Ilja Muromets (lentokone)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee lentokonetta, samannimisestä venäläisestä kansallissankarista kertoo artikkeli Ilja Muromets.
Ilja Muromets
Tyyppi Nelimoottorinen kaksitaso
Suunnittelija Igor Sikorsky
Valmistumisvuosi 1913
Ensilento 10. joulukuuta 1913
Valmistus lopetettu 1918
Valmistettu 80 kpl
Mitat
Pituus 17,5 m
Kärkiväli 29,8 m
Siipipinta-ala 125 m²
Nopeus 110 km/h
Lentomatka 5 tuntia km
Tyhjäpaino 3 150 kg
Voimanlähde
Koneisto 4 kpl Rusobalt/Sunbeam Crusader, kussakin 150 hv

Igor Sikorskyn Ilja Muromets [1] (ven. Илья Муромец) oli maailman ensimmäinen nelimoottorin pommikone ja sellaisena ensimmäinen strateginen pommikone. Konetyyppi rakennettiin matkustajalentokoneeksi, mutta sitä käytettiin Venäjän ilmavoimissa ensimmäisessä maailmansodassa.

Kehittely[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kone suunniteltiin vuonna 1912. Se perustui Igor Sikorskyn ensimmäiseen lentokoneeseen, S-21 Bolšoi Baltiskiin. Koneen koodi oli Sikorsky S-22. Sen rakensi Riiassa sijaitseva Venäläis-balttilainen vaunutehdas (RBVZ) vuonna 1913.

Alun perin Ilja Muromets tehtiin matkustajalentokoneeksi, joka sisustettiin ylellisesti. Koneessa oli sali, makuuhuone ja kylpyhuone. Se oli lämmitetty ja siinä oli sähkövalaistus. Ensilento tapahtui 10. joulukuuta 1913. 25. helmikuuta 1914 kone lennätti kuuttatoista matkustajaa. Kesäkuussa 1914 se teki maailmanennätyksen lentämällä edestakaisin Pietarista Kiovaan 14 tunnissa ja 38 minuutissa. Kone olisi aloittanut reittiliikenteen ellei sota olisi alkanut.

Sodan alettua Sikorky muunsi koneen siten, että siihen tuli rungon sisäinen pommikuilu, jossa saattoi kuljettaa 300–800 kg pommeja. Lisäksi koneissa oli neljästä kahdeksaan suojaavaa konekivääriä. Moottorit panssaroitiin 5 mm metallilevyillä. Tähän aikaan länsirintamalla pudoteltiin lentokoneista 25 kg pommeja.

Operatiivinen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilja Muromets

Elokuussa 1914 kone tuli Venäjän keisarillisten ilmavoimien käyttöön. Koneita oli 20 kappaletta vuonna 1916. 12. syyskuuta 1916 koettiin ensimmäinen menetys neljän saksalaishävittäjän ampuessa yhden koneen alas, mutta pommikoneen miehistö tuhosi kolme näistä hävittäjistä. Muita menetyksiä ei sodassa tullut, kolme muuta konetta vaurioitui pommituslennoilla, mutta ne palasivat tukikohtaansa. Kone tuli vanhanaikaiseksi, liian hitaaksi, siinä vaiheessa, kun länsirintamalla otettiin käyttöön raskas pommikone. Venäläiset ottivat ensinnä käyttöön pommittajien käytön ryhminä, yöpommituksen, pommituskohteiden analyysin valokuvaamalla ne pommitusten jälkeen ja pohtivat yksittäisen pommittajan puolustautumista hävittäjien hyökkäyksiä vastaan.

Venäjällä rakennettiin 80 Ilja Muromets-pommikonetta vuosina 1913–1918. Koneilla tehtiin ainakin 400 pommituslentoa, pommeja pudotettiin 65 tonnia.

Maailmansodan jälkeen aloitettiin säännöllinen lentoliikenne välillä MoskovaHarkova. Reittiä lennettiin toukokuusta 1921 lokakuuhun 1922.[2]

Neuvostoliitto lensi viimeisen Ilja Muromets-lennon vuonna 1922 Serpuhovin koealueella.

Puolan ilmavoimilla oli yksi kone käytössään vuonna 1918.

Museokoneita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jon Lake: The Great book of Bombers - The world's most important bombers from World War I to the present day. MBI Publishing Company, 2002. 0-7603-1347-4. (englanniksi)
  2. http://sp.rian.ru/img/121764351_free.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ilja Muromets (lentokone).