MiG-27

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Intian ilmavoimien MiG-27.

MiG-27 (NATO-raportointinimi Flogger) on Neuvostoliitossa kehitetty hävittäjä-pommittaja, joka on jatkokehitelmä MiG-23:sta. Entisen Neuvostoliiton maiden lisäksi se on käytössä ainakin Sri Lankassa ja Intiassa, jossa konetta myös valmistettiin lisenssillä.

MiG-27 muistuttaa suuresti MiG-23:n hävittäjä-pommittajaversioita, mutta rakennetta on yksinkertaistettu ja vahvistettu rynnäkkökäyttöön paremmin sopivaksi. Moottorin ilmanottoaukot ovat kiinteät (MiG-23:ssa säädettävät), jälkipoltin yksinkertaisempi, panssarointia lisätty ja laskutelinettä vahvennettu. GSh-23-tykki on korvattu 6-putkisella 30mm GSh-30-6 gatling-tyyppisellä tykillä. Myös koneen järjestelmiä kehitettiin paremmin rynnäkkötehtäviin sopiviksi. Kone lensi ensilentonsa 1972, ja otettiin käyttöön 1975. Neuvostoliiton ilmavoimille koneita valmistettiin yhteensä 719 kappaletta.

Versiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • MiG-27 (NATO-nimi: Flogger-D). Alun perin MiG-23BM. Ensimmäinen tuotantoversio. 360 konetta valmistettiin 1973–1977.
  • MiG-27K (Flogger-J2). Alun perin MiG-23BK. Kehittyneempi tuotantoversio, jossa pystyi käyttämään laser- ja tv/infrapuna-ohjattuja täsmäpommeja ja ohjuksia. 197 kappaletta valmistettu vuosina 1976–1982.
  • MiG-27M (Flogger-J). MiG-27K:n rinnalla kehitetty halvempi ja yksinkertaisempi versio. Infrapuna-sensori poistettu. 162 konetta valmistettiin 1977–1982.
  • MiG-27D (Flogger-J). Mallimerkintä vanhemmille MiG-27-koneille jotka päivitettiin MiG-27M-standardiin. Yhteensä 304 konetta modifioitiin tehtaalla.
  • MiG-27L (Flogger-J). Intiassa lisenssivalmistettu versio, perustuu MiG-27M:ään. Paikallinen tyyppimerkintä MiG-27ML Bahadur. 165 konetta valmistettu Intian ilmavoimille 1984–1997. Intia on ryhtynyt modernisoimaan käytössään olevia MiG-27-koneita.

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MiG-27 oli Su-17:n ohella Neuvostoliiton pääasiallinen kevyt hävittäjä-pommittaja 1970- ja 1980-luvuilla. Se osallistui Afganistanin sisällissotaan ja myös ensimmäiseen Tšetšenian sotaan. Neuvostoliiton hajottua Venäjän ilmavoimat päätti supistaa konekantaansa ja kaikki yksimoottoriset taistelukoneet poistettiin käytöstä 1990-luvun aikana, mukaan lukien MiG-23 ja MiG-27. Joitakin satoja koneita on edelleen varastoituna. Jotkin entisen Neuvostoliiton maat käyttävät MiG-27:ää edelleen. Ukraina myi neljä MiG-27M-konetta Sri Lankan hallitukselle. Kylmän sodan aikana konetta ei myyty ulkomaille Intiaa lukuun ottamatta, vaan vientiasiakkaat joutuivat tyytymään vähemmän tehokkaaseen MiG-23BN:ään.

Intialla on käytössä vielä yli 150 konetta, joka tunnetaan paikallisesti nimellä "Bahadhur". Moottoriviat ovat olleet yleisiä useita vuosikymmeniä käytetyissä koneissa ja Intian ilmavoimat on menettänyt 2001–2010 12 konetta onnettomuuksissa.[1]

Ominaisuudet (MiG-27K)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

File:MiG-27
  • kärkiväli 7,8–14 m
  • pituus 17 m
  • paino (tyhjä/maksimi) 11 900 kg / 20 670 kg
  • nopeus 1 855 km/h (Mach 1,77)
  • matalalentonopeus 1 350 km/h (Mach 1,1)
  • lakikorkeus 14 000 m
  • Suurin toimintamatka 2 500 km
  • Käytännön toimintasäde 780 km

Aseistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • 6-putkinen GSh 30 -tykki
  • Aseripustimet: yksi rungossa, neljä siipien tyvissä, kaksi siivissä. Suurin sallittu asekuorma 4 000 kg.
  • ilmataisteluohjukset:
    • R-60 (AA-8 "Aphid")
  • rynnäkköaseet:
    • Kh-29 (AS-14 "Kedge")
    • Kh-25 (AS-10 "Karen")
    • Kh-27 (AS-12 "Kegler")
    • KAB-500-laser- tai TV-ohjattuja pommeja
    • rakettikasetteja tai ohjaamattomia pommeja

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta MiG-27.