Islanti

Islannin tasavalta (isl. Lýðveldið Ísland) eli Islanti on pieni saarivaltio Atlantin valtameren keskivaiheilla, heti pohjoisen napapiirin eteläpuolella. Islanti on pinta-alaltaan noin kolmasosan Suomesta ja väkiluvultaan selvästi pienin Pohjoismaa. Noin kolmannes väestöstä asuu pääkaupunki Reykjavíkissa, joka on maailman pohjoisin pääkaupunki.

[muokkaa] Historia

Pääartikkeli: Islannin historia

[muokkaa] Saaren asuttaminen

Islannin saari syntyi noin 12 miljoonaa vuotta sitten vedenalaisten tulivuortenpurkausten seurauksena. Kreikkalainen Pytheas teki noin vuonna 325 eaa. laajan tutkimusmatkan Atlantilla. Ei tiedetä, missä hänen mainitsemansa Thule sijaitsi, mutta muutamat tutkijat ovat arvelleet sen tarkoittaneen Islantia. Jos se pitää paikkansa, Pytheas ja hänen miehistönsä olivat luultavasti ensimmäiset Islannin nähneet ihmiset. Skandinaavinen tai kelttiläinen ensiasutus saapui saarelle ilmeisesti 800-luvulla (kiistanalaisen arkeologisen teorian mukaan jo 600-luvulla).

Iiriläinen lähde vuodelta 825 kertoo, että eräät munkit olivat viettäneet kesän Thulessa, jonka kuvaus vastaa Islantia. Vuosina 1120–1130 kirjoitettu Islantilaisten kirja kertoo, että pakanallisten skandinaavien saapuessa kelttiläiset munkit pakenivat. Arkeologisia todisteita skandinaaveja edeltäneestä asutuksesta ei kuitenkaan ole löytynyt.^[1]

Islannin löytäjäksi keskiaikaiset lähteet esittävät useita ehdokkaita: usein kunnia annetaan norjalaiselle Ingolfur Arnarsonille ja hänen Leif-veljelleen. Merkittävä uudisasutusaalto Norjasta Islantiin ajoittuu 800-luvun loppupuolelle. Osa skandinaaveista lienee oleskellut ensin Britanniassa, mikä voisi selittää sen, että osalla Maan haltuun ottajien kirjassa mainituista "alkuasuttajista" on kelttiläiset nimet. Maastamuuton syynä oli kirjallisten lähteiden mukaan Harald Kaunotukan tyrannia, mutta nykyisin muuton katsotaan alkaneen jo ennen kuin Kaunotukka nousi valtaan, ja uudisasutuksen syynä on katsottu olevan pikemminkin vallan ja omaisuuden keskittyminen Norjassa. Vuoden 1095 väestölaskennan perusteella Islannin väkiluku oli tuolloin arviolta 40 000–100 000.^[1]

[muokkaa] Islannin keskiaikainen itsenäisyys

Islanti satelliittikuvassa vuonna 2002.

Koko Islannin yhteiset käräjät, maailman vanhimmaksi yhä toimivaksi kansanedustuslaitokseksi kutsuttu Althing, perustettiin vuonna 930. Vuonna 1000 Althing päätti, että Islanti omaksuu kristinuskon.^[2] Althing ei pystynyt päättämään siitä, onko kristinuskon viimeinen tuomio ragnarökiä parempi, mutta lopulta sen puheenjohtaja eli lainlukija teki päätöksen kristinuskon hyväksi. Jo ennen vuotta 1000 Islannissa oli ollut jo pitkään kristittyjä ja Norjan kuningas Olavi Pyhän miehet olivat tehneet käännytystyötä maassa.^[3]

Itsenäisessä Islannissa oli alkeellinen itsehallintojärjestelmä. Se perustui vapaiden talonpoikien tekemiin sopimuksiin, joiden rikkomista saattoi seurata lainsuojattomuus tai verikosto. 1200-luvulla eräät johtavat suvut pyrkivät haalimaan vallan itselleen, mikä johti väkivaltaisuuksiin. Vuosien 1220–1260 välistä aikaa kutsutaan Sturlungien ajaksi erään johtavan suvun mukaan. Sturlungien saagat kuvaavat ajan katkeria valtataisteluita. 1200-luvulla kukoistanut, eurooppalaistenkin mittapuiden mukaan ainutlaatuinen saagakirjallisuus on Islannin arvokkaimpana pidetty kulttuuriperintö.

[muokkaa] Norjan vallan aika

Vuosina 1262–1264 sisällissotiin väsyneet islantilaiset hyväksyivät sen, että Haakon IV liitti saaren Norjaan ja maassa alettiin soveltaa norjalaista laki- ja hallintojärjestelmää. Siihen päättyi omalaatuinen viikinkiaikainen yhteiskunnallinen kokeilu.^[1]

1300-luvulla alkanut pieni jääkausi, joka hävitti Grönlannin skandinaaviasutuksen kokonaan 1400-luvun aikana, oli kova isku myös Islannille^[4]. Musta surma levisi Islannissa vuosina 1402-1404 ja 1494-1495. Se tappoi arviolta puolet saaren väestöstä^[5]. Vielä 1700-luvun lopussa Islannin väkiluku oli selvästi pienempi kuin 1300-luvun alussa.^[6] Islanti pysyi Norjan kruununsiirtomaana vuoteen 1814, jolloin Tanskan ja Norjan kuningaskunnat erotettiin ja Islanti jäi Tanskan alaisuuteen.

[muokkaa] Tanskan vallan aika

Merkityksensä menettänyt parlamentti oli lakkautettu 1800-luvun alussa, mutta se perustettiin uudelleen 1843. Vuonna 1873 Islanti sai perustuslain ja 1874 rajoitetun itsehallinnon, 1904 itsehallinnon ja 1. joulukuuta 1918 saaresta tuli virallisesti itsenäinen kuningaskunta personaaliunionissa Tanskan kanssa. Saksan miehitettyä Tanskan Islannissa oli liittoutuneita joukkoja, ja siitä tuli tasavalta vuoden 1944 kansanäänestyksen jälkeen.

[muokkaa] Islannin uusi itsenäisyys

Toisen maailmansodan aikana Islanti oli ensin brittien miehittämä ja sittemmin puolustusliitossa Yhdysvaltojen kanssa. Sodan jälkeen maa liittyi Natoon. Islanti ei perustanut omaa armeijaa.

Aluevesilaajennusten aiheuttama kiista Yhdistyneen kuningaskunnan kanssa johti maiden välirikkoon 1950-luvun alussa. Britannia asetti Islannin kalan kauppasaartoon. Vuosina 1956–1960 31 % Islannin viennistä vietiin Neuvostoliittoon ja SEV-maihin ja Islanti sai kaupan vastineeksi öljyä, autoja ja koneita. Pienimuotoisempi talouden kriisi sattui, kun Islannin kauppa Afrikkaan keskeytyi Biafran sodan vuoksi.^[7]

1990-luvulta alkaen Islannin taloutta liberalisoitiin voimakkaasti oikeistolaisen Itsenäisyyspuolueen pääministeri Davíð Oddssonin johdolla. Hänestä tuli Islannin pitkäaikaisin pääministeri vuosiksi 1991–2004. Vaikka kalastus pysyi merkittävimpänä talouden alana, joka tuo nykyään 70 % vientituloista,^[8] islantilaiset rahoituslaitokset investoivat merkittävästi Britanniaan ja Pohjoismaihin.

Yhdysvaltain NATO-joukot poistuivat Keflavikin tukikohdasta syyskuussa 2006.

[muokkaa] Politiikka

Islanti on tasavalta. Presidentillä on hyvin vähän valtaa.^[2] Islannin parlamentissa alþingissa (althing) on 63 jäsentä, jotka valitaan nelivuotiskaudeksi. Vuoteen 1991 parlamentti jakautui ylä- ja alahuoneeseen. Vasemmistolainen Ólafur Ragnar Grímsson valittiin presidentiksi kesäkuun 1996 vaaleissa.

Konservatiivinen Itsenäisyyspuolue (Sjálfstæðisflokkurinn) ja keskustalais-agraarinen Edistyspuolue (Framsóknarflokkurinn) hallitsivat maata vuodesta 1991. 10. toukokuuta 2003 järjestetyissä parlamenttivaaleissa hallituskoalitio menetti neljä paikkaa, mutta säilytti enemmistön. 12. toukokuuta 2007 vaaleissa Itsenäisyyspuolue sai kolme lisäpaikkaa, mutta Edistyspuolue menetti viisi ja sai seitsemän paikkaa.^[9] Sen jälkeen Itsenäisyyspuolue jatkoi hallitusyhteistyötä sosiaalidemokraattisen Allianssin kanssa. Hallitus joutui eroamaan talouskriisin takia 26. tammikuuta 2009.

Helmikuun 1. päivänä toimintansa aloitti uusi hallitus, joka on sosiaalidemokraattien ja vasemmistovihreiden muodostama vähemmistöhallitus. Pääministeriksi nimitettiin edellisessä hallituksessa sosiaaliministerinä toiminut Jóhanna Sigurðardóttir, josta tuli maan ensimmäinen naispääministeri ja samalla maailman ensimmäinen avoimesti homoseksuaali pääministeri.^[10]

Parlamenttivaaleissa huhtikuussa 2009 Sosialidemokraattinen puolue sai voiton ja annetuista äänistä 29,8 prosenttia. Sosialidemokraattien liittolaiset vasemmistovihreät saivat 21,7 prosenttia. Parlamentin 63 paikasta puolueet saivat yhteenstä 34 paikkaa.^[11]

[muokkaa] Maantiede

Keski-Atlantin selänne kulkee Islannin halki

Islanti sijaitsee Euroopan ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen välisellä saumalla. Siksi Islannissa on paljon tulivuoria ja siellä esiintyy myös paljon maanjäristyksiä. Islannin lounaispuolella sijaitsevien Vestmannasaarien eteläpuolelle syntyi 1960-luvulla vedenalaisten tulivuorenpurkausten ansiosta Surtseyn saari. Saari on nykyään rauhoitettu, jotta tieteilijät voivat tutkia, kuinka kasvit ja eläimet valtaavat täysin uuden maa-alueen. Tulivuori Hekla purkautui viimeksi vuonna 2000. Islannissa on myös paljon jokia ja vesiputouksia.

Sijaintinsa ansiosta Islannissa on myös paljon kuumia lähteitä, joilla tuotetaan geotermistä energiaa. Islannin suurin suihkuttava kuuma lähde on Geysir, joka on antanut nimensä moneen kieleen tarkoittaen suihkuttavaa kuumaa lähdettä. Islannissa on myös paljon jäätiköitä, ja noin 11,5 prosenttia maan pinta-alasta on jään peitossa. Euroopan suurin jäätikkö on Etelä-Islannissa sijaitseva Vatnajökull.

Korkeimmat vuoret ovat yli 2 000 metriä korkeita, ja maan korkein kohta on Öræfajäätiköllä sijaitseva Hvannadalshnúkur (2 119 m). Maan rannikko on melkein joka puolelta muodostunut monista vuonoista ja poukamista. Monin paikoin kallioseinämät kohoavat jyrkkinä suoraan merestä. Toisaalla taas kilometrien pituiset hietikot eli somerikot tai kivikot reunustavat merenrantaa. Rantaviivaa on kaiken kaikkiaan 5 960 km.

[muokkaa] Ilmasto

Islannin ilmasto on Golfvirran ansiosta leuto ympäri vuoden. Lämpötila laskee Etelä-Islannissa talvella alimmillaan noin −10 °C-asteeseen, Pohjois-Islannissa taas noin −15 °C-asteeseen. Kesän lämpötila on etelässä korkeintaan +23 °C-astetta ja pohjoisessa +24,5 °C-astetta. Sää on hyvin vaihtelevaa.^[12]

[muokkaa] Kasvillisuus

Metsää Islannissa

Vain neljännes Islannin pinta-alasta on kasvillisuuden peittämää. Eroosio on voimakasta ja sitä vastaan kamppailu on tärkeä osa luonnonsuojelua. Islannin lukuisat tulivuorenpurkaukset, merituuli ja lampaiden laiduntaminen ovat osaltaan aiheuttaneet sen, että Islannin luonto on karu ja autio. Maassa kasvaa kuitenkin lukuisia erilaisia kasveja; villejä lajeja tunnetaan useita satoja. Enimmäkseen ne ovat matalakasvuisia arktisten alueiden kasveja.

Islannissa tiedetään kasvaneen runsaasti metsää, mutta saaren asuttamisen jälkeen alkuperäiset metsät on hakattu lähes kokonaan, eikä tilalle ole kasvanut ilmaston kylmenemisen tähden uutta. Kuitenkin laaksoissa kasvaa tunturikoivu-, pihlaja- vaivaiskoivu- ja pajupensastoja. Heinä- ja saranurmet sekä varpunummet ovat hyvin yleisiä, ja Islannin rannikoiden leväkasvillisuus on rehevää. Sitkeitä kukkamättäitä tapaa keskellä hiekkaerämaita ja laavakenttiä. Sammalet ja vaivaiskoivut peittävät usein vanhaa laavaa pehmittäen muuten karua ympäristöä.

Islannissa on käynnissä laajoja metsittämishankkeita. Metsitys on kuitenkin vaikeaa, sillä lähes kaikkialla vapaana laiduntavat lampaat syövät istutetut taimet. Siksi metsitettyjä alueita on jouduttu aitaamaan. Lisäksi metsien kasvu on varsin hidasta. Islantilaiset ovat kuitenkin päättäneet metsittää noin kymmenesosan kotimaastaan^lähde?.

[muokkaa] Eläimistö

Kun Islanti asutettiin, maassa ei ollut muita nisäkkäitä kuin naali eli napakettu. Ketut ovat edelleen yleisiä ja aiheuttavat säännöllisesti tuhoja lammaslaumoissa. Ihmisen mukana saarelle tulivat rotat ja hiiret. Norjasta tuotiin poroja, joiden jälkeläiset elävät nykyisin vapaina Itä-Islannin ylängöillä. Minkkien tarhaus aloitettiin, mutta karanneita minkkejä levisi pian luontoon. Islannin vesillä uiskentelee valaita ja hylkeitä. Nykyisin lajit eivät enää ole vaarassa kuolla sukupuuttoon. Hylkeitä metsästetään niiden turkin takia erityisinä metsästysaikoina. Yleisimmät kotieläimet ovat naudat, lampaat ja hevoset. Lisäksi maaseudulla pidetään monia muita kotieläimiä.

Islannin varsinaisen eläimistön muodostavat linnut, joita on tavattu ainakin 300 lajia. Merilinnut, vesilinnut ja kahlaajat ovat yleisimmät kotimaiset lintulajit. Islanti on Euroopan vesi- ja merilintujen tärkein pesimäalue. Hyönteislajeja Islannissa on rekisteröity noin 800 lajia. Kovakuoriaiset ja ampiaiset ovat yleisiä. Islannissa esiintyy vain koi- ja yöperhosia. Islannin joissa esiintyy lohta. Nieriä ja purotaimen viihtyvät järvissä ja puroissa. Kaksi muuta kalalajia ovat ankerias ja iso rautakala. Mikään näistä kaloista ei oikeastaan ole sisävesikala, vaan ne ovat merikaloja, jotka ovat sopeutuneet makean veden olosuhteisiin. Runsas plankton Islannin vesillä taas tarjoaa merieläimistölle ruokaisat olosuhteet. Suolaisen veden kaloja on havaittu kaikkiaan 150 kalalajia. Tärkeimpiä syvämeren kaloja ovat turska, kolja ja seiti. Pintaveden kaloista tärkein on silli. Ravut, hummerit, kampasimpukat ja islanninsimpukat ovat tärkeimmät äyriäiset ja simpukat.

[muokkaa] Islanninhevonen

Islanninhevosia.

Islannissa on kehittynyt oma hevosrotu, islanninhevonen. Hevosella on ollut koko historiansa ajan suuri merkitys saaren asukkaille. Islanninhevonen on ollut ihmisille hyödyllinen jo satoja vuosia. Hevoset kuuluvat tärkeänä osana islantilaiseen maisemaan ja maaseudulla ne laiduntavat vapaasti suurina laumoina. Islantiin ei saa tuoda hevosia ulkomailta, mutta niitä saa viedä pois – islanninhevosia onkin viety laajalti ympäri maailmaa.

[muokkaa] Talous

Islannin talouselämässä kalastus on hyvin tärkeässä asemassa ja kala on maan merkittävin vientituote. Korkeuserojen, sademäärän ja vulkanismin takia geotermistä energiaa ja vesivoimaa on reilusti yli oman tarpeen. Maan energiaomavaraisuus on 60 prosenttia.^[2] Vesivoimaa käytetään erityisesti alumiinin tuotantoon. Islanti on tuliperäistä aluetta, joten geotermistä energiaa käytetään paljon lämmitykseen, erityisesti kasvihuoneviljelyyn. Turismi on tärkeä elinkeino Islannissa.

[muokkaa] Väestö

Islannin kartta.

Islannissa asuu 320 000 asukasta (helmikuu 2008), joista 201 000 (65 %) asuu Suur-Reykjavíkin alueella. Maassa on 103 kuntaa, 23 historiallista maakuntaa (sýslur) ja 14 kaupunkia (kaupstaðir). Maa on jaettu kuuteen vaalipiiriin.

Väestöstä 93 prosenttia on luterilaisia.^[2]

Islannissa ei ole käytössä varsinaisia sukunimiä, vaan jälkimmäinen nimi on matronyymi tai patronyymi (esimerkiksi Thor Björgólfsson, Vigdis Finnbogadóttir). Siksi islantilaiset järjestetään aakkosjärjestykseen etunimen mukaan. Maassa on sopivaa ja suositeltavaakin puhutella ihmisiä etunimellä muodollisissakin tilanteissa.

Islantiin on viime aikoina muuttanut melko paljon maahanmuuttajia. Suurimmat ulkomaalaisryhmät Islannissa ovat puolalaiset (8 488) ja liettualaiset (1 332). Yhteensä 33 678 henkilöä eli 13,5% väestöstä on syntynyt ulkomailla.

[muokkaa] Kulttuuri

Pääartikkeli: Islannin kulttuuri

Islannissa puhutaan islantia, joka on nykyään puhutuista pohjoismaisista kielistä lähimpänä alkumuotoaan.

Keskiaikaiset saagat kertovat Islannin asuttamisesta. Kuuluisin niistä on Njálin saaga, muita ovat esimerkiksi Grœnlendinga-saaga ja Eiríkin saaga, jotka kertovat Grönlannin ja Vinlandin (Newfoundland) asuttamisesta. Islantilaista runoutta edustavat edda- ja skaldi-runous. Tunnetuin keskiaikainen kirjailija lienee Snorri Sturluson (1179–1241).

Kirjailija Halldór Laxnessille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto 1955. Islannin kuuluisin pop-tähti on laulaja Björk. Hänellä on nykyisin asunto sekä Yhdysvalloissa että synnyinmaassaan Islannissa. Muita tunnettuja islantilaisia musiikin alalta ovat Sigur Rós, Jan Mayen, Mínus ja Múm. Television kautta tunnetuksi on tullut kaikkialla maailmassa Eurovision laulukilpailussakin mainetta kerännyt Silvía Night.

[muokkaa] Viestintä

Maassa on kolme televisiokanavaa: valtiollinen ja kaksi kaupallista. Valtiollisen yleisradioyhtiön Ríkisútvarpiðin televisiokanava ja kaksi radiokanavaa rahoitetaan lupamaksuilla. Päivittäin ilmestyviä sanomalehtiä ovat Morgunblaðið, Fréttablaðið ja 24 stundir. Lasten televisiosarja Lazy Town eli Latibær on levinnyt laajalle ulkomaillekin.

[muokkaa] Urheilu

Käsipallo on suosittu joukkueurheilulaji, ja maajoukkue on menestynyt. Myös jalkapallo on hyvin suosittua ja monet islantilaiset jalkapalloilijat pelaavat Euroopan huippusarjoissa. Naisten jalkapallojoukkue on pärjännyt hyvin. Glima on islantilainen keskiajalta perityvä painimuoto. Islanti on saavuttanut menestystä myös voimamieskilpailuista. Magnús Ver Magnússon ja Jón Páll Sigmarsson voittivat kumpikin neljästi maailman vahvin mies -kilpailun.

[muokkaa] Liikenne

Yksityisautoilu on suosittua. Autojen lukumäärä väkilukuun nähden on maailman korkeimpia.^lähde? Maan ympäri kiertää 1339 km pitkä kehätie eli Hringvegur. Islannissa on kolme lentokenttää: Keflavik, Reykjavik ja Akureyri.

[muokkaa] Matkailu

Monet Islannin tärkeimmistä matkailunähtävyyksistä ovat luontokohteita:

[muokkaa] Tunnettuja islantilaisia

Baltasar Kormakur (elokuvaohjaaja)
Björk (laulaja ja näyttelijä)
Eiður Guðjohnsen (jalkapalloilija)
Friðrik Þór Friðriksson (elokuvaohjaaja)
Halldór Laxness (kirjailija)
Hugleikur Dagsson (näytelmäkirjailija, sarjakuvapiirtäjä)
Silvia Night (viihdetaiteilija)
Thor Björgólfsson (pääomasijoittaja)
Vigdís Finnbogadóttir (ensimmäinen naispresidentti)
Arnaldur Indriðason (kirjailija)

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

↑ ^1,0 ^1,1 ^1,2 Richard Hall: Matka viikinkien maailmaan. Multikustannus, 2007. ISBN 978-952-468-154-4
↑ ^2,0 ^2,1 ^2,2 ^2,3 Suuri tietosanakirja, s. 275. WSOY, 2001. ISBN 951-0-26053-3.
↑ Iceland.org: Katsaus Islannin historiaan Islannin suurlähetystö. Viitattu 14.12.2008.
↑ Mandia, Scott A.: The Little Ice Age in Europe Suffolk County Community College. Viitattu 14.11.2008. (englanniksi)
↑ Verkkoviite|osoite=2279/is_u 156/ai_20059971/pg_14 6th-10th century AD|Kieli=(englanniksi)|Julkaisija=Findarticles|Viitattu 07.01 2009
↑ Mandia, Scott A.: Decline of the Vikings in Iceland Suffolk County Community College. Viitattu 14.11.2008. (englanniksi)
↑ Trade and Economy Islannin Washingtonin-suurlähetystö. Viitattu 14.11.2008. (englanniksi)
↑ Iceland – Economy The World Factbook. 6.11.2008. CIA. Viitattu 14.11.2008. (englanniksi)
↑ Islannin hallituskoalition kohtalo epävarma HS.fi. 13.5.2007. Sanoma. Viitattu 14.11.2008.
↑ Islanti sai Sigurdardottirista uuden pääministerin 1.2.2009. YLE Uutiset. Viitattu 1.2.2009.
↑ Sosialidemokraatit voittivat Islannin vallit Yle.fi. Viitattu 26.4.2009.
↑ Islanti Pohjoismaiden Suomen instituutti. Viitattu 14.11.2008.