Belgia

Belgian kuningaskunta eli Belgia on länsieurooppalainen kuningaskunta. Sen naapurimaat ovat Ranska, Saksa, Alankomaat ja Luxemburg. Belgian pääkaupunki on Bryssel, jossa sijaitsee myös huomattava osa Euroopan unionin keskushallinnosta.

[muokkaa] Historia

Belgian alueen asukkaat mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 56 eaa. Julius Caesarin kirjassa Gallian sodasta, jossa belgae-heimot mainitaan rohkeimmiksi kaikista galleista. Rooman valtakunnan romahduksen jälkeen germaaniset heimot valtasivat Gallian 500-luvulla. Frankit perustivat lopulta merovingien valtakunnan, joka hallitsi 500-luvulta 800-luvulle asti. Dynastian ensimmäinen kuningas, Klodvig (481–511), kääntyi 496 kristinuskoon. Merovingien dynastian jälkeen valtaan nousivat karolingit, kuninkaanaan Pipin Heristalilainen. Kaarle Martelin (685–741) jälkeen frankkien kuninkaaksi nousi hänen poikansa Pipin Pieni (751), jota seurasi hänen pojanpoikansa Kaarle Suuri (742–814).

Kaarle Suuren valtakunnan hajottua Burgundin valtakunta yhdisti nykyisen Luxemburgin, Alankomaiden ja Belgian alueen.

Vuonna 1519 alue päätyi perimysten kautta Habsburgien Espanjan Kaarle I:lle. Kaarlen perillinen Filip II päätti kukistaa Alankomaiden protestantit, mikä johti itsenäisyyssotaan. Utrechtin liitossa muodostettu Seitsemän yhdistyneen alankomaan tasavalta kapinoi Espanjan valtaa vastaan.

Alankomaat itsenäistyivät kahdeksankymmenvuotisen sodan päätyttyä vuonna 1648. Flanderin ja Brabantin maakunnat, jotka käsittivät pääosan nykyisestä Belgiasta, jäivät kuitenkin edelleen Espanjan alaisuuteen, ja niistä käytettiin tämän jälkeen nimeä Espanjan Alankomaat, kunnes ne vuonna 1713 joutuivat Itävallalle.

Ranskan vallankumouksen jälkeen Napoleon valloitti Belgian ja Alankomaat ja liitti ne Ranskaan 1795. Napoleonin häviön jälkeen 1815 Alankomaista, Belgiasta ja Luxemburgista muodostettiin yhtenäinen kuningaskunta.

Belgian vuoden 1830 vallankumouksen episodi, Egide Charles Gustave Wappers (1834), taidemuseossa Brysselissä.

Elokuussa 1830 belgialaiset kapinoivat Ranskan sotajoukkojen avustuksella. Kapinassa katolilaiset ja liberaalit vastustivat autoritaarista protestanttia kuningasta. Aluksi Belgian oli tarkoitus liittyä Ranskaan, mutta Yhdistyneen kuningaskunnan painostuksesta maahan kutsuttiin kuningas saksalaisesta Sachsen-Coburg-Gothan suvusta. Kuningas Leopold I astui valtaistuimelle 21. heinäkuuta 1831. Sota Alankomaita vastaan jatkui vielä vuoteen 1839, jolloin maiden välille solmittiin rauhansopimus.

Uudella monarkialla oli moderni, liberaali perustuslaki, vaikkakin äänioikeus oli rajattu noin 1 %:lle väestöstä ja ranska oli ainoa virallinen kieli, vähemmistöasemastaan huolimatta.

Kongo tunnustettiin kuningas Leopold II:n henkilökohtaiseksi omaisuudeksi vuonna 1885 Berliinin kongressissa, ja hän joutui lahjoittamaan sen Belgialle siirtomaaksi vuonna 1908. Tätä ennen oli brittiläisessä lehdistössä paljastettu Kongon raakuudet, joissa viidennes väestöstä eli kymmenen miljoonaa kongolaista oli kuollut.

Belgian paikka Ranskan ja Saksan välissä on historian saatossa osoittautunut vaaralliseksi. Sekä ensimmäisessä että toisessa maailmansodassa Saksa hyökkäsi maan läpi Ranskaan. Lisäksi Belgiasta on hyvin lyhyt matka Ison-Britannian rannikolle. Tämän johdosta Yhdistynyt kuningaskunta on aina pyrkinyt varmistamaan, etteivät manner-Euroopan suurvallat saa Belgiaa haltuunsa.

Belgia oli mukana perustamassa Euroopan unionia ja NATOa.

[muokkaa] Hallinto ja politiikka

Belgia on perustuslaillinen monarkia ja parlamentaarinen demokratia, joka on toisen maailmansodan jälkeen muovautunut yhtenäisestä valtiosta liittovaltioksi. Liittovaltion parlamentti on kaksikamarinen ja koostuu senaatista ja edustajainhuoneesta. Belgian kuningas nimittää liittohallituksen, jonka tulee nauttia edustajanhuoneen luottamusta. Hallituksessa on perustuslain määräyksen mukaisesti yhtä monta ranskankielistä ja hollanninkielistä ministeriä.

Liittovaltiossa on kolme alueellista osaa: Brysselin pääkaupunkialue, Flanderi ja Vallonia, joilla kullakin on omat hallituksensa ja parlamenttinsa. Belgian hallintorakenne on hyvin monimutkainen, sillä maantieteellisen jaon lisäksi hallinto on myös kielellisesti jaettu hollannin-, ranskan- ja saksankielisiin yhteisöihin, joista ranskan- ja saksankielisillä yhteisöillä on myös aluehallituksista erilliset hallitukset. Siten Belgiassa on yhteensä kuusi eri hallitusta. Kielikysymys hallitsee monella tavoin poliittista rakennetta, ja esimerkiksi puolueet ovat jakautuneet ranskankielisiin ja hollanninkielisiin puolueisiin.

Äänestäminen on Belgiassa pakollista ja äänestämättä jättämisestä sakotetaan, minkä johdosta äänestysprosentti on Belgiassa aina hyvin korkea.

Belgian valtapuolueet ovat oikeistolaisia liberaaleja, keskustalaisia kristillisdemokraattisia ja sosialistisia. Flanderissa on viime vuosina saanut kasvavaa kannatusta oikeistopopulistinen ja separatistinen Vlaams Belang. Vuosina 1999-2007 Belgia johtivat liberalistisen pääministeri Guy Verhofstadtin hallitukset, ensin ns. sateenkaarihallitus, joka koostui liberaaleista, sosialisteista ja vihreistä ja sitten sosialistien ja liberaalien ns. violettihallitus.

Kesäkuussa 2007 pidetyt liittovaltion parlamenttivaalit päättyivät flaamien osalta Yves Letermen johtaman CD&V/N-VA-listan ja vallonien osalta liberaalisen Mouvement Réformateurin ja kristillisdemokraattisen Cdh:n voittoon. Näiden keskisen "oranssi-sinisen" hallituksen muodostamisneuvottelut pitkittyivät vallonien vastustaessa flaamien äänestäjilleen lupaamia uudistuksia Belgian liittovaltion rakenteisiin. Kiistan ytimessä on Bryssel-Halle-Vilvoorden hallinto- ja vaalipiirin jakaminen. Maahan nimitettiin tilapäinen Guy Verhofstadtin kolmas hallitus, ennen kuin maaliskuussa 2008 kuningas nimitti vaalit voittaneen Yves Letermen pääministeriksi johtamaan hallitusta, johon otettiin mukaan myös vaalitappion kärsineitä ranskankielisiä sosialisteja. Leterme jätti kuitenkin kuninkaalle eronpyyntönsä vain muutaman kuukauden pääministerikauden jälkeen 14. heinäkuuta 2008 epäonnistuttuaan esittelemään Belgian hallintouudistuksen parlamentille luvatussa aikataulussa.^[1] Kuningas ei kuitenkaan myöntänyt eroa, joten Letermen hallitus jatkoi toimissaan. ^[2]

Alle puoli vuotta myöhemmin Yves Leterme jätti uudelleen eronpyyntönsä 19. joulukuuta 2008, jonka kuningas hyväksyi. Tällä kertaa syynä oli Fortis-pankin myyntiin BNP Parisbasille liittyvä jupakka. ^[3].

Katso myös: Belgian vaalit

[muokkaa] Belgian aluejako

Belgian kartta

Belgia jakautuu kolmeen alueeseen: Brysseliin, Flanderiin ja Valloniaan. Flanderi ja Vallonia jaetaan vielä kumpikin viiteen maakuntaan. Maakunnat jakautuvat hallintoalueisiin kuntineen ja Brysselin pääkaupunkialue jaetaan 19 kuntaan.

[muokkaa] Alueet maakuntineen

Flanderi (enimmäkseen hollanninkielinen; holl. Vlaanderen, ransk. Flandre). 6 miljoonaa asukasta.
- Antwerpen
- Limburg
- Itä-Flanderi (Oost-Vlaanderen)
- Länsi-Flanderi (West-Vlaanderen)
- Flaamien Brabant (Vlaams-Brabant)

Vallonia (ranskankielinen; ransk. Wallonie, holl. Wallonië). 3,3 miljoonaa asukasta.
- Vallonian Brabant (Brabant Wallon)
- Namur
- Liège
- Hainaut
- Luxembourg

Brysselin pääkaupunkialue (kaksikielinen, ransk. Région de Bruxelles-Capitale, holl. Brussels Hoofdstedelijk Gewest tai saks. Die Region Brüssel-Hauptstadt). 960 000 asukasta

[muokkaa] Maantiede

Pääartikkeli: Belgian maantiede

Belgia satelliittikuvassa heinäkuussa

Belgiassa on kolme selkeästi erillistä aluetta: Rannikon tasanko koostuu hiekkadyyneistä ja mereltä vallatuista alueista. Keskustasanko on tasaista, hedelmällistä maata, jota halkovat monet kastelukanavat. Ardennien vuoristo maan kaakkoisosassa on metsäistä ja vuoristoista seutua.

Maalla on Pohjanmeren rantaviivaa 60 kilometriä.

[muokkaa] Talous

Pääartikkeli: Belgian talous

Belgialla on erityisen avoin talous. Antwerpenin satama on toiseksi suurin satama Euroopassa. Belgian tärkeimmät talouskumppanit ovat Saksa, Alankomaat, Ranska, Yhdistynyt kuningaskunta, Italia, Yhdysvallat ja Espanja. Belgia tukee voimakkaasti Euroopan unionin instituutioiden voiman lisäämistä jäsenvaltioiden talouksien integroimiseksi.

[muokkaa] Maatalous

Maatalous Belgiassa on keskittynyt maan pohjoisosan viljavalle tasangolle. Maanviljelyllä on maan talouden kannalta vähäinen merkitys, vaikka valtion pinta-alasta puolet onkin viljelyskäytössä. Tärkeimpiä viljelykasveja ovat muun muassa perunat, vehnä, ohra sekä sokerijuurikas. Maanviljelyä suurempi merkitys taloudellisesti on karjankasvatus. Maan yleisimpiä kotieläimiä ovat naudat ja siat.

[muokkaa] Metsätalous

Peltoa Belgiassa.

Maan harvaan asutulla ylänköalueella, jossa muun muassa Ardennien vuoristo sijaitsee, on metsätalous merkittävin teollisuudenala. Pyökki ja tammi ovat tuon alueen tärkeimmät puulajit.

[muokkaa] Teollisuus

Belgia on teollistunut maa, jossa väestö on keskittynyt kaupunkeihin. Kivihiili on maan huomattavin luonnonvara. Tämän luonnonrikkauden tuotanto on kuitenkin jo kauan ollut laskussa ja Valloniassa (muun muassa Hainautissa) sijaitsevat hiilikaivosalueet kamppailevat nykyään talousvaikeuksissa. Tämän vuoksi Belgia on riippuvainen ulkomailta tuoduista polttoaineista ja raaka-aineista. Maan kaikesta energiasta viidesosa ja sähkövoimasta melkein 70 % tuotetaan yhteensä kahdeksassa ydinvoimalassa. Suurin osa maan teollisuuskeskittymistä sijaitsee Flanderin alueella.

Antwerpenissa sijaitsee Euroopan suurimpia öljynjalostamoita. Lisäksi kaupungissa on muun muassa petrokemian- ja muoviteollisuutta sekä koneiden valmistusta. Belgian tekstiiliteollisuus taas on keskittynyt Bruggeen ja Genttiin. Muita tärkeitä teollisuudenaloja ovat lasinvalmistus, elintarviketeollisuus sekä teräs- ja rautateollisuus. Maassa on erinomaisen tiivis liikenneverkosto, joka käsittää satamia, kanavia, rautateitä ja moottoriteitä, yhdistäen teollisuuden naapureiden kanssa. Kanavista vilkkaimpia ovat Liègen ja Antwerpenin välinen Albertin kanava sekä Gentin–Bruggen ja Brysselin–Charleroin kanavat.

Maan eteläosassa tapahtuva, muun muassa lyijyn ja sinkin valmistus on kivihiilen tuotannon tavoin supistunut, joka on johtanut kannattamattomien tuotantolaitosten sulkemisiin. Näiden teollisuudenalojen lisäksi myös Flanderin perinteinen tekstiiliteollisuus on menettänyt markkinoitaan halvemmille maille.

Teollisuuden vaikutukset näkyvät luonnossa muun muassa Maasjoen, tärkeän juomaveden lähteen, likaantumisena. Tämä johtuu lannoitteiden käytöstä ja teollisuuden jätevesistä. Belgiassa ja sen naapurimaissa on myös teollisuuden aiheuttamia happamia sateita.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

Ydinvoimala ja 1600-luvulla rakennettu tuulimylly Doelissa, Beverenin kunnassa.

[muokkaa] Merkittävimmät vientituotteet

Belgia saa suurimman osan vientituloista raskaasta teollisuudesta.

[muokkaa] Väestö

Antoing

Floreffe

[muokkaa] Uskonto

Valtauskonto on katolinen kristinusko, jonka seuraajia arvoidaan olevan 75–80 % väestöstä. Protestantteja on prosentin verran. Kristinuskon jälkeen eniten on islamilaisia, 1,5 % ja juutalaisia, 0,3 %. Muita suuria maailmanuskontoja tunnustavia on 0,2 %. Loput ovat uskontoihin sitoutumattomia, esimerkiksi vapaa-ajattelijoita tai agnostikkoja sekä uskontokuntien tilastoinnin ulkopuolelle jääviä.

[muokkaa] Kielet

Belgian viralliset kieliyhteisöt:

██ hollanninkielinen

██ ranskankielinen

██ saksankielinen.

Brysselin alueella sekä hollannin- että ranskankielinen yhteisö.

Belgiassa on kolme virallista kieltä, hollanti, ranska ja saksa. Kullakin kielellä on hallinnollisesti itsenäinen kieliyhteisön asema. Kieliyhteisöt vastaavat muun muassa koulutuksesta ja kulttuurista. Kielistä hollanti ja ranska ovat selvästi tärkeimmät. Kielijakaumaa ei ole virallisesti laskettu vuoden 1960 jälkeen, mutta hollanninkielisiä on n. 55–60 %, ranskankielisiä 40–44 % ja saksankielisiä n. 0,5 % asukkaista.

Osa hollanninkielisistä belgialaisista puhuu flaamin murretta. Belgiassa puhuttu ranska poikkeaa vain hieman Ranskassa puhutusta ranskasta lähinnä muutamien paikallisten sanojen ja sanontojen osalta sekä puhujasta riippuen myös ääntämykseltään. Vallonian alueella ranskan kieli on 1900-luvun aikana syrjäyttänyt vallonin kielen, jota joskus pidetään myös ranskan murteena. Saksan kieli on käytössä ainoastaan Vallonian itäosassa, jossa asukkaita on hieman yli 70 000.

[muokkaa] Suurimpia kaupunkeja

Kaupungin asukasluku suluissa.

Bryssel (1 080 700)
Antwerpen (457 740)
Gent (230 951)
Charleroi (201 371)
Liège (187 751)
Brugge (117 351)
Namur (107 178)

[muokkaa] Kulttuuri

[muokkaa] Kirjallisuus

Sarjakuvat ovat Belgiassa suosittuja, ja maa on monen sarjakuvantekijän kotimaa, kuten: Hergé (Tintti), Morris (Lucky Luke) ja Peyo (Smurffit). Komisario Maigret'n työtä käsittelevistä salapoliisiromaaneistaan tunnettu Georges Simenon on kotoisin Liègestä. Muita tunnettuja belgialaisia kirjailijoita ovat Hendrik Conscience, Suzanne Lilar ja Amélie Nothomb sekä runoilija Emile Verhaeren. Runoilija ja näytelmäkirjailija Maurice Maeterlinckille annettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1911.

[muokkaa] Musiikki

Belgialainen Adolphe Sax kehitti saksofonin 1846.

[muokkaa] Ruokakulttuuri

Belgialaista suklaata

Vohvelit ja ranskanperunat ovat alkujaan lähtöisin Belgiasta. Waterzooi on Flanderin alueelta peräisin oleva yleensä kalapohjainen pata. Belgia on myös tunnettu suklaakonvehdeistaan ja vahvoista oluistaan. Belgiassa myydäänkin useita satoja paikallisia oluttyyppejä, joiden joukossa on myös erikoisuuksia kuten luostariolutta panevat Trappist-panimot ja villihiivapohjainen lambic.

[muokkaa] Urheilu

Eddy Merckx 1972

Belgiassa suosittuja lajeja ovat jalkapallo ja pyöräily.Belgiassa kansallissankarin asemaan on noussut viisinkertainen Ranskan ympäriajojen voittaja, pyöräilijä Eddy Merckx. Tom Boonen on menestyksekäs nykypyöräilijä, mutta jää hieman jälkeen saavutuksillaan.

Belgian jalkapallomaajoukkuetta, jota kutsutaan Punaisiksi paholaisiksi (Les Diables Rouges, Rode Duivels), voi pitää yhdistävänä tekijänä muuten hajanaisessa maassa. Paras saavutus oli Mexicon MM-kisoissa 1986, jolloin joukkue sijoittui neljänneksi.

Aivan viime vuosina maailman huipulla oli peräti kaksi belgialaista naistennispelaajaa, Kim Clijsters ja Justine Henin, mutta he ovat molemmat lopettaneet ammattilaisuransa.

Belgiassa on myös autourheiluratoja, joista tunnetuimmat ovat Formula 1-rata Spa-Francorchamps ja Zolderin rata. Belgian Grand Prix vuodesta 1925 alkaen järjestetty autokilpailu, joka on vuodesta 1950 ollut lähes joka vuosi osana Formula 1 -luokan maailmanmestaruussarjaa.

Belgia on isännöinyt kerran kesäolympialaisia Antwerpenissa, vuonna 1920. Maan menestyksekkäimmät urheilumuodot olympialaisissa ovat olleet jousiammunta ja pyöräily.

Katso myös: Belgia olympialaisissa