Saamelaiset

Wikipedia

Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Paljon rajuja lähteettömiä väitteitä, käytetytkin lähteet viitoittamattomia tai väärin merkittyjä, sekavuuksia.

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Saamelaiset on Pohjois-Euroopan alkuperäiskansa, jonka perinteinen asuinalue on Taalainmaan ja Hedmarkenin pohjoisosat, pohjoisimman Suomen ja Jäämeren rannikon välinen alue ja Venäjällä Kuolan niemimaa.^[1] Saamelaisten asuttamaa aluetta kutsutaan Saamenmaaksi (pohjoissaameksi Sápmi). Arviot saamelaisten määrästä vaihtelevat 50 000:n ja 100 000:n välillä.^[2] Arvioiden suuri vaihtelu johtuu saamelaisuuden kriteerien eroista.^[2] Heistä n. 8 700 asuu Suomessa ^[3] ja n. 3 000 puhuu saamelaiskieliä äidinkielenään.^lähde? Saamelaisuuden määritelmä perustuu tunnusmerkkeihin, kuten esimerkiksi kieleen (puhuu itse tai yksi vanhemmista tai isovanhemmista puhuu saamea), etniseen tai kulttuurilliseen samaistumiseen sekä perinteisten saamelaiselinkeinojen harjoittaminen.^[4] Saamelaisten puhumat kielet kuuluvat suomalais-ugrilaisiin kieliin.

Sisällysluettelo 1 Saamelaisten kansallispäivä 2 Historia 2.1 Saamelaisten varhaisin alkuperä 2.2 Saamelainen eräkulttuuri muotoutuu 2.2.1 Saamen kielen alkuperä 2.2.2 Saamelaiset ja lappalaiset 2.2.3 Muinaisten lähteiden "skrithifinnit" 2.3 Siirtyminen poronhoitoon 2.4 Kansallinen herääminen 2.4.1 Saamelaisten syrjintä 2.4.2 Rotuopit 2.4.3 Saamelaisuuden määritteleminen 2.4.4 Saamen kielen kehittäminen 3 Saamelaiset ja uskonto 3.1 Uskonnon peruspiirteet 3.2 Kosmologia 3.3 Esikristilliset jumalat 3.4 Seidat 3.5 Lestadiolaisuus 3.6 Saamelaisen uskonnon merkitys ulkopuolisille 4 Saamelaiskäräjät 5 Alkuperäiskansa-status 6 Katso myös 7 Lähteet 8 Kirjallisuutta 9 Multimedia 10 Aiheesta muualla 10.1 Hallinto, järjestöjä ja koulutus 10.2 Muuta

[muokkaa] Saamelaisten kansallispäivä

Saamelaisten kansallispäivä on 6. helmikuuta. Sinä päivänä Trondheimissa pidettiin 1917 ensimmäinen yleissaamelainen kokous, josta saamelaisten yhdentymisen katsotaan alkaneen. Saamelaisista on käytetty myös nimeä lappalaiset, joka vanhastaan tarkoitti henkilöä joka sai elantonsa metsästyksestä ja kalastuksesta maa- tai karjatalouden sijaan. Lappilaisella tarkoitetaan kaikkia Lapissa asuvia ihmisiä, eikä se viittaa etniseen ryhmään, toisin kuin lappalainen. Saamelaiset Euroopan unionin alueen saamelaiset ovat ainoa kansa, jolla on virallinen alkuperäiskansan status. Suomen saamelaisalue kattaa Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä Lapin paliskunnan alueen Sodankylän kunnassa. Nykyään huomattava osa Suomen saamelaisista asuu saamelaisalueen ulkopuolella, esimerkiksi Helsingissä on suhteellisen suuri ja aktiivinen saamelaisvähemmistö.

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Saamelaisten varhaisin alkuperä

Vanhemmassa tutkimuksessa saamelaisten on nähty tulleen Siperiasta ja olevan sukua esimerkiksi samojedeille. Tähän kuului myös oletus saamelaisten valtaosin mongolidisista geeneistä. Nykyinen geenitutkimus kuitenkin osoittaa, että saamelaiset eivät ole ainakaan lähisukulaisia samojedeille tai muillekaan itäisille kansoille. Myös sukulaisuus itämerensuomalaisia ja indoeurooppalaisia kieliä puhuviin muihin Euroopan kansoihin on etäinen, mutta kuitenkin läheisempi kuin itäisiin kansoihin.

Saamelaisten geneettinen etäisyys itäisiin kansoihin on ehkä merkki siitä, että saamelaisten esi-isät ovat asuneet Euroopassa jo vuosituhannet. Toisaalta suhteellisen suuri etäisyys kaikkiin muihinkin tarkoittaa ehkä, että saamelaiset ovat jo kauan asuneet poikkeuksellisessa eristyksessä.

Saamelaisissa oletetaan olevan niiden ihmisten jälkeläisiä, jotka saapuivat Länsi-Euroopasta jääkauden päättymisen aikaan sulaa Norjan rannikkoa seuraten Jäämeren ääreen. Vasta pari tuhatta vuotta myöhemmin tämä väestö kohtasi Inarin tienoilla etelästä Suomen alueelta saapunutta väestöä. Myös tämän väestön jälkeläisiä lienee nykysaamelaisissa.

[muokkaa] Saamelainen eräkulttuuri muotoutuu

[muokkaa] Saamen kielen alkuperä

Vakiintuneen käsityksen mukaan varhaiskantasuomalaista kielimuotoa puhuttiin kivikaudella laajalla alueella Fennoskandiassa. Tämän teorian mukaan kivikauden loppuvaiheessa varhaiskantasuomalainen kieli hajosi kahtia. Hajoamisen jälkeen Suomen rannikkoalueen myöhäiskantasuomen puhujat edustivat suomalaisten kielellisiä esivanhempia. Suomen sisämaassa ja laajoilla pohjoisen Fennoskandian alueilla taas syntyi kantasaamelainen kieli, josta kehittyivät myöhemmin saamelaiskielet. Äskettäin kielitieteilijä Ante Aikio on kuitenkin esittänyt,^{lähde tarkemmin?} että kantasaamen kieli kehittyi suppeahkolla alueella Etelä-Suomessa ja levisi pohjoiseen Fennoskandiaan vasta esiroomalaisen rautakauden kuluessa (noin 650–0 eaa.).

[muokkaa] Saamelaiset ja lappalaiset

Kantasaamen otaksutaan olleen pääasiassa metsästäjäväestön kieltä. Alkuperäistä metsästyskulttuuria harjoitettiin Sisä-Suomessa ja Keski-Ruotsissa, kun rannikoilla ja etelässä oli jo siirrytty enemmän maanviljelyyn ja karjanhoitoon. Näitä metsästyksellä eläviä ihmisiä kutsuttiin Suomessa lappalaisiksi. Sana "lappalainen" tuli mahdollisesti syrjää eli syrjäistä tarkoittavasta sanasta lappea (kuten sanassa "miekan lappea", "miekansyrjä"). Tämän väestön kieltä pidetään yleensä saamensukuisena. Historiantutkija Jukka Korpelan mukaan keskiajan kirjallisissa lähteissä "lappalaiset" oli kuitenkin yleisnimitys erämaaseutujen asukkaille, jotka eivät todellisuudessa olleet kielellisesti, kulttuurisesti tai elinkeinoiltaan yhdenmukaista joukkoa. Lappalainen ei siis olisikaan saamelaisen synonyymi, vaan lappalaisten joukossa olisi ollut myös suomenkielistä väestöä sekä suomalais-saamelaista seka-asutusta. Toisaalta on korostettu, että saamea puhuvaa väestöä on paikannimistöstä päätellen asunut miltei koko Suomen alueella, jopa Uudellamaalla. Skandinavian niemimaalla saamelaisväestön asuinalue on ulottunut Keski-Ruotsin Taalainmaalle ja Jämtlandiin asti. (Katso myös: Limes norrlandicus)

Nykysaamelaiset eroavat geneettiseltä perimältään selvästi naapurikansoistaan. Tämän takia monet nykytutkijat olettavat, että suomalaisiin ja skandinaaveihin sulautuneet eteläiset saamelaiset ja lappalaiset olisivat edustaneet toista ihmistyyppiä kuin nykysaamelaiset.

[muokkaa] Muinaisten lähteiden "skrithifinnit"

Antiikin ja varhaiskeskiajan kirjallisissa lähteissä saamelaiset tunnettiin ilmeisesti "skrithifinnien" (hiihtävien finnien) tai "fennien/finnien" nimellä. Näiden tekstien tulkintaa vaikeuttaa huomattavasti se, että myös suomalaisista saatettiin käyttää samoja nimityksiä^lähde?. Nimitys finn vakiintui lopulta tarkoittamaan "suomalaista". Skrithifinnien olot kuvattiin erittäin alkeellisiksi ja eksoottisiksi. Kuvauksiin sisältyy romanttisia ja liioiteltuja sävyjä.

[muokkaa] Siirtyminen poronhoitoon

Joidenkin saamelaisten taloudellinen asema parani heidän siirryttyään poronhoitoon heidän kesytettyään tunturipeuran poroksi. Poronhoidon alkuajankohdasta on erimielisyyksiä. Poroja oli kesytetty kuljetusavuksi ja maidon- ja nahantuotantoon jo varhain, ja Suomen saamelaiset elivät pitkälti metsästyksellä ja kalastuksella vielä Ruotsin vallan aikana. Lihantuotantoon keskittyvään suurporonhoitoon siirryttiin vasta 1800-luvulla, ja sen "kulta-aika" päättyi Ruotsin, Suomen ja Norjan välisten rajasulkujen myötä 1900-luvun alkupuolella.

Suurporonhoidon katsotaan tulleen lännestä, Skandinavian saamelaisilta. Toisaalta Johan Turin mukaan Skandinavian saamelaiset oppivat porotaloutta idästä tulleilta saamelaisilta (Muitalus sámiid birra, 1910). Kuolan niemimaalle vaelsikin 1800-luvulla komeja ja nenetsejä, jotka vaikuttivat huomattavasti koltta- ja muiden itäsaamelaisten poronhoitoon.^[5]

Poronhoito ei vastoin yleistä käsitystä ole missään vaiheessa ollut mikään yleissaamelainen elinkeino, ja suurten poronomistajien elot veivät elintilaa peuroilta, joiden pyynnillä esimerkiksi inarinsaamelaiset elättivät itsensä kalastuksen, keräilyn ja kaupan lisäksi, täten huonontaen joidenkin toisten saamelaisten elantoa ja asemaa. Nykyään poronhoitoa harjoittavat Suomessa myös muut kuin saamelaiset. Norjassa ja Ruotsissa poronhoito on lailla säädetty saamelaisten yksinoikeudeksi.

[muokkaa] Kansallinen herääminen

[muokkaa] Saamelaisten syrjintä

Kaikissa Saamenmaan alueelle levittäytyneissä valtioissa on pyritty joko assimiloimaan saamelaiset valtakulttuuriin tai eristämään heidät omille kotituntureilleen ja estää heitä hyötymästä länsimaisen sivilisaatiosta^lähde?. Saamelaisten sulauttamispolitiikka voimistui toisen maailmansodan aikana ja jälkeen. Saamelaisia pidettiin katoavana kansana, jotka saattoivat elää ihmisarvoista elämää ainoastaan luopuessaan arkaaisista tavoistaan ja omaksuessaan kehittyneemmän, paikalleen asettuneen elämänmuodon. Syvintä lamaa elettiin 1960–1970-luvuilla, jolloin saamen kielet oli suoranaisesti kielletty kouluissa ja saamelaislapsia nöyryytettiin armotta saamelaisuutensa tähden^lähde?. Tuohon aikaan sijoittuu myös saamelaisten kansallinen herääminen ja ns. etnisen saamelaisuuden synty.

Suomen rikoslain 11. luvun yhdeksännen pykälän mukaan ketään ei saa kohdella eriarvoisesti muun muassa rodun, kansallisen tai etnisen alkuperän taikka kielen perusteella.^[6] Suomessa vähemmistövaltuutettu edistää etnisten vähemmistöjen ja ulkomaalaisten asemaa ja yhdenvertaisuutta Suomessa työelämän ulkopuolella. Syrjintälautakunta käsittelee etnistä syrjintää arkielämässä. Lautakunnalta voi hakea käsittelyä loukkausasiassa ^[7].

[muokkaa] Rotuopit

Tutkijoiden rotuopillista kiinnostusta saamelaisiin on usein liioiteltu. Rotuopilliset teoriat olivat aikaisemmin pitäneet myös suomalaisia alempana rotuna. Itsenäistyttyään suomalaiset tunsivat kuuluvansa muiden sivistyskansojen joukkoon ja ajatus saamelaisista alempana kansana sai suosiota. Suosio laantui kuitenkin 1930-luvun aikana, kun minkäänlaista tukea teorioille ei pystytty osoittamaan.

[muokkaa] Saamelaisuuden määritteleminen

Saamelaiseksi luetaan nykyään henkilö, joka puhuu tai jonka vanhemmista tai isovanhemmista joku puhuu jotain saamelaiskieltä äidinkielenään, ja joka kokee itsensä saamelaiseksi. Suomessa kiistoja on aiheuttanut vanha tapa merkitä itsensä ns. lappalaiselinkeinoilla eli esimerkiksi metsästyksellä ja kalastuksella elättävät ihmiset verokirjoihin "lappalaisiksi" näiden etnisestä taustasta riippumatta.

[muokkaa] Saamen kielen kehittäminen

Osana kansallisen heräämisen ansioista kuuluu mm. saamenkielen saaminen alkuopetuskieleksi saamelaisalueen kunnissa. Esimerkiksi Inarin kunnassa alkuopetusta annetaan suomen lisäksi pohjois-, inarin- ja koltansaamen kielillä. Ylioppilaskirjoituksissa voidaan kirjoittaa pohjois-ja inarinsaame paitsi vieraana-, myös äidinkielenä. Koltansaamen opetuksessa kangertaa pätevien opettajien puute.

[muokkaa] Saamelaiset ja uskonto

Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. Tarkennus: Lähdeviitteet tarvitaan, pelkkä kirjallisuusluettelo artikkelin lopussa on yhtä tyhjän kanssa.

[muokkaa] Uskonnon peruspiirteet

Saamelaiset kristillistyivät verrattain myöhään, vasta 1500-luvulta alkaen^lähde?, ja joidenkin saamelaisten maailmankuvassa on nykypäivänäkin havaittavissa joitain ei-kristillisiä piirteitä. Vanhoille saamelaisille uskonto ei ollutkaan symbolinen järjestelmä, vaan kokonaisvaltainen elämänkokemus; mikään ei ollut profaania. Uskonnonharjoitusta oli monentasoista, ja kehittyneimmillään se oli shamanistisissa menoissa, joissa yhteisön shamaani lankesi loveen asioimaan alisen kanssa, pyytämään apua tai taistelemaan ongelmia aiheuttavien tahojen kanssa. Noitarummun käyttö ei kuulunut yksinomaan shamaanille, vaan se oli suhteellisen alkeellinen enteiden katsomisen väline, jota käyttivät ne, joilla ei ollut shamaanin kykyä ja uskallusta laskeutua henkilökohtaisesti alamaailmaan ottamaan asioista selkoa.

[muokkaa] Kosmologia

Saamelaisten maailma oli jakautunut kolmeen osaan: aliseen, maanpäälliseen ja maan yläpuoliseen osuuteen, joista ensimmäistä kansoittivat vainajat, seitahenget ja muut ei-jumalalliset uskomusolennot. Maan päällä elivät ihmiset, ja maan yläpuolella puolestaan hallitsivat jumalat, joista leimallisimmin saamelaisia olivat äitijumalatar Mattarakka ja hänen kolme tytärtään, Sarakka, Juksakka ja Uksakka, jotka suojelivat ja ohjasivat erityisesti lasten kehitystä ennen ja jälkeen syntymän. Sarakkalla, Juksakalla ja Uksakalla oli omat paikkansa kodassa, ja heille uhrattua ruokaa saivat syödä vain naiset.

[muokkaa] Esikristilliset jumalat

Saamelaisilta tunnetaan näiden naisjumalien lisäksi ukkosenjumala Tiermes sekä paikoin oletettu ylijumala Radien-Adja poikineen, sekä jonkinlainen naispuolinen kevään jumaluus Ruonanieida. Ukkosenjumalaa lukuun ottamatta nämä "taivaanjumalat" lienevät kristinuskosta omaksuttuja vähän ennen kuin saamelaiset kääntyivät kristinuskoon.

Nyky-Suomen alueen metsästäjä- ja kalastajalappalaisilla tärkein jumala oli Bieggo-almmaj/Bieggolmai, Tuulen jumala. Hän hallitsi luonnonvoimia, jotka lappalaisilla säätelivät koko elämää. Tuulen jumalan alapuolella oli mm. Hedelmällisyyden jumala, joka huolehti sadon riittävyydestä niin marjastuksessa, metsästyksessä kuin kalastuksessakin. Ukkosen jumala oli se, joka muun muassa vihastui, jos ihminen ei kunnioittanut luontoa. Yleensäkin Pohjois- ja Länsi-Lapin jumalat olivat luonnonjumalia, joita käytiin rukoilemassa ja kiittämässä ja joille vietiin uhrilahjoja seidoille.

[muokkaa] Seidat

Seidat ovat tavallisimmin erikoisia luonnonmuodostumia, mutta tarvittaessa seita saatettiin rakentaakin. Useilla vanhoilla Länsi- ja Pohjois-Lapin suvuilla on yhä omat ikivanhat seitansa, joilla käydään siinä kuin kirkossakin. Seidoille viedään yhä myös kiitoslahjoja esimerkiksi kalastuksen jälkeen, jotteivät apajat ehtyisi.

[muokkaa] Lestadiolaisuus

Monien saamelaisten uskonelämään vaikuttaa nykyään suuresti lestadiolaisuus, joka syntyi Torniojokilaaksossa nimenomaan paikallisen saamelaisvähemmistön vastalauseena valtakirkon moraalittomia pappeja kohtaan. Lestadiolaisuuden perustaja Lars Levi Laestadius oli itse äitinsä puolelta saamelainen, ja on myös tallentanut saamelaisten uskomuksia ja mytologiaa (Lappalaisten mytologian katkelmia (Fragmenter i lappska mythologin), toim. Juha Pentikäinen, Hki 2000).

[muokkaa] Saamelaisen uskonnon merkitys ulkopuolisille

Saamelaisten symboliikka, myytit ja kertomukset voivat toimia välineinä yritettäessä hahmottaa Pohjois-Euroopan kivikauden ja varhaisen metallikauden ihmisten maailmankuvaa. Toisaalta Lapissa käyville matkailijoille kaupataan enimmäkseen sellaista tavaraa ja mielikuvia, jotka eivät ole alkuperäistä saamelaisuutta, ja jotka voivat siksi hämärtää ihmisten käsityksiä saamelaisuudesta. Eräs alkujaan epäaito, kaupallisiin tarkoituksiin keksitty rituaali on lapinmatkaajille suoritettava lapinkaste. Yhtä epäaito on kelopölkystä katkaistu ja "kaulankohdalta" koverrettu "seita".

[muokkaa] Saamelaiskäräjät

Suomessa saamelaisilla on alkuperäiskansana omaa kieltään ja kulttuuriaan koskeva itsehallinto saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaiskäräjät perustettiin Norjaan 1989, Ruotsiin 1993 ja Suomeen 1996 (Suomessa korvaten 1970-luvulta peräisin olevan aiemman järjestelmän).

Suomen saamelaiskäräjät perustettiin vuoden 1996 alussa vuonna 1973 asetetun saamelaisvaltuuskunnan tilalle. Saamelaiskäräjät on Suomen saamelaisten korkein poliittinen elin, joka toimii oikeusministeriön hallinnon alalla eikä kuulu Suomen valtion hallintoon. Saamelaiskäräjien tärkein tehtävä on suunnitella sekä toteuttaa Suomen perustuslaissa saamelaisille alkuperäiskansana turvattua kulttuuri-itsehallintoa. Saamelaiskäräjät päättää valtion talousarviossa osoitettujen määrärahojen käytöstä.

Saamelaiskäräjät ovat edustuksellinen elin. Joka neljäs vuosi järjestettävissä vaaleissa saamelaisten keskuudesta valitaan 21 jäsentä sekä neljä varajäsentä. Käräjien tärkeimmät toimielimet ovat käräjien kokous, hallitus sekä päätoiminen puheenjohtaja. Lisäksi käräjät asettavat kuusi lautakuntaa valmistelemaan eri asioita: koulutus- ja oppimateriaalilautakunta, elinkeino- ja oikeuslautakunta, kulttuurilautakunta, sosiaali- ja terveyslautakunnan, vaalilautakunnan sekä saamen kielen lautakunnan.

Nykyään saamelaiskäräjälain (975/1995, §3) mukaan saamelaisella tarkoitetaan henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen:

1. että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai
2. että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka
3. että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa.

[muokkaa] Alkuperäiskansa-status

Kansainvälisen työjärjestön ILO:n alkuperäiskansasopimuksen mukaan alkuperäiskansa on kansa, joka on asunut alueella ennen valloittajien tuloa. Saamelaisten asema alkuperäiskansana on tunnustettu Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa, sekä EU:n tasolla. Virallisen alkuperäiskansa-statuksen tarkoitus on muun muassa nostaa saamelaisten itsetuntoa ja arvostusta, ja saattaa saamelaiset alkuperäiskansojen oikeuksia koskevien sopimusten piiriin. Tällä pyritään on suojelemaan saamelaista etnisyyttä ja uhanalaisia saamen kieliä, joista kolmea puhutaan Suomessa.

Suomi ei ole toistaiseksi ratifioinut ILO:n alkuperäis- ja heimokansoja koskevaa yleissopimusta nro. 169, koska kysymys saamelaisten maaoikeuksista Suomessa on edelleen selvittämättä.^[8] Kaisa Korpijaakko-Labba ei oikeushistoriallisen tutkimuksensa saamelaisten oikeusasemasta Ruotsin vallan ajan lopusta Suomen itsenäisyyden alkuvaiheisiin puitteissa^[9] löytänyt laillista perustetta valtion väitetylle maanomistusoikeudelle.

Myös Norjan kveenien ja Ruotsin meänkielisten perinteiset vähemmistöt ovat vaatineet samaa virallista alkuperäisasemaa sitä kuitenkaan saamatta. Suomen länsirajan tuntuman molemmin puolin meänkieltä puhuvat ovat kuitenkin selvitysten mukaan vanhoja metsästäjälappalaissukuja ja heidän jälkeläisiään. Ruotsin puolella he ovat viime vuosina pyrkineet käyttämään itsestään myös nimitystä kveenit.

[muokkaa] Katso myös

• Saamelainen muinaisusko
• Suomen väestö

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Maria Lähteenmäki: Terra ultima: matka Lapin historiaan (Otava, 2006) ISBN 951-1-21098-X (sid.)

ISBN 978-951-1-21098-6 (sid.)

• Siiddastallan: siidoista kyliin. Luontosidonnainen saamelaiskulttuuri ja sen muuttuminen [päätoimittajat: Jukka Pennanen, Klemetti Näkkäläjärvi] (Pohjoinen, 2000) ISBN 951-749-347-9 (sid.)
• Teuvo Lehtola: Saamelainen perintö (Kustannus-Puntsi, 2001) ISBN 952-5343-09-X (nid.)
• Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiset: historia, yhteiskunta, taide (Gummerus, 1997) ISBN 951-97541-2-1 (nid.)
• Ei alkua ei loppua: saamelaisten puheenvuoro [toim. Elina Helander ja Kaarina Kailo] (Like, Suomen rauhanpuolustajat, 1999) ISBN 951-578-632-0 (nid.)
• Toteutuvatko saamelaisten ihmisoikeudet [toim. Martin Scheinin, Taina Dahlgren] (Yliopistopaino, 2001) ISBN 951-570-482-0 (nid.)
• Leena Lohiniva: Govvan: saamelaisesta kuvataiteesta (Rovaniemen taidemuseo, 1999) ISBN 952-9554-29-X (nid.)
• Timo Kurula: Niiles-Jounin saamelaisia makuja (Kassiopeia Finland, 2005) ISBN 952-99655-0-8 (sid.)
• Juha Pentikäinen: Saamelaiset: pohjoisen kansan mytologia (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1995) ISBN 951-717-826-3 (sid.)
• Lars Levi Laestadius: Lappalaisten mytologian katkelmia [toim.Juha Pentikäinen] (Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2000) ISBN 951-746-204-2 (nid.)
• Kaisa Korpijaakko : Saamelaisten oikeusasemasta Ruotsi-Suomessa (Lakimiesliiton Kustannus 1989) ISBN 951-640-440-5(nid.)

[muokkaa] Multimedia

• Govadas: saamelaista taidetta = daidda davvin: multimediateos saamelaisesta kuvataiteesta ja kulttuurista = multimediaduodji sami govvadaidagis ja kultuvrras [käsikirjoitus Veli-Pekka Lehtola; valokuvat Marja Helander et al.; musiikki Nelvdan Nedrejord] (Edita, 1998) ISBN 951-37-2500-6

[muokkaa] Aiheesta muualla

[muokkaa] Hallinto, järjestöjä ja koulutus

• Suomen saamelaiskäräjät
• Suoma Sámi Nuorat Rs - Suomen saamelaisnuoret Ry
• Ry City-Sámit Rs
• Sámi Oahpahusguovddáš - Saamelaisalueen koulutuskeskus
• Roavvenjargga Sámi Searvi Mii rs - Rovaniemen Saamelaisyhdistys Mii ry.

[muokkaa] Muuta

• Saamen lippu
• Árran (English)
• Lipun määritelmä (English)
• [1]
• Kide 5/2000
• Rádju, Saamen tutkimus- ja projektitietokanta
• YLE Elävä arkisto - Saamen kansa kirkkotiellä
• Helsingin kaupunginkirjaston perustietopaketti kirjasuosituksineen
• yle.fi, artikkeli saamelaisten asemasta Suomessa