa
  • kurjenpolvi-mustikkatyyppi (GMT) Peräpohjolassa
  • ruohokanukka-metsäimarre-mustikkatyyppi (CoDMT) Peräpohjolassa
  • matalaruohotyyppi (MaRhT) Metsä-Lapissa

Lähteet

• Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti 1998: Muuttuva pesimälinnusto. Otava. Keuruu. ISBN 951-1-12663-6
• http://cc.oulu.fi

Aiheesta muualla

• Maalajit
• Metsätyypit

Metsätyyppiopin mukaiset Suomen metsien kasvupaikkatyypit, suotyypit sekä suoyhdistymätyypit