Letto

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo suotyypistä. Muut merkitykset löytyvät täsmennyssivulta.
Suomen metsien kasvupaikkatyypit
lehtometsätyypit
kangasmetsätyypit
lehtomainen kangasmetsä
tuore kangasmetsä
kuivahko kangasmetsä
kuiva kangasmetsä
karukkokangasmetsä
Suomen suotyypit
suometsät: korpi, räme
avosuot: neva, letto
Suomen suoyhdistymätyypit
keidassuo
aapasuo
palsasuo
Lettoa Ruotsissa. Etualalla jauhoesikko (Primula farinosa).

Letto on Suomessa kehitettyyn metsätyyppioppiin kuuluva runsasravinteinen puuton suotyyppi eli ravinteinen avosuo.

Syntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Letto muodostuu runsasravinteiselle kalkkipitoiselle paikalle. Jos letto kuivuu, paikalle tulee yleensä lehtomaista kangasta tai lehtoa. Jos taas leton turvekerrokset pääsevät kasvamaan liikaa, sen ravinteisuus köyhtyy, lettolajit väistyvät ja tilalle kasvaa räme.

Esiintyminen ja tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lettoja tavataan Suomessa lähinnä pohjoisessa, aapasoiden yhteydessä.

Varsinainen letto (VL)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinaiset letot ovat vähärimpisiä. Ne voidaan jakaa edelleen alatyyppeihin vallitsevan sammalajin mukaan.

Rimpiletto (RiL)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rimpiletot ovat erittäin märkiä, rimpien osuus pinta-alasta on yli puolet. Lettolierosammal, lettoväkäsammal ja keräpäärahkasammal ovat rimpilettojen tunnusomaisia sammalia. Kasvilajeja on kuitenkin yleensä vähemmän kuin varsinaisissa letoissa.

  • Scorpidium-rimpiletto (ScRiL) eli mustarimpiletto
  • Subsecundum-rimpiletto (SubRiL) eli kalvasrimpiletto

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Letoissa esiintyy rehevää kasvillisuutta, esimerkiksi kämmeköitä ja suovehkaa. Valtalajina pohjakerroksessa ovat ruskosammalet. Kasvualusta on ravinteikas ja usein vain lievästi hapan, jopa neutraali tai emäksinen. Rahkasammalista esiintyy sellaisia vaateliaita lajeja kuin lettorahkasammal. Varpuja on hyvin vähän mutta ruohoja runsaasti kuten nevoilla. Metsä- ja niittykasveista tavanomaisia ovat muun muassa kielo, oravanmarja, nurmitatar sekä ojakellukka. Myös lettosaraa ja äimäsaraa esiintyy yleisesti.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Miettinen M., Huhta V., Mikkola K., Häyrinen U., Kuronen I., Rapeli M. 1978. Suoaapinen. Julkaisija: Suomen luonnonsuojeluliitto, ss. 28-30.



Tämä biologiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.