Poro
Wikipedia
| Poro | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kolmiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Rangifer tarandus tarandus (Linnaeus, 1758) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
Poro (Rangifer tarandus tarandus) on pohjoisessa Fennoskandiassa elävä puolikesy hyötyeläin, jota laidunnetaan tuntureilla ja metsälapin alueella. Poron alkuperälaji on peura, erityisesti tunturipeura, ja kesyttäminen lienee tapahtunut myöhäiskeskiajalla.
Suomessa poronpitoa säätelee poronhoitolaki, ja poronhoitoa tuetaan Maa- ja metsätalousministeriön määrittämällä summalla jokaista eloporoa kohti. Poronhoito on perinteinen saamelaisten elinkeino. Eläimet kerätään syksyllä poroerotukseen lajittelua ja teuraseläinten valintaa varten. Porot kootaan myös kesällä juhannuksen tienoilla vasojen merkintää varten, jolloin vasojen korviin leikataan puukolla omistajansa teot eli sanat.
Poroja oli Suomessa vuonna 2001 185 000.[1] Maa- ja metsätalousministeriön asettama porojen sallittu enimmäismäärä on tällä hetkellä (2000-2009) 203 700.[2]
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ulkomuoto
Poro on sarvekas hirvieläin, jolla on lämpöä hyvin eristävä turkki. Turkkinsa ansiosta poro kestääkin pohjoisen kylmät talvet. Urosporon paino voi olla 90–180 kg ja lapakorkeus jopa 125 cm; naarasporo on jonkin verran pienempi. Molemmilla sukupuolilla on sarvet, jotka vaihtuvat vuosittain.
Turkin väri voi olla myös valkoinen, harmaa/ruskea.
[muokkaa] Ravinto
Poro kuuluu märehtijöihin ja sillä on neljä mahaa. Kesällä porot syövät enimmäkseen koivun lehtiä, jäkälää, heinää ja ruohoa, mutta metsissä ne voivat käyttää myös monipuolisempaa ravintoa, kuten suomaiden raatetta ja luonnonniittyjen kasveja. Syksyllä porot keräävät vararavintoa talvea varten syömällä sieniä, jäkälän ja heinien lisäksi. Talvella, kun ravintoa on luonnossa vähemmän, porot etsivät ensisijaisesti jäkälää. Myös heinäkasvit ja varvut kelpaavat porojen ravinnoksi, jos jäkälää ei ole tarpeeksi saatavilla. Poron ruuansulatus yksinkertaistuu talvella ja pötsin merkitys on erittäin vähäinen. Poro muistuttaa talvisin yksimahaista eläintä ja talvi merkitsee porolle laihtumista ja jopa vain hengissäselviämistä. Nykyisin yleistynyt lisäruokinta on muuttanut tilannetta merkittävästi.
[muokkaa] Nimitykset
Poroilla on useita nimityksiä iän ja sukupuolen mukaan. Porouroksista käytetään nimitystä hirvas, ja naaraille vastaava termi on vaadin. Saameksi vastaavat nimitykset ovat sarve sekä vaya. Jälkeläisiä kutsutaan vasoiksi. Toisella ikävuodella olevasta naaraasta käytetään nimitystä vuonelo ja uroksesta urakka. Kun poro täyttää kuusi vuotta, nimitykset loppuvat, jolloin nimitys on nimiloppu. Lapissa eri ikäluokkien poroille on vielä useita erillisiä nimityksiä.
[muokkaa] Peuran alalajit
Villipeurojen Rangifer -sukuun kuuluu yksi laji, peura (Rangifer tarandus), jolla on useita alalajeja. Skandinaviassa ja Pohjois-Aasiassa eläviä kesytettyjä alalajeja kutsutaan poroiksi, ja Pohjois-Amerikan alalajeja karibuiksi (engl. caribou). Euraasian ja Huippuvuorten alueella elää viisi villipeuran alalajia, joista Fennoskandiassa kaksi: tunturipeura (R. tarandus tarandus, engl. Mountain/Wild Reindeer) ja metsäpeura eli suomenpeura (R. tarandus fennicus, engl. Finnish Forest Reindeer). Kolme muuta alalajia, siperiantundrapeura (tundraporo) (R. tarandus sibiricus), siperianmetsäpeura (R. tarandus valentinae) ja huippuvuortenpeura (R. tarandus platyrhynchus) elävät Siperian ja Norjan Huippuvuorten alueella. Pohjois-Amerikassa on viisi karibuiden alalajia, joista yksi on kuollut sukupuuttoon.[3]
[muokkaa] Porot kulttuurissa
- Poronkäristys on tunnettu Lapin perinneruoka. Poronliha on suhteellisen vähärasvaista ja koostumukseltaan mureaa. Liha sisältää runsaasti proteiineja, tyydyttymättömiä rasvahappoja, kivennäisaineita ja A-, B- ja C-vitamiineja.
- Virossa suomalaisia kutsutaan leikkimielisesti poroiksi. Nimitys voi olla myös halventava. Sen väitetään juontuvan joko maantieteestä tai siitä, että juopuneet suomalaisturistit konttaavat Tallinnassa.
- Porojen sanotaan vetävän joulupukin rekeä. Tunnetuin joulupukin poroista on Petteri Punakuono.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Johnny-Leo Jernsletten, Konstantin Klokov: Suomen porotalous (PDF) Kestävä porotalous. 2002. Tromssa: Saamelaisopintojen keskus. Viitattu 2.12.2009.
- ↑ Tuotantojärjestelmät 2002. Paliskuntain yhdistys. Viitattu 2.12.2009.
- ↑ Hirvieläimet tunturisusi.com. Viitattu 2.7.2007.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Auttava porosanasto
- Tietoa Tunturisusi.com -sivustolla
- Inha, I. K. 1912: Maantiede ja löytöretket I sivu 214–215. - WSOY, Porvoo.
- Nieminen, Mauri, 1994, ISBN: 9789518914535: Poro, ruumiinrakenne ja elintoiminnot.
