Intian talous

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Intian talous
Mumbai
Mumbai
Valuutta Intian rupia
Tilikausi 1.4. - 31.3.
Jäsenyydet WTO, WCO, WFTU, G-20, BIS, AIIB, ADB
Tilastot
BKT 3 937 mrd. / 14 594 mrd. (PPP) USD[1]
- per asukas 2 730 / 10 120 (PPP) USD[1]
- kasvu 6,8 % (ennuste 2024)[1]
Ulkomaankauppa ja -investoinnit
Merkittävimmät
vientimaat		 Yhdysvallat (16%), Yhdistyneet Arabiemiraatit (11%), Hong Kong (5.1%) (2016)[2]
Merkittävimmät
tuontimaat		 Kiina (17%), Yhdysvallat (6%), Yhdistyneet Arabiemiraatit (5%) (2016)[2]
Julkinen talous
Julkinen velka 68% BKT:sta

Intian talous on maailman viidenneksi suurin bruttokansantuotteella ja kolmanneksi suurin ostovoimapariteetilla mitattuna (2024).[3][4]

Vuonna 2024 Intian markkinahintainen bruttokansantuote on Kansainvälisen valuuttarahaston arvion mukaan 3,94 biljoonaa Yhdysvaltojen dollaria, ostovoimakorjattuna 14,59 biljoonaa. Bruttokansantuote asukasta kohden on 2 730 dollaria ja ostovoimakorjattuna 10 120.[1]

Talousuudistusten myötä 1990-luvun alussa Intiassa alkoi nopea kasvu kun markkinoita avattiin vapaakaupalle ja ulkomaiset investoinnit lisääntyivät. Nykyään Intia on kasvava ja kehittyvä valtio, jolla on valtavat luonnonvarat ja suuri väestöpohja. Taloustieteilijät ennustavat että Intia on maailman johtavien talouksien joukossa vuoteen 2020 mennessä.[5]

Käyrädiagrammi Etelä-Aasian ja Etelä-Korean talouksista suhteessa Yhdysvaltain bruttokansantuotteeseen asukasta kohti. Intia (oranssi) ja Etelä-Korea (keltainen) aloittivat suurin piirtein samalta tulotasolta 1950-luvulla.
Merkittävä osa intialaisista työskentelee yhä maaseudun töissä. Kuva Tamil Nadun osavaltiosta.
Mumbai on Intian talouskeskus
Talouskasvu ei ole poistanut taloudellista epätasa-arvoa. Kuvassa Mumbain Dharavin slummi.
Intian autoteollisuus on yksi maailman nopeimmin kasvavista.[6] Kuvassa Tata Motorsin Nano, maailman halvin auto.[7][8]

Luonnonvarat ja ulkomaankauppa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat kivihiili, rautamalmi, mangaani, titaani, kromiitti ja maakaasu. Intian tärkeimmät vientituotteet ovat jalokivet, koneet, tee, tekstiilit ja tietokoneohjelmistot. Finnwatchin mukaan Intian elektroniikkateollisuudessa on vakavia epäkohtia.[9]

Yritykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maailman 2000 suurimmasta yrityksestä 60 oli intialaisia vuonna 2017. Suurimmat yritykset olivat Reliance Industries, State Bank of India ja Oil and Natural Gas Corporation.[10]

Intian kansallinen pörssi NSE toimii Mumbaissa. Toinen maassa toimiva pörssi on Bombayn pörssi BSE.

Talouden osa-alueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian suuri palveluala tuottaa noin 47 prosenttia maan bruttokansantuotteesta ja työllistää 31% työvoimasta. Teollisuus tuottaa 29 % ja työllistää 22% ja maanviljely tuottaa 17 % ja työllistää lähes puolet työvoimasta (2014-2016).[2] Maatalouden päätuotteita ovat riisi, vehnä, öljykasvit, puuvilla, juutti, tee, sokeriruoko ja perunat. Velat ja huono sato ovat ajaneet maanviljelijöitä itsemurhiin.[11]

Teollisuus kasvaa 7,5% vuodessa.[2] Intian autoteollisuus on yksi maailman nopeimmin kasvavista.[6] Autovalmistaja Tata Motors julkaisi vuonna 2008 Nano-automallin, jonka ilmoitettiin olevan maailman halvin auto.[7][8]

Mumbai on Intian elokuvateollisuuden ja talouden keskus.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Intian talouspolitiikka oli sosialistista vuosina 1947–1991. Taloutta rasitti sääntely, korkea verotus, protektionismi ja valtio-omisteiset yritykset, mikä johti laajaan korruptioon ja hitaaseen talouskasvuun.[12][13][14][15][16] Maassa tehtiin neuvostoliittomaisia viisivuotissuunnitelmia.

Sosialistisena aikana maan talous kasvoi keskimäärin 1,25 prosenttia vuodessa.[14] 1980-luvun lievä vapauttaminen johti Intian talouskasvun 2,89 prosentin keskimääräiseen nousuun, vuonna 1991 alkaneet uudistukset tasolle 4,19 % ja lisäuudistusten jälkeen bruttokansantuotteen kasvu 2000-luvulla oli jo keskimäärin 6,7 prosenttia vuodessa.[12] Talousuudistusten aikaansaama lapsikuolleisuuden väheneminen, lukutaidon paraneminen ja köyhyyden väheneminen ovat olleet niin suuria, että jos uudistukset olisi aloitettu 20 vuotta aiemmin, 14,5 miljoonaa lasta enemmän olisi välttänyt kuoleman, 261 miljoonaa intialaista enemmän olisi saanut lukutaidon ja 109 miljoonaa lisää olisi vapautunut köyhyydestä, tutkija Swaminathan S. Anklesaria Aiyar on laskenut samalla menetelmällä, jolla nobelisti Amartya Sen laski Intiasta "puuttuvan 100 miljoonaa naista".[12]

Vuonna 1991 Intian talouskriisi ja sosialismin romahdus Neuvostoliitossa vaikuttivat sosialismista luopumiseen ja talouden uudistamiseen kohti kapitalismia.[12][14][15][17] Yritystoiminnan estäneitä lakeja, korruptiota, sosialismia ja license raj -lupajärjestelmää alettiin purkaa ja valtionyrityksiä alettiin yksityistää. Yhä useampi ala on avattu kilpailulle. Ennen vuotta 1991 Intia oli käytännössä eristetty maailmantaloudesta; nykyään sen osuus on noin 1,5 % maailmankaupasta.

Intian osuus maailmantaloudesta on vuonna 2023 noin 7,5 prosenttia[1], kun se vuonna 2000 oli noin 4,0 prosenttia. Tuolloin bruttokansantuote asukasta kohden oli ostovoimakorjattuna noin 1 900 Yhdysvaltain dollaria[18]. Kiina-ilmiön ohella on 2000-luvun alkuvuosina alettu puhua Intian noususta aloilla kuten ohjelmistot. Yhdysvaltalaiset yritykset ovat jo 1980-luvulta alkaen ulkoistaneet monia tehtäviä, muun muassa puhelinvaihteiden hoitamista ja lääkäreiden diagnoosien puhtaaksikirjoitusta englanninkieliseen Intiaan. Maailman 2000 suurimmasta yrityksestä 34 oli intialaisia vuonna 2008,[19] ja 60 vuonna 2017.[10]

Transparency Internationalin tutkimuksessa vuonna 2005 yli puolet vastanneista sanoi joutuneensa suoraan lahjomaan virkamiehiä saadakseen heidät tekemään työnsä.[20]

Infrastruktuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Voimakas talouskasvu on johtanut tarpeeseen parantaa infrastruktuuria ympäri maata. Kuvassa Mumbai–Pune -moottoritie Maharashtrassa.

Intian talouskasvun yksi pullonkaula on ollut heikko infrastruktuuri. Infrastruktuurin kehitys oli pitkään julkisen sektorin varassa. Kehitystä hidasti korruptio, byrokratia ja tehottomuus.[21] Intia investoi 31 miljardia dollaria, kuusi prosenttia bruttokansantuotteesta, vuonna 2002 sähköntuotantoon, rakentamiseen, tietoliikenteeseen ja kiinteistöihin. Hallinto on avannut infrastruktuurin kehitystä osittain yksityiselle sektorille käynnistäen näin sekä kotimaiset että ulkomaiset investoinnit,[22][23][24] joiden avustuksella talouskasvu oli 9,2 prosenttia yhdellä vuosineljänneksellä vuonna 2009.[25]

Suuri osa talouksista on vielä sähköverkkoa vailla etenkin maaseudulla. Noin 600 miljoonaa intialaista asuu sähköverkon tavoittamattomilla alueilla.[26] Asutuskeskuksissa asuvilla noin 80 prosentilla on sähköt – maaseudulla vain 44 prosentilla on pääsy sähköverkkoon.[27]

Vuonna 2002 hallinnon 97 882 taloudessa tekemän tutkimuksen perusteella sähkö oli päälähde valaistukselle 53 % maaseudun talouksissa – vuonna 1993 lukema oli 36 %.[28] Noin puolet sähköstä varastettiin, Kiinassa osuus on kolme prosenttia. Varastetun sähkön osuus bruttokansantuotteesta on noin 1,5 prosenttia.[27][29]

Julkinen sektori tuottaa suurimman osan sähköstä Intiassa. Sähkökatkokset ovat yleisiä.[26] Monet ostavat oman sähkögeneraattorin taatakseen sähkönsaannin. Sähköntuotanto oli 661 600 terawattituntia vuonna 2005. Öljyä tuotettiin samana vuonna 785 000 barrelia päivässä. Sähkönkysyntä ylitti 15 prosentilla tarjonnan.[26]

Intian tieverkko on kehittymässä. Tavarankuljetus Gurgaonista Haryanan osavaltiosta Pohjois-Intiasta Mumbain satamaan Länsi-Intiaan voi kestää kymmenen päivää.[30] Intian tieverkko on maailman kolmanneksi laajin.[31] Konttiliikenne kasvaa 15 prosenttia vuodessa.[32] Jawaharlal Nehrun Satama Mumbaissa käsittelee noin 60 prosenttia Intian konttiliikenteestä.

Internetin käyttö on harvinaista – marraskuussa 2009 internetliittymiä oli 7,57 miljoonaa. Kasvun odotetaan kiihtyvän kun 3G ja WiMAX otetaan käyttöön.[33]

Vuonna 2016 maassa oli sataa asukasta kohti noin 88 kännykkäliittymää mutta vain 2 lankapuhelinlinjaa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e Download World Economic Outlook database: April 2024 (.html) International Monetary Fund. Viitattu 20.4.2024. (englanniksi)
  2. ↑ a b c d e India CIA WOrld Factbook. Arkistoitu 11.3.2017. Viitattu 23.5.2018.
  3. ↑ Download World Economic Outlook database: April 2024 (.html) International Monetary Fund. Viitattu 20.4.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Country comparison GDP (purchasing power parity) CIA Factbook. Arkistoitu 12.2.2011. Viitattu 23.5.2018.
  5. ↑ India Vision 2020 (PDF) planningcommission.gov.in. Viitattu 13.3.2010.
  6. ↑ a b The small car dream-merchants- Tata's People's Car-Specials-The Economic Times Economictimes.indiatimes.com. Viitattu 14.3.2010.
  7. ↑ a b The Next People's Car Forbes. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
  8. ↑ a b The World's Cheapest Car time.com. 10.1.2008. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
  9. ↑ Phony Equality - Labour standards of mobile phone manufacturers in India. (PDF) 13.9.2011. Finnwatch ry,Cividep & SOMO. (englanniksi)
  10. ↑ a b The World’s Biggest Public Companies Forbes. 2017. Viitattu 23.5.2018.
  11. ↑ 1,500 farmers commit mass suicide in India Independent. Viitattu 13.3.2010. (englanniksi)
  12. ↑ a b c d Swaminathan S. Anklesaria Aiyar: Socialism Kills - The Human Cost of Delayed Economic Reform in India, Development Policy Briefing Paper No. 4 (PDF) 21.10.2009. Center For Global Liberty & Prosperity. Viitattu 14.3.2010.
  13. ↑ Eugene M. Makar (2007). An American's Guide to Doing Business in India. 
  14. ↑ a b c Economic survey of India 2007: Policy Brief OECD. Viitattu 14.3.2010.
  15. ↑ a b The India Report Astaire Research. Arkistoitu 14.1.2009. Viitattu 14.3.2010.
  16. ↑ India’s Rising Growth Potential Goldman Sachs. Arkistoitu 24.7.2011. Viitattu 14.3.2010.
  17. ↑ Jalal Alamgir: India's Open-Economy Policy: Globalism, Rivalry, Continuity. Routledge. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.3.2010).
  18. ↑ Download World Economic Outlook database: April 2023 (.html) International Monetary Fund. Viitattu 18.4.2023. (englanniksi)
  19. ↑ Forbes Global 2000 2008
  20. ↑ "India Corruption Study 2005" 30. kesäkuuta 2005. Transparency International India. Arkistoitu 15.4.2007. Viitattu 14.3.2010.
  21. ↑ Sankaran, S: Indian Economy: Problems, Policies and Development. Margham Publications, 1994, 7. painos. (englanniksi)
  22. ↑ Economic Survey 2004–2005 indiabudget.nic.in. Arkistoitu 16.12.2007. Viitattu 14.3.2010.
  23. ↑ Infrastructure the missing link edition.cnn.com. Viitattu 14.3.2010.
  24. ↑ Infrastructure in India: Requirements and favorable climate for foreign investment asiatradehub.com. Arkistoitu 13.7.2005. Viitattu 14.3.2010.
  25. ↑ India's Economic Growth Unexpectedly Quickens to 9.2% Bloomberg. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
  26. ↑ a b c A special report on India: Creaking, groaning: Infrastructure is India’s biggest handicap 11.12.2008. The Economist. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
  27. ↑ a b Reforming the Power Sector: Controlling Electricity Theft and Improving Revenue (PDF) Maailmanpankki. Arkistoitu 7.2.2009. Viitattu 14.3.2010.
  28. ↑ Housing condition in India: Household amenities and other characteristics (July — September 2002) Intian hallinto. Viitattu 14.3.2010.
  29. ↑ India struggles with power theft 15.3.2006. BBC. Viitattu 14.3.2010.
  30. ↑ The Trouble With India: Crumbling roads, jammed airports, and power blackouts could hobble growth 19.3.2007. BusinessWeek. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
  31. ↑ Infrastructure Rankings CIA. Arkistoitu 2.7.2017. Viitattu 14.3.2010.
  32. ↑ Ageing Indian infrastructure causes congestion 22.9.2005. The Age. Viitattu 14.3.2010. (englanniksi)
  33. ↑ Tele-base soars to 543m as mobile cos add record 17.65m in Nov Economic Times. Viitattu 14.3.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Intian talous.
Maailman kauppajärjestön (WTO:n) jäsenet
EU:n jäsenmaat
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Intian_talous&oldid=22338651”