Näätä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Näätä
Martes martes crop.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Petoeläimet Carnivora
Heimo: Näätäeläimet Mustelidae
Alaheimo: Mustelinae
Suku: Näädät Martes
Laji: martes
Kaksiosainen nimi
Martes martes
(Linnaeus, 1758)
Levinneisyyskartta
Näädän levinneisyys
Näädän levinneisyys
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Näätä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Näätä Commonsissa

Näätä eli mäntynäätä (Martes martes) on näätäeläimiin kuuluva nisäkäslaji. Se on heimonsa tyypillinen edustaja ja siksi antanut nimensäkin sille. Sitä tavataan lähes koko Euroopassa sekä osissa Lähi-itää, Kaukasuksella ja Siperian länsiosissa. Näätä elää kaikenlaisissa metsissä. Sitä on metsästetty sen tuuhean talviturkin takia ja siitä on myös yritetty jalostaa tarhattua kantaa.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näätä on keskikokoinen lihansyöjä, ja se on noin suuren kotikissan kokoinen. Ruumiin pituus on 45–58 senttimetriä ja hännän pituus 16-28 senttimetriä. Näätä painaa 500–1 800 grammaa. Koossa on selvää vaihtelua maantieteellisesti, ja koiraat ovat 12–30 prosenttia painavempia kuin naaraat.[2]

Näädän karvapeita on ruskea, ja se on talvisin tiheä ja pehmeä. Kesäisin se on lyhyt ja karkea. Jalkapohjien polkuanturat ovat kokonaan turkin peitossa talvisin. Talviturkki kasvaa syyskuussa, ja nuoret yksilöt saavat aikuisen karvapeitteen ensimmäisen talvenaan. Ruskeaan turkkiin kuuluu, kermanoranssi kurkkulappu, harmahtavaa sävyä vatsassa sekä tummempaa väritystä tassuissa. Häntä on pitkä ja tuuhea ja korvat isot ja kolmiomaiset.[2]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näätä on levinnyt laajalle palearktisella alueella. Sitä tavataan lähes koko Euroopassa, Anatoliassa, Irakin ja Iranin pohjoisosissa, Kaukasuksella, ja Siperian länsiosissa. Euroopassa sitä ei esiinny suuressa osassa Pyreneiden niemimaata ja Kreikkaa sekä osissa Belgiaa ja Alankomaita. Välimeren saarilla sitä tavataan Korsikalta, Sardinialta, Sisiliasta ja Baleaareilta. Aiemmin se oli levinnyt koko Britteinsaarille, mutta nykyään sitä tavataan vain Ison-Britannian ja Irlannin pohjoisosissa.[1] Suomessa näätä asustaa koko maassa aivan pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.

Näätä elää sekä lehti-, seka- että havumetsissä ja pensaikoissa. Laji viihtyy erityisesti metsissä, jonka latvuston peitteisyys on vajaa ja jossa on tiheä alikasvos.[1]

Käyttäytyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näätä metsästää tavallisesti vain öisin. Päivällä se pysyy paikoillaan ja valitsee lepopaikakseen esimerkiksi kallionkolon, louhikon, onton puun, petolinnun pesän ja usein oravan tai harakan pesän, joka on tavallisesti tiheässä kuusessa. Majapaikkaansa näätä vaihtaa jatkuvasti. Huonolla ilmalla, esimerkiksi ankarassa tuiskussa, se pysyy paikoillaan joskus päiväkausiakin. Heti myrskyn mentyä ohi näätä lähtee vaellukselleen. Näätänaaras synnyttää maalis-toukokuussa poikaset, joita on tavallisesti 2-5. Pesänä on useimmiten ontto puu tai kivilouhikko.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näätä syö sekaravintoa, ja suosii liharuokaa kun sitä on saatavana, varsinkin pieniä nisäkkäitä.[2] Se tutkii öisin kaikki mahdolliset sopet elinpiirillään etsiessään ravinnokseen myyriä ja muita jyrsijöitä, lintuja, sammakoita sekä hyönteisiä. Myös lintujen munat, marjat, hedelmät ja hunaja kuuluvat sen ruokalistalle. Toisinaan sen näkee vierailevan myös muun muassa hirvieläinten haaskoilla. Se voi hätätapauksessa syödä myös sieniä.

Käyttö ja metsästys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näätää kasvatetaan turkistarhoilla.[2] Näätäturkiksen käyttö on lisääntynyt; nykyään se kilpailee jo minkin kanssa. Kokoturkkien lisäksi siitä valmistetaan muun muassa kauluksia, päähineitä ja rannekkeita.lähde?

Vuosittainen saalismäärä Suomessa on viimeisten viidentoista vuoden aikana vaihdellut noin kymmenestä tuhannesta runsaaseen kahteenkymmeneen tuhanteen yksilöön vuodessa. Pyyntimenetelmänä käytetään muun muassa loukkuja ja hetitappavia rautoja. Loukku- ja pyydysmalleja on useita: maassa pyydystäviä ja puuhun asetettavia. Näätää metsästetään usein myös jäljittämällä lumijäljeltä, sekä haukkuvaa koiraa, kuten suomenpystykorvaa käyttäen. Näädän metsästyskausi alkaa 1.11. ja päättyy maaliskuun lopussa. Lukuun ottamatta ulkosaaristoa ja pohjoisimpia tunturialueita näätää tavataan koko maassa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Kranz, A., Tikhonov, A., Conroy, J., Cavallini, P., Herrero, J., Stubbe, M., Maran, T. & Abramov, A.: Martes martes IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 21.7.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Schwanz, L. 2000. "Martes martes", Animal Diversity Web.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]