Venäjän ilmavoimat

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Venäjän ilmavoimat

Малая эмблема Военно-воздушных сил России.png Средняя эмблема Военно-воздушных сил России.png RuAF emblem.png
tunnukset

Flag of the Air Force of the Russian Federation.svg
lippu

Emblem of the Armed Forces of the Russian Federation(2014).svg
konetunnus[1]

Venäjän ilmavoimat, virallisesti Venäjän federaation sotilasilmavoimat (ven. Военно-воздушные силы Российской Федерации, Vojenno-vozdušnyje sily Rossijskoi Federatsii) on Venäjän asevoimien puolustushaara.

Ilmapuolustusjoukot liitettiin ilmavoimiin 1998. Tammikuusta 2003 lähtien kaikki armeijan ilmavoimien yksiköt siirrettiin ilmavoimiin. Venäjän federaation sotilasmerilaivaston ilmailu (ven. Авиация Военно-Морского Флота Российской Федерации, Aviatsija Vojenno-Morskogo Flota Rossijskoi Federatsii) toimii Venäjän merivoimien omina ilmavoimina. Ilmavoimien 37. ilma-armeija eli kaukotoimintailmavoimat on osa strategisia pidäkevoimia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän keisarikunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäjän ilmavoimat luotiin hieman ennen ensimmäistä maailmansotaa. Tukikohtia sillä oli mm. Suomessa. Suomessa olevat tukikohdat sijaitsivat pääosin Lounais-Suomessa Pietarin suojana. Ilmavoimia tuki lentokoneteollisuus, jonka tehtaita oli etenkin Pietarissa. Venäjä oli kuuluisa ensimmäisistä raskaista Igor Sikorskyn suunnittelemista nelimoottorisista Ilja Muromets-pommikoneista. Nämä pommikoneet olivat erittäin onnistuneita ja moni muu valtio kopioi sittemmin konseptin.

Venäjän federaation ilmavoimat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 1991 Neuvostoliitto purkautui synnyttäen Venäjän federaation ja muita maita kuten Valko-Venäjä, Ukraina sekä Kazakstan. Neuvostoliiton lentokalusto ja henkilöstö jakautui näiden kesken. 40 % konekannasta ja 65 % henkilökunnasta jäi Venäjälle. Ukrainasta tuli toineksi suurin Neuvostoliitosta syntynyt sotilasmahti - sen haltuun jäi mm. ydinohjuksia ja lentokoneteollisuutta.

Venäjällä ilmavoimat, VVS, organisoitiin uudelleen.

Venäjän ilmavoimat suoritti pommituslentoja Tšetšeniassa vuosina 1999–2002. Tässä sodassa ilmavoimien ongelma oli asymmetriselle sodankäynnille tyypillinen: selkeitä viholliskohteita ei ollut paljon ja niiden määrittely oli vaikeaa.

2000-luvulla Venäjän ilmavoimat on uudistanut kalustoaan hallituksen linjausten mukaisesti. Toisin kuin 1990-luvulla Venäjän kasvaneiden öljytulojen ansiosta ostot ovat pääosin realisoituneet. Vuonna 2009 Venäjän ilmavoimat saa toimituksina teollisuudelta 50 lentokonetta - 24 MiG-29-hävittäjää ja loput erityyppisiä Suhoin taistelukoneita - ja 50 helikopteria.[2]

Venäjän ilmavoimien konemenetyksiä eri lentotehtävissä ei tunneta kovin hyvin. Elokuussa 2009 kaksi Suhoin hävittäjää törmäsi toisiinsa taitolentoharjoituksessa, joka edelsi MAKS 2009-ilmailunäyttelyä.

Nykyinen lentokalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hävittäjät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1 295 konetta

Rynnäkkökoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

767 konetta

  • Su-24, 497 kpl, joista 130 laivastolla
  • Su-25 262 kpl, joista 70 laivastolla
  • Su-34, 8 kpl

Strategiset pommikoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

368 konetta

Elektroninen ja valokuvaustiedustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

180 konetta

  • Su-24, 100 kpl, joista 20 laivastolla
  • MiG-25, 80 kpl

Ennakkovaroitus- ja taistelunjohtokoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuljetuskoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

345 konetta

Tankkauskoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Il-78 (Il-76aan perustuva)

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]