Ojakellukka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ojakellukka
Geum rivale01.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Kellukat Geum
Laji: rivale
Kaksiosainen nimi
Geum rivale
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Ojakellukka Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Ojakellukka Commonsissa

Ojakellukka (Geum rivale) on Euraasiassa ja Pohjois-Amerikassa kasvava hyönteispölytteinen, punertavasävyinen ruusukasvi. Ojakellukkaa tavataan koko Suomessa.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ojakellukan hedelmä.
Ojakellukka kuvattuna Johann Georg Sturmin teoksessa Deutschlands Flora in Abbildungen (1796).

Monivuotinen ojakellukka on ruohovartinen kasvi, joka kasvaa 25–50 cm korkeaksi. Sen punertavansävyinen varsi ja verholehdet ovat pehmeän karvan peitossa. Maanrajassa on ruusukelehtiä, joiden lapa on 2–4-parinen. Päättölehdykät ovat sormijakoisia tai -osaisia ja kolmiliuskaisia. Myös varsilehdet ovat kolmiliuskaisia ja sormijakoisia. Lehtien päättölehdykät ovat paljon muita lehdyköitä isompia. Lehtiruodin tyvessä olevat korvakkeet ovat pieniä. Kukat ovat nuokkuvat. Verhiö on punaruskea ja melkein kellomainen. Verholehtiä hieman pidemmät terälehdet ovat tummasuonisia, kellanvalkoisia tai punertavia. Ojakellukka kukkii Suomessa touko-heinäkuussa. Hedelmistö on pysty ja pallomainen. Kasvi leviää uusille paikoille ihmisiin ja eläimiin tarvien koukkupäisten pähkylöiden avulla.[1]

Ojakellukka voi risteytyä kyläkellukan (G. urbanum) kanssa lajien yhteisillä kasvupaikoilla.[1]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ojakellukkaa tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa. Etelä-Euroopassa laji on kuitenkin harvinaisempi tai puuttuu paikoin kokonaan. Euroopan ulkopuolella ojakellukkaa tavataan Kaukasuksen alueella, Turkissa, Keski-Aasiassa sekä laajalla alueella Pohjois-Amerikassa, erityisesti itärannikolla ja Suurten järvien alueella.[2] Suomessa ojakellukkaa tavataan lähes koko maassa. Laji on hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Ainoastaan aivan pohjoisimmasta Lapista laji puuttuu.[3]

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ojakellukka kasvaa kosteilla paikoilla: Niityillä, lehdoissa, ojanpientareilla, rehevissä korvissa, letoilla ja lähteiköissä.[1]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ojakellukka on vanha rohdoskasvi.[4] Sitä kasvatetaan myös koristekasvina,[5] ja kerätään kuivakukaksi.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
  • Suomen terveyskasvit. Luonnon parantavat yrtit ja niiden salaisuudet. Toim. Huovinen, Marja-Leena & Kanerva, Kaarina. Oy Valitut Palat – Reader's Digest Ab, Tampere 1982.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Retkeilykasvio 1998, s. 249.
  2. Den virtuella floran: Humleblomster (ruots.) Viitattu 15.12.2010.
  3. Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2009: Ojakellukan levinneisyys Suomessa. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 15.12.2010.
  4. Suomen terveyskasvit 1982, s. 139.
  5. Pratensis Oy: Ojakellukka Viitattu 15.12.2010.
  6. Suomen Niittysiemen Oy: Luonnon kuivakukkia Viitattu 15.12.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]