Lakka (kasvi)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Lakka, muurain, hilla
Hjortron.png
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Suku: Vatukat Rubus
Laji: chamaemorus
Kaksiosainen nimi
Rubus chamaemorus
L.
Levinneisyyskartta
Cloudberry distrib.png
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Lakka (kasvi) Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Lakka (kasvi) Commonsissa

Lakka eli hilla eli suomuurain (Rubus chamaemorus)[1] on vatukoiden sukuun kuuluva ruohovartinen kasvi. Nimeä käytetään myös kasvin tuottamasta heleän oranssista mehukkaasta marjasta. Kasvin nimitys vaihtelee alueittain niin, että lakasta puhutaan perinteisesti Länsi-Suomessa ja hillasta Pohjois- ja Itä-Suomessa. Keskisuomalaisen Muuramen kunnan nimi tulee suomuuraimesta, ja kasvi näkyy myös Muuramen vaakunassa. Muita kasvista tai sen marjasta käytettyjä nimityksiä ovat esimerkiksi valokki[2] ja lintti.

Tuntomerkit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kukkiva yksilö.

Lakka on monivuotinen kasvi, jonka juurakon kärkisilmuista kasvaa keväällä 10–25 senttimetrin korkuisia karvojen ja lyhytperäisten nystyjen verhoamia varsia. Kussakin varressa on kahdesta neljään lehteä ja yksi kukka. Munuaismaiset ja kurttuiset lehdet ovat 5–7-liuskaiset. Liuskat ovat laidaltaan sahalaitaiset ja muodoltaan kolmiomaiset tai pyöreähköt.[3] Lehtiruoti on pitkä. Suomessa kesäkuussa puhkeava kukka on valkoinen ja 2–3 senttimetrin kokoinen. Terälehdet, joita on tavallisesti 5–6, ovat muodoltaan vastapuikeat ja joskus lanttopäiset.

Heinä–elokuussa kypsyvä marja on puolipallon muotoon yhtyneistä hedelmyksistä muodostuva kerrannainen luumarja. Raakana se on kova, verholehtien peittämä ja valoon päin kääntyneeltä puolelta punainen, ja kypsyessään sen verholehdet avautuvat ja marjasta tulee kullankeltainen, pehmeä, mehevä ja aromaattinen. Marjan C-vitamiinipitoisuus on 3–4 kertaa suurempi kuin appelsiinissa. Suomessa kasvavista luonnonvaraisista hedelmistä ja marjoista siinä on tyrnin jälkeen toiseksi eniten C-vitamiinia. Lakan ja tyrnin elinolosuhteet edellyttävät kuitenkin aivan erilaisia piirteitä, tyrni viihtyy lakan sijaan soraharjuilla ja hiekkaisessa maastossa. Kukinnan onnistuminen on paljolti kiinni sääolosuhteista ja pölyttäjistä; kesäinen halla tai terälehdet irrottava rankkasade saattaa romahduttaa lakkasadon ja vaikuttaa vielä seuraavanakin vuonna heikentävästi kasvuun. Lakkasato vaihteleekin muita luonnonmarjoja enemmän.

Toisin kuin useimmat muut Rubus-suvun lajit lakka on kaksikotinen, ja tarvitsee siten hede- sekä emiyksilön lisääntyäkseen. Linnut ja muut eläimet levittävät ulosteidensa mukana siemeniä syömistään marjoista, ja lisäksi lakka leviää tehokkaasti juurakkonsa avulla.

Elinympäristö ja levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lakan levinneisyys maailmassa.

Lakka on yksi tyypillisimmistä suokasveista. Sitä esiintyy rämeillä, nevoilla, korvissa, kalliosoistumissa ja nummilla.[3] Se muodostaa usein laajoja ja runsaita kasvustoja, ja monilla suoalueilla se on vallitseva kasvilaji. Usein puhutaankin varsin oikeutetusti lakkasoista, joissa lakan kukat ja marjat erottuvat maastossa silmiinpistävänä mattona. Lakan kasvualustan vaatimuksena on kosteus ja happamuus (pH 3,5–5,0). Ojitetulla suolla lakat lakkaavat vähitellen tuottamasta kukkia ja katoavat lopulta kokonaan. Myöskään suolaista maaperää ne eivät kestä. Lakka pystyy talvehtimaan alle −40 celsiusasteen lämpötilassa, minkä ansiosta se on yksi pohjoisimmaksi levinneistä kukkakasveista. Lakan pahin tuholainen on hillanälvikäs (Galerucella sagittariae) eli hillakuoriainen, jonka toukat ja aikuiset syövät kasvin lehtiä.

Lakka on levinnyt lähes koko pohjoiselle pallonpuoliskolle likimain 55 ja 78 leveysasteen välille. Hajaesiintymiä on etelämpänäkin. Levinneisyysalue kattaa Fennoskandian, Britteinsaaret, Baltian maat, Venäjän taiga- ja tundravyöhykkeen aina Karjalasta Tyynenmeren rannikolle, Kanadan sen koillisosia lukuun ottamatta sekä Alaskan. Lakkaa esiintyy suotuisilla kasvupaikoilla myös Grönlannissa ja Huippuvuorilla. Eteläisiä hajaesiintymiä on Euroopassa Tanskassa sekä Weserin ja Elben jokilaaksoissa Saksassa jääkauden jäänteenä. Yhdysvalloissa lakkaa esiintyy Minnesotan, Mainen ja New Hampshiren osavaltioissa sekä pieni populaatio Long Islandissa New Yorkissa.

Suomessa lakan levinneisyys on laaja ja hajanainen, mutta sitä löytyy etenkin soisilta alueilta kuten Suomenselän ja Maanselän vedenjakajaseuduilta ja Vaara-Suomesta. Etenkin Utsjoki on lakalle tärkeä kylä. Suomen perinteiseksi lakkapitäjäksi on nimitetty Ranuan kunta Peräpohjolassa, missä järjestetään elokuisin kuuluisat Hillamarkkinat.

Hilla kukkii Hanhilammella Utajärvellä.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuoreena käyttämisen ohella lakasta valmistetaan muun muassa hilloa, mehua, likööriä, marmeladia ja erilaisia leivonnaisia. Suomessa lakkaa syödään perinteisesti leipäjuuston kanssa, Norjassa kermavaahdon ja sokerin kanssa tai kakussa sekä Ruotsissa jäätelön kera. Kanadassa lakkaa käytetään erään erikoisoluen maustamiseen. Lakasta valmistetaan Suomessa lakkalikööriä ja myös Kanadan Newfoundlandissa eräs viininvalmistaja on tehnyt marjasta marjaviiniä ja likööriä. Lakan lehtiä voidaan käyttää yrttiteessä.

Lakka on yksi arvokkaimmista luonnonmarjoista Suomessa. Sadon vaihtelevuuden takia marjojen kysyntä ylittää toisinaan saatavuuden erityisesti Norjassa, jonne viedään Suomesta vuosittain 200–300 tonnia lakkaa.lähde? Tilannetta hankaloittaa myös se, että lakkaa saadaan edelleen lähes yksinomaan vain luonnollisilta kasvupaikoiltaan, jotka ovat usein vaikeakulkuisia, etäällä asutuksesta ja täynnä verta imeviä hyönteisiä, kuten hyttysiä ja paarmoja. 1990-luvulla on alettu kehittää viljeltäviä lajikkeita Northernberries-projektin myötä, johon on osallistunut Norjan hallitus yhdessä Suomen, Ruotsin ja Skotlannin vastaavien tahojen kanssa. Yksi viljelyn hyödyistä olisi se, että lakka menestyy siellä, missä muut viljelykasvit eivät enää kasva. Toistaiseksi lakan viljely on kuitenkin osoittautunut enemmän tai vähemmän vaikeaksi ja kannattamattomaksi.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • WSOY: Uusi värikuvakasvio

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Hämet-Ahti, L., Suominen, J., Ulvinen, T. & Uotila, P. (toim.): Retkeilykasvio, s. 242. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  2. Lapin sylissä, s. 92. ISBN 952-5591-49-2
  3. a b Mossberg, B. & Stenberg, L. (suom. Vuokko, S. & Väre, H.): Suuri Pohjolan kasvio. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2924-1.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]