Valko-Venäjä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Рэспубліка Беларусь
Республика Беларусь
Valko-Venäjän tasavalta
Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjän vaakuna
lippu vaakuna
Valko-Venäjän sijainti
Valtiomuoto tasavalta
Presidentti
Pääministeri		 Aljaksandr Lukašenka
Mihail Mjasnikovitš
Pääkaupunki Minsk (1 836 800 as.)
53°54′8.04″N, 27°33′42.69″E
Muita kaupunkeja Homel (482 800 as.),
Mahiljou (358 300 as.),
Vitsebsk (347 900 as.)
Pinta-ala
– yhteensä 207 600 km² (sijalla 84)
– josta sisävesiä ei merkittävästi
Väkiluku (2009) 9 503 800 (sijalla 80-85)
– väestötiheys 46 / km²
– väestönkasvu −0,18 [1] % (2008)
Viralliset kielet valkovenäjän kieli, venäjän kieli
Valuutta rupla (BYR)
BKT (2009) sijalla 59
– yhteensä 126 003 miljoonaa USD (PPP)
– per asukas 10 600-10 949 USD (PPP, 2007)
HDI (2010) 0,732[2] (sijalla 61)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 11 %
– teollisuus 36,4 %
– palvelut 52,6 %
Aikavyöhyke +3[3]
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
Neuvostoliitosta:
Tunnustettu:
3. heinäkuuta 1990
25. elokuuta 1991
Lyhenne BY
– ajoneuvot: BY
– lentokoneet: EW
Kansainvälinen
suuntanumero		 +375
Motto ei ole
Kansallislaulu Valko-Venäjän tasavallan valtiohymni My, belarusy

Valko-Venäjän tasavalta eli Valko-Venäjä (valkoven. Рэспубліка Беларусь, Respublika Belarus, ven. Белоруссия, Belorussija, virallisesti ven. Респу́блика Белару́сь, Respublika Belarus), on sisämaavaltio Itä-Euroopassa. Rajanaapureita ovat Puola ja Liettua lännessä, Venäjä idässä, Ukraina etelässä ja Latvia pohjoisessa.

Sisällysluettelo

Luonnonolot ja luonnonvarat [muokkaa]

Sosnajärvi Vitebskin pohjoispuolella. Maan tuhannet pikkujärvet ovat tärkeitä valkovenäläisille; järvien kokonaispinta-ala on silti varsin pieni.
Kattohaikaraa pidetään Valko-Venäjän kansallislintuna.
Valko-Venäjän kartta

Valko-Venäjä on verraten tasainen sisämaavaltio Itämeren ja Mustanmeren valuma-alueiden vedenjakaja-alueella. Maaston keskikorkeus on 100-200 metriä merenpinnasta. Maan korkein kohta on Dzjaržynskin mäen huippu (Hara Dzjažynskaja), 345 metriä merenpinnasta. [4][5] Maassa on 11 000 pääosin pientä järveä. Merkittävin joki on maan itäosissa etelään virtaava Dnepr; myös Dneprin sivujoet Pripet maan eteläosissa ja Bjarezina ovat merkittäviä ja navigoitavia virtoja. Lännessä sijaitsevaan Itämereen laskevat Väinäjoki Valko-Venäjän pohjoisosissa ja Niemen maan länsiosissa. Valko-Venäjä on verraten soista. Suurin suoalue on Polesia maan eteläosassa.

Ilmastonsa puolesta Valko-Venäjä kuuluu merellisen ja mantereisen ilmaston vaihettumisalueeseen. Itämeren ja Pohjois-Atlantin vaikutus näkyy esimerkiksi talvilämpötiloissa, jotka ovat selvästi samoilla leveysasteilla sijaitsevia Kanadan tai Siperian eteläosia lauhempia. Atlantilta saapuvat matalapaineet ovat tyypillisiä, joskin myös esimerkiksi Mustanmeren suunnalta nousevien lämpimämpien ilmamassojen vaikutus näkyy. Tammikuun keskilämpötila on -6 °C, ja heinäkuun keskilämpötila on noin 18 °C. Keskimääräinen sademäärä on 550 - 700 millimetrin välillä. [5]

Valko-Venäjän pinta-alasta 27 % on viljelysmaata. Metsät peittävät 38 %, niityt ja laidunmaat kattavat 16 % ja suot noin 4 % kokonaispinta-alasta. [5] Valko-Venäjällä on 94 020 km² metsää sekä 1 950 km² istutuksia (2000). [6]

Perustuslain 13 artiklan mukaan Valko-Venäjällä maatalousmaa, metsät ja maaperän mineraalivarat sekä vesivarat ovat valtion omaisuutta. [7] Maatalousmaa ja metsävarat ovat siis kansallista omaisuutta, joskin esimerkiksi yritykset voivat vuokrata maata käyttöönsä pitkäaikaisin sopimuksin. Asunto- ja mökkitontit ovat usein yksityisomistuksessa. Turvetta on soissa runsaasti, ja sitä käytetään myös kotitalouksien polttoaineena erityisesti maaseudulla. Paikallinen energiantuotanto (puu, turve, pienimuotoinen öljyntuotanto) kattaa vain 5 % maan energiatarpeista. [5] Maaperässä on laajoja kaliumsuola-, kalkkikivi- ja fosfaattiesiintymiä, joita hyödynnetään muun muassa lannoitetuotannossa. [8]

Tšernobylin ydinvoimalan 4-reaktorin räjähtäminen Neuvostoliitossa vuonna 1986 aiheutti ydinlaskeuman. Suurimmat pitoisuudet radioaktiivista laskeumaa saatiin Tšernobylin lähialueilla Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Venäjällä. [9][10] Saastuneilla alueilla (joiksi katsottiin esimerkiksi alueet jotka saivat cesiumlaskeumaa yli 37 kBq/m²) asui noin 5 miljoonaa ihmistä. Vertailun vuoksi: Suomessakin noin 20 kuntaa (esimerkiksi Tampere ympäristöineen) kuului näin määriteltyyn lievästi radioaktiivisesti saastuneiden alueiden joukkoon. Säteilyn seurauksena arvioidaan kuolevan laskennallisesti yhteensä 3000 ihmistä onnettomuuden jälkeisenä 80 vuoden aikana, mistä noin kolmannes Valko-Venäjällä. Suurta piikkiä syöpätilastoissa ei odoteta. Kansanterveydellisesti katastrofin epäsuorat psykososiaaliset vaikutukset ovat olleet vakavampia kuin syöpäriskin laskennallinen kohoaminen. [11][12][13]

Valko-Venäjän pinta-alasta 21 % eli 43 000 km² luokiteltiin Tšernobylin onnettomuuden seurauksena radioaktiivisesti saastuneeksi. [9] Kymmeniä tuhansia ihmisiä evakuoitiin, osa pysyvämmin pois kotiseuduiltaan. Pahimmin saastuneille alueille Ukrainan vastaisen kaakkoisrajan ja Mozyrin välille perustettiin suuri Polesian säteily-ekologinen suojelualue. [14][15] Vaikka noin 700 000 saastuneen alueen väestöstä on pysyvämmin muuttanut toisaalle, 19 % väestöstä (noin 1,5 miljoonaa) asuu yhä radioaktiivisuuden puolesta kohonneilla alueilla. [9][16]

Euroopan ympäristöviraston (EEA) vuoden 2007 yhteenvedon mukaan ilmanlaatu, erityisesti ihmisen toiminnasta syntyneet pienhiukkaset ovat Valko-Venäjällä erittäin merkittävä kansanterveyteen vaikuttava tekijä. Pienhiukkasten (PM2.5) arvioitiin vuonna 2000 vaikuttaneen Valko-Venäjällä keskimäärin 6-9 kuukautta elinikää lyhentävästi. [17] Valkovenäläisen ilman laatu arvioitiin silti tällä kriteerillä vähintään yhtä hyväksi kuin esimerkiksi Hollannissa, Saksassa, Puolassa, tai Ukrainassa, joissa maissa antropogeenisten pienhiukkasten arvioitiin lyhentävän elinikää keskimäärin 6-36 kuukautta.[17]

Valko-Venäjän viidestä luonnon- tai kansallispuistosta yksi on otettu Unescon maailmanperintöluetteloon - Valko-Venäjän ja Puolan yhteinen Bialowiezan metsä, jonka valkovenäläinen osa sijaitsee Brestin kaupungin pohjoispuolella.

Katso myös: Luettelo Valko-Venäjän kansallispuistoista

Historia [muokkaa]

Pääartikkeli: Valko-Venäjän historia

Esihistoria [muokkaa]

Ensimmäisten asukkaiden uskotaan saapuneen Valko-Venäjän alueen eteläosiin edellisen jääkauden mannerjään vetäytyessä joskus 35 000-100 000 vuotta sitten keskipaleoliittisella kaudella. Myöhäispaleoliittisia kivikauden asutuksia perustettiin nykyisen Valko-Venäjän eteläosiin Homelin alueelle 23 000-27 000 vuotta ennen nykypäivää; näistä on löydetty jälkiä arkeologisissa kaivauksissa muun muassa Kalinkavitšyn ja Tšatšerskin piireistä. [18]

Slaavilainen kansa saapui näille asuinsijoilleen 600–800-luvulla. [19] 800–1100-luvuilla voimakkaimmaksi vallaksi nousi Polotskin ruhtinaskunta pohjoisessa. Vähäisempiä voimia olivat Turaun ja Mahiljoun ruhtinaskunnat. Polotsk piti muita Rutenian keskuksia vasalleinaan ja hallitsi balttienkin maita lännessä. Se oli myös piispanistuin. Valko-Venäjän valloittivat mongolit 1200-luvulla.

Liettuan suurruhtinaskunnan, Puola-Liettuan ja Venäjän keisarikunnan osana [muokkaa]

Maa joutui liettualaisten ja Liettuan suuriruhtinaskunnan alaisuuteen 1200–1400-luvuilla, pääkaupunkinaan aluksi Navahrudak (Novogrudok) ja myöhemmin Vilnalähde?. Vuonna 1569 Liettuan suuriruhtinaskunnasta tuli osa Puola-Liettuaa Puolan valittujen kuninkaiden alaisuudessa. Kuningas Sigismund III Vaasan valtakauden alussa (1592-1597) imperiumi kattoi Ruotsin (ja Suomen), Baltian, Puolan, Valko-Venäjän, suuren osan Ukrainaa ja Moldovan. [20]

Venäjän tsaaritar Katariina II:n aikana Puolan jaoissa 1772, 1793 ja 1795 Valko-Venäjä siirtyi osaksi Venäjän keisarikuntaa. Vuosina 1809-1917 maata hallitsivat samat tsaarit kuin Suomen suuriruhtinaskuntaakin. [21]

Valko-Venäjä oli sotatantereena ensimmäisen maailmansodassa, jonka itärintaman taistelut pyyhkivät Valko-Venäjän yli. Venäjän vallankumouksen jälkeen ja Saksan miehityksen aikana 1917 perustettiin lyhytaikainen Valko-Venäjän kansallinen tasavalta.

Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta [muokkaa]

Vuonna 1919 julistettiin perustetuksi Valko-Venäjän sosialistinen neuvostotasavalta, joka oli Neuvostoliiton perustajajäsen.

Neuvostoliiton suunnitelmatalous tuotiin Valko-Venäjän sosialistiseen neuvostotasavaltaan vuosien 1928–1937 aikana. [22] Teollistuminen ja maatalouden kollektivisointi toteutettiin osittain väkivaltaisesti maaseudun asukkaiden kustannuksella. Tuhansia talonpoikia kuoli ja 600 000–700 000 vainottua maaseudun asukasta muutti kotiseuduiltaan. Toteutettu talouspolitiikka johti nälänhätään. Samalle venäläistämisen ja suunnitelmatalouden jaksolle, erityisesti vuosiin 1930, 1933 ja 1937–1938, ajoittuivat stalinistiset vainot ja laajamittainen kansanmurha. [22] Vainoissa tapettiin satoja tuhansia eri alojen edustajia ja katkaistiin erityisesti kansallisen älymystön kehitys kymmeniksi vuosiksi. Osa näistä julmuuksista – esimerkiksi Minskin läheisen Kurapatyn alueen teloitukset (1937–1941) – nousivat laajempaan tietoisuuteen vasta 1980-luvulla. [22][23][24][25]

Läntinen Valko-Venäjä liitettiin Molotov-Rippentrobin sopimuksen seurauksena syksyllä 1939 Valko-Venäjän sosialistisen neuvostotasavaltaan.
Monet valkovenäläiset pakenivat metsiin tai soille ja ryhtyivät vastarintaan partisaaneina; myös kaupungeissa oli maanalaista vastarintaa. Kuva Valko-Venäjältä vuodelta 1943.

Noin puolet Valko-Venäjän nykyisestä alueesta oli joutunut Puolan–Neuvostoliiton sodan seurauksena vuonna 1921 Puolalle. Kun Saksa ja Neuvostoliitto toisen maailmansodan alkuvaiheessa syyskuussa 1939 jakoivat Puolan salaisen Molotov-Ribbentropin sopimuksen seurauksena, läntisen Valko-Venäjän alueet liitettiin Valko-Venäjän sosialistiseen neuvostotasavaltaan. Vuonna 1940 Valko-Venäjän väkiluku oli väestönlaskun mukaan jo runsas 9,0 miljoonaa. [26]

Natsi-Saksan valtasi Valko-Venäjän nopeasti kesä-elokuussa 1941 ja maa oli miehitettynä vuoteen 1943-44 saakka. Saksalaisten itäsuunnitelman tavoitteena oli muodostaa maasta osa saksalaisten hallitsemaa aluetta, joihin jätettäisiin noin 25% sopivia paikallisia ihmisiä palvelutehtäviin. Jopa 75% Valko-Venäjän asukkaista ajateltiin hävittää. Muilta kuin saksalaisilta kiellettiin ala-astetta pidemmälle menevä koulutus. [27][28] Suunnitelman edistämiseksi maahan perustettiin kymmeniä keskitysleirejä ja useisiin kaupunkeihin juutalaisten gettoja. Valko-Venäjän tuhoamisleireistä suurin oli Minskin eteläpuolella sijainnut Maly Trastsjanets. Yli 300 000 ihmistä ryhtyi vastarintaan partisaaneina. [28] Kansakunnalle traagisen, Suurena isänmaallisena sotana tunnetun sodan loppuun mennessä lähes 1/3 valkovenäläisistä oli saanut surmansa joukkotuhoamisen tai sotatoimien seurauksena. Kaikkein läntisin Białystokin maakunta palasi sotien jälkeen osaksi Puolaa. Valko-Venäjän väkiluku palautui sotaa edeltävälle tasolle vasta 1970-luvulla. [26]

Valko-Venäjän lähihistorian koettelemus, joka yhä merkittävästi vaikuttaa maan kansantalouteen, oli Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus nykyisen Ukrainan alueella 1986. Valko-Venäjällä saastui suuri osa maan viljavista kaakkoisosista (erityisesti Homelin ja Mahiljoun maakunnista). [9][11][29]

Itsenäisyyden aika [muokkaa]

Valko-Venäjä julistautui melko vastahakoisesti suvereeniksi 27. heinäkuuta 1990 ja siitä tuli virallisesti Valko-Venäjän tasavalta 25. elokuuta 1991. [30] 8. joulukuuta 1991 Venäjän Boris Jeltsin, Ukrainan Leonid Kravtšuk ja Valko-Venäjän Stanislav Šuškevitš tapasivat Valko-Venäjällä Belavežskaja Puštšassa ja julistivat Neuvostoliiton puretuksi ja Itsenäisten valtioiden yhteisön perustetuksi. Presidentti Šuškevitš kannatti demokratiaan ja vapaaseen markkinatalouteen siirtymistä, mutta parlamentti pysäytti uudistukset. Aljaksandr Lukašenka syytti Šuškevitšia korruptiosta ja sai tämän häviämään luottamusäänestyksen, mutta myöhemmin korruptioväitteet osoittautuivat tekaistuiksi. [31]

Uuden perustuslain jälkeisissä presidentinvaaleissa kesällä 1994 Aljaksandr Lukašenka valittiin Valko-Venäjän presidentiksi 45 prosentin ääniosuudella. [31] Hän on pitänyt valtaa siitä lähtien. Vuoden 1995 kansanäänestyksillä presidentille annettiin valta hajottaa parlamentti, tiivistää taloussuhteita Venäjään, tehdä venäjästä toinen maan virallisista kielistä ja hyväksyä neuvostoaikaista lippua muistuttava uusi lippu Valko-Venäjän viralliseksi tunnukseksi. [32] Hajanainen oppositio käyttää vielä toisinaan vuosien 1991–1995 valtiollisia tunnuksia.

Vuonna 1999 Valko-Venäjä solmi valtioliiton Venäjän kanssa. [33][34] Venäjän ja Kazakstanin kanssa kesällä 2010 vahvistetun ja 2011 käytäntöön astuvan, Euraasian talousyhteisön tavoitteita toteuttavan tulliliiton myötä maiden väliset laajemmatkin taloudelliset integraatiopyrkimykset ovat voimistuneet.lähde? Osa valkovenäläispoliitikoista on nähnyt kehityksessä mahdollisuuden uudenlaisen Neuvostoliiton muodostamiselle. [35]

Politiikka [muokkaa]

Valko-Venäjän hallituksen talo Minskin keskustassa.
Valko-Venäjän oppositiota vuoden 2006 presidentinvaalien jälkeen.

Valko-Venäjää hallitsee presidentti ja kaksikamarinen parlamentti (kansalliskokous). Presidentillä on vahvat valta-oikeudet ja perustuslain takaama oikeudellinen immuniteetti sekä kunnian ja arvon suoja. Laillisuutta valvoo korkein oikeus ja 12-henkinen perustuslaillinen oikeusistuin. Tasavallan presidentti nimittää perustuslaillisen oikeuden presidentin ja viisi muuta tuomaria. Lisäksi presidentin itsensä tulisi perustuslain mukaan olla Valko-Venäjän tasavallan perustuslain, ihmisten ja kansalaisten oikeuksien ja vapauksien takaaja. [32][7]

Ylähuoneessa, eli tasavallan neuvostossa (soviet respubliki), on 64 paikkaa, 56 edustajaa valitaan paikallisneuvostoista ja 8 nimittää presidentti, kaikki nelivuotiskausille. [32][36] Alahuone, eli edustajainhuone on 110-paikkainen, kaikki edustajat valitaan yleisellä äänioikeudella nelivuotiskaudelle. Vuodesta 1996 lähtien parlamentilla on ollut lähinnä seremoniallinen funktio. [32]

Valko-Venäjän presidentin nimitys- ja erotusoikeus on kattava; se ulottuu valtion poliittisen, oikeudellisen, turvallisuusviranomaisten ja viestinnällisen johdon sekä keskusvirastojen johdon ohella maakuntien eli alueiden (voblasts) samoin kuin suomalaista kuntatasoa vastaavien hallintopiirien (raion) poliittisiin ja hallinnollisiin johtajiin. Presidentti voi muuttaa useiden nimittämiensä johtajien roolia tai työnkuvaa. [7]

Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin hallinnossa Valko-Venäjää nimitettiin Euroopan viimeiseksi diktatuuriksi presidentti Lukašenkon autoritaarisen aseman vuoksi[37], mihin länsimaiset tiedotusvälineet ovat myös tarttuneet. Valko-Venäjä on ainoa Euroopan maa, joka ei ole saanut jäsenyyttä Euroopan neuvostossa.

Valko-Venäjä on ainoa maa Euroopassa, jossa kuolemanrangaistus on käytössä. Esimerkiksi Amnesty Internationalin vuoden 2009 ihmisoikeusraportin mukaan vuonna 2008 Valko-Venäjällä toteutettiin neljä kuolemanrangaistusta. [38]

Keskeisten oppositiopoliitikkojen vaalikelpoisuutta on rajoitettu. Aivan vuoden 2006 presidentinvaalien alla presidenttiehdokas Aljaksandr Milinkevitšin keskeisiä vaalityöntekijöitä ja kannattajia vangittiin. Myös Milinkevitš itse vangittiin Tšernobyliä koskevan mielenosoituksen yhteydessä seuraavana syksynä. Muualla Euroopassa tätä pidettiin vakavana ihmisoikeusrikkomuksena, minkä merkiksi Milinkevitšille myönnettiin EU:n korkein ihmisoikeuspalkinto, Saharov-palkinto. [39][40] Sama ihmisoikeuspalkinto oli myönnetty Valko-Venäjän toimittajayhdistykselle vuonna 2004. Myös oppositiojohtaja Sjarhei Haidukevitšilta evättiin kelpoisuus presidenttiehdokkuuteen, koska hänellä on rikosrekisteri. Rikostuomion perusteita pidettiin kuitenkin poliittisina. [41] Amerikkalaisen, valtioiden vapautta luokittelevan Freedom House -järjestön vuoden 2009 yhteenvedossa eurooppalaisista valtioista vain Valko-Venäjä, Venäjä ja Kosovo luettiin demokratian puolesta alimpaan, ei-vapaiden valtioiden luokkaan. Arviointiperusteina käytettiin muun muassa vaalien vapautta sekä opposition ja viestimien asemaa. [42]

Vuoden 2009 toukokuussa Valko-Venäjä sopi Prahan huippukokouksessa yhtenä osapuolena Eurooppa-suhteidensa kehittämisestä osana Euroopan unionin itäistä kumppanuusohjelmaa. [43] Tämän seurauksena vuoden 2009 loppupuolella ja vuoden 2010 alussa lukuisten EU-maiden edustajat ja Valko-Venäjän johto ovat tapailleet erilaisten yhteistyösopimusten merkeissä. [44][45][46][47][48][49][50][51][52][53][54][55][56][57] Osaksi kumppanuusohjelman tavoitteiden ja kaupallisten etujen ajamiseksi Suomen ulkoasiainministeriö käynnisti Suomen Vilnan suurlähetystön alaisuudessa toimivan Minskin yhteistoimiston 1. lokakuuta 2010. [58][59][60] Valko-Venäjä avasi vastavuoroisesti suurlähetystön Helsingissä helmikuussa 2012. [61][62][63]

Opposition rauhanomainen mielenosoitus vuoden 2010 joulukuun 19. päivän presidentin vaalien äänestyksen jälkeen hajotettiin ylimitoitettua väkivaltaa käyttäen poliisivoimin. Noin 600 mieltään osoittanutta opposition kannattajaa, lukuisia lehdistön edustajia sekä enemmistö opposition presidenttiehdokkaista pidätettiin. Mielenosoittajien ohella presidentinvaalien rehellisyyttä ja liittyneitä Valko-Venäjän toimenpiteitä on kritisoitu runsaasti myös kansainvälisesti. [64] Lukuisat tahot, muun muassa YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon ja Suomen ulkoministeri Stubb, ovat vaatineet Valko-Venäjää vapauttamaan pidätetyt lehdistön edustajat ja opposition presidenttiehdokkaat. [65][66] Tammikuun 17 päivänä 2011 Valko-Venäjän uutistoimisto julkisti pitkän salaliittokuvauksen edellisen kuukauden aikana vangitsemiensa poliittisten oppositiovaikuttajien ja lehdistön edustajien mustamaalaamiseksi. [67] Rikossyyte "mellakoista", joita on toisaalta esimerkiksi Etyjin tarkkailijoiden puolelta luonnehdittu rauhanomaisiksi, on nostettu kaikkiaan 32 ihmiselle. Useille opposition presidenttiehdokkaista oli toukokuun 2011 loppupuolelle tultaessa useille on jo annettu usean vuoden vankeustuomio. Kansainvälisesti vangittuja pidetään poliittisina vankeina. Presidenttiehdokkaiden ohella syytteeseen on asetettu tai jo tuomittu vankilaan ehdokkaiden vaalityön avainhenkilöitä, toimittajia (Novaja Gazatan kirjeenvaihtaja ja charter97.org-verkkosivuston päätoimittaja), järjestöaktiiveja ja entinen poliisi. Kaksi syytetyistä oli Venäjän kansalaisia. [68]

Euroopan neuvoston osoittama paheksunta [muokkaa]

Euroopan neuvosto totesi maaliskuussa 2012 Valko-Venäjällä olevan vankiloissa yhä 12 poliittista vankia.[69] Joukossa on vuoden 2010 presidenttivaalien kaksi ehdokasta, Andrei Sannikov ja Mikalai Statkevitš, useita poliittisia tai ihmisoikeusaktivisteja sekä tiedotusvälineiden edustajia. Euroopan neuvosto tuomitsi myös Valko-Venäjän kuolemanrangaistukset, joita oli pantu toimeen aiemmin maaliskuussa 2012 ja joiden kohteena olivat vuoden 2011 Minskin metropommi-iskuihin osallistuneet miehet.[69] Samoin diplomaattien ja edustajistojen henkilökunnan häirinnästä ja heihin kohdistuvasta kiusanteosta kannetaan huolta. Neuvosto ilmaisi huolensa myös Kansainväliselle jääkiekkoliitolle vuoden 2014 jääkiekon MM-kisojajärjestelyjen johdosta siitä, ettei Valko-Venäjällä kunnioiteta humanitaarisia oikeuksia eikä noudateta oikeusvaltion ja demokratian perusperiaatteita.[69]

Neuvosto lisäsi 12 uutta valkovenäläistä päättäjää EU:n matkustuskiellon ja taloudellisten pakotteiden piirissä olevien henkilöiden listalle (listalla nyt 243 henkilöä) ja kolme uutta valkovenäläistä yritystä taloudellisten pakotteiden piiriin (pakotteiden piirissä yhteensä 34 yritystä) sekä jäädyttävänsä 29:n pakotteiden piirissä olevan yrityksen tai muun organisaation varat alueellaan.[70][71] Valko-Venäjän puolelta vastattiin jo 23. maaliskuuta toteamalla, ettei maasta aiemmin poistuneita EU-suurlähettiläitä tarvita Minskissä.[72]

Syyskuun 2012 parlamenttivaaleja leimasi Valko-Venäjän ulkopuolella ristiriitainen vastaanotto. Länsimaat tuomitsivat vaalit epärehellisiksi, kun taas Venäjä ja IVY-maat ja heidän vaalitarkkailijansa pitivät vaaleja rehellisinä[73]. Myös Valko-Venäjän virallisten lähteiden mukaan vaalit sujuivat hyvin ja äänestysprosentti oli yli 70.

Nallekriisi [muokkaa]

Ruotsalaisen mainostoimiston Studio Totalin järjestämä nalletempaus sai Valko-Venäjällä aikaan diplomaattisen kriisin. Toimiston johtaja Tomas Mazzaretti pudotti Minskiin tutkavalvonnan ali lentäneestä pienkoneesta runsaat 800 laskuvarjoin varustettua pikkunallea, joihin oli kiinnitetty demokratia-aiheisia viestejä, kuten "Free Speech Now". Tempauksesta vihastunut presidentti Aljaksandr Lukasenka otti lisää poliittisia vankeja, erotti kenraaleja ja karkotti Ruotsin suurlähtettilään Stefan Erikssonin. Vastaavasti Ruotsi karkotti Valko-Venäjän lähettilään ja pari muuta diplomaattia.[74][75]

Aluejako [muokkaa]

Valko-Venäjällä on kuusi hallinnollista aluetta (valkoven. вобласць, voblasts, ven. область, oblast) ja yksi horad, pääkaupunki Minsk. Alueet jaetaan edelleen piireiksi eli rajoneiksi. Keskeisimmät kaupungit ovat samoin maakuntien alaisia osa-alueita kaupunkeina tai kaupunkipiireinä. Valko-Venäjällä asui 14. lokakuuta 2009 suoritetun väestönlaskennan mukaan 9 503 800 ihmistä (1999 väkiluku 10 045 200). Ainoastaan pääkaupunki Minskissä väkiluku kasvoi tänä aikana, muissa maakunnissa väki väheni vuosikymmenessä 5-11 %. Väkiluku jatkoi pienentymistään myös 2010: vuoden 2011 alussa Valko-Venäjällä asui 9 481 200 henkeä. Kaupungistuminen jatkui 2000-luvulla eli pääkaupungin ohella useat pienemmät kaupungit kasvoivat samalla kun ympäröivän maaseutuväestön määrä väheni. [76][26] Väestö jakautui alueittain seuraavasti:

Valko-Venäjän kaupungit
Suurimmat kaupungit
  > 300 000 as.
  100 000-300 000 as.
  30 000-100 000 as.
Valko-Venäjän suurimmat kaupungit
Alue-
koodi		 Alue Pinta-ala
km²		 Asukkaita
1999		 Asukkaita
2009		 Asukkaita
2011		 Pääkaupunki
BY-VI Vitsebskin alue 40 100 1 377 200 1 230 800 1 221 800 Vitsebsk
BY-HR Hrodnan alue 25 000 1 185 200 1 072 400 1 065 900 Hrodna
BY-MI Minskin alue 40 200 1 558 600 1 422 500 1 411 500 Minsk
Minsk (horad) 256 1 680 500 1 836 800 1 864 100 Minsk on itse pääkaupunki
BY-MA Mahiljoun alue 29 100 1 213 500 1 099 400 1 088 100 Mahiljou
BY-BE Brestin alue 32 800 1 485 100 1 401 200 1 394 800 Brest
BY-HO Homelin alue 40 400 1 545 100 1 440 700 1 435 000 Homel

Kunkin maakunnan osa-aluejako on esitetty kyseistä maakuntaa kuvaavassa artikkelissa.

Suurimmat kaupungit [muokkaa]

Taulukossa kaupunkien nimet ovat ensin valkovenäjänkielisessä muodossa. Väkiluvut perustuvat vuoden 2009 väestönlaskentaan.[76] Kaupunkien sijainti selviää oheisesta kartasta. Maakuntien pääkaupungit on esitetty vahvennettuna.


Useat Valko-Venäjän kaupungit ovat syntyneet navigointikelpoisten jokien äärelle. Vitsebsk.
Pyhän ylösnousemuksen kirkko on kooltaan Valko-Venäjän suurin kirkko. Brest.
Sija Kaupunki Valkovenäjäksi Venäjäksi Väkiluku
1. Minsk Мінск Minsk (Минск) 1 836 800
2. Homel Гомель Gomel (Гомель) 482 700
3. Mahiljou Магілёў Mogiljov (Могилёв) 358 300
4. Vitsebsk Ві́цебск Vitebsk (Ви́тебск) 347 900
5. Grodno Гро́дна Grodno (Гро́дно) 327 500
6. Brest Бе́расьце, Брэст
Bieraście, Brest		 Brest (Брест) 309 800
7. Babruisk Бабруйск Bobruisk (Бoбруйск) 215 100
8. Baranavitšy Баранавічы Baranovitši (Барановичи) 168 200
9. Barysau Барысаў Borisov (Борисов) 147 400
10. Pinsk Пінск Pinsk (Пинск) 130 400
11. Orša Орша Orša (Орша) 117 200
12. Mazyr Мазыр Mozyr (Мозырь) 108 800
13. Salihorsk Салігорск Soligorsk (Солигорск) 102 300
14. Navapolatsk Наваполацк Novopolotsk (Новополоцк) 98 100
15. Lida Лі́да Lida (Л́ида) 97 600
16. Maladzetšna Маладзе́чна Molodetšno (Молодeчно) 94 300
17. Polatsk Полацк Polotsk (Полоцк) 82 500
18. Žlobin Жло́бін Žlobin (Жлобин) 75 900
19. Svetlahorsk Светлаго́рск Svetlogorsk (Светлогорск) 70 000
20. Retšytsa Рэчыца Retšitsa (Peчица) 64 700
21. Žodzina Жодзiна Žodino (Жодино) 61 700
22. Slutsk Слуцк Slutsk (Слyцк) 61 400
23. Kobryn Ко́брын Kobrin (Kобрин) 51 200
Katso myös: Luettelo Valko-Venäjän kaupungeista
Katso myös: Kaupunkimaiset taajamat Valko-Venäjällä

Talous [muokkaa]

Valko-Venäjän 100 000 ruplan seteli.
Valkovenäläisvalmisteinen Belarus-traktori.
Valko-Venäjän 1 000 ruplan seteli.
Valko-Venäjän 10 ruplan seteli.

Valko-Venäjän merkittävimmät vientituotteet ovat koneet ja kulkuneuvot. Venäjä on suurin kauppakumppani. Valko-Venäjä on 94-prosenttisesti riippuvainen lähinnä Venäjältä tuotavasta tuontienergiasta. Vuosien 2011–2020 suunnitelman mukaan energiariippuvuutta Venäjästä vähennetään 55 prosenttiin energiatehokkuutta parantamalla, tuuli- ja ydinvoimalla. [77] Maaliskuussa 2011 Valko-Venäjän presidentti vahvisti suunnitelman rakentaa vuoteen 2018 mennessä uusi venäläisten lainoittama 2,4 GW:n ydinvoimala Astravetsiin Liettuan vastaisen rajan tuntumaan. [78][79]

Valko-Venäjän kansantalous kasvoi viime vuosina selvästi maailman keskivauhtia nopeammin. Presidentinvaalien 2010 jälkeiset talousvaikeudet ovat kuitenkin vaikuttamassa merkittävästi monella alalla vuoden 2011 tuotantolukuihin. Maailmanpankin mukaan Valko-Venäjän vuoden 2009 ostovoimakorjattu (PPP) bruttokansantuote oli 126 003 miljoonaa USD, jonka perusteella maa sijoittui kansantalouden suuruuden perusteella 59. sijalle maailman 179 valtion joukossa. [80] Ostovoimakorjattu kansantuote asukasta kohden oli vuonna 2007 arviosta riippuen 10 600–10 949 USD (per capita), joka nosti Valko-Venäjän hieman maailman keskiarvotason (noin 10 000 USD per capita) yläpuolelle.[81][80][82] Kansalaisten ostovoimakorjattu kansantuote on keskimäärin hieman pienempi kuin Romaniassa tai Bulgariassa asuvilla ollen samaa luokkaa kuin Kazakstanissa. Valkovenäläisten keskimääräinen ostovoima selvästi suurempi kuin Serbiassa, Ukrainassa, Makedoniassa tai Albaniassa asuvien ihmisten. Valko-Venäjän talouskasvu on näkynyt vilkastuneena rakentamisena erityisesti kasvukeskuksissa; myös valtateitä on uudistettu ja muistomerkkejä rakennettu.

Presidentti Lukašenka ohjasi maan markkinasosialismiin vuonna 1995. Vuosina 2001-2010 talous kasvoi lamavuotta 2009 lukuunottamatta voimakkaasti. YK:n maailmantalouden tilastojen mukaan Valko-Venäjän bruttokansantuotteen kasvu oli 2001 4,7 %, 2002 5,0 %, 2003 7,0 %, 2004 11,4 %, 2005 9,4 %, 2006 10,0 %, 2007 8,6% , 2008 10,0 % ja 2009 -3,0 % ja 2010 noin 1,5 %. [83][84][85] Voimakkaan kasvun vastapainona kuluttajahintojen inflaatio oli vielä 2000-luvun alussa erittäin korkea. Vuosien 1999–2000 huikeiden 295,7 % ja 168,8 % arvojen jälkeen kuluttajahintojen inflaatio laski Valko-Venäjällä merkittävästi, joskin on pysynyt pääsääntöisesti BKT:n kasvua suurempana: 2001 61,4 %, 2002 42,8 %, 2003 28,5 %, 2004 18,3 %, 2005 10,4 %, 2006 7,0 %, 2007 8,4 %, 2008 14,8 %, 2009 14,3 % ja 2010 noin 8,0 %.[83][84][85]

Maan kauppatase on toistuvasti ollut vahvasti alijäämäinen. Suhteet Venäjään ovat energiapolitiikan osalta olleet kireät, koska Valko-Venäjä on suhtautunut vastahakoisesti selvästi maailmanmarkkinahintaa alhaisemman energian hankintahinnan nostamiseen lähivuosina. Hallitus kontrolloi tuotteiden hintoja sekä valuuttakursseja, ja yksityisyrityksiä painostetaan usein keskushallinnon taholta.

Lukašenkon hallitus on joutunut Venäjän ja muiden maiden painostuksen kohteeksi talouden vapauttamiseksi. Vaikka hallinto on vähitellen vapauttanut taloutta, pienyritykset kärsivät edelleen epäselvästä lakijärjestelmästä ja valtionyritysten yksityistämisiä vastustetaan ankarasti. Työttömyysaste oli talveen 2010–2011 saakka matala (virallisesti alle 2 %).[86] Alhainen työttömyysaste on osaksi näennäistä ja selittyy (haastatteluihin perustuen) ainakin osaksi valtiovallan työvoimapoliittisilla käytännöillä – työtön työnhakija poistetaan Valko-Venäjällä pääsääntöisesti kuuden kuukauden jälkeen työttömyysrekisteristä, eikä työnhakija pääse uudelleen kirjoittautumaan työttömäksi helposti eikä ilman karenssia. Maailmanpankin mukaan kasvu on keskittynyt tietyille sektoreille ja palkkojen korotukset ovat syöneet tuottavuuden kasvun. Kevään 2011 talousvaikeudet ja valtion valuuttapula aiheuttuivat kuitenkin tuotantovaikeuksia.

Maassa on käytössä nimellisarvoltaan sekä pieniä että suuriakin seteleitä; kesällä 2012 käytössä olevien setelien nimellisarvo vaihteli välillä 10-200 000 ruplaa.[87] Pääosa nykyseteleistä on vuodelta 2000. Pienimmät tuolloin julkaistuista seteleistä (1 ja 5 ruplaa) on jo poistettu kierrosta.[88] Vastaavasti kiertoon on sittemmin lisätty viisi nimellisarvoltaan suurempaa seteliä (10 000, 20 000, 50 000, 100 000 ja 200 000 ruplaa). Kolikkoja ei käytetä[89], vaikka maa julkaisee runsaasti metallisia juhlarahoja keräilijöille.[90]

Valko-Venäjän ruplan (BYR) virallinen, valtion ohjaama vaihtokurssi 2006-01-01...2012-02-23 euroon, Yhdysvaltain dollariin ja Venäjän ruplaan nähden. BYR devalvoitiin kahdesti vuoden 2011 aikana (devalvaatiot näkyvät 24.5.2011 ja 21.10.2011 kursseissa).

Valko-Venäjän ruplan (BYR) kurssi [91] pidettiin pitkään keinotekoisesti likipitäen kiinteänä Yhdysvaltain dollariin nähden, samalla kun euron ja Venäjän ruplan virallisen vaihtokurssin on annettu muuttua. Valuutta jouduttiin devalvoimaan ensin toukokuussa 2011 ja toistamiseen lokakuussa 2011.[91][92][93][94] Devalvointien seurauksena toistakymmentä pienempää pankkia ajautui lakkautusuhan eteen niiden euromääräisen vakavaraisuuden heikettyä yli sallitun. Koska arjessa merkittävä määrä lainoja, vuokria ja työsuoritteita on sidottu ulkomaisiin valuuttoihin ja pankeissa rajoitettiin vaihettavaan valuutan määrää, pankkien vaihtopisteille syntyi tuntikausien jonot. Kansalaisilta ja yrityksiltä rajoitettiin valuutanostoa yhä marraskuussa 2011, muun muassa kiellettiin usean valuuttatilin käyttäminen. Ulkomailta peräisin olevien tuotteiden ohella myös monen valkovenäläisen perustuotteen ruplamääräinen hinta on nousussa. Esimerkiksi sokerin hinta kohosi jo keväällä 40 % ja ostomääriä jouduttiin rajoittamaan. Marraskuulle tultaessa sokerin kilohinta oli jo kaksinkertaistunut vuoden alusta.[95][96][97][98][99] Kesäkuussa 2011 rajoitettiin ulkomaille vietävien perushyödykkeiden määriä, koska voimakkaan inflaation ja heikkenevän kansallisen rahan arvon takia kansallinen tuotanto ei ole pystynyt valmistamaan riittävästi esimerkiksi jääkaappeja, sementtiä, hiutaleita ja pastaa.[100] Venäjän rajatarkastusten poistuttua kesällä 2011 tulliunionin seurauksena, venäläisittäin edullisten tuotteiden kuten polttoaineen ja lihan saatavuuteen tuli ajoittain vaikeuksia naapurimaasta tulleiden osaajien lisätessä hankintojaan.[101]

Valko-Venäjän valtio oli valuuttapulassaan myymässä loput (50 %) maakaasun siirtoputkistoyhtiöstään (Beltransgaz) venäläisen Gaspromin valkovenäläisen tytäryrityksen haltuun 2,5 miljardilla dollarilla ja maailmanmarkkinahintaa edullisemman maakaasun toimitussopimuksella ennen nykyisen kaasusopimuksen umpeutumista vuoden 2011 loppuun mennessä. Suunnitellun sopimuksen seurauksena Gasprom saisi hallintaansa Jamal-Eurooppa -maakaasuputken kriittisen, Venäjän ja Keski-Euroopan välisen osan. Osana kesäkuussa 2011 käynnistynyttä kolmivuotista 178 yrityksen yksityistämisohjelmaa, muun muassa rakennus- ja huonekalualan yrityksiä on jo myyty esimerkiksi latvialaisille ja venäläisille ostajille. Myös tärkeän matkapuhelinoperaattori MTS:n valkovenäläisen osan 51 %:n osakekanta on menossa huutokauppaan lähikuukausina.[102][103][104] Venäjältä ja muista maista on lisäksi pyritty hankkimaan lisäksi suuria, jopa 1-2 miljardin dollarin ennakkomaksuja jättimäisen Belaruskali-lannoteyhtiön tuotannosta. Kaivosyhtiö on kokonaisuudessaankin kaupan. Kaivostoiminnan tehostamiseksi Belaruskalin rinnalle on lisäksi sovittu perustettavan toinen, venäläisen sijoittajan omistama kaivosyritys Petrykaun alueen kaliumsuolavarantojen hyödyntämiseksi.[105][106][102][107]

Katso myös: Euraasian talousyhteisö
Katso myös: Liikenne Valko-Venäjällä

Suomen ja Valko-Venäjän välinen kauppa [muokkaa]

Valko-Venäjän ja Suomen välinen kauppa on ollut melko vähäistä, muttei merkityksetöntä. Vuonna 2008 Suomen viennin arvo Valko-Venäjälle oli 129,2 miljoonaa ja tuonnin 157 miljoonaan euroa.[108] Aivan viime vuosina kanssakäyminen on kuitenkin lisääntynyt. Kaupan vauhdittamiseksi välillä on järjestetty useita keskinäisiä liike-elämän näyttelyitä ja talousseminaareja.[109][110][111][112][113] Lamavuosina kaupan arvo kuitenkin laski merkittävästi. Suomen tullin tilastojen mukaan Suomen vienti Valko-Venäjälle oli vuonna 2010 yhteensä 85,4 miljoonaa ja tuonti Valko-Venäjältä 51,2 miljoonaa euroa.[114] Vuonna 2011 sekä tuonti että vienti maiden välillä kasvoi jälleen merkittävästi edellisvuoteen verrattuna, muttei vielä saavuttanut notkahdusta edeltävää tasoa. Suomalaisinvestointien raportoitiin olleen tällöin 40,5 miljoonaa dollaria (2011).[115]

Suomalaisyrityksistä esimerkiksi Keskolla,[116][117], Koneella [118], Konecranesilla, Metso Mineralsilla [119], Olvilla [120] ja Wärtsilällä [121][122] on toimintaa Valko-Venäjällä. Valko-Venäjälle on ostettu myös esimerkiksi elementtitehtaan toimitus.[123]

Kesäkuussa 2011 Valko-Venäjän lentoyhtiö Belavia avasi suoran lentoreitin Minskin ja Helsinki-Vantaan välille kolmena päivänä viikossa. Reitti on toteutettu koodinvaihtoyhteistyössä Finnairin kanssa.[124]

Väestö [muokkaa]

Valko-Venäjän ikäpyramidi lokakuun 2009 väestönlaskennassa. [125]

Valko-Venäjän asukasluku oli lokakuun 2009 väestönlaskennassa 9 503 807. Heistä naisia oli 5 083 768 (53,7 %) ja miehiä 4 420 039 (46,5 %). Naisia oli enemmän ikäryhmässä 30-34-vuotiaat tai tätä vanhemmat, ja miehiä tätä nuoremmissa valkovenäläisissä. Asuinpaikkansa perusteella kaupunkilaisia oli 7 064 529 (74,3% ) ja maaseudun asukkaita 2 439 278 (25,7 %).[126] Syntyvyys on pienempää kuin kuolleisuus, ja maa kärsii muuttotappiota.[127] Väkilukuun suhteutettuna Valko-Venäjällä tehdään Venäjän ja Liettuan ohella ehkä eniten itsemurhia maailmassa. [128][129] [130] Väestöpyramidin perustella syntyvyys aleni merkittävästi maan itsenäistymisen tienoilla ja muutama vuosi sen jälkeen. Valko-Venäjän väkiluku putoaa yhä kymmenillä tuhansilla vuosittain, vaikka suurin maastamuuton virta on talttunut.

Vuoden 2009 väestönlaskennan mukaan asukkaista 83,7 % oli valkovenäläisiä, 8,3 % venäläisiä, 3,1 % puolalaisia, 1,7 % ukrainalaisia ja 0,8 % muita. Laskennassa 2,4 % väestöstä ei ilmoittanut kansallisuuttaan.[126]

Valtion virallisia kieliä ovat valkovenäjä ja venäjä. Vuoden 2009 väestönlaskennassa valkovenäjän ilmoitti äidinkielekseen 53,2 % (5,0584 miljoonaa) ja venäjän 41,5 % (3,9481 miljoonaa) väestöstä. Kotikielenä valkovenäjä (23,4 % väestöstä) kuitenkin oli harvinaisempi kuin venäjä (70,2 %).[76] Muita Valko-Venäjällä puhuttuja kieliä ovat jiddiš, puola, ukraina, tataari ja liettua.[131]

Heinäkuun 2010 arvion mukaan noin 58,9 prosenttia Valko-Venäjän asukkaista pitää itseään johonkin uskontoon kuuluvana. [132] Tästä joukosta 82,5 % on ortodokseja (Valko-Venäjän ortodoksikirkko), 12 % katolisia, 4 % itäisten uskontojen kannattajina (kuten buddhalaiset, krishna-liikkeen kannattajat ja bahait) ja 2 % protestantteja (sis. luterilaiset), vanhauskoisia tai Jehovan todistajia. Loput edustavat muun muassa muslimeja ja juutalaisia. [133] [127] Maan uskonnonvapaudesta ja uskonnollisten tilastojen edustavuudesta on esitetty kritiikkiä. Yhdysvaltojen mukaan valtio suosii ortodokseja ja esimerkiksi katolisen kirkon itse ilmoittaman jäsenmäärän perusteella katolisia olisi loppuvuonna 2010 lähes 15 % koko väestöstä (1,4 miljoonaa 9,5 miljoonasta).[132][134]

Kulttuuri [muokkaa]

Mirin linna kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon. Mir, Hrodnan alue.
Perinteisestä koristeellista valkovenäläistä puurakentamistyyliä edustava apteekki Svislatšin kylässä Asipovitšyssä.
Katso myös: Yleiset vapaapäivät Valko-Venäjällä

Maailmanperintökohteet [muokkaa]

Valko-Venäjällä on neljä Unescon maailmanperintöluetteloon liitettyä kohdetta, näistä Bialowiezan aarniometsä (valkoven. Belavežskaja Puštša) luonnonarvojensa perusteella ja kolme muuta kulttuuriperintönsä perusteella.[135] Kulttuurikohteet ovat Mirin linna, Njasvižin kartano ja Jäämeren ääreltä Norjasta Suomen, Baltian, Valko-Venäjän, Ukrainan ja Moldovan läpi Mustanmeren rannalle ulottuva Struven kolmiomittausketju.

Kirjallisuus [muokkaa]

Valko-Venäjän kirjallisuuden ja valkovenäjän kielen alkutaipaleelle lukeutuvat piispa Kirill Turovilainen sekä raamatunkääntäjä ja kirjanpainaja Frantsysk Skaryna.[136][137][138]

Marc Chagall (1887–1985) oli tunnettu, Valko-Venäjän Vitsebskissä syntynyt kuvataiteilija.

1800-luvun alkupuolella, Valko-Venäjän ollessa Venäjän imperiumin osana, valkovenäjää puhuttiin lähes yksinomaan maaseudulla. Hallintokieli oli venäjä ja sivistyneistön pääkieli puola. Valkovenäläisen kirjallisuuden voidaan kuitenkin katsoa uudelleensyntyneen 1800-luvun puolivälin tienoilla.[138] Tieteellinen kiinnostus ja nationalismin Valko-Venäjän kansan alkuperästä kehitti samalla valkovenäjän kirjakielen yhtenäisyyttä. Visent Dunin-Martsinkijevitš (1808-1884) ja Frantsišak Bahušeitš (1840-1900) kuuluvat merkittävimpiin valkovenäjäksi kirjoittaneisiin kirjailijoihin tuolla vuosisadalla.[138]

1900-luvun alun vallankumoukset (1905 ja 1917) loivat tilaa valkovenäjän kielen kukoistukselle. Kielellisen nousun aikaa edustavat ja valkovenäjän klassikkokirjailijoihin kuuluvat muun muassa Janka Kupala (1882-1942), Jakub Kolas (1882-1956), Zmitrok Biadula (1886-1941), Maksim Bogdanovitš (1891-1917), Maksim Haretski (1893-1938) ja Uladzimir Zylka (1900-1933).[136][138][139][140][141] 1930-luvulla valkovenäjänkieliset kirjailijat alistettiin pidätyksien ja vainojen kautta paljolti sosialistisen elämäntavan ja Stalinin palvelijoiksi. Vuosikymmenen loppuun mennessä merkittävä osa valkovenäläisistä kirjailijoista oli ammuttu tai kuollut vankilassa.[138]

Suosittuja valkovenäläisiä kirjailijoita Neuvostoliiton ajalta ovat esimerkiksi Uladzimir Karatkevitš (1930- 1984) ja Vasil Bykau (1924- 2003).[136][138]

Sanan- ja ilmaisunvapaus tiedotusvälineissä ja taiteessa [muokkaa]

Valko-Venäjällä rajoitetaan median, poliittisen opposition ja ihmisoikeusjärjestöjen toimintaa.[38][39][142] Maassa ei ole tosiasiallista mielipiteen- ja sananvapautta eikä niihin sisältyvää painovapautta. Yleismaailmallisesti nämä oikeudet sisältyvät kaikille kuuluviin humanitaarisiin perusoikeuksiin, jotka on lueteltu Ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa (esim. artikla 19).[143][144] Esimerkiksi Valko-Venäjän "huonoon valoon saattamisesta" tai kehityksen "petollisesta" kuvaamisesta voi seurata rikossyyte.[39] Kansainvälisesti sananvapausasioita seuraavan Toimittajat ilman rajoja -järjestön luokituksessa Valko-Venäjän lehdistön vapaus on arvioitu viime vuosina huonoksi. Vuoden 2013 maatilastoissa Valko-Venäjän sijoitus oli 157 eli alimmalla eurooppalaisen valtion sijalla tässä 179 maan vertailussa. [145]

Riippumattoman lehden Narodnaja Voljan toimittajat ovat joutuneet kuulusteluihin, ja heidän tietokoneitaan on takavarikoitu.[146] Vuonna 2004 surmattiin toimittaja Veronica Tšerkasova, mutta syyllistä ei ole saatu kiinni.[147]

Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan joulukuun 2010 presidentinvaalien ja niitä seuranneiden mielenosoitusten uutisoinnin seurauksena oli kuukautta myöhemmin yhä pidätettynä tai vangittuna 10 toimittajaa.[148] Toimittajien kameroita, tietokoneita ja muita työvälineitä on takavarikoitu toimituksiin tehtyjen ratsioiden ohella myös kotietsinnöissä. Vangittujen toimittajien määrässä Valko-Venäjä oli kuudentena.[148]Tiedotusvälineiden edustajien pidätyksiä, vangitsemisia ja karkoituksia on tapahtunut myös vuoden 2011 aikana.[142]

Kuvataiteet [muokkaa]

Valkovenäjäjäisiin kuvataiteilijoihin kuuluvat esimerkiksi Frantsysk Skaryna, Napoleon Orda ja Marc Chagall.[149]

TV, radio ja tietoliikenne [muokkaa]

Televisio- ja radiolähetystoiminta on valtiollisessa valvonnassa.[32] Suurin sähköisen median toimija on valtiollinen Belteleradiokampanija (valkoven. Белтэлерадыёкампанія). Se operoi useaa tv- ja radioasemaa, joiden ohjelmia voi seurata perinteisten vastaanottimien välityksellä tai Internetin kautta.[150] Puhelinliikenteessä valta-asema on valtiollisella Beltelecom-yrityksellä. Matkapuhelinpalveluja tarjoaa neljä operaattoria, joista eurooppalaista standarditekniikaa (GSM 900/1800; 2G tai 3G) käyttävät Life, MTS ja Velcom. Ulkomaisilla matkapuhelinoperaattoreilla on sopimus verkkovierailusta tyypillisesti näistä yhden tai useamman kanssa. Lisäksi yksi valkovenäläinen operaattori käyttää cdma2000-tekniikkaa.[151][152][153][154]

Sisänäkymä Minsk-Arenaan. (Ilmaisunvapauden eroa Valko-Venäjän ja Suomen välillä kuvaa, ettei edes jääkiekon MM-kisa-areenaksi valitun Minsk-Areenan ulkokuvaa saa vapaasi levittää tekijänoikeussyistä.).

Vuoden 2010 kesällä Valko-Venäjällä arvioitiin olevan runsas 4,4 miljoonaa internetin käyttäjää (46,2 % väestöstä). [155]

Urheilu [muokkaa]

Valko-Venäjä on osallistunut sekä kesä- että talviolympialaisiin vuodesta 1994 alkaen. Talviolympialaisista se on saanut yleensä yhden tai kaksi mitalia, mutta kesäolympialaisista vähintään 15.[156] Maa valmistautuu vähitellen vuoden 2014 jääkiekon maailmanmestaruuskisoihin (9.-25. toukokuuta 2014); esimerkiksi Minskin joukkoliikenteessä tästä näkee jo mainoksia. Kisavalmisteluilla on perusteltu monia suuria rakennushankkeita kuten Minskin kansainvälisen lentokentän laajentamista, sekä uusien hotellien ja monitoimihallien rakentamista.[157][158]

Viitteet [muokkaa]

  1. ↑ Economic data - Financical Data (IMF), Republic of Belarus (World Development Indicators database) Data is updated daily, last update: 30.12.2009 14:51. belstat.gov.by. Viitattu 3.1.2010. (englanniksi)
  2. ↑ Human Development Report 2010 (englanniksi)
  3. ↑ http://www.timeanddate.com/news/time/belarus-eternal-dst.html
  4. ↑ Dzerzhinsk. Region (Dzjaržynskin piiristä) Viitattu 27.9.2009. (englanniksi) ja (venäjäksi)
  5. ↑ a b c d Environmental Performance Reviews - Belarus. 2nd Review. Environmental Performance Reviews Series No.22.. United Nations, New York and Geneva. Viitattu 18.6.2009.
  6. ↑ http://rainforests.mongabay.com/stats/Belarus.htm
  7. ↑ a b c Constitution of the Republic of Belarus of 1994 (with alterations and amendments adopted at the republican referendums of November 24, 1996 and of October 17, 2004) (Valko-Venäjän perustuslaki 1994 (muutoksineen ja täydennyksineen kansanäänestysten 24.11.1996 ja 17.10.2004 jälkeen)) Constitutional Court of the Republic of Belarus. Viitattu 15.1.2011. (englanniksi)
  8. ↑ Mineral Resources and Fossils (Valko-Venäjän mineraalivaroista) Tilanne. Ministry of Foreign Affairs of the RB, export.by. Viitattu 15.1.2011. (englanniksi)
  9. ↑ a b c d Geographical location and extent of radioactive contamination chernobyl.info chernobyl.info - The international communications platform on the longterm consequences of the Chernobyl disaster. Viitattu 17.11.2009. (englanniksi)
  10. ↑ ANNEX J. Exposures and effects of the Chernobyl accident United Nations Scientific Comittee on the Effects of Atomic Radiation (UNSCEAR), Vienna, Austria. Viitattu 9.12.2010.
  11. ↑ a b Roy Pöllänen: Radioaktiiviset aineet, Säteily ja ympäristö, s. 11-33. Luku 1 teoksessa Pöllänen R. (toim.), 2003: Säteily ympäristössä. Hämeenlinna: Säteilyturvakeskus STUK, Helsinki, 2003. ISBN 951-712-497-X (sid).
  12. ↑ Wendla Paile, STUK: YK:n Tshernobyl-raportti Säteilyturvakeskus, STUK, Helsinki. Viitattu 9.12.2010.
  13. ↑ Cesium-137-laskeuma kunnittain Suomessa Tshernobylin ydinvoimalaitoksen onnettomuuden jälkeen Säteilyturvakeskus, STUK, Helsinki. Viitattu 9.12.2010.
  14. ↑ Республики Беларусь Карта автомобильных дорог (Respubliki Belarus Karta Avtomobilynyh Dorog) 1: 850 000. Государственный комитет по имуществу Республики Беларусь & "Белкартография", Minsk, 2009. (venäjäksi)
  15. ↑ Määritä nimeke! (jpg) (Valko-Venäjän kansallispuistojen ja muiden suojelualueiden sijaintikartta ja alueiden perustiedot.) Tilanne 1.7.2005. minpriroda.by, Global Environment Facility & UNDP. Viitattu 17.11.2009. (valkovenäjäksi)
  16. ↑ Classification of the contaminated territories chernobyl.info chernobyl.info - The international communications platform on the longterm consequences of the Chernobyl disaster. Viitattu 17.11.2009. (englanniksi)
  17. ↑ a b European Environment Agency: Europe's environment. The fourth assessment (pdf (112 MB)) (Euroopan ympäristö - Neljäs arvio. Erityisesti ilmanlaatua käsittelevät sivut 74-91. Arvioraportti ladattavissa hankkeen sivuilta) 2007. European Environment Agency, Copenhagen, Denmark. Viitattu 17.11.2009. (englanniksi)
  18. ↑ Belarus history (Valko-Venäjän historiaa) belarus.by. Viitattu 13.6.2009. (englanniksi)
  19. ↑ Belarus - History (Valko-Venäjän historiaa maan Britannian-suurlähetystön verkkosivulla) Embassy of the republic of Belarus in the United Kingdom of Great Britain and Northern Ireland. Viitattu 13.6.2009. (englanniksi)
  20. ↑ Korpela, Jukka: Itä-Euroopan historia keskiajalta 1700-luvulle, s. 134-135. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-772-2.
  21. ↑ Neville, Peter: Matkaopas historiaan: Venäjä, s. 129-132. Suom. Anna Toppi. WSOY, Juva: Kustannysosakeyhtiö Puijo, 1998. ISBN 951-579-080-8.
  22. ↑ a b c Ikonen, S.: Valko-Venäjän neuvostoaika: tuhon ja menestyksen tarinat, s. 58-103. Artikkeli teoksessa Luukkanen A. (toim.), 2009: Tuntematon Valko-Venäjä. Helsinki: Edita Prima Oy, 2009. ISBN 978-951-37-5445-7.
  23. ↑ Goujon, A.: Case Study: Kurapaty (1937-1941): NKVD Mass Killings in Soviet Belarus March 2008. www.massviolence.org/ - Online Encyclopedia of Mass Violence. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  24. ↑ Badkhen, A.: Belarus Keeps Soviet Massacre Secret The St. Petersburg Times. 17.10.2000. www.sptimes.ru - The St. Petersburg Times. Viitattu 28.11.2009. (englanniksi)
  25. ↑ КУЗНЕЦОВ, Игорь: Куропатское дело: 20 лет спустя 21 июня 2008. www.tut.by. Viitattu 28.11.2009. (venäjäksi)
  26. ↑ a b c Republic of Belarus - Statistical Yearbook 2011 (Julkaisu pdf-muodossa, ladattavissa pakattuna rar-tiedostona) National Statistical Committee of the Republic of Belarus, Minsk, belstat.gov.by. Viitattu 27.10.2011. (venäjäksi) ja (englanniksi)
  27. ↑ Hitler's plans for Eastern Europe - Generalplan Ost (Hitlerin suunnitelmat Itä-Euroopalle Idän yleissuunnitelma) Viitattu 2.11.2011. (englanniksi)
  28. ↑ a b Määritä nimeke! (Partisan Resistance in Belarus during World War II) belarusguide.com. Viitattu 2.11.2011. (englanniksi)
  29. ↑ Атлас география Беларуси, 10 класс (Atlas geografija Belarusi, 10 klass). Страница 28. Государственный комитет по имуществу Республики Беларусь, Minsk, 2009. ISBN 978-985-508-168-6. (venäjäksi))
  30. ↑ Helen Fedor: Belarus - Prelude to Independence Belarus: A Country Study. Library of Congress. Viitattu 22.12.2007.
  31. ↑ a b "Neuvostoliiton hajottaja", Helsingin Sanomat 24.5.2010, s. B1
  32. ↑ a b c d e Barry Turner (editor): ”Belarus”, The Statesman's Yearbook 2009, s. 183-187. Palgrave Macmillan, 2008. ISBN 978-1-4039-9278-9. (englanniksi)
  33. ↑ Договор о создании Союзного государства (Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliiton eli perussopimus) 8.12.1999. http://soyuz.by/. Viitattu 16.1.2011. (venäjäksi)
  34. ↑ Информацинно-аналитический портал Союзного государства/ Главная (Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliiton eli Unionivaltion tiedotusportaali / kotisivu) http://soyuz.by/. Viitattu 16.1.2011. (venäjäksi)
  35. ↑ Venäjän ja Valko-Venäjän valtioliitto uuden Neuvostoliiton alku? 28.11.2010. Valko-Venäjän uutistoimiston BelTA:n artikkelin perusteella Vaihtoehtouutiset, vunet.org. Viitattu 15.1.2011.
  36. ↑ Määritä nimeke! (lyhyt parlamentin kuvaus) National assembly of the Republic of Belarus. Council of Republic.. Viitattu 23.10.2008. (englanniksi)
  37. ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/europe/3882843.stm
  38. ↑ a b Amnesty International: Amnesty International Report 2009 - The State of the World's Human Rights (pdf) (sivut 76-78 Valko-Venäjän ihmisoikeustilanteesta) ISBN 978-0-86210-444-3. 2009. Amnesty International (www.amnesty.org). Viitattu 21.2.2010. (englanniksi)
  39. ↑ a b c Human Rights Watch: Human Rights Watchin vuosikirjan 2007 yhteenveto Vuodesta 2006 Valko-Venäjällä 31.12.2006. Human Rights Watch. Viitattu 23.10.2008. (englanniksi)
  40. ↑ Saharov-palkinto ― ihmisoikeuksien puolesta maailmassa, vuoden 2006 ehdokkaat (Uutinen) 2006. Euroopan Parlamentti. Viitattu 23.10.2008.
  41. ↑ Määritä nimeke! (Uutinen keskusvaalilautakunnan aikeista yhdistää Valko-Venäjän presidentinvaalien ja parlamenttivaalien vaalipäivät.) 22.10.2008. European Radio for Belarus, www.euroradio.fm.. Viitattu 23.10.2008. (englanniksi)
  42. ↑ Map of Freedom 2009 (Valtioiden vapauden kartta 2009) Freedom House. Viitattu 8.11.2009. (englanniksi)
  43. ↑ Suomen Itä-Eurooppa, Etelä-Kaukasia, ja Keski-Aasia -politikkalinjaus (pdf) (sivut 11-15) ISBN 978-951-724-811-2. 29.1.2010. Helsinki: Suomen Ulkoasiainministeriö. Viitattu 30.1.2010.
  44. ↑ Belarus’ government delegation visits France 19.1.2010. Minsk: belarus.by - Official Website of the Republic of Belarus. Viitattu 30.1.2010. (englanniksi)
  45. ↑ Customs Union will create new opportunities for Belarus-Poland partnership, Waldemar Pawlak says 14.1.2010. Minsk: belarus.by - Official Website of the Republic of Belarus. Viitattu 30.1.2010. (englanniksi)
  46. ↑ Belarus, Austria to step up political dialogue 21.12.2009. Minsk: belarus.by - Official Website of the Republic of Belarus. Viitattu 30.1.2010. (englanniksi)
  47. ↑ Sergei Martynov visits Spain 17.12.2009. Minsk: belarus.by - Official Website of the Republic of Belarus. Viitattu 30.1.2010. (englanniksi)
  48. ↑ Belarus, Spain intend to sign several cooperation agreements 11.12.2009. Minsk: belarus.by - Official Website of the Republic of Belarus. Viitattu 30.1.2010. (englanniksi)
  49. ↑ Results of the official visit of Silvio Berlusconi to Belarus 1.12.2009. Minsk: belarus.by - Official Website of the Republic of Belarus. Viitattu 30.1.2010. (englanniksi)
  50. ↑ Lukashenko invites Swedish business to Belarus 20.11.2009. Minsk: belarus.by - Official Website of the Republic of Belarus. Viitattu 30.1.2010. (englanniksi)
  51. ↑ Estonian Embassy opens in Belarus 21.10.2009. Minsk: belarus.by - Official Website of the Republic of Belarus. Viitattu 30.1.2010. (englanniksi)
  52. ↑ Sergei Martynov pays working visit to Finland 14.10.2009. Minsk: belarus.by - Official Website of the Republic of Belarus. Viitattu 30.1.2010. (englanniksi)
  53. ↑ Belarus, Lithuania to stay committed to economic, political rapprochement 17.9.2009. Minsk: belarus.by - Official Website of the Republic of Belarus. Viitattu 30.1.2010. (englanniksi)
  54. ↑ Hans-Dietrich Genscher: Belarus will remain important for Germany’s foreign policy 10.9.2009. Minsk: belarus.by - Official Website of the Republic of Belarus. Viitattu 30.1.2010. (englanniksi)
  55. ↑ Belarus’ participation in Eastern Partnership to boost economic cooperation with Slovakia 7.9.2009. Minsk: belarus.by - Official Website of the Republic of Belarus. Viitattu 30.1.2010. (englanniksi)
  56. ↑ Belarus, Poland sign memorandum on cooperation (Ajankohta = 2.9.2009) Minsk: belarus.by - Official Website of the Republic of Belarus. Viitattu 30.1.2010. (englanniksi)
  57. ↑ http://www.belarus.by/en/press-center/news/belarus-and-czech-republic-may-raise-status-of-diplomatic-missions_i_0000000209.html 31.7.2009. Minsk: belarus.by - Official Website of the Republic of Belarus. Viitattu 30.1.2010. (englanniksi)
  58. ↑ Suomi tiivistää suhteitaan Itä-Eurooppaan, Etelä-Kaukasiaan ja Keski-Aasiaan 29.1.2010. Helsinki: Suomen Ulkoasiainministeriö. Viitattu 30.1.2010.
  59. ↑ Ulkoasiainministeriön tiedotustilaisuus 29.1.2010 Suomen politiikan linjauksesta Itä-Eurooppaa, Etelä-Kaukasiaa ja Keski-Aasiaa koskien (ministeri Stubb) (videotallenne) 29.1.2010. Helsinki: Suomen Ulkoasiainministeriö. Viitattu 30.1.2010.
  60. ↑ Minskiin yhteystoimisto 1.10.2010. Suomen Suurlähetystö, Vilna: Suomen Ulkoasiainministeriö. Viitattu 3.10.2010.
  61. ↑ Belarus’ Embassy in Finland to open in 2011 (Valko-Venäjän suurlähetystö avaa Suomessa 2011) 18.1.2011. Minsk: Valko-Venäjän uutistoimisto, BelTA, belta.by. Viitattu 19.1.2011.
  62. ↑ Belarus’ embassy opens in Helsinki (Valko-Venäjän suurlähetystö avaa Helsingissä) 23.2.2012. Valko-Venäjän uutistoimisto, BelTA, belta.by. Viitattu 23.2.2012.
  63. ↑ Belarus - Embassy of the Republic of Belarus (Valko-Venäjän suurlähetystö (Helsinki, yhteystiedot)) Ulkoasianinministeriö, formin.finland.fi. Viitattu 23.2.2012.
  64. ↑ Presidential Election 2010 (Valko-Venäjän presidentinvaaleja 2010 ja seuranneita tapahtumia uutisoiva sivusto) Office for Democratic Belarus (NGO), Brussels. Viitattu 12.1.2011.
  65. ↑ Ban Calls on Belarus to Release Detained Journalists and Opposition Leaders (YK:n pääsihteeri Ban vaatii Valko-Venäjää vapauttamaan pidätetyt toimittajat ja oppositiojohtajat) 10.1.2011. UN News Center. Viitattu 12.1.2011.
  66. ↑ Stubb esitti Valko-Venäjälle kolme ehtoa 11.1.2011. Yleisradio, yle.fi. Viitattu 12.1.2011.
  67. ↑ Behind the scenes of one conspiracy. Some declassified documents on the events of December 19 17.1.2011. Valko-Venäjän virallinen uutistoimisto BelTA, www.belta.by. Viitattu 19.1.2011. (englanniksi)
  68. ↑ Правозащитники: По делу о беспорядках 19 декабря обвиняются 32 человека (Humanitaaristen oikeuksien puolustajat: 19. joulukun tapahtumista syystettyjen määrä on noussut 32:een (artikkelissa syytettyjen nimet)) 19.1.2011. Verkkosivuston tyt.by uutiset. Viitattu 19.1.2011. (venäjäksi)
  69. ↑ a b c Council conclusions on Belarus (Euroopan Neuvoston päätökset Valko-Venäjää koskien) 23.3.2012. Euroopan neuvosto, consilium.europa.eu. Viitattu 23.3.2012. (englanniksi)
  70. ↑ Council reinforces restrictive measures against Belarusian regime (Euroopan Neuvoston vahvistaa rajoituksia Valko-Venäjän hallintoa vastaan) 23.3.2012. Euroopan neuvosto, consilium.europa.eu. Viitattu 23.3.2012. (englanniksi)
  71. ↑ Factsheet: The European Union and Belarus (Datalehti: Euroopan unioni ja Valko-Venäjä) 23.3.2012. Euroopan neuvosto, consilium.europa.eu. Viitattu 23.3.2012. (englanniksi)
  72. ↑ Presence of recalled ambassadors ‘not required’ in Belarus (Kotiin kutsuttujen diplomaattien läsnäoloa "ei tarvita" Minskissä) 23.3.2012. Valko-Venäjän valtiollinen tietotoimisto, belta.by. Viitattu 23.3.2012. (englanniksi)
  73. ↑ STT–AFP: Venäjä kiitteli Valko-Venäjän vaaleja HS.fi. 25.9.2012. Viitattu 25.9.2012.
  74. ↑ Saako diktaattoria kiusata?, Pääkirjoitus, Helsingin Sanomat 10.8.2012 s. A 2
  75. ↑ EU-lähettiläät pitävät hätäkokouksen Valko-Venäjän ja Ruotsin kiistasta, Yle.fi/uutiset, viitattu 10.8.2012
  76. ↑ a b c Population Census 2009 3.11.2010. National Statistical Committee of the Republic of Belarus, belstat.gov.by. Viitattu 29.11.2010.
  77. ↑ Bielorrusia quiere recortar dependencia energética de Rusia (Valko-Venäjä haluaa vähentää energiariippuvuuttaan Venäjästä) emol.com, Chile. Viitattu 2010. (espanjaksi)
  78. ↑ Russia to loan $6bn for Belarus’ NPP construction 2011-03-16. Valko-Venäjän uutistoimisto, belta.by. Viitattu 18.3.2011. (englanniksi)
  79. ↑ Russia and Belarus to build nuclear power plant 2011-03-17. pravda.ru. Viitattu 18.3.2011. (englanniksi)
  80. ↑ a b Gross domestic product 2009, PPP (pdf) (World Development Indicators database,) revised 15 December 2010. World Bank. Viitattu 7.1.2011. (englanniksi)
  81. ↑ World Economic Outlook Database, October 2008 Internationan Monetary Fund IMF. Viitattu 8.11.2008. (englanniksi)
  82. ↑ Population 2007 (World Development Indicators database) revised 10 September 2008 Julkaisupaikka =. World Bank. Viitattu 8.11.2008. (englanniksi)
  83. ↑ a b Economies in transition: A.2 Rate of growth of real GDP and A.5: Consumer price inflation, 2000-2010 (pdf) (United Nations World Economic Situation and Prospects 2010, Annex tables A.2 and A.5) ISBN 978-92-1-109160-1. January 2010. United Nations. Viitattu 12.11.2009. (englanniksi)
  84. ↑ a b Economies in transition: A.2 Rate of growth of real GDP and A.5: Consumer price inflation, 1999-2009 (pdf) (United Nations World Economic Situation and Prospects 2009, Annex tables A.2 and A.5) ISBN 978-92-1-109158-8. 2009. United Nations. Viitattu 12.11.2009. (englanniksi)
  85. ↑ a b Economies in transition: A.2 Rate of growth of real GDP and A.5 Consumer price inflation, 2002-2012 (pdf) (United Nations World Economic Situation and Prospects 2011, Annex tables A.2 and A.5) ISBN 978-92-1-109158-8. 2011. United Nations. Viitattu 29.3.2011. (englanniksi)
  86. ↑ Economies in transition and developing economies: unemployment rates,a 1999-2008 (pdf) (United Nations World Economic Situation and Prospects 2009, Annex table A.8) ISBN 978-92-1-109158-8. 2009. United Nations. Viitattu 12.11.2009. (englanniksi)
  87. ↑ Banknotes of the National Bank of the Republic of Belarus in Circulation National Bank, Republic of Belarus. Viitattu 8.11.2008. (englanniksi)
  88. ↑ Banknotes of the National Bank of the Republic of Belarus Out of Circulation National Bank, Republic of Belarus. Viitattu 8.11.2008. (englanniksi)
  89. ↑ Money - Turism in Belarus National Tourism Agency, Belarus. Viitattu 3.11.2008. (englanniksi)
  90. ↑ Sale Prices for Commemorative Coins of the National Bank of the Republic of Belarus National Bank of the Republic of Belarus. Viitattu 12.11.2009. (englanniksi)
  91. ↑ a b Basic Indicators of the Belarussian Financial Market (Official Exchange Rates) National Bank of the Republic of Belarus. Viitattu 3.11.2008. (englanniksi)
  92. ↑ Belagroprombank kotisivut (Esimerkki todellisista valuuttakursseista 1) 2011-05-12. valtio-omisteinen Belagroprombank, belapb.by/. Viitattu 12.5.2011. (venäjäksi)
  93. ↑ Priorbank kotisivut (Esimerkki todellisista valuuttakursseista 2) 2011-05-12. itävaltalaisessa enemmistöomistuiksessa oleva Priorbank, priorbank.by. Viitattu 12.5.2011. (venäjäksi)
  94. ↑ BelSwissBank kotisivut (Esimerkki todellisista valuuttakursseista 3) 2011-05-19. BelSwissBank, bsb.by/. Viitattu 19.5.2011. (venäjäksi)
  95. ↑ Гримасы кризиса: предприятия в долгах, потребительский рынок без товаров Читать полностью: 2011-05-28. naviny.by/. Viitattu 29.5.2011. (venäjäksi)
  96. ↑ Cахар продают по 2 кг и под присмотром милиции (Sokeria myytiin vain 2 kg (asiakkaalle ja tämäkin poliisin valvonnassa)) 2011-05-27. charter97.org. Viitattu 29.5.2011. (venäjäksi)
  97. ↑ Закрытие банков пока откладывается (Pankkien sulkemista lykätään (12 pankkia ei täytä vakavaraisuusehtoja Valko-Venäjän ruplan devalvaation jälkeen)) 2011-05-27. charter97.org. Viitattu 29.5.2011. (venäjäksi)
  98. ↑ Katalog onliner.by (Esimerkki internetin kodinkonekaupoista Valko-Venäjällä. Tuotteet dollarihinnoin, mutta vaihtokurssina esim 4000-4300 BYR/USD 2011-05-06 tai 6000-6500 BYR/ USD 2011-05-30.) 2011-05-06 & 2011-05-30. onliner.by. Viitattu 7.5. ja 31.5.2011. (venäjäksi)
  99. ↑ Belarus raises white sugar prices 16.67% (Sokerinhinnan 4. korotus vuoden sisään, nyt ruplamääräinen hinta on kaksinkertaistunut vuodenvaihteesta) 2011-10-31. OJSC «Belarusian Universal Commodity Exchange», butb.by. Viitattu 2.11.2011. (englanniksi)
  100. ↑ Individuals banned from bringing out certain goods 2011-06-13. naviny.by. Viitattu 13.6.2011. (englanniksi)
  101. ↑ Belarus Struggles With Meat Shortage as Russians Exploit Currency Plunge (Lihapulaa venäläisten hyödyntäessä heikkoa Valko-Venäjän kurssia) 2011-08-31. Bloomberg, bloomberg.com. Viitattu 2.11.2011. (englanniksi)
  102. ↑ a b Gazprom to be able to buy Beltransgaz shares in November (Uutisähke ja venäjänkielinen Valko-Venäjän ykköskanavan uutisvideo 3-vuotisesta yksityistämisohjelmasta, johon kuuluu 178 yritystä) 2011-06-11. Belteleradiocompany. Viitattu 2.11.2011. (englanniksi) ja (venäjäksi)
  103. ↑ Gazprom to sign new gas contract with Belarus in Dec - Gazprom 2011-09-01. RiaNovosti, rian.ru. Viitattu 2.11.2011. (englanniksi)
  104. ↑ Gazprom opposes negotiating Beltransgaz deal and gas supply contract as one package 2011-06-07. naviny.by. Viitattu 13.6.2011. (englanniksi)
  105. ↑ Russia’s Uralkali confirms that it mulls $1 billion prepayment for Belarusian potash deliveries 2011-06-11. naviny.by. Viitattu 13.6.2011. (englanniksi)
  106. ↑ Belaruskali in talks with Sberbank, Deutsche Bank on $2 bln loan 2011-08-29. RiaNovosti, rian.ru. Viitattu 2.11.2011. (englanniksi)
  107. ↑ Belarus to build second potassium factory (Valko-Venäjä myy kaivosoikeudet venäläisomisteiselle, Lontoossa sijaitsevalle GCM Global Energy Plc:lle toisen kaliumsuolakaivosyrityksen perustamiseksi) 2011-10-05. valko-Venäjän uutistoimisto BelTa, belta.by. Viitattu 2.11.2011. (englanniksi)
  108. ↑ FinPro: Maaraportti - Valko-Venäjä (pdf) Kesäkuu 2010. FinPro. Viitattu 13.6.2011.
  109. ↑ First Belarusian-Finnish business forum is held in Helsinki 2008. Belteleradiocompany (tvr.by). Viitattu 17.5.2010. (englanniksi)
  110. ↑ News 9.9.2009 Radio Station Belarus. Viitattu 17.5.2010. (englanniksi)
  111. ↑ Minsk to host Finnish-Belarusian business seminar on 14 September 2009. Viitattu 17.5.2010. (englanniksi)
  112. ↑ Kutsu Valko-Venäjä - Suomi talous- ja investointiseminaariin! 2010. Lahti: Lahden alueen Kehittämisyhtiö Oy LAKES. Viitattu 17.5.2010.
  113. ↑ Valko-Venäjä - Suomi talous- ja investointiseminaari Lahdessa 2010. Porin Seudun Kehittämiskeskus Oy (POSEK). Viitattu 17.5.2010.
  114. ↑ Suomen tulli- Ulkomaankauppatilastot- Maatilastoja: Kauppavaihto maaryhmittäin ja maittain; tuonti alkuperämaittain ja vienti määrämaittain. Vuosi 2010 korjatut lopulliset luvut (MS-Excel tiedosto: http://www.tulli.fi/fi/suomen_tulli/ulkomaankauppatilastot/tilastoja/maatilastoja/liitteet_maat/Maat10_13.xls)  30.12.2011. Suomen tulli, tulli.fi. Viitattu 20.4.2012.
  115. ↑ Finnish business shows interest in Belarusian market 2012-04-19. Valko-Venäjän virallinen uutistoimisto Belta, belta.by. Viitattu 20.4.2011. (englanniksi)
  116. ↑ Keskon lehdistötiedote: Kesko hyväksyttiin laajalti tunnettujen tavaramerkkien luetteloon 12.11.2009. Taloussanomat. Viitattu 23.1.2010.
  117. ↑ Jarmo Lahti: Rautakesko seuraa ostajien liikkeitä wlan-paikannustekniikalla 23.10.2008. It-Viikko. Viitattu 23.1.2010.
  118. ↑ Ihan normaalia bisnestä 29.9.2008. Talouselämä. Viitattu 17.5.2010.
  119. ↑ Белгидрохимресурс (Belgidrochimresurs) Viitattu 17.5.2010.
  120. ↑ Olvin juomat maistuvat taantumassa 29.10.2009. Taloussanomat. Viitattu 23.1.2010.
  121. ↑ Finland’s MW Biopower to Construct New Plants Running on Local Fuels in Belarus Brussels: Office for a Democratic Belarus (democraticbelarus.eu). Viitattu 17.5.2010. (englanniksi)
  122. ↑ Wärtsilälle ensimmäinen lämpö- ja sähkövoimalatilaus Valko-Venäjältä 2.10.2007. Wärtsilä Oyj. Viitattu 17.5.2010.
  123. ↑ Suomalaisfirmalta jättitoimitus Valko-Venäjälle 17.3.2010. Kauppalehti. Viitattu 17.5.2010.
  124. ↑ Belavia's first direct flight to Helsinki (Belavian ensimmäinen suora lento Helsinkiin) 3.6.2011. Navirny.by. Viitattu 13.6.2011. (englanniksi)
  125. ↑ Статистические публикации - Республика Беларусь (Tilastolliset julkaisut - Valko-Venäjän väestölaskennan 2009 tuloksia taulukokkoina. Väestön ikäjakauma) rar-pakattu pdf-tiedosto. belstat.gov.by. Viitattu 3.12.2010.
  126. ↑ a b Ethnic composition of population of the Republic of Belarus 3.11.2010. National Statistical Committee of the Republic of Belarus, belstat.gov.by. Viitattu 29.11.2010.
  127. ↑ a b CIA-Factbook - Belarus 2000-2010. Central Intelligence Agency CIA, USA, www.cia.gov. Viitattu 31.3.2010. (englanniksi)
  128. ↑ World Health Organization: Suicide rates per 100,000 by country, year and sex (Table) 2003-2009. WHO. Viitattu 2.1.2010. (englanniksi)
  129. ↑ World Health Organization: Mental health - Suicide prevention - Country reports and charts available 2003-2009. WHO. Viitattu 2.1.2010. (englanniksi)
  130. ↑ Helsingin Sanomat: Yli 30000 japanilaista tappoi itsensä vuonna 2009 26.12.2009. HS. Viitattu 2.1.2010.
  131. ↑ Languages of Belarus Ethnologue. Viitattu 21.11.2010. (englanniksi)
  132. ↑ a b International Religious Freedom Report 2010 - Belarus 17.11.2010. U.S. Department of State. Viitattu 30.11.2010.
  133. ↑ Religion in Belarus Botschaft der Republik Belarus in der Republik Österreich, Ministry of Foreign Affairs of the Republic of Belarus. Viitattu 30.11.2010.
  134. ↑ Roman Catholic Church in Belarus - Dioceses Conference of the Catholic Bishops in Belarus, catholic.by. Viitattu 30.11.2010.
  135. ↑ Belarus - Properties inscribed on the World Heritage List UNESCO World Heritage Centre.. Viitattu 29.06.2009. (englanniksi)
  136. ↑ a b c Belarus Encyclopædia Britannica Online. Viitattu 5.11.2009. (englanniksi)
  137. ↑ Old Belarusian Poetry www.belarusguide.com. Viitattu 5.11.2009. (englanniksi)
  138. ↑ a b c d e f Szymcak, K., L. Liski ja S. Ikonen: Valko-Venäjän kirjallisuushistoriaa, s. 285-315. Artikkeli teoksessa Luukkanen A. (toim.), 2009: Tuntematon Valko-Venäjä. Helsinki: Edita Prima Oy, 2009. ISBN 978-951-37-5445-7.
  139. ↑ Belarusian Poetry belarus-misc.org. Viitattu 5.11.2009. (englanniksi)
  140. ↑ Library of Belarusian writers knihi.com. Viitattu 5.11.2009. (englanniksi)
  141. ↑ Culture of Belarus www.belarusguide.com. Viitattu 5.11.2009. (englanniksi)
  142. ↑ a b Reporters without Borders for Press Freedom - Europe & Ex-USSR - Belarus (Toimittajat ilman rajoja -järjestön sivusto Valko-Venäjästä) 2011. Toimittajat ilman rajoja -järjestö: International Secretariat, Reporters sans frontières, www.rsf.org. Viitattu 7.7.2011. (englanniksi)
  143. ↑ Mielipiteen- ja sananvapaus - artikla 19 / Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus (1948) Ihmisoikeudet.net.. Viitattu 6.11.2009.
  144. ↑ Universal Declaration of Human Rights (UDHR) / Ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus udhr.net. Viitattu 6.11.2009. (englanniksi)
  145. ↑ Press Freedom Index 2013 Reporters Without Borders. Viitattu 2013-04-28. (englanniksi)
  146. ↑ Jessikka Aro: Lupaus vapaudesta haihtu. Helsingin Sanomat, 11.5.2010 s. B 6
  147. ↑ Belarusian Association of Journalists (BAJ): Massmedia in Belarus 2005. Annual Report (pdf) (sivut 75-79) 2006. The Belarusian Association of Journalists, a non-governmental professional union of media workers in BY. Viitattu 2.1.2010. (englanniksi)
  148. ↑ a b Reporters without borders: 2011 : 166 journalists imprisoned (Belarus) 2011. Reporters without borders, en.rsf.org. Viitattu 20.1.2011. (englanniksi)
  149. ↑ Belarusian Fine Arts www.belarusguide.com. Viitattu 5.11.2009. (englanniksi)
  150. ↑ About company - Belteleradiocompany 2000-2010. Belteleradiocompany (www.tvr.by). Viitattu 30.3.2010. (englanniksi)
  151. ↑ Telephone National Tourism Agency of Belarus (www.belarustoursim.by). Viitattu 3.4.2010. (englanniksi)
  152. ↑ Coverage life:) life :)(life.com.by). Viitattu 3.4.2010. (englanniksi)
  153. ↑ MTS Area Mobile TeleSystems JLLC (www.mts.by). Viitattu 3.4.2010. (englanniksi)
  154. ↑ Velcom Coverage Велком - Velkom (www.velkom.by). Viitattu 3.4.2010. (englanniksi)
  155. ↑ Internet Usage in Europe (Internetin käyttö Euroopassa) tilanne 30.6.2010. Bogota, Columbia: Internet World Stats, Miniwatts Marketing Group. (englanniksi)
  156. ↑ Belarus in Olympics
  157. ↑ 2014 IIHF World Championship in Minsk (2014 jääkiekon MM-kisat Minskissä) Valko-Venäjän tasavallan viralliset sivut, belarus.by. Viitattu 9.11.2011. (englanniksi)
  158. ↑ Lukashenko OKs project to reconstruct Minsk airport with Chinese loans 7.6.2011. belaruschina.by. Viitattu 9.11.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla [muokkaa]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Valko-Venäjä.

Matkaoppaat, kaupunki- ja maakartat Valko-Venäjästä [muokkaa]

Uutistoimistot ja media (linkkien toiminnassa voi olla katkoja, osoitteet voivat vaihtua) [muokkaa]

Muita linkkejä [muokkaa]


Euroopan valtiot
Alankomaiden lippu Alankomaat | Albanian lippu Albania | Andorran lippu Andorra | Belgian lippu Belgia | Bosnia ja Hertsegovinan lippu Bosnia ja Hertsegovina | Bulgarian lippu Bulgaria | Espanjan lippu Espanja | Irlannin lippu Irlanti | Islannin lippu Islanti | Italian lippu Italia | Itävallan lippu Itävalta | Kreikan lippu Kreikka | Kroatian lippu Kroatia | Latvian lippu Latvia | Liechtensteinin lippu Liechtenstein | Liettuan lippu Liettua | Luxemburgin lippu Luxemburg | Makedonian lippu Makedonia | Maltan lippu Malta | Moldovan lippu Moldova | Monacon lippu Monaco | Montenegron lippu Montenegro | Norjan lippu Norja | Portugalin lippu Portugali | Puolan lippu Puola | Ranskan lippu Ranska | Romanian lippu Romania | Ruotsin lippu Ruotsi | Saksan lippu Saksa | San Marinon lippu San Marino | Serbian lippu Serbia | Slovakian lippu Slovakia | Slovenian lippu Slovenia | Suomen lippu Suomi | Sveitsin lippu Sveitsi | Tanskan lippu Tanska | Tšekin lippu Tšekki | Ukrainan lippu Ukraina | Unkarin lippu Unkari | Valko-Venäjän lippu Valko-Venäjä | Vatikaanin lippu Vatikaanivaltio | Viron lippu Viro | Yhdistyneen kuningaskunnan lippu Yhdistynyt kuningaskunta

Myös Aasiaan kuuluviksi tulkittavat valtiot: Armenian lippu Armenia | Azerbaidžanin lippu Azerbaidžan | Georgian lippu Georgia | Kazakstanin lippu Kazakstan | Kyproksen lippu Kypros | Turkin lippu Turkki | Venäjän lippu Venäjä

Kiistanalainen poliittinen asema: Kosovon lippu Kosovo | Flag of Transnistria.svg Transnistria

Myös Aasiaan kuuluviksi tulkittavat valtiot; kiistanalainen poliittinen asema: Abhasian lippu Abhasia | Etelä-Ossetian lippu Etelä-Ossetia | Flag of the Turkish Republic of Northern Cyprus.svg Pohjois-Kypros | Flag of Nagorno-Karabakh.svg Vuoristo-Karabah

Luettelo valtioista | Eurooppa | Euroopan neuvosto | Euroopan unioni

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Valko-Venäjä&oldid=13247717