Metsämyyrä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Metsämyyrä
Rötelmaus.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Nisäkkäät Mammalia
Lahko: Jyrsijät Rodentia
Alalahko: Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha[2]
Yläheimo: Muroidea
Heimo: Cricetidae
Alaheimo: Myyrät Arvicolinae
Suku: Myodes
Laji: glareolus
Kaksiosainen nimi
Myodes glareolus
(Schreber, 1780)
Levinneisyyskartta
Metsämyyrän levinneisyys
Metsämyyrän levinneisyys
Synonyymit
  • Clethrionomys glareolus (Schreber, 1780)[1]
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Metsämyyrä Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Metsämyyrä Commonsissa

Metsämyyrä (Myodes glareolus,[1][2] aiemmin Clethrionomys glareolus) on punaruskea, pääasiassa metsissä elävä jyrsijälaji.

Metsämyyrä levittää ihmiseen myyräkuumetta ja aiheuttaa vähäistä vahinkoa myös metsätaloudelle syömällä taimien silmuja sekä kasvainten kuorta. Silmu- ja kasvainvioituksista on seurauksena mutkia ja muita laatuvikoja puun runkoon.[3] Metsämyyrä ei ole Suomessa rauhoitettu laji.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsämyyrä sivukuvassa.

Metsämyyrä on selkäpuolelta punaruskea tai harmahtavan ruskea. Selän tiilenpunertavan värityksen raja harmaisiin kupeisiin ei ole jyrkkä, sitä vastoin vaalean- tai kellanharmaa vatsa on jyrkkärajainen. Häntä on kaksivärinen, alta valkea ja päältä musta, ja sen pituus on noin puolet ruumiin pituudesta. Pään ja ruumiin pituus on yhteensä 7–13,5 cm, ja paino 12–35 grammaa.[4]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsämyyrä on metsäpäästäisen ohella Suomen runsaslukuisin nisäkäs. Sen levinneisyysalue kattaa lähes koko Euroopan, jossa se ei kuitenkaan esiinny Islannissa, Iberian eteläosissa, Välimeren saarilla eikä aivan pohjoisessa havumetsärajan pohjoispuolella.[1]

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsämyyrän lisääntyminen ajoittuu huhtikuusta lokakuuhun. Sillä voi kesän aikana olla 2–4 poikuetta, joissa on 3–9 poikasta. Metsämyyränaaraat tulevat sukukypsiksi runsaan kuukauden iässä, koiraat taas runsaan 2 kk:n ikäisinä. Näin ollen keväällä ja alkukesällä syntyvät poikaset tulevat yleensä lisääntymiskuntoon jo syntymäkesänään.[4] Tehokkaan lisääntymisen seurauksena kannat voivat kasvaa nopeasti. Metsämyyräpopulaation kannat vaihtelevat runsaasti melko säännöllisessä syklissä. Pohjois-Suomessa metsämyyrän kannanvaihtelujakson pituus on 4–5 vuotta, Keski-Suomessa 3–4 vuotta.[5] Etelä-Suomessa kantojen vaihtelu on epäsäännöllisempää. Hyvinä myyrävuosina metsämyyrät saattavat syksyllä tunkeutua kesämökkeihin ja ulkorakennuksiin.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsämyyrä käyttää lähinnä kasvisravintoa, kuten siemeniä, marjoja, lehtiä, juuria ja sieniä. Taitavana kiipeilijänä metsämyyrä syö myös jäkäliä puista. Jopa neljännes metsämyyrän ravinnosta on eläinkunnasta - se syö hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia, ja joskus linnunmunia.[4]

Myyräkuume[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsämyyrä kantaa usein Puumala-virusta, joka aiheuttaa myyräkuumetta. Tämä kuumeinen yleistauti kuuluu munuaisoireisten verenvuotokuumeiden tautiryhmään. Tauti tarttuu ihmiseen metsämyyrän eritteistä (virtsa, ulosteet ja sylki). Oireina ilmenee mm. äkillistä ankaraa kuumetta, munuaisoireita ja näköhäiriöitä. Taudista jää pitkäksi aikaa immuniteetti.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Myodes glareolus IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. a b Wilson, D. E. & Reeder, D. M. (toim.): Myodes glareolus Mammal Species of the World, a Taxonomic and Geographic Reference. 2005. Bucknell University. Viitattu 2.5.2010. (englanniksi)
  3. Metsämyyrä Metla
  4. a b c Bank vole (Clethrionomys glareolus) ARKive
  5. a b Heikki Henttonen ja Antti Vaheri: Perustiedot myyräkuumeesta 1996. Metsälehti / Metla. Viitattu 6.7.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]