Profeetta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli kertoo jumalallisen sanoman välittäjästä. "Profeetta" on myös eräs ranskalainen elokuva sekä Mikko Kuustosen ja Jukka Perkon albumi.

Profeetta on uskonnossa jumalalta tulevaksi uskotun sanoman välittäjä.[1] Profeetta voi uskoa olevansa suoraan jumalan lähettämä edustaja, tai hän voi välittää jumalan tahtoa esimerkiksi saamiensa näkyjen tai unien kautta, tai arpaa heittämällä.[2] Profeetan saamat jumalalliset ilmoitukset tai ennustukset ovat profetioita.

Profetioiden vastaanottaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Profeetta kokee saaneensa jumalalta kutsun profeetaksi usein joko unessa, näyssä, äänenä, tai toisen profeetan välityksellä. Hänen profetiansa voivat olla inspiraation vaikutusta tai seurausta tiettyjen opittujen tekniikoiden käytöstä, usein molemmista. Tekniikoiden tarkoituksena on saavuttaa hurmostila, jossa ilmestyksiä voidaan ottaa vastaan. Profeetta saavuttaa hurmostilan esimerkiksi musiikin, tanssin, rummutuksen, rajun liikehdinnän, tai itsensä viiltelyn avulla. Hurmostilassa profeetan katsotaan olevan pyhän hengen vallassa, ja jumaluus puhuu silloin hänelle, yleensä minä-muodossa ja lyhyin ja rytmillisin lausein.[2]

Profeetan vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut profeetat väittävät heille välitetyn totuuden olevan ainutlaatuinen. He keräävät ympärilleen opetuslapsia, joille profeettansa opetukset paljastavat ainoan todellisen uskonnon. Nämä profetiat johtavat usein uusien uskontojen syntyyn: tällaisia profeettoja olivat esimerkiksi Zarathustra, Jeesus ja Muhammad sekä monet uususkontojen perustajat.[2] Jotkut Vanhan testamentin profeetat, kuten Aamos ja Jeremia, olivat uskontonsa uudistajia ja puhdistajia; Arabiassa myös Muhammad luetaan tämänkaltaiseksi profeetaksi.[2]

Koulutus ja rooli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Profeetat saivat aikoinaan koulutuksensa usein killoissa, joita johti mestari. He erottautuivat muista yhteisönsä jäsenistä usein pukeutumisen, hiustyylin, otsamerkin tai itseaiheutettujen arpien kautta.[2]

Profeetta voi usein toimia myös pappina: useissa kulttien rituaaleissa pappi-profeetat voivat olla tärkeässä roolissa, vaikkakaan he eivät ole saaneet jumalallista kutsua. Toisin kuin esimerkiksi šamaani, profeetta muistaa aina jälkeenpäin hänelle tapahtuneen ja hänen saamansa viestin. Mystikko voi myös profetoida: hän eroaa profeetasta siinä, että mystikko pyrkii yhteyteen jumalan kanssa, joka ottaa hänen egonsa valtaansa, mutta profeetta säilyttää aina oman minuutensa. Ennustajat puolestaan ennustavat tulevaa esimerkiksi tähdistä tai sisälmyksistä.[2]

Profetian epäonnistumisen seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Silloinkaan kun tulevaa tapahtumaa ennustanut profetia jää toteutumatta, moni uskovainen ei jätä uskontoaan tai johtajaansa. Hän mielummin tulkitsee epäonnistumisen parhain päin välttääkseen kognitiivista dissonanssia, ja jopa vahvistuu uskossaan. Uskonnolliset ryhmät harvoin hajoavat profetioidensa toteutumattomuuteen. Jotkin ryhmät vastaavat epäonnistumiseen kiihdyttämällä lähetystyötään: tästä esimerkkejä ovat olleet varhaiskristityt, šabbetailaiset, Jehovan todistajat, Daavidin oksan toisen sukupolven jäsenet sekä Lubavitch-hasidit.[3] Uskovaiset selittävät epäonnistumisen usein siten, että ennustettu muutos todella tapahtuikin, mutta toisella olevaisuuden tasolla. Esimerkiksi Jehovan todistajien profetiat Kristuksen toisesta tulemisesta (vuosina 1878, 1881, 1914, 1918, 1925 ja 1975) selitettiin aina tapahtuneen, mutta vain toisin tavoin. Toinen yleinen tapa selittää epäonnistuminen on väittää profetiaan uskomisen edellyttämistä vain uskovaisten testaamiseksi. Joskus epäonnistuminen selitetään päivämäärän laskuvirheeksi. Joissain tapauksissa profetia kielletään jälkikäteen profetiana, ja sitä väitetään vain median synnyttämäksi väärinkäsitykseksi.[4]

Profeetat kulttuureittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähi-itä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muinaisessa Egyptissä ei juurikaan ollut karismaattisia profeettoja, vaan uskonoppineilla oli käsitys, että hyvät ja huonot ajat seurasivat säännöllisesti toisiaan. Lähi-idässä on kuitenkin vanha profeettojen perinne. Pohjoismesopotamialaisten marien kirjoituksissa 1700-luvulta eaa. mainitaan Dagon-jumalan profeetat, jotka muistuttivat myöhempiä heprealaisten Jahven profeettoja. Jotkin marilaisten profeetat saivat ilmoituksensa suoraan jumalilta. Heettiläisten teksteissä 1300-luvulla eaa. mainitaan profeetat, mutta ei heidän profetioitaan. Zarathustralaisuuden perustaja Zarathustra saattoi olla myyttinen henkilö, mutta hän saattoi myös olla profeetta, joka saarnasi Ahura Mazdan hänelle paljastamia kirjoituksia, Avestaa.[2]

Juutalaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heprealaiset omaksuivat profeettakäsityksensä (navi') kanaanilaisilta. Israelin varhaiset profeetat toimivat pyhäköissä, ja he tarjosivat profetioitaan usein maksua vastaan. Ensimmäiset merkittävät uudemman ajan siirtymisvaiheen profeetat olivat Samuel, Gad, Nathan ja Elia 1000-luvun eaa. tienoilla. Heitä seurasivat merkittävinä klassisen ajan profeettoina Aamos ja Hoosea 700-luvulla eaa. He pyrkivät uudistamaan Jahven kulttia ja torjumaan kanaanilaisten vaikutusta. He julistivat tuomiota ja epäjumalia palvoneen Israelin tuhoa, sekä saarnasivat Jerusalemia keskuksenaan pitävän kuningaskunnan puolesta. Babylonin vankeuden aikaiset israelilaiset profeetat keskittyivät jahvismin säilyttämiseen Babyloniassa: heistä tunnetuimpia olivat Jesaja, Haggai ja Sakarja. Pian sen jälkeen profeettojen tarve ja merkitys juutalaisten keskuudessa lähes hävisi, mahdollisesti Jahven aseman vahvistumisen seurauksena.[2]

Hellenismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Profeetat olivat yleisiä hellenistisessä maailmassa, missä he paitsi välittivät jumalallisia viestejä, myös ennustivat tulevaisuutta.[2]

Kristinusko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kristityt katsovat Vanhan testamentin profetioiden ennustaneen Kristuksen saapumista. Jeesus nähdään paitsi messiaana, myös viidennessä Mooseksen kirjassa luvattuna profeettana. Myös Jeesus piti itseään profeettana samoin kuin jotkut hänen aikalaisistaan; Jeesus ei tosin saanut ilmestyksiään hurmostilassa kuten useimmat muut profeetat. Jeesuksen kerrotaan ennustaneen oman kuolemansa, paluunsa maailmanlopun aikana, sekä Jerusalemin temppelin tuhon. Uudessa testamentissa mainitaan Jeesuksen lisäksi muitakin profeettoja Jeesuksen ja alkukirkon ajalta, kuten Simeon, Anna, Johannes Kastaja ja Siilas. Alkukirkossa profeetoilla oli merkittävä asema, mutta pian karismaattinen profetia alettiin käsittää demonisena. Kristinuskossa on kuitenkin aina esiintynyt millenaristisia liikkeitä, joiden johdossa on toiminut profeetankaltaisia henkilöitä.[2]

Islam[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Islamia edeltäneen Arabian profeetat olivat samankaltaisia kuin muutkin seemiläiset profeetat, ja heillä oli merkittävä asema. Islamin perustaja Muhammad nähtiin vielä 600-luvun alussa muiden profeettojen tavoin džinnien riivaamana selvänäkijänä, ja hänen varhaisimmat, transsissa lausutut profetiansa noudattivatkin ajalle tyypillistä muotoa. Noin 40-vuotiaana Muhammad alkoi nähdä näkyjä arkkienkeli Gabrielista, joka luki hänelle ainoan jumalan, Allahin, sanoja suoraan kirjasta. Muhammadin vaimo Khadidža kirjoitti Muhammadin resitoimat jakeet ylös, ja kaikki ilmestykset koottiin myöhemmin Koraaniksi, muslimien pyhäksi kirjaksi. Muhammad piti itseään Allahin sanansaattajana ja viimeisenä profeettana ketjussa, joka alkoi Nooasta ja oli jatkunut Jeesukseen saakka. Hän katsoi korjanneensa juutalaisten ja kristittyjen vääristämät aiemmat profetiat.[2]

Muut kulttuurit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hindulaisuudessa on ollut useita profeetallisia uudistajia, ja moni intialainen kansa on tuottanut profeettoja, joiden sanomassa yhdistyi uskonnollinen, poliittinen ja yhteiskunnallinen vapauden tavoittelu. Muinaisessa Kiinassa divinaatio oli yleistä, joskaan valtiollisessa konfutselaisuudessa ei profetismille ollut sijaa. Šintolaisuudessa šamaanit ja ennustajat ovat vanhastaan olleet merkittäviä. Afrikassa hurmokselliset profeetat ovat olleet merkittävässä osassa messiaanisissa liikkeissä ja kolonialismin vastustuksessa. Pohjois-Amerikassa 1600-luvun pueblointiaani Popé oli poppamies, josta tuli kansansa profeetallinen johtaja, joka ennusti espanjalaisvallan loppumista ja intiaanien itsenäistymistä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Swatos, William H., Tumminia, Diana G. (toim.): How Prophecy Lives. , 2011. ISBN 9789004215603.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. prophet Merriam-Webster Dictionary. Viitattu 11.7.2014.
  2. a b c d e f g h i j k l prophecy Encyclopaedia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 1.9.2014.
  3. Dawson, Lorne L. (How Prophecy Lives), s. 69–73.
  4. Dawson, Lorne L. & Whitsel, Bradley C. (How Prophecy Lives), s. 118–119.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]