Mooses

Wikipedia

Mooses ja laintaulut (Rembrandt)

Mooses (hepreaksi ‏משה‎) oli juutalaisten kansan johtaja, lainlaatija, profeetta ja Vanhan testamentin henkilö. Kielitieteilijöiden mukaan nimi Mooses on muinaisegyptiläinen sana ja merkitsee lasta. Heprean kielinen ilmaus maša puolestaan merkitsee nostaa vedestä. Mooseksesta kerrotaan juutalaisen Tooran (kristittyjen Vanhan testamentin) ns. II–V Mooseksen kirjoissa. Eksegeettisen tutkimuksen mukaan kirjoitukset ovat syntyneet n. 500–400 eaa., mutta sisältävät paikoin hyvin vanhaakin perimätietoa. Skeptisten historioitsijoiden mukaan Mooses ei ollut historiallinen henkilö, mutta jos hän oli, epäillään hänen eläneen 1700-luvun eaa. ja 1200-luvun eaa. välisenä aikana. Mooseksen aikaan faraona on yleisimmin arveltu olleen Ramses II. ^[1]

Mooses eli Raamatun mukaan 120-vuotiaaksi.

[muokkaa] Mooseksen lapsuus

Mooses oli Amramin ja Jokebedin lapsi. Egyptin Faaraon annettua käskyn, että kaikki israelilaisten poikalapset olisi surmattava, Mooseksen äiti piilotteli häntä kertomuksen mukaan kolme kuukautta jonka jälkeen jätti hänet kaislakorissa Niilin rantakaislikkoon, josta Faaraon tytär hänet sitten löysi ja otti omakseen antaen hänelle nimen Mooses.

Egyptin vaikutusvallan levitessä koilliseen kohti Aasiaa, Egyptiläiset rakensivat uusia linnakkeita vallatuille alueille. Egyptin keskushallinto oli kirjeenvaihdossa alueiden paikallisten hallitsijoiden kanssa ja tämä vaati kielitaitoisia kirjureiden ja tulkkien kouluttamista. Osa käytetyistä kielistä muistutti suuresti Mooseksen äidinkieltä, hepreaa, joka poikkesi suuresti egyptin kielestä. On varsin todennäköistä, että prinsessan adoptoima poika koulutettiin faaraon kirjuriksi käymään kirjeenvaihtoa heprean ja muiden naapurikansojen kielillä.

[muokkaa] Mooses aikuisena

VT:n kertomusten mukaan Mooseksen vartuttua jo aikuiseksi hän meni kerran vierailemaan oman kansansa keskuudessa ja näki heidän työskentelyolosuhteensa. Hän näki egyptiläisen työnjohtajan lyövän israelilaista miestä, jolloin tulistunut Mooses iski egyptiläisen hengiltä ja kätki tämän ruumiin hiekkaan. Asia ei tietenkään pysynyt salassa vaan kantautui faaraonkin korviin. Kuultuaan tapahtuneesta faarao aikoi teloituttaa Mooseksen, mutta tämä pakeni faaraon kostoa midanilaisen papin suojiin. Mooses avioitui papin tyttären, Sipporan, kanssa ja paimensi appensa lampaita. Vanhan testamentin mukaan Jumala antoi Moosekselle tehtäväksi johdattaa israelilaiset pois Egyptistä Luvattuun maahan. Juutalaisessa traditiossa tästä käytetään nimitystä exodus. Vanhan testamentin kirjoituksissa exoduksen vaiheisiin liittyy juutalaisuuden keskeisistä tapahtumista pääsiäinen ja kymmenen käskyn antaminen, joilla on edelleen merkittävä rooli juutalaisuudessa. Mooseksen ansioiksi luetaan yksijumalaisuuden eli monoteismin vakiinnuttaminen ja kirjaaminen juutalaisen uskonnon ensimmäiseksi käskyksi.

[muokkaa] Mooseksen sarvet

Keskiaikaisesa kirkkotaiteessa Moosekselle on usein kuvattu otsaan sarvet. Näin on mm. kuuluisassa Michelangelon Mooses-patsaassa. Myös Laukaan kirkon R.W. Ekmanin maalaamassa alttaritaulussa Mooseksella on pienet sarvet.

Sarvet johtuvat heprean käännösvirheestä. Kun Hieronymus käänsi 300-luvulla Vulgataa hepreasta, hän kohdassa 2. Moos 34:29 luki virheellisesti sanan "kirkkaus" tilalle "sarvet". Konsonanttikirjoituksessa heprean kielen sanat garan (loisti) ja geren (sarvet) ovat lähellä toisiaan. Käännösvirheellä on hyvin merkittävä vaikutushistoria.

[muokkaa] Mooseksen rooli muissa uskonnoissa

Moosesta kohdellaan profeettana viidessä uskonnossa: juutalaisuus, kristinusko, islam, mormonismi ja bahá'í.

[muokkaa] Mooses Raamatussa

Michelangelon Mooses-veistos (1513)

Vanhassa testamentissa on viisi Mooseksen kirjaa:

Ensimmäinen Mooseksen kirja (Genesis)
Toinen Mooseksen kirja (Exodus)
Kolmas Mooseksen kirja (Leviticus)
Neljäs Mooseksen kirja (Numeri)
Viides Mooseksen kirja (Deuteronomium)

Mooseksen syntymästä ja kutsumisesta Jumalan palvelukseen kerrotaan Toisessa Mooseksen kirjassa. Mooses kuolee Viidennen Mooseksen kirjan lopussa. Mooseksen jälkeen israelilaisia johti Joosua.