Intia

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Intian tasavalta
Republic of India (englanniksi)
भारत गणराज्य (hindiksi)
(Bharat Ganarajya)
Intian lippu. Intian vaakuna
lippu vaakuna

Intian sijainti

Valtiomuoto liittotasavalta

Presidentti
Pääministeri
Pranab Mukherjee
Narendra Modi

Pääkaupunki New Delhi

Muita kaupunkeja Mumbai, Delhi, Kalkutta, Chennai

Pinta-ala
– yhteensä 3 287 590[1] km² (sijalla 7)
– josta sisävesiä 9,56 %

Väkiluku (2011) 1 210 193 422[1] (sijalla 2)
– väestötiheys 367,6 / km²
– väestönkasvu 1,344[1] % (2011)

Viralliset kielet hindi (virallinen)
englanti (keskushallinnon kieli) [2]
22 tunnustettua kansallista kieltä [2]

Valuutta rupia (INR)

BKT (2011) sijalla 10
– yhteensä 1,843 biljoonaa USD[1]
– per asukas 1 527 USD[1]

HDI (2011) 0,547[3] (sijalla 134)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 18,1[1] %
– teollisuus 26,3 %
– palvelut 55,6 %

Aikavyöhyke +5:30
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
 – Britanniasta
Tasavalta

15. elokuuta 1947
26. tammikuuta 1950

Lyhenne IN

– ajoneuvot: IND
– lentokoneet: VT

Kansainvälinen
suuntanumero
+91

Motto

Satyameva Jayate

(sanskritia: Vain totuus voittaa)

Kansallislaulu Jana-Gana-Mana

Intian tasavalta eli Intia, viralliselta nimeltään Bharat, Republic of India [2] on liittovaltio Etelä-Aasiassa. Intia on pinta-alaltaan maailman seitsemänneksi suurin valtio ja asukasluvultaan maailman toiseksi suurin. Intian naapurimaita ovat Bangladesh, Myanmar (Burma), Kiina, Bhutan, Nepal ja Pakistan. Intian pääkaupunki on New Delhi, muita tärkeitä kaupunkeja ovat muun muassa Delhi, Kalkutta, Mumbai (ent. Bombay) ja Chennai (ent. Madras).

Intiassa on 28 osavaltiota ja seitsemän muuta aluetta[4]. Intiassa puhutaan satoja kieliä. Intiassa on 16 virallista kieltä, joista hindiä ja englantia käytetään yleisimmin.[1] Britannian hallinnon päätyttyä hinduenemmistöinen Intia ja muslimienemmistöinen Pakistan itsenäistyivät 1947. Vuonna 1971 Bangladesh irtosi Pakistanista. Intia on ydinasevaltio ja ollut sodissa Pakistanin kanssa.

Maantiede ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian kartta

Intia voidaan jakaa kolmeen geologiseen alueeseen: Himalajan vuoristoon, Indo-Gangesin tasankoon ja Intian niemimaahan.[5]

Intiassa virtaa seitsemän suurta jokea: Ganges, Brahmaputra, Yamuna, Godavari, Kaveri, Narmada ja Krishna. Lisäksi Indus virtaa jonkin matkaa Intian puolella matkallaan Tiibetistä Pakistaniin.[6] Valtioon kuuluu myös kolme saariryhmää: Lakkadiivit, Andamaanit ja Nikobaarit sekä Sunderbaanit.[7] Maan korkein kohta on Kanchenjunga 8 598 metriä.[1]

Intia ulottuu pohjois-eteläsuunnassa leveyspiiriltä 8 leveyspiirille 33, ja sille välille mahtuu monenlaisia ilmastovyöhykkeitä. Himalajan vuoristossa on ympäri vuoden lunta ja jäätä, rannikolla vallitsee trooppinen ilmasto. Maan luoteisosassa on aavikkoa, koillisosassa hedelmällisiä riisipeltoja. Aasian monsuuni vaikuttaa lähes koko Intiassa. Lounaismonsuuni tuo sateet maan eteläosaan kesäkuun alussa ja ne etenevät pohjoiseen kuuden viikon kuluessa. Sateiden voimakkuus vaihtelee vuodesta toiseen: joskus on kaatosateita, toisina vuosina sateet jäävät niukoiksi. Sadekausi jatkuu lokakuuhun. Joulukuusta helmikuuhun on kuivaa ja viileää, maaliskuusta toukokuuhun kuumaa ja kuivaa.[8]

Intiassa on monipuolinen ilmasto ja sen kasvilajisto on suurempi kuin missään muussa maassa, ainakin 45 000 lajia. Niiden joukossa on yli kolme tuhatta lajia, joiden käyttö lääkekasvina ja rohdoksena on dokumentoitu.[9]

33 % Intian kasveista on endeemisiä. Intiassa on monia äärimmäisen uhanalaisia eläimiä, kuten sumatransarvikuono, kääpiösika ja malabarinisosivettikissa. Kaikkiaan maassa elää 316 nisäkäslajia, joista 44 on endeemisiä.[10] Intian kansalliseläin on intiantiikeri[11], ja kansallislintu riikinkukko.[12] Intiantiikeriä tavataan lähes koko maassa luoteisosia lukuun ottamatta. Sen suojelemiseksi on perustettu 23 suojelualuetta, joiden yhteispinta-ala on 33 406 neliökilometriä.[11]

Unescon maailmanperintöluettelossa on 28 kohdetta Intiasta. Luontokohteita on viisi: Kazirangan kansallispuisto, Keoladeon kansallispuisto, Manasin luonnonsuojelualue, Nanda Devin ja Valley of Flowersin kansallispuisto sekä Sundarbanin kansallispuisto. Kulttuurikohteita ovat Agran linnoitus, Ajantan luolastot, Bhimbetkan kalliosuojat, Champaner-Pavagadhin arkeologinen puisto, Chhatrapati Shivaji Terminus, Cholan elävät temppelit, Elephanta-luolat, Elloran luolat, Goan kirkot ja luostarit, Hampin monumentit, Humayunin hauta Delhissä, Intian vuoristorautatiet, Jantar Mantar, Khajurahon monumentit, Konarakin aurinkotemppeli, Mahabodhin temppelikokonaisuus Bodh Gayassa, Mamallapuramin monumentit, Mogulikaupunki Fatehpur Sikri, Pattadakalin monumentit, Punainen linnoitus, Qutab Minar monumentteineen Delhissä, Sanchin buddhalaiset monumentit, sekä Taj Mahal.[13]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Intian historia

Esihistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Epätarkkojen ajoitusten mukaan nykyihmisen edeltäjä, pystyihminen saattoi elää Intiassa noin 500 000 – 200 000 vuotta sitten[14] Nykyihminen lienee saapunut 60 000 – 50 000 vuotta sitten, ja pieniä mikroteriä alettiin käyttää noin 30 000 – 20 000 vuotta sitten. Kivikauden kalliosuojat maalauksineen Bhimbetkassa Madhya Pradeshin osavaltiossa ovat varhaisimpia tunnettuja merkkejä ihmiselämästä nykyisen Intian alueella.[15]

Varhainen karjanhoitoon ja maanviljelyyn perustunut Mehrgarhin kulttuuri levisi lähialueille lännestä 7000 eaa., ja Pakistaniin ja läntisimpään Intiaan kehittyi neoliittisiä kulttuureja 6000 eaa. Induksen laakson ympärille. Tämä suuriin kyliin pohjautunut maanviljelytraditio levisi Etelä-Intiaan vasta 2800 eaa. Induksen laakson lähialueille syntyi noin 4000 eaa. suuria linnoitettuja kyliä, mikä enteili sivilisaation syntyä. Pronssia alettiin muokata noin 3300 eaa.[16]

Intian varhaiset sivilisaatiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruutukaavan mukaan kaupunkeja rakentanut Indus-kulttuuri nousi Pakistanissa ja Luoteis-Intian Punjabissa noin 2600 eaa. Kulttuurin historiasta ei ole säilynyt kirjallisia lähteitä, ja tuhansiin sinetteihin kaiverrettuja kirjoituksia ei osata varmasti tulkita. Tämä sivilisaatio loi pohjaa myöhemmälle Intian sivistykselle. Indus-kulttuurin tuhoutumiselle on esitetty monia syitä, kuten toistuvat tulvat, maaperän suolapitoisuuden nousu ja aavikoituminen.[17] Vieraat valloittajat, indoiranilaiset arjalaiset saapuivat Intiaan luultavasti monena aaltona noin 1900–1300 eaa. alkaen jolloin Punjabissa vallitsi itään päin leviävä Kalmisto H -kulttuuri, jossa polttohaudattiin vainajia indoeurooppalaiseen tapaan toisin kuin ennen. Arjalaiset tuhosivat osan alkuperäisestä sivistyksestä, mutta omaksuivat osan siitä itselleen ja toivat omia vaikutteitaan Intiaan. Perimätiedon mukaan arjalaisheimot taistelivat keskenään, muita maahanmuuttajia ja maan alkuperäisiä asukkaita vastaan. Vähitellen he asettuivat paikoilleen, alkoivat viljellä maata ja muodostivat pysyvämpiä yhteiskuntarakenteita.[18]

Intian nykyisen kulttuurin pohja syntyi pitkällä vedalaisella ajalla noin 1800–500 eaa., jolloin Intia oli hajanainen ja eepokset Rigveda ja Veda syntyivät. Rigveda-kertomukset liittyvät mitä luultavimmin niin sanotun Kalmisto H -kulttuurin arjalaisten leviämiseen Luoteis-Intiassa 1900-luvulta eaa. alkaen. Rigvedan tapahtumien uskotaan päättyneen vuoteen 1000 eaa. mennessä. Arjalaiset olivat alussa paimentolaisia, mutta aikaa myöten heistä tuli kylissä asuvia maanviljelijöitä.[19] Pitkään aikaan ei ollut valtiomaista yhteiskuntaa. Arjalainen yhteiskunta oli jakautunut moneen luokkaan eli kastiin. Erään käsityksen mukaan viimeinen indoiranilainen muuttoaalto olisi ollut vasta vuonna 1300 eaa.[20]

Viimeistään 1200–1100 eaa. ilmestyi Gangesin tasangolle mustapunainen keramiikka ja kirjoitettiin vedalaisia tekstejä. Keramiikkalöydöt on ajoitettu suunnilleen Kurujen kuningaskunnan valtakaudelle.[21] Seuraavalla Maalatun harmaan keramiikan kaudella painopiste siirtyi Gangesin varrella olevaan Panchalaan.[22]

Intia oli hajanainen vuosina 700–300 eaa.[23] Noin 550 eaa. voimakkaat mahajanapadat, ruhtinaat hallitsivat kukin omaa osaansa maasta. 400-luvulla voimakkaita kaupunkivaltioita olivat Kash eli varanasi, Ayodhya, Shravasti.

Maalaus 500-luvulta luolassa Ajantassa.

Buddhalaisuuden perustaja Siddharta Gautama eli Buddha eli 557–477 eaa. 500–300 eaa. Maurya-dynastia yhdisti Intian ensi kertaa suurvallaksi, jonka tunnetuin kuningas oli Ashoka. Kreikkalainen vaikutus ulottui maahan Aleksanteri Suuren valloitusretken jälkeen, vaikkei Aleksanteri onnistunut valtaamaan Intiaa. Sittemmin suurvalta heikkeni ja hajosi. Syntyi pienempiä valtakuntia. Näistä Gupta-valtakuntaa 320–467 jaa. pidetään klassisen Intian kukoistuskautena. Silloin buddhalaisuus oli yleistä, mutta hindulaisuus valtionuskonto. Taiteet ja tieteet kukoistivat. Gupta-valtakunta hajosi hunnien hyökkäykseen ja sisäisiin riitoihin 500-luvun alussa. Arabit hyökkäsivät Intiaan 700-luvulla jaa, minkä jälkeen maahan tunkeutui vuosisatojen kuluessa monia muita islaminuskoisia kansoja. 700-luvulla nousi Pala-imperiumi. Luoteis-Intiassa alkoi näkyä islaminuskoisten tunkeutuminen maahan joskus 1000–1100 jaa. 1193 maahan tunkeutuneet islaminuskoiset perustivat Delhin sulttaanikunnan. 1400-luvulla suurelta osin islamilaisten hallitsema Intia oli hajanainen. Valta vaihtui Delhissä väkivaltaisesti: yli puolet sulttaaneista päätti valtakautensa salamurhan uhreina.[24]

Suurmogulien valtakunta ja siirtomaavallan aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osasta Intiaa tuli 1526–1707 suurmogulien valtakunnan osa. Vahvin suurmogulien hallitsijoista oli eri uskontoja suvaitseva Akbar.[25]

Suurmogulien kanssa osin samaan aikaan hallitsi suurta osaa maasta Maratha-valtio 1674–1818, jolla oli vallassaan suurin osa Intiaa vuoden 1750 tienoilla. Afgaanien voittoisa sotaretki vuonna 1761 joudutti Maratha-valtion hajoamista.[26] 1700-luvulla Intia oli hajanainen.

Vasco da Gama löysi 1400-luvun lopuilla meritien Intiaan. Eurooppalaiset alkoivat 1500-luvulla perustaa maan rannikolle siirtokuntia. He alkoivat lopulta taistella keskenään Intian omistuksesta. Vuosien 1753–1763 suuressa siirtomaasodassa Englanti voitti Ranskan ja valloitti vuoteen 1853 mennessä koko Intian[23] lukuun ottamatta muutamia pieniä rannikkoalueita, jotka yhä olivat Ranskan tai Portugalin hallinnassa. Brittiläistä Intiaa hallitsi Brittiläinen Itä-Intian kauppakomppania.[27]

Intiassa tapahtui 1800-luvulla suuri sepoykapina 1857–1858, jonka englantilaiset kukistivat raa’asti. Tämän jälkeen hallitusvalta siirrettiin kauppakomppanialta Britannian hallitukselle, joka alkoi hallita suurinta osaa Intiaa suoraan. Intiassa oli edelleen myös paikallisten ruhtinaiden hallitsemia itsehallinnollisia alueita, mutta nekin olivat kaikki Britannian ylivallan alaisia.[28]

Vaikka Intia ei ollut itsenäinen valtio, se julistettiin vuonna 1876 keisarikunnaksi, ja kuningatar Viktoriasta tuli sen keisarinna. Hänen jälkeensä Ison-Britannian kuninkaat olivat samalla Intian keisareita vuoteen 1947 saakka. Intialle myönnettiin itsehallinnollisiakin oikeuksia, muttei siirtomaaisännistä siltikään Intiassa pidetty. Maahan virisi itsenäisyysliike 1800-luvun puolivälistä alkaen.[29]

Itsenäinen Intia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Itsenäistyminen ja Pakistanin ero[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mahatma Gandhi (oikealla) Jawaharlal Nehrun seurassa vuonna 1937. Nehrusta tuli Intian ensimmäinen pääministeri vuonna 1947.

Intia itsenäistyi vuonna 1947 toisen maailmansodan jälkeen oltuaan sitä ennen Britannian tärkein siirtomaa. Itsenäistymissopimukseen liittyi Intian jakaminen kahteen valtioon: hinduenemmistöiseen Intiaan ja muslimienemmistöiseen Pakistaniin. Uusien valtioiden välillä käytiin lyhyt sisällissota. Intian itsenäistymiseen liittyneissä levottomuuksissa miljoonia ihmisiä jätti kotinsa. Intia ja Pakistan ovat käyneet itsenäistymisen jälkeen pari sotaa Kashmirin omistuksesta, ja maiden välit olivat pitkään kireät. Vuonna 2003 sovittiin tulitauosta Kashmirissa ja avattiin uudelleen lentoyhteys maiden välillä.[30]

Nehrun aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian ensimmäinen pääministeri Jawaharlal Nehru tavoitteli sosialismia ja lähentyi Neuvostoliittoa.[31]

Vuonna 1962 Intia soti Kiinan kanssa Intian itärajan alueista. Intia aloitti sodan, mutta Kiina menestyi kuukauden kestäneessä sodassa hyvin ja sota pysähtyi Kiinan määräämään tulitaukoon. Maiden raja on edelleen osittain kiistanalainen.[32]

Nehrun kuoltua vuonna 1964, johtoon nousi Lal Bahadur Shastri, ja myöhemmin Shastrin kuoltua vuonna 1966 Nehrun ainoa lapsi Indira Gandhi.[33]

Indira Gandhin levoton valtakausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian väestö ylitti 500 miljoonaa 1970-luvulla. Pakistanin kanssa sodittiin vuosina 1965 ja 1971. Vuoden 1971 sodassa Pakistanin itäosasta tuli itsenäinen Bangladesh lyhyessä sodassa, jossa Intia tuki Itä-Pakistania sotilaallisesti. Sodan vuoksi sekä Intia että Pakistan aloittivat salaiset ydinaseohjelmat vuonna 1972. Intian ydinaseohjelman määräsi alkuun Indira Gandhi, ja plutoniumpommi räjäytettiin maan alla hymyilevä Buddhan, rauhanomaisen ydinkokeen nimikkeellä vuonna 1974 Pokhranin alueella Tharin autiomaassa.[34]

Vuosina 1975–1977 Intiaan julistettiin poikkeustila, kun Indira Gandhin korruptiota vastustaneet protestit levisivät ympäri maata. Protestit hiljennettiin poikkeuslakien ja armeijan voimin, mutta Gandhi kärsi seuraavissa vaaleissa.[35] Morarji Desai nousi pääministeriksi ja aloitti Gandhin rikoksien tutkinnan. Charan Singhistä tuli seuraava pääministeri. Singh oli tavoitellut paikkaa pitkään, mutta hänen ikänsä ja tehottomuutensa takia uudet vaalit päätettiin pitää jo 1980.[36]

Indira Gandhi ja hänen kongressipuolueensa palasivat 1980-luvulla valtaan. Punjabissa oli kapinallisryhmiä. Armeija teki verilöylyn Amritsarin Kultaisessa temppelissä, joka sai Intian sikhit kapinoimaan ympäri Intiaa ja Gandhi murhattiin. Gandhin vanhin poika, Rajiv Gandhi, jatkoi pääministerinä ja pohjusti siirtymistä kapitalismiin. Hän myös lähetti sotilaita Sri Lankaan rauhanturvaajiksi, mutta lopulta Intian joukot taistelivat Tamilitiikereitä vastaan itse. Häntä pidettiin harvinaisen puhtaana kunnes lahjusten ottaminen ruotsalaisilta yrityksiltä kaatoi hänet. Vuoden 1989 vaaleissa pääministeriksi nousi Vishwanath Pratap Singh ja Tamilitiikerien itsemurhapommittaja tappoi Rajiv Gandhin.[37] Vuonna 1992 äärihindut tuhosivat moskeijan, mikä laukaisi laajoja väkivaltaisuuksia hindujen ja muslimien välillä.[30]

Talouskasvua ja jännitteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1991 valittu seuraava pääministeri P. V. Narasimha Rao ja hänen talousministeri Manmohan Singh aloittivat suuret uudistukset, jotka ovat tehneet Intiasta yhden nopeimmin kasvavista talouksista maailmassa ja lisänneet sen merkitystä. Taloutta on yksityistetty ja avattu maailmalle, vaikka Intia onkin selvästi Kiinaa jäljessä.[38]

1990-luvulla Intiaa vaivasi terrorismi. Maa oli alkanut vuonna 1989 tosissaan rakentaa strategista ydinasepelotetta salassa. Vuonna 1998 valtaan nousi Atal Bihari Vajpayeen johtama hallitus, jonka merkittävin elementti oli vahvasti kansallismielinen BJP. Vajpayee päätti julistaa Intian ydinasevallaksi keväällä 1998 tekemällä sarjan ydinkokeita Pokhranin alueella nimellä "Operaatio Shakti". Pakistan vastasi pian omalla ydinkoesarjallaan. Intia kehitteli myös strategisia ohjuksia, esimerkiksi keskimatkan Agni-ohjuksen. Vuonna 2007 maat allekirjoittivat sopimuksen, jonka tarkoituksena on pienentää vahingossa alkavan ydinsodan mahdollisuutta.[30]

Intia on jatkanut 2000-luvulla jo 1970-luvulla aloitettua avaruustekniikan kehittelyä ja lähettänyt monenlaisia miehittämättömiä laitteita avaruuteen. Vuonna 2007 intialainen raketti vei italialaisen satelliitin avaruuteen.[30]

Vuonna 2004 Manmohan Singhistä tuli Intian ensimmäinen sikhipääministeri. Manmohan Singh on jatkanut uudistuksia, vaikka enemmistöön vaaditut sosialistit ja kommunistit ovat estäneet monet uudistukset.[39] Bangalore, Hyderabad, Pune ja Ahmedabad ovat nousseet tärkeiksi kaupungeiksi niiden onnistuttua houkuttelemaan ulkomaalaisia yrityksiä.[40]

Vuonna 2007 Pratibha Patilista tuli Intian ensimmäinen naispresidentti.[30]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Etenkin intialaiset nimittävät Intiaa mielellään "maailman suurimmaksi demokratiaksi". Perustuslakinsa mukaan se on itsenäinen, sosialistinen, sekulaarinen ja demokraattinen tasavalta.[41]

Intia on liittovaltio, jossa on 28 osavaltiota ja seitsemän liittovaltion aluetta (Union territory).[41]

Intian valtionpäämies on presidentti, jonka valitsijamiehet valitsevat viisivuotiskaudelle. Presidentin asema on lähinnä seremoniallinen. Hän on asevoimien ylipäällikkö ja voi hajottaa parlamentin, julistaa hätätilan ja erottaa osavaltioiden hallitukset, mutta vain pääministerin kanssa yhteisymmärryksessä. Pääministeri käyttää pääasiallista toimeenpanovaltaa. Hänen on nautittava parlamentin alahuoneen enemmistön luottamusta.[41]

Intian parlamentti on kaksikamarinen. Sen ylähuone on Rajya Sabha, osavaltioiden neuvosto, jossa on enintään 250 jäsentä, (nykyisin 245) joista presidentti nimittää 12. Muut jäsenet ovat osavaltioiden ja territorioiden nimittämiä niiden asukaslukujen suhteessa. Edustajien kausi on kuusi vuotta, ja kolmannes nimitetään uudelleen kahden vuoden välein.[41] Rajya Sabha on jatkuvasti koolla, eikä sitä voi hajottaa. Varapresidentti on Rajya Sabhan puhemies.[42]

Alahuoneen eli Lok Sabhan (kansan neuvosto) jäsenet valitaan suoralla kansanvaalilla. Lok Sabhan suurin jäsenmäärä on 552, joista 530 edustaa osavaltioita ja 20 territorioita niiden väkilukujen suhteessa, ja presidentti nimittää kaksi edustamaan englantilaisperäisiä kansalaisia, jos he eivät muuten saa riittävää edustusta.[43] Osa paikoista on varattu eri kasteille ja heimoille. Lok Sabha valitaan viiden vuoden välein. Se kokoontuu tavallisesti kolme kertaa vuodessa budjetti-istuntoon helmikuusta toukokuuhun, monsuuni-istuntoon heinäkuusta syyskuuhun ja talvi-istuntoon marraskuusta joulukuuhun.[44] Istuntojärjestyksestä voidaan kuitenkin poiketa, esimerkiksi vuonna 2009 budjetti- ja monsuuni-istunnot yhdistettiin.[45]

Puolueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manmohan Singh, Intian kapitalististen uudistusten isä ja pääministeri vuosina 2004–2014.

Suurimman osan itsenäisen ajan historiasta Intiaa on johtanut Intian kongressipuolue (Indian National Congress Party; INC).

Vuoden 2009 vaalit järjestettiin viidessä vaiheessa huhti–toukokuussa 2009.[1]

paikkoja puolue tai vaaliliitto suuntaus
206 Intian kongressipuolue INC sosiaalidemokraattinen
116 Intian kansanpuolue BJP hindunationalismi
23 Samajwadi Party sosialismi
21 Bahujan Samaj Party sosialismi, dalit-kasti
20 Rashtriya Janata Dal Yadav-kasti ja muslimit
19 All India Trinamool Congress AITC antikommunismi, sekulaarinen, sosiaali-liberalismi
18 Dravida Munnetra Kazhagam sosiaalidemokraattinen/populistinen (Etelä-Intia)
16 Intian kommunistinen puolue (marxilainen) CPI-M marxismi
14 Biju Janata Dal liberaalidemokraattinen populismi, Orissan osavaltio
11 Shiv Sena hindunationalismi (Shivajin armeija)
9 All India Anna Dravida Munnetra Kazhagam (AIADMK) sosiaalidemokraattinen/populistinen
9 Nationalist Congress Party (NCP) keskustavasemmistolainen, Maharashtran osavaltio
61 muut

Puolueet ovat liittoutuneet kolmeksi pääliittoumaksi, joista hallitusvastuussa on Yhdistynyt edistyksellinen allianssi (United Progressive Alliance), johon kuuluvat Kongressipuolue liittolaisineen, joista merkittävimpiä ovat Dravida Munnetra Kazhagam ja Rashtriya Janata Dal.

Bharatiya Janata Party liittolaisineen, kuten Shiv Sena ja Biju Janata Dal muodostaa oikeisto-opposition Kansallinen demokraattinen allianssi (National Democratic Alliance). Kolmas ryhmä on vasemmistorintama (Left Front), johon kuuluvat kaksi merkittävintä kommunistista puoluetta ja muutamia muita.

Ei-parlamentaariseen vaikuttamiseen uskovat maolaississit, naxaliitit pitävät hallussaan ns. punaista käytävää aina Nepalin rajalta maan eteläosaan ja ovat tehneet hyökkäyksiä muun muassa poliisiasemia vastaan. Toinen merkittävä hallitusta vastaan taisteleva liike ovat Pakistanin tukeva Kashmirin muslimikapinalliset.

Ulkopolitiikka ja asevoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1947 itsenäistymisensä jälkeen Intia on pitänyt yllä suhteita useimpiin maihin. Se otti johtoaseman 1950-luvulla kampanjoiden Euroopan maiden Afrikan ja Aasian siirtomaiden itsenäisyyden puolesta. Intia oli mukana perustamassa Sitoutumattomien maiden liikettä 1961. Intia on Shanghain yhteistyöjärjestön tarkkailijajäsen.[46] Se on myös pyrkinyt saamaan pysyvän paikan YK:n turvallisuusneuvostosta.[47]

Vuonna 1962 Intiassa havaittiin kiinalaisten joukkojen tunkeutuminen maahan, mikä johti lyhyeen sotaan maiden välillä, ja Intia on suhtautunut epäillen Kiinaan siitä lähtien. Suhteet Pakistaniin ovat ongelmalliset: vuonna 1965 Intia soti toisen kerran Pakistania vastaan, kolmannen kerran joulukuussa 1971 Bangladeshin itsenäisyyssotaan liittyen. Pienempiä konflikteja maiden välillä on ollut 1984 Slaschenissa, 1999 Kargilissa Kashmirissa ja maiden välit kiristyivät äärimmilleen 2001–2002 Intian parlamenttiin 13.12.2001 tehdyn terrori-iskun jälkeen. Vuodesta 1965 lähtien Intia alkoi tukeutua yhä enemmän Neuvostoliittoon Pakistania ja sen liittolaista Kiinaa vastaan, mikä johti sen suhteiden huononemiseen Yhdysvaltojen kanssa. Neuvostoliitto ja Intia solmivat 1971 Yhteistyö- ja avunantosopimuksen. Intia tuki Neuvostoliiton 1979 Afganistanin operaatiota, kun taas Pakistan aseisti Yhdysvaltain tuella mujahideen-sissejä. Maiden välillä nähtiin liennytyksen merkkejä 1988, kun ne sopivat, etteivät hyökkäisi toistensa ydinlaitoksia vastaan. Intian ja Yhdysvaltain suhteet ovat parantuneet viime aikoina. 2. maaliskuuta 2006 Yhdysvallat suostui myymään uraania Intiaan, vaikka se ei olekaan ydinsulkusopimuksen jäsen.[48]

Intia on kieltäytynyt liittymästä ydinkoekieltosopimukseen ja ydinsulkusopimukseen painostuksesta huolimatta. Se teki ensimmäisen ydinkokeensa "hymyilevä Buddha" 18. toukokuuta 1974. Toinen koesarja ("Shakti" tai Pokhran-II) toukokuussa 1998 johti kansainväliseen boikottiin ja asevientikieltoon.[30]

Intian asevoimien ylipäällikkö on maan presidentti. Maavoimien joukot koostuvat yli 1,4 miljoonasta sotilaasta. Merivoimat ovat alueen vahvimmat, ja niitä voimistaa entisestään lentotukialuksen uusiminen vuonna 2012. Maalla on myös 15 sukellusvenettä. Ilmavoimat ovat maailman neljänneksi suurimmat yli 900 koneellaan. Ilmavoimien kalustoa ollaan nopeasti uusimassa 2000-luvun tarpeita vastaavaksi.[41]

Intia on rakentanut oman ilmailuteollisuuden (Hindustan Aeronautics) kansallisen turvallisuuden takaamiseksi. Ilmailussa Intia tukeutui ensin Englantiin, mutta toi maahan muun muassa saksalaisen suunnittelijan Kurt Tankin suunnittelemaan omaa hävittäjälentokonetta. Sittemmin taitotietoa on hankittu Neuvostoliitosta, jonka loppuvuosina Intian ilmavoimat lensivät uudemmilla MiG-hävittäjillä kuin Neuvostoliiton ilmavoimat. Vaikka suureksi osaksi Intian ilmavoimat käyttää vanhenevaa neuvostokalustoa (MiG-21, MiG-27), on se ostanut myös uudempia Suhoi Su-30 ja MiG-29-koneita. Intia valmistaa venäläisiä sotilaslentokoneita ja panssarivaunuja lisenssillä, sekä ohjuksia yhteisyrityksessä. Se on tehnyt yhteistyötä myös Israelin ja vuodesta 2010 alkaen Ranskan kanssa.[49]

Avaruusteollisuus luotiin Intian suurvalta-aseman osoittamiseksi. Sen luontia johti Vikram Sarabhai Intian atomienergiaohjelman alla, joka puolestaan kehitti maalle omaa ydinasetta. Intialla on myös aikeita rakentaa oma ohjuspuolustusjärjestelmä Pakistania vastaan. Avaruustoiminta rajattiin 2000-luvun alkuun käytännöllisiin sovelluksiin, kaukokartoitussatelliitteja käytettiin muun muassa kylien maankäytön suunnittelussa, tietoliikennesatelliitteja maaseudun kouluttamiseen jne. Intian ensimmäistä miehitettyä avaruuslentoa on suunniteltu vuodeksi 2015 Venäjän Roskosmosin tuella.[50]

Osavaltiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intia on jaettu 28 osavaltioon, kuuteen liittovaltion alueeseen sekä pääkaupunkialueeseen[51], jotka edelleen jakautuvat pienemmiksi piirikunniksi[52].

Osavaltiot
Intian osavaltiot ja liittovaltion alueet. Numerointi vastaa oheista luetteloa. Intialla ja Pakistanilla on aluevaatimuksia Jammua ja Kashmiria kohtaan, Intia vaatii itselleen Kiinan hallinnoimaa Aksai Chinia. Kiina vaatii itselleen suurinta osaa Arunachal Pradeshia.
Liittovaltion alueet
A. Andamaanit ja Nikobaarit
B. Chandigarh
C. Dadra ja Nagar Haveli
D. Daman ja Diu
E. Lakshadweep
F. Puducherry
Pääkaupunkialue
G. Delhi

Suurimmat kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2010 väestöarvioiden mukaan Intiassa on 43 miljoonakaupunkia, vaikka mukaan laskettaisiin vain kaupunkien asukasluku, eikä ympäröivän metropolialueen asukasmäärää. Luettelossa on kymmenen suurinta.[53]

Sija Kaupunki Asukasluku
(arvio 2010)[53]
Osavaltio
1 Mumbai 13 830 884 Maharashtra
2 Delhi 12 565 901 Delhi
3 Bangalore 5 438 065 Karnataka
4 Kalkutta 5 138 208 Länsi-Bengali
5 Chennai 4 616 639 Tamil Nadu
6 Hyderabad 4 068 611 Andhra Pradesh
7 Ahmedabad 3 959 432 Gujarat
8 Pune 3 446 330 Maharashtra
9 Surat 3 344 135 Gujarat
10 Kanpur 3 221 435 Uttar Pradesh

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Intian talous
Merkittävä osa intialaisista työskentelee yhä maaseudun töissä. Kuva Tamil Nadun osavaltiosta.
Mumbai on Intian talouskeskus
Talouskasvu ei ole poistanut taloudellista epätasa-arvoa. Kuvassa Mumbain Dharavin slummi.
Intian autoteollisuus on yksi maailman nopeimmin kasvavista.[54] Kuvassa Tata Motorsin Nano, maailman halvin auto.[55][56]

Intian talous on maailman kahdenneksitoista suurin bruttokansantuotteella[57] ja neljänneksi suurin ostovoimapariteetilla mitattuna.[58] Talousuudistusten myötä 1990-luvun alussa Intiassa alkoi nopea kasvu kun markkinoita avattiin vapaakaupalle ja ulkomaiset investoinnit lisääntyivät. Nykyään Intia on kasvava ja kehittyvä valtio, jolla on valtavat luonnonvarat ja suuri väestöpohja. Taloustieteilijät ennustavat että Intia on maailman johtavien talouksien joukossa vuoteen 2020 mennessä.[59]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, rautamalmi, mangaani, titaani, kromiitti ja maakaasu. Intian tärkeimmät vientituotteet ovat jalokivet, koneet, tee, tekstiilit ja tietokoneohjelmistot.

Intian rahayksikkö on Intian rupia (INR), joka on 100 paisaa[4]. BKT oli 4060 mrd. yhdysvaltain dollaria vuonna 2010, BKT henkeä kohti teki 3500 USD[1]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intiassa on 346 lentokenttää, joista 21:lla on yli kolmen kilometrin kiitotie.[1] Valtiollinen lentoyhtiö Indian Airlines lentää eniten kotimaan reittejä, mutta yksityiset Jet Airways ja Air Sahara kasvavat nopeasti.[60]

Intiassa on rautateitä yli 64 000 kilometriä, eli neljänneksi eniten maailmassa.[1] Intian junissa on joka päivä 14 miljoonaa matkustajaa, ja Intian Valtionrautatiet on maailman toiseksi suurin työnantaja 1,6 miljoonalla työntekijällään.[60] Kolme raideleveyttä haittaa yhtenäisliikennettä.

Merkittäviä satamakaupunkeja ovat Chennai, Jawaharal Nehru, Kandla, Kolkata, Mumbai, Sikka ja Vishakhapatnam.[1] Matkustajaliikennettä on paljon Intian niemimaan ja sille kuuluvien saarten välillä, mutta nykyisin yksikään matkustaja-alus ei lähde pois Intian aluevesiltä. Lauttalinjan avaamista Sri Lankaan on harkittu.[61]

Paikallisliikennettä hoitavat bussit, paikallisjunat, taksit, veneet ja moottoripyörä-riksat. Polkupyöräriksat ovat vähentyneet useimmista suurkaupungeista, pikkukaupungeissa ja Kolkatassa niitä on edelleen.[60]

Intian tieverkko kattaa 3,32 miljoonaa kilometriä ja on maailman toiseksi suurin. 85 % matkustajista ja 65 % rahdista kulkee maanteitä pitkin. Liikenne on vasemmanpuoleinen.[62] Intian tiestö on keskimäärin tyydyttävässä kunnossa, mutta maasiirtymien aiheuttamat kuopat ja romahdukset saattavat aiheuttaa vaaratilanteita.

Infrastruktuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian infrastruktuuri oli aikaisemmin täysin julkisen sektorin käsissä ja sitä vaivasi korruptio, byrokratia, kaupunkien suosiminen ja kyvyttömyys skaalata sijoittamista.[63] Viime aikoina Intia on pyrkinyt siirtämään vastuuta yksityissektorille ja kasvu on ollut nopeaa etenkin telekommunikaatiossa.[64] Etenkin sähkötuotannon yksityistäminen on edennyt hitaasti; monet joutuvat käytännössä ostamaan omat dieselgeneraattorit, koska monopoliasemassa olevat julkisen sektorin sähköyhtiöt ovat epäluotettavia.

Internetin käyttö on harvinaista – marraskuussa 2009 internet-liittymiä oli 7,57 miljoonaa. Kasvun odotetaan kiihtyvän kun 3G ja WiMAX otetaan käyttöön.[65]

Intiassa on pulaa puhtaasta vedestä monilla alueilla. Maanviljely käyttää 92 % vedestä.[66]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Intian väestö
Väestön tiheyskartta.

Intian valtio käsittää suurimman osan Intian niemimaasta. Intian väkiluku kasvaa nopeasti ja sen arvioidaan ohittavan Kiinan vuoteen 2050 mennessä.[67] Suurin osa intialaisista asuu maaseudun kylissä, vaikka maassa on kymmeniä suurkaupunkeja. Suurkaupunkien, kuten Kalkutan, Mumbain ja pääkaupunki New Delhin asukasluku kasvaa nopeasti, sillä niihin muuttaa jatkuvasti lisää ihmisiä.

Suurkaupunkien ympäristöön on syntynyt köyhien asuma-alueita, slummeja. Asuinolot ovat niissä kurjat, taudit leviävät siellä helposti. Suuri osa intialaisista elää hyvin vaatimattomissa oloissa, jopa köyhyydessä ja ajoittain nälässäkin. Nopea väestönkasvu, noin 20 miljoonaa ihmistä vuodessa, hidastaa köyhimmän väestön elinolojen parantamista.[68] Väestöryhmistä eniten on indoeurooppalaisia arjalaisia 72 %, dravideja lasketaan olevan 25 % ja muita 3 %[4].

Kielet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intiassa puhutaan Ethnologue-kirjan mukaan 438 kieltä.[69] Kaikista kielistä hindi on laajimmalle levinnein ja puhutuin kieli Intiassa, mutta poliittisesti ja taloudellisesti tärkein kieli on englanti joka on myös keskushallinnon kieli virallisesti [2][1] Hindi on virallinen kieli, mutta englantia käytetään politiikassa, hallinnon kielenä ja liike-elämässä[4].

Hindin lisäksi muita merkittäviä kieliä ovat bengali, tamili ja urdu.

Uskonnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian valtauskonto on hindulaisuus, mutta myös islam on tärkeässä asemassa. Punjabin osavaltiossa sikhit ovat enemmistönä. Goan osavaltiossa kristinusko on hallitseva uskonto (alue kuului Portugalille vuosisatoja). Myös Nagalandin osavaltiossa on kristinusko vallitsevana. Sikkimissä buddhalaisuus on tärkeässä asemassa. Intian hindunationalistisen puolueen BJP:n hallintakautena kristittyjä yhteisöjä vastaan kohdistuneet väkivaltaiset hyökkäykset olivat yleisiä. Vuonna 2004 kongressipuolue sai enemmistön vaaleista ja uusi pääministeri Manmohan Singh on Intian ensimmäinen sikhi-pääministeri. Hän pitää rauhanomaisen yhteistyön rakentamista eri uskontoryhmien välille yhtenä hallituksensa tärkeimmistä haasteista.[70]

Hinduja on 81,3 %, muslimeja 14 %, kristittyjä 2,5 %, sikhejä 2 % sekä muita uskontoja 2,5 %[4].

Muslimien määrä Intian osavaltioissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

osavaltio[71] muslimien määrä prosentti (%)
Lakshadweep 56 353 93
Jammu ja Kashmir 6 793 240 66,9700
Assam 8 240 611 30,9152
Länsi-Bengali 20 240 543 25,2451
Kerala 7 863 842 24,6969
Uttar Pradesh 30 740 158 18,4961
Bihar 13 722 048 16,5329
Jharkhand 3 731 308 13,8474
Karnataka 6 463 127 12,2291
Uttaranchal 1 012 141 11,9225
Delhi 1 623 520 11,7217
Maharashtra 10 270 485 10,6014
Andhra Pradesh 6 986 856 9,1679
Gujarat 4 592 854 9,0641
Manipur 190 939 8,8121
Rajasthan 4 788 227 8,4737
Andamaanit ja Nikobaarit 29 265 8,2170
Tripura 254 442 7,9533
Daman ja Diu 12 281 7,7628
Goa 92 210 6,8422
Madhya Pradesh 3 841 449 6,3655
Pondicherry 59 358 6,0921
Haryana 1 222 916 5,7836
Tamil Nadu 3 470 647 5,5614
Meghalaya 99 169 4,2767
Chandigarh 35 548 3,9470
Dadra ja Nagar Haveli 6 524 2,9589
Orissa 761 985 2,0703
Chhattisgarh 409 615 1,9661
Himachal Pradesh 119 512 1,9663
Arunachal Pradesh 20 675 1,8830
Nagaland 35 005 1,7590
Punjab 80 045 1,5684
Sikkim 7 693 1,4224
Mizoram 10 099 1,1365

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2011 väestönlaskennassa vain 74,04 % aikuisista intialaisista osasi lukea. Lukutaito oli harvinaisempaa naisilla (65,46 %) kuin miehillä (82,14 %).[1] Intiassa on enemmän lukutaidottomia kuin missään muussa maailman maassa.[72] Nykyisin koulu on periaatteessa pakollista kymmenen vuoden ajan.[41] Koulunkäyntiä yritetään tehdä houkuttelevammaksi tarjoamalla koululaisille ilmainen lounas. Tamil Nadun osavaltiossa tämä on selvästi pienentänyt koulun keskeyttäjien määrää, ja onnistunut esimerkki halutaan levittää muihinkin osavaltioihin.[73]

Maassa on 300 yliopistoa ja 15 600 keskiasteen oppilaitosta, joista valmistuu 2,5 miljoonaa opiskelijaa joka vuosi. Pelkästään insinöörejä valmistuu vuosittain 350 000. Korkeimman koulutuksen tasosta on kuitenkin alettu olla huolissaan, sillä yliopistomaailman palkkataso on kaukana liike-elämän palkoista.[74]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Intialainen kulttuuri
Rath Yatra, yksi lukuisista hindufestivaaleista.

Intialla on rikas ja ainutkertainen kulttuuriperintö, ja maa on onnistunut säilyttämään perinteitään läpi historian. Intia on läpi historiansa imenyt tapoja, perinteitä ja ideoita sekä valloittajilta että maahanmuuttajilta. Monet kielet, tavat ja jopa monumentit ovat esimerkkejä tästä vuosisatojen liikkeestä. Intialainen yhteiskunta on laajasti monimuotoinen, monikielinen ja monikulttuurinen.[75]

Rabindranath Tagore sai kirjallisuuden Nobelin vuonna 1913. Muita tunnettuja intialaisia kirjailijoita ovat Vikram Seth ja Salman Rushdie. Vikas Swarupin romaanista Slummien miljonääri tehtiin menestyselokuva.[76]

Indian Premier League: Chennai–Kolkata-krikettiottelu.

Intialainen musiikki on monimuotoista. Kaksi klassisen musiikin päämuotoa ovat karnaattinen musiikki Etelä-Intiasta ja hindustani Pohjois-Intiasta. Popmusiikkia kuulee myös kaikkialla, huomattavimpana lajityyppinään elokuvamusiikki.

Intia on merkittävä elokuvien tuotantomaa. Intiassa tuotetaan vuosittain noin 1 200 elokuvaa[77], mikä on maailmanlaajuisesti merkittävä määrä. Intia on usein ollut maailman eniten elokuvia tuottava maa. Intialaisissa elokuvissa korostetaan tanssia ja laulua. Juoni on usein rakkaudesta kertova romanssi kahden tai kolmen henkilön välillä.[78]

Ohjaaja Satyajit Ray sai Oscarin elämäntyöstään vuonna 1992, ja intialaissyntyiset ohjaajat Mira Nair (Salaam Bombay) ja Deepa Mehta ovat olleet Oscar-ehdokkaina.[79][80] [81]

Intiassa on vallinnut vuosisatojen ajan yhteiskuntahierarkia nimeltä kastilaitos. Intialaiset on jaettu neljään pääkastiin eli varnaan. Pääkastien ulkopuolelle jäävät kastittomat dalit, jotka ovat kaikkien neljän pääkastin alapuolella ja jotka tekevät kaikkein vähiten arvostettuja töitä. Varna-kastijärjestelmän rinnalla ja siihen sekoittuneena Intiassa ovat jatit. Jateja on tuhansia ja ne ovat eräänlaisia ammattikiltoja ja alakasteja. Kastilaitos yhdistetään hindulaisuuteen, mutta myös muiden Intian uskontojen sisällä on varnoja ja jateja vastaavia yhteiskuntaluokkia.[82] Kastin perusteella syrjiminen on perustuslaissa periaatteessa kielletty. Kuitenkin alimpien kastien edustajat kokevat syrjintää ja jopa väkivaltaa.[83] Väestönlaskennan yhteydessä on viimeksi kartoitettu henkilön kasti vuonna 1931. Pitkän keskustelun jälkeen kysymys kastista päätettiin ottaa jälleen mukaan vuoden 2010 väestönlaskentaan, jonka tulosten odotetaan valmistuvan vuoden 2011 aikana.[84]

Intialainen keittiö kattaa laajan ja väkirikkaan maan hyvin monenlaiset maantieteelliset ja ilmastolliset olot, pitkän historian sekä useita uskontoja ja kulttuureja. Sen vuoksi Intiassa voidaankin sanoa olevan monta ruokakulttuuria. Intialaiselle ruoalle on tyypillistä suurten alueellisten erojen lisäksi runsas mausteiden käyttö ja uskontojen määräämät rajoitukset. Kasvisruokavalio on melko suosittua Etelä-Intiassa, mutta pohjoisessa syödään lihaa. Tunnettuja intialaisia ruokia ovat esimerkiksi kasvisruoka thali, liharuoka kabab, tandooriuunissa valmistetut ruoat, erilaiset leivät kuten naan, puri ja roti, sekä masala dosa, pieni curryvälipala.[85]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kriketti on Intian suosituin urheilulaji.[86] Maahockey on kuitenkin Intian kansallisurheilulaji. Intian maahockey-joukkue onkin olympiahistorian menestynein maa 8 kullalla, 1 hopealla ja 2 pronssilla.[87] Joissakin osavaltioissa myös jalkapallo on suosittua. Perinteisiä lajeja kuten kabaddi, kho kho, ja gilli-danda pelataan ympäri maata.

Intia on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1900 alkaen. Vuodesta 1988 alkaen sillä on ollut myös muutaman urheilijan joukkue talviolympialaisissa. Maa on saanut kaikkiaan 26 olympiamitalia, useimmat niistä joukkuelajeissa.[88]

Intian jalkapallomaajoukkue ei ole koskaan pelannut maailmanmestaruuskilpailuiden lopputurnauksessa. FIFAn rankingissa heinäkuussa 2011 se oli sijalla 153.[89]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Grönblom, Rolf: Intian uskonnot: Elämänkatsomus ja yhteiskunta. Suom. Mirja Itkonen. Espoo: Schildt, 2001. ISBN 951-50-1212-0.
  • Hämeenniemi, Eero: Missä sade leikkii: Matkalla eteläisessä Intiassa. Helsinki: Basam Books, 2004. ISBN 952-5534-07-3.
  • Hämeenniemi, Eero: Norsuilla etuajo-oikeus: Matkalla Etelä-Aasiassa. Helsinki: Basam Books, 2005. ISBN 952-5534-34-0.
  • Miettinen, Jukka O.: Intia: Kaupunkeja, kulttuureja, historiaa. 2. uudistettu painos. Helsingissä: Otava, 1999. ISBN 951-1-16234-9.
  • Sen, Amartya: Moniääninen Intia: Kirjoituksia historiasta, kulttuurista ja identiteetistä. (The argumentative Indian: Eritings on Indian culture, history and identity, 2005). Suom. Juha Räikkä ja Hanna Meretoja. Helsinki: Basam Books, 2007. ISBN 978-952-5534-51-1.
  • Tamminen, Tapio & Zenger, Mikko: Moderni Intia: Ristiriitojen suurvalta. Tampere: Vastapaino, 1998. ISBN 951-768-023-6.
  • Tenhunen, Sirpa & Säävälä, Minna: Muuttuva Intia. Kleio. Helsinki: Edita, 2007. ISBN 978-951-37-4697-1.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jorma Leppänen: Intia, nopea talouskasvu jatkuu, s. 50–55, Prima, Elinkeinoelämän keskusliiton lehti, 4/2010
  • Parpola, Asko (toim.): Intian kulttuuri. Helsingissä: Otava, 2005. ISBN 951-1-18365-6.
  • Ram-Prasad, Chakravarthi: Intia: Monen kulttuurin koti. (India: Life, myth and art, 2006). Suom. Ulla Lempinen. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7493-8.
  • James Heitzman & Robert L. Worden (toim.): India: A Country Study. Library of Congress, 1995. Teoksen verkkoversio (viitattu 18.3.2012). (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o The World Factbook: India CIA. (englanniksi) Viitattu 25.2.2012
  2. a b c d THE CONSTITUTION OF INDIA Ministry of Law and Justice. India Code Legislative Department. Viitattu 15.8.2014.
  3. Human Development Index and its componets 2011. United Nations Development Programme. Viitattu 25.2.2012. (englanniksi)
  4. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Jorma_Lepp.C3.A4nen.2C_Prima.2C_s._55 ei löytynyt
  5. Geography India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  6. Rivers India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  7. South Asian Seas Region UNEP. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  8. India BBC Weather Country Guides. BBC Weather. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  9. Flora in India Ecoindia. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  10. Animal Info Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  11. a b National Animal of India culturalindia.net. Viitattu 20.7.2013. (englanniksi)
  12. National Bird of India culturalindia.net. Viitattu 20.7.2013. (englanniksi)
  13. Properties inscribed on the World Heritage List Unesco.. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  14. Mudur, G.S. "Still a mystery", KnowHow, The Kolkata Telegraph, March 21, 2005. Luettu 2012-03-18. 
  15. Bhimbetka rock shelters - galleries of the most ancient art Wondermondo. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  16. Indus Valley Civilization 3300 to 1700 BC Indian History. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  17. Harappan culture India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  18. Vedic Aryans India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  19. Ram-Prasad 2007, s. 14
  20. Parpola 2005, s. 32
  21. Kuru (Kingdom): Indo- Aryan peoples, Vedic period, Mahajanapadas, Haryana, Kurukshetra, Rigveda, Black and red ware culture Amazon.co (kirjaesitely)
  22. North Indian Protohistory and Vedic Aryans Ancient Asia, Vol 1 (2006). Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  23. a b Intian historia Oulun norssi 6A-luokka
  24. The Coming of Islam I India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  25. The Mughals India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  26. The Marathas I India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  27. The British Empire in India: Company Rule, 1757-1857 India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  28. After the Sepoy Rebellion India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  29. Origins of the Congress and the Muslim League India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  30. a b c d e f Timeline India BBC News
  31. Jawaharlal Nehru Cultural India. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  32. Indo-China War of 1962 Global Security. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  33. Indira Gandhi Indian Parenting. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  34. Smiling Buddha: 1974 Nuclear Weapon Archive. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  35. 1975: Gandhi found guilty of corruption On This Day BBC News. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  36. Indira Gandhi India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  37. Rajiv Gandhi India: A Country Study. Library of Congress, 1995.
  38. Why India's economy lags behind China's Asia Times. 2003. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  39. Profile: Manmohan Singh BBC News. 2009. Viitattu 8.1.2011. (englanniksi)
  40. Metropolitan cities India India Netzone. (englanniksi)
  41. a b c d e f Background Note: India US Department of State. Viitattu 19.12.2010 (englanniksi)
  42. Frequently Asked Questions About Rajua Sabha Indian Parliament. Viitattu 18.3.2012. (englanniksi)
  43. Lok Sabha Parliament of India. Viitattu 19.12.2010
  44. Sharma B.K: Introduction to the Constitution of India, s. 167. PHI Learning Pvt. Ltd., 2007. ISBN 978-8120332461.
  45. Lok Sabha will have a full budget session, no Monsoon session Tha Indian 17.3.2009 (englanniksi)
  46. Shanghai Cooperation Organization opens to India and Pakistan, not Iran Spero News12.6.2010 (englanniksi)
  47. India's Security Council Seat: Don't Hold Your Breath Time magazine 10.11.2010 (englanniksi)
  48. India, China & NPT World Nuclear Association 2010
  49. After Russia and Israel, India to develop missiles with France Indian Express 2010 (englanniksi)
  50. http://fr.rian.ru/science/20100312/186238524.html
  51. India: states and territories Citypopulation
  52. Number of administrative units (PDF) Cencus of India. Viitattu 12.4.2013. (englanniksi)
  53. a b India: largest cities and towns and statistics of their population World Gazetteer.
  54. The small car dream-merchants- Tata's People's Car-Specials-The Economic Times Economictimes.indiatimes.com. Viitattu 14.3.2010.
  55. The Next People's Car Forbes. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
  56. The World's Cheapest Car 10.1.2008. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
  57. "India twelfth wealthiest boss in 2005: World Bank" The Economic Times. Viitattu 13.3.2010. KUOLLUT
  58. CIA — The World Factbook — Rank Order — GDP (purchasing power parity) 5.3.2009. Cia.gov. Viitattu 13.3.2010.
  59. India Vision 2020 (PDF) Viitattu 13.3.2010.
  60. a b c Getting around Lonely Planet India. Viitattu 19.12.2010 (englanniksi)
  61. Getting There and Away Lonely Planet
  62. Travel by Road India Government. Viitattu 19.12.2010 (englanniksi) KUOLLUT
  63. Sankaran, S (1994). Indian Economy: Problems, Policies and Development. Margham Publications. ISBN.
  64. India leads developing nations in private sector investment KUOLLUT
  65. Tele-base soars to 543m as mobile cos add record 17.65m in Nov Economic Times. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
  66. Saroja Raman: Agricultural sustainability: principles, processes, and prospects, s. 158. Routledge, 2006. ISBN 9781560223115. (englanniksi)
  67. India population 'to be biggest' 18.8.2004. BBC News. Viitattu 8.1.2011. (englanniksi)
  68. Population growth and Agriculture in India India Microfinance july 2010 (englanniksi)
  69. Languages of India Ethnologue: Languages of the World, Sixteenth edition. Dallas, Tex.: SIL International. Viitattu 17.12.2010 (englanniksi)
  70. Manmohan Singh on National Unity in an Independence Day Speech Berkeley Center
  71. Indian Census 2001 – Religion HIDAS
  72. India has the largest number of illiterates in the world Rediff India Abroad 2007
  73. ndia fights illiteracy with lunch Asia Times 2008 (englanniksi)
  74. India's faltering education system BBC News 2006 (englanniksi)
  75. Malika Mohammada: The foundations of the composite culture in India, s. 14. Aakar Books, 2007. ISBN 9788189833183. Google Books (viitattu 9.1.2011).
  76. Tällainen on Oscar-voittaja Slummien miljonääri Iltalehti. 23.2.2010. Viitattu 9.1.2011.
  77. N., Sushma U. & Srivastava, Ishan: Digitizing Films The Times of India. 10.4.2013. Viitattu 6.5.2013. (englanniksi)
  78. About Bollywood eHow
  79. Awards Satyajit Ray Org
  80. Mira Nair Indians Abroad (englanniksi)
  81. Deepa Mehta's Water shortlisted for Oscar Dance With Shadows 2006
  82. Caste System in India India net zone
  83. Untouchable National Geographic Magazine
  84. India approves caste-based census BBC 12.8.2010 (englanniksi)
  85. Malhi, Manju: Intialainen keittiö, s. 8–10. Gummerus, 2005 (alkuteos India with Passion, 2004). ISBN 951-20-6897-4.
  86. Indian Cricket Viitattu 9.1.2011. (englanniksi)
  87. National Game Viitattu 11.8.2011. (englanniksi) KUOLLUT
  88. India in Olympics Sport Reference
  89. FIFA


Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Intia.