MiG-29

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
MiG-29M
Mikoyan mig29.jpg
MiG-29M
Kuvaus
Lentokonetyyppi torjuntahävittäjä/ilmaherruushävittäjä
Miehistö 1 ; 2 (Fulcrum-B)
Mitat
Pituus 17,37 m
Kärkiväli 11,36 m
Korkeus 4,73 m
Siipipinta-ala 38 m²
Massa
Massa tyhjänä 10 900 kg
Suurin lentoonlähtömassa 20 000 kg
Voimanlähde
Moottorit kaksi Klimov/Sarkisov RD-33 jälkipolttavaa ohivirtausmoottoria
Työntövoima 2 x 80 797 N
Suorituskyky
Maksiminopeus korkealla 2700 km/h (Mach 2,3+), meren pinnan tasolla 1430 km/h (1,2 Mach)
Siirtolentomatka 2 000 km (Mig-29M)[1], 1 500 km (Mig-29B)[2]
Lakikorkeus 18 000 m
Nousunopeus 330 m/s
Työntövoima-painosuhde 1,13
Aseistus
Aseet Yksi 30 mm GŠ-30-1-tykki johon 150 ammusta
Ohjukset Vimpel R-77 (AAM-AE), Vimpel R-27E, 4 500 kg:n kokonaisammustarvikekuorma
MiG-29 FULCRUM (MIKOYAN-GUREVICH).png

MiG-29 (ven. МиГ-29), NATO-raportointinimi Fulcrum; engl: tuki) on vuonna 1983 Neuvostoliiton palvelukseen astunut MiG:in valmistama hävittäjä, josta on tuotettu monia versioita.

MiG-29:n suunnittelu alkoi 1970-luvulla Neuvostoliiton saatua 1969 tietoja Yhdysvaltain F-X-ohjelmasta, josta tuloksena oli myöhemmin F-15 Eagle. Sen tarkoituksena oli korvata Yhdysvaltain F-4 Phantom II:ää vastannut MiG-23 ja pystyä ilmasodassa antamaan vastasuorituskykyä Phantomista kehittyneemmille sotilaskoneille, F-16:lle ja F-18:lle. Ensimmäinen ”Kehittynyt rintamahävittäjä” (PFI) -ohjelma osoittautui liian kalliiksi ja se jaettiin kevyen ja raskaan hävittäjän kehityssuunnitelmiin, samoin kuin Yhdysvalloissa oli tehty F-16- ja YF-17-ohjelmissa. Raskaan hävittäjän kehitystyön sai Suhoi ja kevythävittäjä säilyi Mikojanin projektina.

Ensilentonsa ”tuote 9” -prototyyppi lensi 6. lokakuuta 1977. Yhdysvaltain vakoilusatelliitit havaitsivat sen saman vuoden aikana. Koneen sarjatuotanto alkoi MiG-29B-mallista 1982 Moskovassa ja se otettiin käyttöön Neuvostoliiton ilmavoimissa elokuussa 1983. MiG-29:a varusti lähinnä etulinjan ilmapuolustusta, kun raskas Su-27 tarkoitettiin iskuihin syvälle NATO:n kohteisiin. MiG-29 tavoitteena oli toimia huonoiltakin kiitoteiltä suojaamaan hyokkäävien maavoimien sotilasajoneuvoja tukien etenevien joukkoja ja ilmasodan maahyökkäyskoneita. Kestävien laskutelineiden ja lentokoneen voimalaitteen ilmanoton vahvan suojauksen tarkoituksena oli varmistaa lentokoneen tekninen toimintakyky vihollisen pommituksista vahingoittuneista ilmatukikohdista tai tukikohdista, joita ei oltu aikaisemmin valmistauduttu käyttämään tämän lentokonetyypin tukikohtina.

Lentokonetta vietiin useisiin Varsovan liiton maihin sekä muihin Neuvostoliiton liittolaisiin kuuluviin maihin, kuitenkin niin, että lentokoneen suorituskykyä sodankäynnissä oli vähennetty alkuperäisestä.

Suomessa MiG-29 nähtiin ensimmäisen kerran Rissalan (Kuopion lentoasema) lentonäytöksessä 2. heinäkuuta 1986, jolloin se oli ollut neljä vuotta palveluskäytössä Neuvostoliitossa. Syyskuussa 1988 konetta esiteltiin myös Farnborough’ssa. 20. toukokuuta 1989 kapteeni Aleksandr Zujev loikkasi MiG-29:llä Turkkiin ja sai turvapaikan Yhdysvalloista . Vuoteen 1991 mennessä koneita oli rakennettu noin 800.

Myöhemmin koneen kehitystyötä on jatkettu, aluksi kehittyneemmällä lentokoneen käyttämien tietojärjestemillä (aviatontekniikka) kehittämisellä. Lentokoneesta on useita eri versioita. NATOn tyypitykset kuudelle tärkeimmälle versiolle ovat: Fulcrum-A, perusversio; Fulcrum-B, kaksipaikkainen harjoituskone; Fulcrum-C, lisäpolttoaineella ja elektroniikalla varustettu MiG-29S; Fulcrum-D, laivastoversio MiG-29K; Fulcrum-E, päivitetty MiG-29M, joka ei tullut sarjatuotantoon; Fulcrum-F, MiG-29OVT/MiG-35.

Hävittäjän perusversio pystyi jokasään päivä- ja yötoimintaan. Vientiversio oli aseistettu keskipitkänmatkan R-27R1 ja lyhyenmatkan R-73E-ohjuksin. Perusmallin asevarustus maakohteita vastaan sisälsi kohteeseen ohjautumattomat pommit ja raketit, jotka täytyy kohdistaa lentäjän toimesta. Täsmäaseiden käyttökyky tuli mahdolliseksi MiG-29SMT-malliin Žuk-ME-tutkan myötä. Tämän hävittäjän lentäjäkäyttöliittymään tulivat lentäjän käyttöön ohjaamoon digitaalinäytöt ja HOTAS-periaatteella (Hands On Throttel And Stick) toteutettu tärkeiden kytkimien sijoittaminen tehonsäätövivulle ja ohjaussauvaan.[3]

Tyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • MiG-29 1982- (9.12) NATO-nimi ”Fulcrum-A”
  • MiG-29A 1988-1991 (9.12A) tuotettu [Bulgaria]]lle, Puolalle, Romanialle, Saksan demokraattiselle tasavallalle ja Tšekkoslovakialle.
  • MiG-29B 1986- (9.12B) tuotettu Varsovan liittoon kuulumattomille maille
  • MiG-29 1986- (9.13) 9.12:n parannettu versio NATO-nimi ”Fulcrum-C”, jossa on parannettu elektronisen sodankäynnin varustus ja mahdollisuus käyttää kahta ulkoista polttoainetankkia sekä suurempi aselasti. Ensilento 4. toukokuuta 1984, rakennettu arviolta 207 kappaletta
  • MiG-29UB 1982- (9.51) NATO-nimi ”Fulcrum-B”, kaksipaikkainen harjoituskoneversio, ensilento 29. huhtikuuta 1981
  • MiG-29S 1991- (9.13S) 9.13-tyypin parannettu versio, R-77-ohjuksen käyttömahdollisuus, mahdollisuus lukita kaksi maalia samaan aikaan, koetyypin ensilento 5.5.1984 ja prototyypin 23. joulukuuta 1990
  • MiG-29S (9.12S) NATO-nimi ”Fulcrum-A”, 9.12:n parannettu versio
  • MiG-29SE NATO-nimi "Fulcrum-C" 2000-luvun vientiversio
  • MiG-29SM (9.13M) parannettu versio MiG-29S:stä
  • MiG-29SD 1995- NATO-nimi ”Fulcrum-A” MiG-29SE:stä parannettu ilmassa tankattava malli, mistä on kehitetty MiG-29N Malesiaa varten.
  • MiG-29N 1995- Malesiaa varten kehitetty MiG-29SD:n versio
  • MiG-29NUB 1995- MiG-29N:n kaksipaikkainen harjoituskoneversio
  • MiG-29M 1996- (9.15) useista 1980-luvun lopun versioista kehitetty malli.
  • MiG-29ME Mig-29M:n vientiversio, päivitetty MiG-33:ksi.
  • MiG-29SMT (9.17 MiG-20SMT-I) 9.12:een ja 9.13:een sekä 9.15:een perustuva uusi versio
  • MiG-29SMT-II (9.17-II) MiG-SMT:n parannettu versio
  • MiG-29SMTK (9.17K) MiG-29SMT:n lentotukialusversio
  • MiG-29K (9.31) lentotukialusversio, ensilento 23. kesäkuuta 1988
  • MiG-29KU (9.62) MiG-29K:n kaksipaikkainen harjoituskoneversio
  • MiG-29K-2002 parannettu MiG-29SMTK
  • MiG-29KUB Mig-29K-2002:een perustuva harjoituskoneversio
  • MiG-29UBT 1999 (9.51T) MiG-29SMT:n kaksipaikkainen versio, tarkoitettu Suhoi Su-24:n korvaajaksi monitoimihävittäjänä
  • MiG-33 nimeä käytettiin lyhytaikaisesti 1994 markkinoitaessa sillä MiG-29ME:n vientimalleja
  • MiG-29 OVT suihkuvirtauksen suuntaukselle varustetuilla moottoreilla varustettu malli MiG-29M:stä
  • MiG-35 (Fulcrum-F) RD-33 MK -moottoreilla, suihkuvirtauksen suuntauksella ja Phazotron Žuk-AE-AESA-tutkalla varustettu 4.5-sukupolven hävittäjämalli

Valmistusmääräarvio:

Vuosina 19821997 1 257 kappaletta (MAPO-MiG), mistä 840 kpl tyyppiä 9.12 ja 207 tyyppiä 9.13., minkä lisäksi joitain kappaleita muualla (Sokol Nižni Novgorodissa). EADS Deutchlandin mukaan valmistusmäärä voi olla 1 400, mistä on jäljellä käytössä 750.

Kehitysmalli MiG-29SMT[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivitetty MiG-29SMT-versio kehitettiin 1990-luvun lopulla. Sen edeltäjä oli MiG-29S-malli vuodelta 1995. Vanhoja koneita voi päivittää osin tai kokonaan MiG-29SMT-tasolle. Lisäksi uusia tämän mallin hävittäjiä rakennettiin Jemenille ja Eritrealle. Koneita on modernisoitu noin 180, joista 150 Venäjän ilmavoimille.[4]

Tutka ei ole enää N019ME, mikä kykenee valvomaan yhtä kohdetta, vaan Žuk-M, joka kykenee valvomaan kymmentä kohdetta ja tulittamaan yhtäaikaa neljää ja jonka kantama on 120 kilometriä edellistä pidempi kulkusuunnassa. Tutka mahdollistaa myös täsmäaseiden käytön. Ohjaamoon on sijoitettu kaksi suurta monitoiminäyttöä.

MiG-29 SMT:n lentomatka on entistä pidempi lisätankein. Sen siirtolentomatka on 1 800 kilometriä omin sisäisin polttoainesäiliöin.[5] Kolmella lisäpolttoainetankilla koneen siirtolentomatka on 3 000 km.[5] Kolmella lisäpolttoainetankilla ja kerran ilmassa tankattuna sen lentomatka on yli 5 000 kilometriä[5]. Kolmella lisäpolttoainetankilla varustettuna ja kahdella R-73E-ohjuksella aseistettunakin se saavuttaa 3 000 kilometrin lentomatkan.

Koneen nopeus on 1 500 km/h 1 450 metrin korkeudessa ja 2 400 km/h 2 230 metrin korkeudessa. Sen lakikorkeus on 17 000 metriä.

Saksan liittotasavalta modernisoi Saksan demokraattisen tasavallan 24 MiG-29:ää, jotka se myi muiden neuvostotyyppisten sotilaslentokoneiden kanssa Puolalle. Puola itse modernisoi MiG-29:t MiG-29 SMT:ksi venäläisen MAPO ANT:n avulla. Uusiminen maksoi noin neljä miljoonaa dollaria yhdeltä koneelta. Vuonna 2008 Peru solmi sopimuksen 19 koneensa modernisoinnista yhteensä 106 miljoonan Yhdysvaltain dollarin hintaan.[6]

MiG-29 ja MiG-29 SMT[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lentoonlähtömassa: 15 000 kg ⇒ 20 000 kg
  • Polttoainesäiliöt: 5 125 l ⇒ 6 082 l
  • Lentotuntimäärä: 3 000 h ⇒ 4 000 h

Entisiä ja nykyisiä käyttäjämaita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aasia:

Afrikka:

  • Algeria (30 konetta)
  • Eritrea (5 konetta; ostanut Moldovalta ja MiG-MAPO:lta)
  • Sudan (10 konetta)

Amerikka:

  • Kuuba (18 konetta)
  • Peru (18 konetta)
  • Yhdysvallat (ostanut Moldovalta 21 konetta varastoitavaksi ja kokeisiin ja saanut yhden saksoilta niiden yhdistyessä)

Eurooppa:

  • Bulgaria (20 konetta)
  • Jugoslavia (nyk. Serbia ja Montenegro)
  • Moldova (myynyt koneita Yhdysvalloille, mahdollisesti myös Eritrealle ja Jemenille)
  • Puola (ostanut Tšekistä 10 ja Saksalta 23 MiG:iä)
  • Romania (15 konetta)
  • Saksan demokraattinen tasavalta (koneet siirtyneet Saksojen yhdistymisessä Saksan liittotasavallalle)
  • Saksan liittotasavalta (myynyt Saksan demokraattisen tasavallan 24 MiG-29:stä yhden Yhdysvalloille ja 23 Puolalle)
  • Tšekki
  • Tšekkoslovakia
  • Ukraina (220 konetta, saanut Neuvostoliiton purkaantumisessa koneita)
  • Unkari (21 konetta)
  • Slovakia (saanut Tšekkoslovakian purkaantuessa 10 konetta, ostanut Venäjän ilmavoimilta 14)
  • Valko-Venäjä (50 konetta)
  • Venäjä (600 konetta)

Sudanin asekaupat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sudanin uskotaan saaneen heinäkuussa 2008 12 MiG-29-hävittäjiä Valko-Venäjän kautta ja että ne olisi sijoitettu Wadi Seidnan sotilaslentoasemalle. Venäjän federaatio on kieltänyt osallistuneensa kauppaan, koska Sudanin tasavalta on asevientikiellossa Darfurin tilanteen vuoksi. Toukokuussa 2008 Darfurin vastarintaliike ampui alas yhden MiG-29-hävittäjän ja "venäläinen" lentäjä sai surmansa.[7]

Venäjän federaatio oli 2001 allekirjoittanut yhteistyösopimuksen puolustusvälinetoimituksista Sudanin tasavallan kanssa.[8][9][10]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. MiG-29M и MiG-29M2 valmistajan sivusto.
  2. MiG-29/MiG-29UB/MiG-29SE valmistajan sivusto.
  3. GlobalSecurity, MiG-29SMT FULCRUM
  4. http://www.globalsecurity.org/military/world/russia/mig-29smt.htm
  5. a b c MiG-29SMT, upgraded MiG-29UB aircraft valmistajan sivusto.
  6. http://sp.rian.ru/onlinenews/20080813/116000880.html
  7. http://www.sudan.net/news/posted/16168.html
  8. http://en.rian.ru/onlinenews/20040723/39765798.html
  9. http://en.rian.ru/analysis/20040818/39767437.html
  10. http://en.rian.ru/onlinenews/20040818/39767441.html

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta MiG-29.