Grönlanti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Grönlanti
Kalaallit Nunaat (grönlanniksi)
Grønland (tanskaksi)
Flag of Greenland.svg Coat of arms of Greenland.svg
lippu vaakuna

Greenland (orthographic projection).svg

Valtiomuoto Tanskalle kuuluva itsehallinnollinen alue

Monarkki
Pääministeri
Margareeta II
Aleqa Hammond

Pääkaupunki Nuuk

Pinta-ala
– yhteensä 2 166 086[1] km² (sijalla 12)
– josta sisävesiä 83,1 % (suurin osa jäätikköä)

Väkiluku (2010) 57 637[1] (sijalla 206)
– väestötiheys 0,0045 / km²
– väestönkasvu 0,064 % (2010)

Viralliset kielet grönlanti

Valuutta Tanskan kruunu (DKK)

BKT (2010) sijalla 185
– yhteensä 2,03 miljardia USD (PPP)[1]
– per asukas 35 900 USD

HDI (1998) 0,927 (sijalla ?)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 4,9 %
– teollisuus 31,9 %
– palvelut 63,2 %

Aikavyöhyke -1 / UTC−4
– kesäaika UTC+0 / UTC−3

Itsenäisyys
– Tanskan itsehallintoalue

1979

Lyhenne

Kansainvälinen
suuntanumero
+299

Motto

Kansallislaulu Nunarput utoqqarsuanngoravit

Grönlanti (grönlanniksi Kalaallit Nunaat, tanskaksi Grønland) on Tanskalle kuuluva itsehallintoalue ja maailman suurin saari Pohjois-Atlantin ja Pohjoisen jäämeren välissä. Maantieteellisesti Grönlanti kuuluu Pohjois-Amerikkaan, hallinnollisesti se on Tanskan itsehallinnollinen osa. Tanskan kieli oli toinen virallinen kieli vuoteen 2009 asti paikallisen inuiittikieliin kuuluvan grönlannin kielen rinnalla.

Valtaosa Grönlannin yli kahdesta miljoonasta neliökilometristä on jäätikön peitossa. Saaren noin 57 000 asukasta keskittyvät jäättömälle 350 000 km2 laajuiselle alueelle, jolla voidaan harjoittaa jopa maanviljelyä. Kalastus ja metsästys ovat aina olleet tärkeitä elinkeinoja Grönlannissa.

Sekä inuiitit että skandinaavit ovat asuneet Grönlannissa suunnilleen 1000-luvulta alkaen. Skandinaavien asutus hävisi 1400-luvun alussa ja aloitettiin uudelleen 1700-luvulla. Tanskan erotessa Norjasta Grönlannista tuli Tanskan aluetta. Saaren itsehallinto on voimistunut asteittain.

Etymologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nimi Grønland (suom. vihreä maa) juontaa juurensa Islannin saagoista. Islannista karkotettu Erik Punainen antoi uudelle kotisaarelleen miellyttävän nimen houkutellakseen sinne asukkaita.[2][3]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grönlannin jäätikkö ja paljaat alueet.
Pääartikkeli: Grönlannin maantiede

Grönlanti irtosi Euroopan mantereesta noin 54–55 miljoonaa vuotta sitten. Nykyisin Grönlanti on maailman suurin saari, josta valtaosa on maailman toiseksi suurimman jäätikön peitossa. Noin 85 % Grönlannin alueesta peittää jäätikkö, jonka keskipaksuus on noin 1,5 kilometriä.[4] Jäätikkö virtaa keskustan harjanteista ja jääkupoleista kiihtyvällä vauhdilla mereen[5]. Toisaalta satelliittimittaukset osoittavat jäätikön paksuuden kasvavan keskimäärin 5,4+-0,2 cm vuosittain[6]. Nettovaikutus on kuitenkin negatiivinen: jäätä sulaa enemmän kuin muodostuu, joten jäätikön massa pienenee.[7] Nykyisin jäätikön pinta-ala on 1,8 miljoonaa km2 ja jäättömän alueen 350 000 km2.[8]

Grönlannin jäättömillä tundra-alueilla on ikiroutaa. Kallioperä on enimmäkseen arkaaisia kivilajeja, paikoin löytyy myös tertiäärikauden basalttia. Uloin merenrannikko on paljasta kalliota, usein jyrkkiä graniitti- ja gneissirantoja. Sisämaassa ja vuonojen rannoilla on matalaa tundrakasvillisuutta, suojaisimmissa paikoissa pieniä leppiä, pihlajia ja koivuja.[9]

Jäätikön alla on 800 km pitkä kanjoni, joka kulkee saaren keskivaiheilla pohjoisen suuntaan. Sen arvioidaan syntyneen noin neljä miljoonaa vuotta sitten ja olleen näkyvissä jääkausien välissä noin 100 000 vuotta sitten. Kanjonissa kulkee jään sulamisvesiä rannikolle. Kanjoni löydettiin vuonna 2013 kallioperää tutkittaessa tutkatietoja yhdistelemällä.[10][11]

Kaikki asutus sijaitsee jäättömillä rannikoilla, ja väestö on keskittynyt saaren länsireunalle.[12]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Länsi-Grönlannin jäätikköä.

Grönlannin ilmasto on arktinen.[13] Ilmasto kuitenkin vaihtelee voimakkaasti sekä pohjoisen ja etelän että rannikon ja sisämaan välillä. Etelässä vuoden keskilämpötila on +0,5 °C ja kylmimmän kuukauden keskilämpötila −7,8 °C, pohjoisessa taas vuoden keskilämpötila −8,7 °C (jäätiköllä −25 °C) ja kylmimmän kuukauden −30,6 °C. Kesäisin lämpötila saattaa nousta yli 10 celsiusasteeseen, eteläisimmässä kärjessä ja suojaisten vuonojen perukoilla toisinaan jopa yli 20 °C. Etelässä sademäärät ovat paljon pohjoista suuremmat Pohjois-Atlantilta puhaltavien lämmittävien tuulien ansiosta.[14][13]

Maapallon ilmaston lämpeneminen saa Grönlannin jääkerrokset sulamaan aikaisempaa nopeammin. Tällä uskotaan olevan tulevaisuudessa mittavia vaikutuksia merenpinnan korkeuteen ja merien elämään, ellei prosessia voida hidastaa tai siihen vaikuttaa jollain muulla keinoin.[15]

Grönlannin satelliittikuvista havaittiin elokuussa 2010 suurimman jäälautan lohkeaminen liki 50 vuoteen (70 km pitkä ja 260 km2). Petermannin jäätikkö menetti neljäsosan pinta-alastaan. Yhdysvaltain sää- ja valtamerentutkimusorganisaatio NOAA:n mukaan vuoden 2010 alku oli tilastoidun säähistorian kuumin. Vuoden 2009 julkaisun mukaan arktisten alueiden lämpötila oli 1990-luvulla korkein 2000 vuoteen.[16]

Luonto ja luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grönlanninhylkeen poikanen.

Grönlannissa eläviä nisäkkäitä ovat jääkarhu, mursu, susi, naali, jänikset, myskihärkä, peura ja sopulit sekä monet valaat ja hylkeet kuten sarvivalas, maitovalas, norppa ja grönlanninhylje. Lintuja pesii noin 60 lajia, ja niiden lisäksi maassa pysähtyy noin 150 muuttolintulajia. Kaloja ja äyriäisiä on runsaasti sekä merialueilla että Grönlannin makeissa vesissä. Ylikalastus on vahingoittanut turskan, kampasimpukan ja ruijanpallaksen kantoja. Joista saadaan edelleen runsaasti nieriää, meristä muita lohikaloja ja lisäksi pyydystetään katkarapuja ja taskurapuja.[17][18]

Grönlannissa kasvaa noin 500 putkilokasvilajia. Niihin kuuluu viisi kämmekkälajia. Suojaisimmissa vuonojen perukoissa elää puitakin, mutta yleisin puuvartinen kasvi on miehenkorkuiseksi kasvava harmaalehtinen paju. Kansalliskukka on pientä maitohorsmaa muistuttava naalinhorsma, paikallisella kielellä niviarsiaq.[19]

Viljelykasveja, mm. perunaa, viljellään vähäisissä määrin Etelä-Grönlannissa. Lisäksi saarella on muualta tuotuja eläimiä (esim. vetokoiria, lampaita, poroja). Jopa nautakarjan kasvatusta on harkittu.[20]

Grönlannin koillisosa muodostaa maailman laajimman kansallispuiston.[21]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grönlannin asuttivat ensimmäisen kerran, jo tuhansia vuosia sitten, todennäköisesti intiaanien sukuiset heimot, mutta ilmeisesti 300–400-luvuilla asutus hävisi. Viikingit asuttivat Grönlannin vuoden 1000 tienoilla, jolloin saaren ilmasto oli nykyistä lauhkeampi.[22] Asuttaminen liittyi keskiajan lämpökauteen, joka Grönlannissa alkoi jo ilmeisesti 600-luvulla.[23] Nykyisten inuitien esi-isät saapuivat Grönlantiin samoihin aikoihin, mutta alkujaan eri seuduille.[22]

Skandinaaveilla oli Grönlannissa kaksi pääsiirtokuntaa: nykyisen Nuukin tienoilla sijainnut läntinen siirtokunta ja etelämpänä, lähellä nykyistä Qaqortoqia sijainnut Erik Punaisen perustama itäinen siirtokunta. Norjalainen Kuninkaan peili 1220–1230-luvuilta kertoo, miten grönlantilaiset toivat saarelle rautaa ja puuta ja veivät turkiksia, köysiä, mursunhampaita ja taljoja. Norjan kuningas Haakon IV liitti Grönlannin muodollisesti Norjaan vuonna 1261, minkä jälkeen grönlantilaiset eivät saaneet käyttää kauppamatkoilla omia laivojaan vaan jäivät norjalaisten ja etenkin bergeniläisten varaan. 1300-luvun puolivälistä alkaen emämaa ei enää piitannut Grönlannista, sillä turkiksia sai helpommin Venäjältä, ja mursunhampaat oli korvannut Afrikasta tuotu norsunluu. Elintärkeä Bergenistä kulkenut yhteysaluskin lakkautettiin 1367 tai 1369.[24]

Skandinaaviasutus hävisi 1400-luvulla suurelta osin ilmaston kylmenemisen vuoksi, sillä se teki heidän harjoittamansa maanviljelyn mahdottomaksi ja myös alueella jatkuvasti vallinneen puupulan entistä pahemmaksi.[22] Asiaan vaikuttivat myös skandinaavien ja inuitien väliset konfliktit.[25] Läntinen siirtokunta hävisi ilmeisesti jo 1350. Islantilainen annaali vuodelta 1379 kuvaa inuitien hyökkäystä grönlantilaisten kimppuun, ja vuosina 1350–1400 kirjoitettu Grönlannin kuvaus kertoo läntisen siirtokunnan jääneen alkuasukkaiden haltuun. Viimeinen kirjallinen maininta skandinaaviasutuksesta koskee vuonna 1408 Hvalseyn kirkossa pidettyjä häitä.[24] Pääasiassa kalastuksesta ja hylkeenpyynnistä eläneet inuitit sitä vastoin selvisivät ilmaston huononemisesta.[22]

Hvalseyn kirkon raunio, parhaiten säilynyt jäännös skandinaavien varhaisesta asutuksesta Grönlannissa.

1720-luvulla norjalainen lähetyssaarnaaja Hans Egede (1686–1758) saapui Grönlantiin tarkoituksenaan levittää luterilaista kristinuskoa skandinaavien siirtokunnille, joiden hän uskoi edelleen olevan olemassa. Niiden sijaan hän tapasi inuiteja ja päätyi tekemään lähetystyötä heidän keskuuteensa sekä perustamaan Nuukin.[26]

Grönlanti jäi Tanskalle, kun Norja erosi Tanskasta 1814. Yhdysvallat tunnusti alueen Tanskan omaisuudeksi vuonna 1916, mutta Norja vaati vuonna 1931 tunnustusta itärannikolla, 71. ja 75. leveysasteen välissä, hallussaan olleelle alueelle. Kansainvälinen oikeus tunnusti vuonna 1933 Grönlannin osaksi Tanskaa.[27]

Vuonna 1940 Yhdysvallat miehitti Grönlannin sen jälkeen, kun Saksa oli miehittänyt Tanskan. Grönlanti oli Yhdysvaltain hallinnassa toisen maailmansodan loppuun 1945 saakka. Tanskan ja Yhdysvaltojen välille solmittiin 27. huhtikuuta 1951 puolustussopimus. Thuleen perustettiin ensimmäinen amerikkalainen sotilastukikohta. Vuonna 1953 maan siirtomaa-asema kumottiin. Kuninkaallisella kauppaseuralla ollut kaupallinen monopoli lakkautettiin ja Grönlanti, josta tuli Tanskan täysvaltainen maakunta, sai oikeuden lähettää kaksi edustajaa Tanskan valtiopäiville. Vuonna 1979 Grönlannista tuli autonominen alue. Samana vuonna pidetyissä parlamenttivaaleissa sosiaalidemokraattinen ja kansallismielinen puolue Siumut nousi suurimmaksi puolueeksi ja puolueen johtaja Jonathan Motzfeldt muodosti hallituksen. Helmikuussa 1982 järjestettiin kansanäänestys, jossa 53 % äänestäjistä kannatti Grönlannin eroa Euroopan yhteisöstä; ero astui voimaan 1. helmikuuta 1985[28]. Siumutin johtoon noussut Lars Emil Johansen muodosti hallituksen vuonna 1991, mutta Motzfeldtista tuli jälleen pääministeri vuonna 1997, missä virassa hän jatkoi myös vuoden 1999 vaalien jälkeen. Vuoden 2002 vaalien jälkeen hänen seuraajakseen tuli Hans Enoksen.[29]

Marraskuun 2008 kansanäänestyksessä grönlantilaiset äänestivät laajemman itsehallinnon puolesta. Äänestystulos astui voimaan kesäkuussa 2009, kun Grönlannin itsehallinto laajeni. Paikallishallinto sai muun muassa oikeuden luonnonvarojensa hallintaan sekä poliisi- ja oikeusasioiden hoitamiseen.[30] Vuoden 2009 vaaleissa voitti vasemmistolainen, itsenäisyysmielinen Inuit Ataqatigiit, joka päätti sosiaalidemokraattien 30 vuoden valtakauden.[31]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grönlanti on Tanskan itsehallinnollinen osa. Sen valtionpäämies on Tanskan kuningatar Margareeta II, joka nimittää itselleen paikallisen edustajan.[1] Kuningattaren edustajana helmikuusta 2011 alkaen toimii Mikaela Engell.[32]

Grönlannin yksikamarisessa parlamentissa (Inatsisartut) on 31 edustajaa, jotka valitaan neljän vuoden välein suhteellisella vaalitavalla. Parlamentti valitsee hallituksen äänestämällä, pääministeriksi valitaan yleensä suurimman puolueen puheenjohtaja. Grönlannista valitaan myös kaksi edustajaa Tanskan parlamenttiin.[1]

Pääpuolueet ovat olleet pitkään sosiaalidemokraattinen Siumut (vuoden 2009 parlamentissa 9 paikkaa) ja liberaali Atassut vuonna (2009 3 paikkaa). Vuonna 2009 suurimmaksi nousi vasemmistolainen Inuit Ataqatigiit 14 paikallaan.[1]

Grönlanti kuului Euroopan yhteisöön vuodesta 1975, mutta erosi siitä vuonna 1985. Niinpä Grönlanti ei itsehallinnollisena alueena ole EU:nkaan jäsen.[33] Pohjoismaiden neuvoston jäsen se kuitenkin on, samoin Arktisen neuvoston ja Maailman postiliiton jäsen.[1]

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grönlannin asutut alueet jaetaan neljään kuntaan: Kujalleq, Qaasuitsup, Qeqqata ja Sermersooq. Lisäksi maan pohjoisosan kansallispuisto ja Thulen lentotukikohta Pituffikissa ovat kuntajaon ulkopuolella.[1]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etelä-Grönlannin kaikkein suojaisimmilla paikoilla voidaan harjoittaa pienimuotoista maanviljelyä.

Grönlannin elinkeinot voidaan jakaa viiteen pääryhmään: kalastus ja metsästys, mineraalivarat, turismi sekä palveluelinkeinot. Valtaosin Grönlanti on riippuvainen kalastuksesta, jonka tärkein saalis ovat katkaravut. Myös hylkeenpyynnillä ja sen ympärillä toimivalla turkisteollisuudella on merkittävä työllistävä vaikutus. Nykyisin noin kolmannes saaren budjetista tulee tukena Tanskalta[34].

Grönlannin elinkeinoina ovat muun muassa kalastus, metsästys ja kaivostoiminta. Työpaikoista kaksi kolmasosaa sijoittuu julkiselle sektorille, mutta käytännössä Grönlannin talous perustuu kalastukseen ja siihen liittyvään teollisuuteen.[35] Pohjoisessa ja idässä kalastuksen ja metsästyksen osuus on suurempi kuin etelässä.[36]

Kalastus tuottaa 80% vientituloista ja tärkeimmät tuotteet ovat pohjankatkarapu ja grönlanninpallas[37]. Vuosittain Grönlannin vesiltä kalastetaan 200 000 tonnia kalaa, joista 25% on ulkomaalaisten kalastamaa.[35] Turskanjalostustoiminta on romahtanut siitä, mitä se on parhaimmillaan ollut ja myös turskamäärät ovat vähentyneet.[37] Maanviljelyä harjoitetaan esimerkiksi Grönlannin eteläkärjessä, muttei kuitenkaan kovin paljoa.[37] Maatiloilla suurin osa viljelijöistä joutuu tuomaan eläintensä rehusta yli puolet Euroopasta.[37]

Turismin merkitys on kasvanut, mutta ei ole vielä kovin suuri syrjäisen sijainnin ja hankalien liikenneyhteyksien ja kalleuden takia. Palveluelinkeinojen puolella julkisella sektorilla on suuri merkitys.

Tulevaisuudessa Grönlannin toivotaan saavan tuloja öljynporauksesta ja jään alta paljastuvista mineraalivaroista. Maniitsoqiin on myös suunnitteilla suuri alumiinisulatto.[34]

Tärkeimmät luonnonvarat ovat hiili, sinkki, lyijy, rautamalmi, kulta, platina, molybdeeni, kala, hylkeet ja valaat. Viennistä 72 % on kalaa ja kalatuotteita, 10 % metalleja.[1]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kangerlussuaqin lentoasema.

Tärkein lentokenttä on Kangerlussuaqin lentoasema länsirannikolla Kangerlussuaqissa, josta kansainväliset lennot lentävät Kööpenhaminaan. Kangerlussuaq on myös Grönlannin sisäisten lentojen keskus. Toukokuussa 2007 Air Greenland aloitti sesonkireitin Yhdysvaltain Baltimoreen.[38] Kesällä 2007 Air Iceland lensi Keflavíkin ja Nuukin välillä kolmasti viikossa.[39] Näiden lisäksi Narsarsuaqista etelässä lennetään säännöllisesti Kööpenhaminaan ja Kusulukista itärannikolla Reykjavíkiin. Arctic Umiaq Line ajaa säännöllistä laivaliikennettä Narsarsuaqista etelässä Ilulissatiin pohjoisessa huhtikuusta joulukuuhun.[40] Grönlannin kaupunkien välillä ei ole teitä tai rautateitä.[41]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2011 Grönlannin arvioitu väkiluku oli 57 670.[1] Vuonna 2009 Grönlannin asukkaista oli 89 prosenttia inuitteja, 11 prosenttia tanskalaisia. Grönlannin asutuskeskukset ovat pieniä: esimerkiksi Qassimiutin asutuskeskuksessa asuu 33 ihmistä. Yleisin uskonto on luterilaisuus, jotkin inuitien heimouskontojen piirteet ovat säilyneet. Virallisen kielen grönlannin lisäksi maassa puhutaan tanskaa ja englantia.[1]

Vuonna 2011 arvioitu naisten eliniänodote oli 73,7 vuotta, miesten 68,3 vuotta.[1] 1950-luvun jälkeen kuolleisuus infektiotauteihin on pienentynyt, mutta krooniset taudit, väkivaltaiset kuolemat ja itsemurhat ovat lisääntyneet.[42]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tupilak, inuittien tekemä pienoisveistos.

Tärkeä osa Grönlannin kulttuuria on aina ollut oma kieli. Vuonna 2009 voimaan tulleen Grönlannin itsehallintolain (Lov om Grønlands Selvstyre, 20 § [43]) mukaan ainoa virallinen kieli on grönlanti.

Perinteiseen grönlantilaiseen ruokavalioon kuuluu paljon kalaa ja perunaa, vihanneksia ja säilykkeitä. Eräissä inuittiyhteisöissä syödään paljon hylkeen- ja jääkarhunlihaa.[44]

Inuiittien perinteisen musiikin ydin on rummutuksen ja laulun yhdistäminen. Modernissa musiikissa yhdistyvät inuittien ja tanskalaisten perinteet, sekä vaikutteet Kanadasta ja Pohjois-Venäjältä. Sisimiutissa toimii ULO-niminen levymerkki, joka julkaisee monien eri tyylilajien grönlantilaista musiikkia.[45]

Grönlannilla on oma yleisradioyhtiö Kalaallit Nunaata Radioa KNR , joka lähettää yhdellä tv- ja yhdellä radiokanavalla. Joillain paikkakunnilla on myös paikallistelevisioita, kuten Nuuk TV.[46] Saarella ilmestyy myös kaksi lehteä, Sermitsiaq ja Atuagagdliutit/Grønlandsposten.[46]

Nimi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Grönlannin omakielinen nimi Kalaallit Nunaat merkitsee ’kalaallitien (ihmisten, grönlantilaisten) maa’. Vanhan, 1970-luvulla käytöstä jääneen oikeinkirjoituksen mukaan nimi kirjoitettiin Kalâtdlit Nunât; tämä nimiasu esiintyy esim. ennen vuotta 1978 julkaistuissa postimerkeissä.[47]

Tanskankielinen nimi Grønland on perua viikinkien ajalta ja merkinnee ’vihreää maata’. Grönlantilaisten saaga kertoo, että nimi oli tarkoitettu houkuttelemaan siirtolaisia.[44]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkapallo on Grönlannissa suosittu urheilulaji. Pääkaupunki Nuukissa on oma stadioninsa, jossa FIFAan kuulumaton saaren maajoukkue pelaa ottelunsa. Vuonna 2009 valmistui maan toinen täysimittainen jalkapallokenttä Qaqartoqiin.[48]

Grönlannin käsipallomaajoukkue on osallistunut maailmanmestaruuskilpailuihin kolmasti. Viimeisimmällä osallistumiskerrallaan, vuonna 2007, joukkue sijoittui 24 osallistujan joukossa sijalle 22.

Grönlannilla on myös ollut tapana osallistua joka toinen vuosi järjestettäviin saarelaiskisoihin.[49]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l The World Factbook: Greenland CIA. (englanniksi)
  2. How Greenland got its Name 17.12.2010. The Ancient Standard. Viitattu 21.8.2012.
  3. Eirik the Red's Saga 8.3.2006. Gutenberg-projekti. Viitattu 21.8.2012.
  4. Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 389. Almagest OY, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0.
  5. The Greenland Ice Sheet by Ian Joughin
  6. Recent Ice-Sheet Growth in the Interior of Greenland
  7. Climatic changes in Greenland Greenland.com
  8. The Greenland Ice Sheet Greenland.com
  9. Kalaallit Nunaat low arctic tundra (NA1113) World Wildlife WWF
  10. Grönlannin mannerjäätikön alta löytyi valtava kanjoni. Helsingin Sanomat 31.8.2013 B 6
  11. Timo Paukku, Grönlannin jäätikön alta paljastui jättiläiskanjoni, Hs.fi, 31.8.2013
  12. Greenland Realtime Travel Solution
  13. a b Maailma tänään: Kanada ja Arktis, s. 30. Bonnier, 1996. ISBN 87-427-0793-5.
  14. The Weather In Greenland The Official Tourism Site of Greenland
  15. Regions and territories: Greenland 1. elokuuta 2009. BBC. Viitattu 1.1.2010. (englanniksi)
  16. Suuri jäälautta lohkesi Grönlannissa, HS 8.8.2010 B2
  17. Fauna The Official Tourism Site of Greenland
  18. David C. King: Greenland, s. 18-24. Marshall Cavendish,, 2009. ISBN 9780761431183.
  19. Flora The Official Tourism Site of Greenland
  20. Global Warming a Boon for Greenland's Farmers Spiegel.de
  21. Animal Life Greenland Guide
  22. a b c d Jared Diamond: Romahdus: Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä, Terra Cognita 2005, ISBN 952-5202-84-4
  23. Ilmakehä ABC (hakusana Keskiajan lämpökausi) Ilmatieteen laitos. Viitattu 2010-01-01.
  24. a b Richard Hall: Matka viikinkien maailmaan. Multikustannus, 2007. ISBN 978-952-468-154-4
  25. http://www.civilization.ca/cmc/archeo/oracles/norse/40.htm kuollut linkki
  26. The encounter with Danes, Norwegians and whalers History. The Official Tourism Site of Greenland
  27. Legal Status of Eastern Greenland: Denmark v. Norway Publications of the Permanent Court of International Justice Series.
  28. What is Greenland’s relationship with the EU? Folketinget. Viitattu 13.11.2011.
  29. Timeline: Greenland BBC News
  30. Grönlannin itsehallinto laajenee Yle.fi. 21.6.2009. Helsinki: Yleisradio. Viitattu 21.6.2009.
  31. Grönlantiin vasemmistolainen pääministeri Helsingin Sanomat 10.6.2009
  32. The High Commissioner of Greenland Statsministeriet
  33. What is Greenland’s relationship with the EU? Folketinget
  34. a b Grönlantilaiset äänestävät itsehallinnon laajentamisesta HS.
  35. a b Deanna Swaney: Iceland, Greenland & the Faroe Islands, s. 367. Lonely Planet, 1997.
  36. Deanna Swaney: Iceland, Greenland & the Faroe Islands, s. 368. Lonely Planet, 1997.
  37. a b c d Tim Folger: Viikinkien ilmoja. National Geographic Suomi, 6/2010, s. 26-45.
  38. Historical Maiden Flight US-Greenland - Official national guide by Greenland Tourism and Business Council
  39. Greenland - New Air Iceland-route between Keflavik-Nuuk - Official national guide by Greenland Tourism and Business Council
  40. http://greenland.com/content/english/tourist/travel_facts/local_transport
  41. How To Get Around greenland.com
  42. Health expectancy in Greenland. Scand J Public Health. 2001 Mar;29(1):5-12. (PubMed)
  43. Lov om Grønlands Selvstyre Lovtidende A 2009, 13.6.2009
  44. a b Greenland Countries and their cultures
  45. Vikki Beale: Music and Dancing in Greenland eZine.
  46. a b Regions and territories: Greenland BBC News
  47. Greenland Slania Stamps
  48. Fodboldsbane Qaqartoq Stadiums in Greenland Polar Bamserne
  49. Greenland International Island Games

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Grönlanti.