Merimakkarat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Merimakkarat
Trachythyone elongata
Trachythyone elongata
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Piikkinahkaiset Echinodermata
Luokka: Merimakkarat
Holothuroidea
de Blainville, 1834
Lahkot[1]
  • Apodida
  • Elasipodida
  • Aspidochirotida
  • Molpadiida
  • Dendrochirotida
  • Dactylochirotida
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Merimakkarat Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Merimakkarat Commonsissa
Merimakkara.

Merimakkarat (Holothuroidea) ovat makkaran muotoisia, meressä eläviä piikkinahkaisiin luettavia selkärangattomia eläimiä. Merimakkaroiden luokkaan kuuluvia lajeja tunnetaan noin 1400. Merimakkaroiden hengityseliminä ovat peräsuoleen liittyvät vesikeuhkot, kaksi viemärisuolesta ruumiinonteloon ulottuvaa haaraista putkea. Niillä on nahkaa muistuttava, haarakkeeton ruumis, josta puuttuvat muille piikkinahkaisille ominaiset piikit, kalkkilevyt (ossikkelit) ja pedikellaariat. Suuta ympäröivät lonkerot, ja imujalkoja on runsaasti varsinkin vatsapuolella. Lonkeroiden kiinnittymskohdassa on kalkkia sisältävä rengas, ja näitä renkaita on löytynyt fossiileina. Pienimmät lajit ovat alle sentin mittaisia, suurin laji, Synapta maculata, voi kasvaa yli viisimetriseksi.[1]

Merimakkarat ovat yleensä yksi-, joskus kaksineuvoisia. Toukka, auricularia, ui vapaana. Merimakkarat voivat puolustautua syöksemällä peräaukosta ulos suuren osan sisäelimiään; niiden tilalle kasvavat uudet.[2]

Merimakkarat siilaavat ravintonsa merenpohjan läheltä. Ne syövät lähinnä kasviplanktonia. Yleisin ravinnonhankintatapa on asettua melko voimakkaan virtauksen kohdalle, levittää pyyntihapsut ja siepata ohi ajelehtivaa syötävää. Toinen tapa on tonkia itse aktiivisesti pohjalietettä.[2] Merimakkarat ovat monin paikoin ryhtyneet hyödyntämään kalanviljelylaitosten alle kertyvää ravinnepitoista lietettä.lähde?

Merimakkaroita tavataan lähes kaikilla merialueilla Eteläistä jäämerta myöten, mutta eniten lajeja elää trooppisilla koralliriutoilla. Toiset lajit pysyvät vuorovesivyöhykkeellä, jossa ne voivat joutua ajoittain kuiville, toiset taas syvimmissä merenpohjan haudoissa.[1]

Merimakkaroita käytetään Aasiassa, varsinkin Kiinassa ja Malesiassa sekä ravinnoksi että terveysvalmisteiden raaka-aineena, niin kansanlääkinnässä kuin lääketeollisuudessa. Kiinalaiset valmistavat Holothuria- ja Stichopus-lajin merimakkaroista savustamalla ruoaksi trepangia. Tyynenmeren saarilla kalastajat käyttävät merimakkaran myrkkyä saaliin tainnuttamiseen, ja hätääntyneen merimakkaran ulos työntämiä suolia verenvuodon tyrehdyttämiseen. Lääketeollisuus on kiinnostunut joidenkin lajien erittämistä myrkyistä, joilla on mikrobien kasvua estäviä, tulehdusta hillitseviä ja hyytymistä sääteleviä ominaisuuksia.[1]

Joitakin merimakkaralajeja pidetään riutta-akvaarioissa. Jotkut harrastajat kuitenkin välttävät niitä, koska kuoleva merimakkara voi myrkyttää akvaarion muuta eliöstöä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Kerr, A. M.: Holothuroidea 2000. Tree of Life Web Project. Viitattu 16.8.2009. (englanniksi)
  2. a b c Toonen R.: Sea Cucumbers part II 2003. Advanced Aquarist. Viitattu 16.8.2009. (englanniksi)