Suomen juutalaiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen juutalaiset
Ben Zyskowicz.jpgRuben Stiller.JPGSchur Israel-Jakob.jpg
Ben Furman.jpgMax Jakobson.jpgGideon Bolotowsky.jpg
Ben Zyskowicz, Ruben Stiller, Israel Schur
Ben Furman, Max Jakobson, Gideon Bolotowsky
Väkiluku 1 300
Merkittävät asuinalueet
Helsinki
Turku
Kielet suomi, ruotsi, jiddiš, heprea, venäjä[1]
Uskonnot juutalaisuus

  Osa uskontojen artikkelisarjaa
Juutalaisuus ja juutalaiset

Star of David.svg         Menora.svg

Juutalaisuus
Jumala (Jahve)
Tanak (Toora, Nevi'im, Ketuvim)
Talmud  · Halakha · Košer
Filosofia · Kabbala
Daavidintähti · Menora
Synagoga · Rabbi

Juutalaisuuden suuntaukset
Ortodoksisuus · Konservatismi
Karaiitit · Hasidismi
Reformismi · Rekonstruktionismi
Humanismi

Juhlapäivät
Sapatti · Hanukka · Jom kippur

Juutalaiset kansana
Aškenasit · Sefardit · Mizrahit

Juutalaiset maittain
Israel · Yhdysvallat · Venäjä
Ruotsi · Ranska
Suomen juutalaiset
Tunnettuja suomenjuutalaisia

Juutalaiskielet
Heprea · Jiddiš · Ladino

Juutalaisten historia
Israelin kuningaskunta · Juuda
Babylonin vankeus
1. juutalaissota · 2. juutalaissota
Haskala · Alija
Nyky-Israel · Arabikonfliktit

Antisemitismi
Holokausti

Poliittiset liikkeet · Sionismi

n  k  m

Suomen juutalaiset muodostavat yhden vanhimmista vähemmistöistä ja etnisistä ryhmistä Suomessa. Suomessa asuu vuoden 2006 tilastojen mukaan 1 300 juutalaista.[2] Monet Suomen juutalaisista asuvat pääkaupunkiseudulla ja Turun alueella. Suomenjuutalaiset ovat yleensä kaksikielisiä ruotsin- ja suomenkielisiä. Monet heistä puhuvat myös[1] jiddišia, saksaa, venäjää ja hepreaa, mutta eivät yleensä äidinkielenä.lähde?Suomessa on kaksi juutalaista seurakuntaa ja niillä on synagogat, Helsingissä ja Turussa.[3] Suomen juutalaisen seurakunnan rabbi on Helsingin seurakunnan palveluksessa.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1600- ja 1700-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsin vallan aikana Suomessa ei asunut pysyvästi juutalaisia. Juutalaisten asumisoikeus rajoitettiin 1782 koskemaan ainoastaan Tukholmaa, Göteborgia ja Norrköpingiä. Vuosien 1721 ja 1743 jälkeen säädetyt Ruotsin valtakunnan lait eivät koskeneet niin sanottuja Vanhan Suomen alueita, ja tiettävästi ensimmäinen pysyvästi asettunut juutalainen oli Jacob Weikaim perheineen, joka muutti Haminaan 1799.[4] Käytännössä Suomessa ei kuitenkaan asunut pysyvästi juutalaisia Ruotsin vallan aikana, lukuun ottamatta kristinuskoon kääntyneitä yksittäistapauksia.[5]

1800-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Abraham Cohn muutti todennäköisesti ensimmäisenä juutalaisena pysyvästi Helsinkiin. Ruotsin valtakunnassa säädettiin 1806 laki, joka kielsi juutalaisten maahanmuuton. Ruotsissa laki oli voimassa kolme vuotta mutta Suomessa periaatteessa koko autonomian ajan. Ruotsin lait jäivät Venäjän alaisessa Suomen suuriruhtinaskunnassa edelleen voimaan, ja siten vuoden 1782 lakia tulkittiin niin, että juutalaiset eivät saa asettua Suomeen.

Juutalaiset joutuivat vuodesta 1827 suorittamaan asepalveluksen Venäjän armeijassa, jonka mukana juutalaisia saapui 1830-luvun alussa myös Suomeen. Suomessa asui jonkin verran juutalaisia kolmella paikkakunnalla Viipurissa, Helsingissä ja Turussa. Juutalaisten muutto muuten Suomeen estettiin Venäjän senaatin päätöksellä olla antamatta juutalaisille passeja Suomeen vuonna 1831.[5] Silloinen kenraalikuvernööri Arseni Zakrevskin tilaaman selvityksen mukaan Suomessa asui yhdeksän juutalaisperhettä joista Turussa asui yksi, Helsingissä kuusi ja Viipurissa kaksi. Selvityksen jälkeen lähes kaikki karkotettiin lukuun ottamatta muutamaa, jotka saivat erityisluvan jäädä. Ensimmäinen juutalainen synagoga perustettiin Suomenlinnaan 1830-luvulla. Vuonna 1837 syntynyt Rohel Lea Anker oli ensimmäinen Helsingissä syntynyt juutalainen.lähde?

Venäläinen narinkkatori perustettiin 1850-luvulla nykyisen Suomen pankin kohdalle, ja siitä tuli juutalaisten suosima myyntipaikka. Se siirrettiin 1870 Kamppiin Simonkadun varrelle nykyisen Scandic-hotelli Simonkentän paikalle, jonka vieressä nykyisinkin on Narinkka-niminen aukio. Venäjän armeijassa palveluksensa päättäneille juutalaisille sotilaille annettiin uskontoon katsomatta 1858 oikeus perheineen asettua asumaan Suomeen. Suomen senaatille ja Venäjän armeijalle syntyi kiistaa asetuksesta, mutta se ratkesi kun Suomen senaatti hyväksyi menettelyn tietyin ehdoin Venäjän painostuksesta. Vuonna 1862 Venäjän senaatti sääti passiasetuksen, jonka mukaan passin saaneet juutalaiset saivat oleskella maassa vain määräajan.[5]

Hautausyhdistys Chewra Kadischa perustettiin 1869, ja 1867 Helsingin juutalainen yhteisö palkkasi ensimmäisen rabbiininsa, rabbi Naftali Zwi Amsterdamin. Helsingin, Turun, Viipurin ja Oulun kaupungeissa suoritettiin vuonna 1870 ensimmäinen todelliseen väkilukuun perustava väestönlaskenta. Helsingissä oli sen mukaan 226, Turussa 59 ja Viipurissa 175 juutalaista.lähde? Helsingin ensimmäinen synagoga perustettiin Langenin huvilan tiloihin Siltasaareen.

Ensimmäinen Suomessa kirjoitettu Toora-käärö saatiin valmiiksi 1872. Samana vuonna juutalaisten oikeudellinen asema oli ensimmäistä kertaa esillä valtiopäivillä Leo Mechelinin aloitteesta. Juutalaisten asumisoikeuksia ja toimeentulomahdollisuuksia kavennettiin 1889 olennaisesti. Noin tuhannesta juutalaisesta neljäsosa muutti pois tai karkotettiin. Ensimmäinen juutalaisen seurakunnan ylläpitämä koulu aloitti toiminnan Helsingissä 1893. Toiminta lakkautettiin 1900 varojen puutteessa. Juutalaiset saivat Hietaniemen hautausmaa-alueelle 1896 oman Helsingin juutalaisen hautausmaan.[6]

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin kaupunki lahjoitti vuonna 1900 seurakunnalle Malminkatu 26 -tontin synagogarakennusta varten. Uudenmaan läänin kuvernööri vahvisti 1903 seurakunnan ensimmäiset säännöt ja tunnusti sen näin ensimmäistä kertaa seurakunnan aseman uskonnollisena seurakuntana. Siltasaaren synagoga lopetti silloin toimintansa. Myös Turun kaupunki lahjoitti tontin synagogarakennusta varten.

Johan Jacob Ahrenbergin suunnittelema Helsingin synagoga valmistui 1906 Malminkatu 26 tontille. Syksyllä synagogantiloissa aloitti toimintansa hepreankielinen koulu. Perustettiin myös juutalainen urheiluseura Stjärnan. Seuran nimi vaihtui vuonna 1930 Makkabiksi. Jiddišinkielinen kirjallisuus-, teatteri- ja musiikkikerho perustettiin 1906. Tuona vuonna pidettiin Helsingissä Venäjän sionistinen kolmas konferenssi. Sen julistuksella oli suuri vaikutus sionistisen liikkeen toiminnalle eri puolilla Eurooppaa.

Vuonna 1908 Suomessa asuu noin 1 186 juutalaista, joista 782 Helsingissä.lähde? Juutalaisen teurastustavan mukainen teurastaminen kiellettiin vuosina 1909–1913. Arkkitehtien August Krookin ja J. Eskil Hinderssonin suunnittelema synagoga valmistui Turkuun vuonna 1912. Ensimmäisen maailmansodan aikana juutalaisten liikkumisoikeutta rajoitettiin.

Suomen itsenäistyttyä 1917 juutalaisille taattiin täydet kansalaisoikeudet. Eduskunta hyväksyi asiaa koskeneen lain 22. joulukuuta 1917, ja laki tuli voimaan 1. tammikuuta vuonna 1918. Moshe Kotschak sai ensimmäisenä juutalaisena Suomen kansalaisuuden vuonna 1918, ja samana vuonna Helsingin juutalainen seurakunta rekisteröitiin viralliseksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi.[7] Sen jäseninä oli 930 henkilöä.lähde? Pian sen jälkeen Helsingissä aloitti toimintansa juutalainen koulu. Sen opetuskieli oli aluksi ruotsi, vuodesta 1933 lähtien suomi.

Juutalainen kirjallisuusseura aloitti toimintansa vuonna 1919. Jiddišinkielinen teatteriseura aloitti toimintansa vuonna 1922. Juutalainen Elias Katz voitti kultaa Pariisin vuoden 1924 kesäolympialaisissa 3 000 metrin joukkuejuoksussa yhdessä Paavo Nurmen ja Ville Ritolan kanssa.

Jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Suomi liittoutui jatkosodassa Saksan kanssa, juutalaisten kansalaisoikeuksiin ei kajottu. Kaikkiaan talvi-, jatko- ja Lapin sodissa palveli yli 350 juutalaista. Sodissa kaatui 23 juutalaista. Yad Vashemin tilastojen mukaan noin 22 suomenjuutalaisia kuoli holokaustissa, mutta tosiasiassa nämä kaatuivat Suomen armeijan riveissä taistelussa Neuvostoliittoa vastaan.selvennä Viipurin synagoga tuhoutui talvisodassa.

Saksalaiset yrittivät sodan aikana saada Suomen luovuttamaan juutalaisia kansalaisiaan tuhottaviksi, mutta tämä kilpistyi viime kädessä ylipäällikkö C. G. E. Mannerheimin vastustukseen: koska Suomen armeijassa taisteli juutalaisia sotilaita, ei muitakaan Suomen juutalaisia luovutettaisi saksalaisille. Saksalaiset joutuivat hyväksymään tämän. Itse asiassa Suomessa vallitsi koko toisen maailmansodan mittakaavassa eriskummallinen tilanne: juutalaisia sotilaita taisteli saksalaisten rinnalla, ja heillä oli saksalaisten voimatta puuttua asiaan jopa kenttäsynagoga.[8] Tasavallan presidentti C. G. E. Mannerheim otti osaa Helsingin synagogassa 6. joulukuuta 1944 sodissa kaatuneiden juutalaisten kunniaksi järjestettyyn muistotilaisuuteen. Suomen juutalaisten keskusliitto julkaisi 1944 muistion juutalaisten tilanteesta sodan aikana, siinä todettiin että "Suomen juutalaisten vapauksia ja oikeuksia ei millään tavoin loukattu" sodan aikana[5].

Ulkomailta tulleet juutalaispakolaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuodesta 1938 lähtien Suomeen alkoi tulla varsinkin natsi-Saksasta juutalaisia pakolaisia. Heitä tuli kaikkiaan 500, joista 350 jatkoi Suomesta johonkin muuhun maahan.lähde?

Suomen valtiollinen poliisi luovutti 6. marraskuuta 1942 Saksan salaiselle poliisille kahdeksan juutalaispakolaista, joista seitsemän menehtyi keskitysleirillä.[8] Kaikkiaan 150 itävaltalaista juutalaispakolaista oleskeli koko sodan ajan Hauholla ja Lammilla.[9] Erityisesti heitä oli Porraskoski-Järventaustan pienessä kylässä. He olivat tulleet Itävallasta Suomeen, kun Saksa oli vuonna 1938 ottanut Itävallan haltuunsa.[10]

Sodan jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tampereen juutalainen seurakunta perustettiin vuonna 1946. Vuonna 1947 Valpon poliisipäällikkö Arno Anthoni asetettiin syytteeseen Turun hovioikeudessa osallisuudestaan juutalaispakolaisten luovuttamiseen Gestapolle. Viipurin juutalainen seurakunta lopetti toimintansa. Helsingin juutalaiseen seurakuntaan muutti 158 Viipurin juutalaisen seurakunnan jäsentä, minkä jälkeen Helsingin juutalaisessa seurakunnassa oli 1 300 jäsentä.lähde? Israelin itsenäisyyssotaan osallistui 29 suomenjuutalaista.lähde?

Helsingin juutalaisen hautausmaan kappeli vihittiin käyttöön Hietaniemessä vuonna 1953. Israelin pääministeri David Ben-Gurion vieraili ensimmäisenä Israelin valtionpäämiehenä Suomessa vuonna 1962, ja tällöin hän vieraili myös Helsingin juutalaisessa seurakunnassa. Noin 23 nuorta suomenjuutalaista miestä ja naista värväytyi vapaaehtoiseksi kuuden päivän sotaan. Helsingin juutalaisen seurakunnan keskuksessa paljastettiin vuonna 1970 kuvanveistäjä Harry Kivijärven ja taidemaalari Sam Vannin suunnittelema holokaustin muistomerkki. Israelin pääministeri Golda Meir vieraili Helsingin juutalaisessa seurakunnassa vuonna 1971.

Ben Zyskowicz valittiin kokoomuksen ehdokaslistalta ensimmäisenä suomenjuutalaisena eduskuntaan vuonna 1979.

Vuonna 1981 lakkautettiin Tampereen juutalainen seurakunta. 1980-luvun puolivälissä Suomessa asui noin 1 150 juutalaista, joista 834 pääkaupunkiseudulla.lähde? Israelin puolustusministeri Jitzhak Rabin vieraili Helsingin juutalaisessa seurakunnassa vuonna 1986. Helsingin Jugend-salissa järjestettiin laaja juutalaisuudesta ja Suomen juutalaisista kertova näyttely, jonka kävijämääräksi ilmoitettiin 32 000. Yhdysvaltain ulkoministeri George P. Shultz vieraili Helsingin juutalaisessa seurakunnassa vuonna 1988. Suomen juutalaiset solmivat jälleen suhteet Viron juutalaisiin vuonna 1989.

1990-luvulta lähtien Suomeen on muuttanut juutalaisia entisen Neuvostoliiton alueelta. Myös israelilaisten maahanmuutto on lisääntynyt, ja seurakunnan jäsenmäärä on kääntynyt nousuun. Vuonna 2000 Helsingin Tähtitorninmäelle paljastettiin Nils Haukelundin ja Rafael Wardin suunnittelema kahdeksan luovutetun juutalaispakolaisten muistomerkki. Jiddišin kieli liitettiin Euroopan unionin alaisen Suomen historiallisten vähemmistökielten yhdistykseen FIBLUL:hun.[11]

Aikajana juutalaisten historiasta Suomessa [12][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Juutalaisuus Suomessa Elävä arkisto. Yle.
  2. Suomen juutalainen väestö
  3. RKY.fi
    Uskkonnot Suomessa
  4. LeChaim – Kuvia Suomen juutalaisten historiasta. Karisto Oy Kirjapaino 2006, s. 154.
  5. a b c d Torvinen, Taimi: Kadimah - Suomen juutalaisten historia. Otava 1989. ISBN 951-1-10951-0lähde tarkemmin?
  6. LeChaim – Kuvia Suomen juutalaisten historiasta. Karisto Oy Kirjapaino 2006, s. 154-155.
  7. Verkkosivusto "Uskonnot Suomessa" 11072011
  8. a b Elonet: Daavid - tarinoita kunniasta ja häpeästä (1997) Dokumenttielokuva, joka kertoo Suomen juutalaisten vaiheista toisen maailmansodan aikana.
  9. Suomen juutalainen vähemmistö Suvaitsevaisuus Länsi-Euroopassa. Oulun lyseo. Viitattu 13.7.2014.
  10. Markku Karvonen: Viimeinen kortti keskitysleiriltä kertoo Lammille kätkettyjen juutalaisten vaiheista (Keräilijä Pauli Riihilahti esittelee paikallishistorian kokoelmaansa) 12.7.2014. Yle Uutiset. Viitattu 13.7.2014.
  11. LeChaim – Kuvia Suomen juutalaisten historiasta. Karisto Oy Kirjapaino 2006, s. 155-159.
  12. Smolar, Rony: Setä Stiller: Valpon ja Gestapon välissä, s. 361-366. Suomen juutalaisten historian käännekohtia. Tammi, 2003. ISBN 951-31-2594.7.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kantor, Dan & London-Zweig, Mindele & Muir, Simo (toim.): Lechaim! Kuvia Suomen juutalaisten historiasta. Helsinki: Helsingin juutalainen seurakunta, 2006. ISBN 952-92-0833-2.
  • Samuli Skurnik: Narinkkatorilta Kiestingin mottiin: Juutalaissuvun selviytymistarina. Paasilinna 2013 ISBN 978-952-299-015-0

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Suomen juutalaiset.