Kotipihlaja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kotipihlaja
Rowanberries in late August 2004 in Helsinki.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Pihlajat Sorbus
Laji: aucuparia
Kaksiosainen nimi
Sorbus aucuparia
L.
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Kotipihlaja Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Kotipihlaja Commonsissa

Kotipihlaja eli pihlaja (Sorbus aucuparia) on ruusukasveihin kuuluva kasvi, joka kasvaa luonnonvaraisena suurimmassa osassa Eurooppaa ja Pohjois-Aasiassa. Suomessa se on hyvin yleinen koko maassa. Pihlaja tunnetaan valkoisista terttumaisista kukinnoistaan, punaisista marjatertuistaan ja hienosta syysväristä. Se on Pohjois-Savon maakuntakukka.

Ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pihlajan lehtiä ja kukkia.

Kotipihlaja on Suomen luonnonvaraisista puista värikkäin. Kesäkuussa (Lapissa heinäkuussa) se kukkii runsain kermanvalkoisin kerrotuin huiskiloin. Kukinto on 8–10 cm leveä kertotasohuiskilo. Se koostuu pienistä, valkoisista, tuoksuvista kukista.

Kotipihlajan erottaa muista Suomessa kasvavista pihlajista kapealehdykkäisistä, päättöparisista lehdistä. Syksyllä pihlajan lehdet saavat ruskaväreikseen säästä riippuen keltapunaista, kirkasta punaista, tummaa punaista ja jopa lähes mustaa. Aurinkoisella paikalla lehdet muuttuvat kauniin punaisiksi. Pihlajan marja on kypsänä punainen. Marjat kypsyvät yleensä heinäkuun lopussa tai elokuussa. Syksyllä ja talvella kirkkaanpunaiset marjatertut tarjoavat ravintoa linnuille.

Pihlajaa tavataan sekä puumaisena että pensasmaisena. Pensasmainen kasvu johtuu tavallisesti kasvupaikan varjoisuudesta, maaperän karuudesta tai kasvia syövistä hirvieläimistä.

Lajikkeita, muunnoksia ja alalajeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sorbus aucuparia 'Fastigiata' – pylväspihlaja
  • Sorbus aucuparia 'Pendula' – riippapihlaja on yleisin kotipihlajan koristepuina kasvatetuista lajikkeista. Se vartetaan yleensä noin 1,5–2,5 metriä korkean pihlajan runkoon.
  • Sorbus aucuparia 'Pieksämäki' – visapihlaja
  • Sorbus aucuparia 'Xanthocarpa' – keltamarjapihlaja
  • Sorbus aucuparia var. edulis – makeapihlaja
  • Sorbus aucuparia subsp. aucuparia – nimialalaji
    • Sorbus aucuparia subsp. aucuparia var. aucuparia
    • Sorbus aucuparia subsp. aucuparia var. heteromorpha
  • Sorbus aucuparia subsp. fenenkiana T. Georgiev & Stoj. – endeeminen Bulgariassa.
  • Sorbus aucuparia subsp. glabrata (Wimm. & Grab.) Cajander – pohjanpihlaja, joka kasvaa Islannissa, Pohjois-Skotlannissa, Pohjois-Skandinaviassa (Suomessa Lapin ja Oulun läänissä), Luoteis-Venäjällä ja myös paikallisesti Keski-Euroopassa Alppien ja Karpaattien vuoristossa puurajalla. Pohjanpihlajan nuoret haarat, lehtilapa, silmut ja kukinnon haarat ovat niukkakarvaisia tai kaljuja.
  • Sorbus aucuparia subsp. praemorsa (Guss.) Nyman – Välimeren alueella korkeilla kasvupaikoilla Korsikassa, Sisiliassa ja Calabriassa.
  • Sorbus aucuparia subsp. sibirica (Hedl.) Krylov – Pohjois-Aasiassa Ob- ja Irtyš-jokien itäpuolella.

Kotipihlajan lähilajeja Suomessa ovat Lounais-Suomessa ja Ahvenanmaalla kasvavat suomenpihlaja (Sorbus hybrida) ja ruotsinpihlaja (Sorbus intermedia) sekä Ahvenanmaalla kasvava kaunopihlaja (Sorbus meinichii). Sorbus aucuparia x hybrida on kotipihlajan ja suomenpihlajan risteymä.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pihlajan marjat ovat syötäviä ja sisältävät runsaasti C-vitamiinia, mutta suuren omena- ja sorbiinihappopitoisuutensa vuoksi ne ovat sellaisenaan hyvin happaman ja karvaanmakuisia [1] . Niitä on kuitenkin käytetty ravinnoksi jo kauan, ja niistä voi tehdä esimerkiksi hilloa, hyytelöä ja mehuja.[2] Marjat ovat myös lintujen suosiossa. Kansanlääkinnässä pihalajanmarjoilla on hoidettu kihtiä, munuaissairauksia, suolistovaivoja, keripukkia, ruokahaluttomuutta ja verisuonten kovettumia. Nuoria lehtiä voi käyttää myös salaatissa.

Pihlaja on suosittu pihapuu. Pihlajia käytetään suhteellisen paljon myös julkisilla viheralueilla, koska se on pienikasvuinen, vaatimaton maaperän suhteen ja sillä on koristearvoa lähes ympäri vuoden.

Kotipihlajan lahottajina toimivat lepänarinakääpä (Phellinus alni), okrakääpä (Hapalopilus nidulans), kuhmukääpä (Phellinus punctatus) ja vyökäävät (Trametes).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Metsän marjat, Otava 1981, sivut 48-53
  2. Määritä nimeke! Kotiliesi. 23.9.2012,. Viitattu 6.9.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]