Turkmenistan

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Turkmenistan
Türkmenistan
Turkmenistanin lippu Turkmenistanin vaakuna
lippu vaakuna

LocationTurkmenistan.svg

Valtiomuoto tasavalta

presidentti Gurbanguly Berdymuhamedov

Pääkaupunki Ašgabat (763 537 as.)
37°58′N, 58°20′E

Muita kaupunkeja Türkmenabat (232 158 as.),
Daşoguz (209 087 as.)

Pinta-ala
– yhteensä 488 100[1] km² (sijalla 52)
– josta sisävesiä ei merkittävästi

Väkiluku (2010) 4 940 916[1] (sijalla 115)
– väestötiheys 9,4 / km²
– väestönkasvu 1,14[1] % (2010)

Viralliset kielet turkmeeni

Valuutta manat (TMT)

BKT (2010) sijalla 102
– yhteensä 32 560 miljoonaa USD[1]
– per asukas 6 700 USD

HDI (2012) 0.698[2] (sijalla 102)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 10,1[1] %
– teollisuus 30,5[1] %
– palvelut 59,4[1] %

Aikavyöhyke +5
– kesäaika ei käytössä

Itsenäisyys
 – Neuvostoliitosta

27. lokakuuta 1991

Lyhenne TM

– ajoneuvot: TM
– lentokoneet: EZ

Kansainvälinen
suuntanumero
+993

Motto ei ole

Kansallislaulu Garaşsyz, Bitarap, Türkmenistanyň Döwlet Gimni

Turkmenistan (turkmeeniksi Türkmenistan, "turkmeenien maa", käytetään joskus epävirallista muotoa Turkmenia) on valtio Keski-Aasiassa. Sen rajanaapurit ovat Afganistan, Iran, Kazakstan ja Uzbekistan. Turkmenistanilla on lisäksi rantaviivaa Kaspianmerelle, muttei suoraa yhteyttä yhteenkään varsinaiseen mereen.

Valtaosa Turkmenistanista on aavikkoa. Siellä on kuitenkin kasvatettu puuvillaa ja vehnää keinokastelun turvin. Maassa on öljyä ja maakaasua, jonka viennin Iraniin ja Kiinaan uusia kaasuputkia pitkin toivotaan parantavan taloustilannetta.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkmenistanista on löydetty hyvin vanhoja merkkejä jokivarsien ja jokisuiston keidasviljelyn kehityksestä. Murgabjoen suistossa on merkkejä viljelystä yli seitsemäntuhannen vuoden takaa ja pronssikautinen hautausmaa ajalta kolmetuhatta vuotta eaa. Ašgabatin lähistöllä on merkittäviä arkeologisia kohteita, ja esimerkiksi Änewssa on jäänteitä pronssikauden Anaun kulttuurista. Nisasta ovat löytyneet Parthian kuninkaanlinnan rauniot noin ajalta 200 eaa.[3]

Turkmenistan oli 500-luvulla persialaisen hallitsijasuvun alaisuudessa. Islam rantautui maahan 600-luvulla. Turkmeenit saapuivat vasta 1000-luvulla.[4] Tšingis-kaani valtasi alueen 1200-luvulla. Turkmenistan on osa laajaa historiallista turkinsukuisten kansojen asuttamaa Turkestanin aluetta Keski-Aasiassa.[5] Mongolien levittäytyessä alueelle turkinsukuiset kansat joutuivat siirtymään, ja näin syntyi uusia heimoja ja ryhmittymiä.[6]

Uzbekkien ja persialaisten kronikoiden mukaan 1500-luvulta 1700-luvulle turkmeenit tekivät ryöstöretkiä naapuriheimojen alueille ja sekaantuivat näiden poliittisiin vehkeilyihin. Suurin osa turkmeeneista oli kahden uzbekkien kaanikunnan, Hivan ja Buharan alaisia. Kaanit ja uzbekkiruhtinaat värväsivät turkmeenisotilaita keskinäisiin kiistoihinsa. Niinpä turkmeenit asettuivat vähitellen asumaan lähemmäs kaanikuntien keskuspaikkoja.[6]

Turkmenistan liitettiin Venäjän keisarikuntaan vuosien 1865 ja 1885 välillä. Alueesta muodostettiin Turkmenistanin sosialistinen neuvostotasavalta vuonna 1924, ja se liittyi Neuvostoliittoon seuraavana vuonna. Neuvostoaikana turkmeenit luopuivat paimentolaiselämästä, ja paikallisia tapoja ja kulttuuria yritettiin muuttaa yleisneuvostoliittolaisempaan suuntaan. Teollistuminen alkoi, ja paljon venäläisiä muutti alueen kaupunkeihin.[7] Neuvostoliiton hajotessa Turkmenistan itsenäistyi 27. lokakuuta 1991.[8]

Itsenäistä Turkmenistania hallitsi yli viisitoista vuotta Saparmurat Nijazov, joka tunnettiin omalaatuisena diktaattorina. Hän aloitti uransa neuvostotasavallan puoluejohtajana 1985 ja oli maan presidentti vuodesta 1991 kuolemaansa 2006 asti. Turkmeenien isän, Türkmenbaşy, arvonimen ottanut Nijazov piti maassa absoluutista valtaa, eikä oppositiota hyväksytty. Presidentin ympärille on luotu henkilökultti, ja hänen kasvonsa löytyvät kaikkialta Turkmenistanista, seteleistä vodkapullojen etiketteihin. Parlamentti julisti hänet 2002 elinikäiseksi presidentiksi. Nijazov kuoli 21. joulukuuta 2006 sydänkohtaukseen nimittämättä itselleen seuraajaa. Perustuslain mukainen presidentin sijainen, Khalk Maskhalatin varapuhemies Öwezgeldi Ataýew pidätettiin ja maan väliaikaiseksi presidentiksi nimitettiin varapääministeri Gurbanguly Berdymuhamedov, joka voitti presidentinvaalit helmikuussa 2007. Vaaleissa ei ollut opposition ehdokkaita.[9]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nijazovin aikaan Turkmenistaniin syntyi kaksi parlamenttia. Korkeimmaksi valtaelimeksi tuli kansanneuvosto Khalk Maskhalat, jossa on 2 507 jäsentä, jotka edustivat maan uskontoja ja alueita. Edustajia ei valittu. Sen elinikäisenä puhemiehenä oli presidentti Nijazov. Khalk Maskhalatin lisäksi maassa on vaaleilla valittu 50-jäseninen parlamentti, Mejlis, jonka valta siirtyi vähitellen Khalk Maskhalatille.[10] Vaaleilla valitut ehdokkaat kuuluvat Turkmenistanin demokraattiseen puolueeseen.

Nijazovin jälkeen Khalk Maskhalat lakkautettiin syyskuun 2007 perustuslailla ja parlamentti sai valtaansa takaisin ja sen paikkoja lisättiin 125:een. Syksyllä 2008 laadittu uusi perustuslaki otti maassa käyttöön monipuoluejärjestelmän ja markkinatalouden sekä laajensi parlamenttia. Ensimmäiset vaalit uutta parlamenttia varten järjestettiin 14. joulukuuta 2008. Vaaliin osallistui myös valtapuolueeseen kuulumattomia, ja sitä tarkkaili ulkomaisia tarkkailijoita.[11][12]

Osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkmenistanin maakunnat

Turkmenistan on jaettu viiteen maakuntaan (welayat, mon. welayatlar):

  1. Ahalin maakunta, turkm. Ahal welaýaty (pääkaupunki Änew)
  2. Balkanin maakunta, turkm. Balkan welaýaty (pääkaupunki Balkanabat, entinen Nebitdag)
  3. Daşoguzin maakunta, turkm. Daşoguz welaýaty (pääkaupunki Daşoguz)
  4. Lebapin maakunta, turkm. Lebap welaýaty (pääkaupunki Türkmenabat, entinen Charjew)
  5. Maryn maakunta, turkm. Mary welaýaty (pääkaupunki Mary)

Lisäksi pääkaupunki Ašgabat muodostaa oman hallintoalueensa.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkmenistan satelliittikuvassa

Kara Kumin autiomaa peittää 90 % Turkmenistanista. Maan keskiosia hallitsevat Turanin painauma ja Karakumin aavikko. Etelärajalla Kopetdagin vuorijono nousee 2 912 metrin korkeuteen. Balkanvuoret ja Kugitang maan länsiosissa on toiset merkittävät vuoristot. Suuria jokia ovat 2540 km pitkä Amudarja sekä Tejen (1124 km); Murgap (852 km) ja Atrek (660 km). Amu-Darjan patoaminen ja käyttö kasteluvesiksi ovat vaikuttaneet Araljärven kuivumiseen.[13] Järvi on kutistunut 1960-luvulta asti. Sen pinta-ala on kutistunut 60 prosenttia ja vesimäärä 80 prosenttia. Veden suolaisuus on samalla lisääntynyt 45 grammaan litrassa entisestä 10 grammasta litrassa. Tämä on luonut valtavan ympäristöongelman.[14] Järvi on katkennut kahtia, ja Kazakstanin puolella Pohjois-Aral on pelastettu padon avulla. Uzbekistanin puoli eli Etelä-Aral jatkaa kutistumistaan.[15]

Ilmasto on subtrooppinen mannerilmasto, jossa sademäärät jäävät vähäisiksi. Talvet ovat leudot ja kuivat, suurin osa sateesta saadaan tammikuun ja toukokuun välillä.[16]

Turkmenistanissa kasvaa yli 2900 putkilokasvilajia, joihin kuuluu 47 puulajia. Metsiä on hyvin vähän. Luonnon monimuotoisuus on erityisen suurta Kopetdagin alueella, josta on löydetty yli kolmesataa kotoperäistä kasvilajia. Vuorilta kerätään monia lääkeyrttejä ja rohdoskasveja. Värimatarasta saadaan punaista väriainetta mattojen värjäämiseen. Kaikkiaan noin neljäsataa lajia, raparperista lakritsijuureen, lasketaan hyötykasveihin.[17]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolet kastelun piirissä olevasta viljelymaasta on varattu puuvillan viljelyyn.[18] Vuonna 2009 Turkmenistanin puuvillantuotanto oli 823 000 tonnia, ja se oli entisen Neuvostoliiton toiseksi suurin puuvillantuottaja Uzbekistanin jälkeen. Puuvillan tuotantomäärät alueella ovat pienentyneet maan itsenäistymisen jälkeen jatkuvasti, koska kastelu on vähentynyt ja hallinto huonoa.[19]

Maalla on myös huomattavat maakaasuvarat ja öljyvaranto. Se myy maakaasua kolmeen suuntaan: Venäjälle neuvostoaikaisia putkia pitkin sekä Iraniin ja Kiinaan. Kaasuputkikapasiteettia Kiinan ja Iranin suuntiin on lisätty vuodesta 2009 alkaen, ja viennin odotetaan kasvavan. Raakaöljy jalostetaan lähes kokonaan kotimaassa, ja ulkomaille viedään vain jalostustuotteita kuten nestekaasua ja polypropyleeniä.[19]

Turkmenistan suhtautuu varovaisesti talousuudistuksiin ja toivoo viennin pitävän yllä sen tehotonta taloutta. Maatalous pyrkii omavaraisuuteen, minkä takia viljelykasveiksi on valikoitunut myös lajeja, joiden kasvatus tässä ilmastossa on haastavaa, kuten vehnä ja puuvilla.[19]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkmeenimies perinteisessä asussa kamelin kanssa. Kuvaaja: Sergei Mihailovitš Prokudin-Gorskii, kuva otettu n. 1905–1915

Suurimmat etniset ryhmät vuonna 2003 olivat turkmeenit 85 %, uzbekit 5 % ja venäläiset 4 %. Muihin ryhmiin kuului 6 % väestöstä.[1]

Uskonnot: islam 89 %, ortodoksisuus 9 %, tuntematon 2 %.[1] Vuonna 2004 muutettiin lakia uskonnollisista yhteisöistä, ja sen jälkeen rekisteröityjen uskonnollisten ryhmien määrää on kasvanut kahdesta yhteentoista.[19]

Kielet: turkmeeni 72 %, venäjä 12 %, uzbekki 9 %, muita 7 %.[1] Vähemmistökielistä balotšin puhujia on noin 28 000 ja kurdin puhujia noin 20 000. Molemmat vähemmistöjen arviot ovat vuosikymmenten takaa.[20]

Vuonna 2002 turkmenistanilaisista 98,8 %. oli lukutaitoisia. Koulunkäynti on pakollista yläkoulun loppuun eli kymmenen vuoden ajan.[19]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkmeenin kieltä on perinteisesti kirjoitettu kyrillisillä tai arabian aakkosilla, mutta maan itsenäistymisen jälkeen siinä on siirrytty laajennettuun latinalaiseen aakkostoon.[21] Islamia edeltäneen ajan merkkiteoksia ovat kansalliseepos Oguz-nameh ja paimentolaiselämästä kertova eeppinen runoelma Kitabi Dede Korkud. Islamin myötä arabialainen kirjaimisto levisi käyttöön, mutta turkmeenit käyttivät sitä tšagatain kielen kirjoittamiseen. 1800-luvun alussa runoutta uudistivat Makhtumkuli ja hänen seuraajansa Seitnazar Seyidi (1775–1836) ja Kurbandurdy Zelili (1780–1836). Venäläisvallan kaudella vallitsevaksi kirjallisuuden lajiksi nousi poliittinen ja sosiaalinen satiiri. Neuvostoajan merkittävimpiin kirjailijoihin kuului Berdi Kerbabaýew.[22]

Akhal-teke -hevosrotu on Turkmenistanin ylpeys ja kansallinen symboli. Hevonen lähes hävisi Neuvostoliiton aikana,[23] jolloin niitä oli vain 2 000 jäljellä. Hevosia käytetään lahjoina diplomaattisissa yhteyksissä.[24]

Turkmenistanissa valmistetuissa itämaisissa matoissa on samanlainen punainen kuvio kuin valtion lipussa.

Turkmenistanissa valmistetaan paljon jogurtteja ja muita hapanmaitotuotteita kamelin, lehmän, vuohen ja lampaan maidosta. Samojen eläinten lihaa käytetään monissa turkmeenien perinteisissä ruokalajeissa. Liha leivotaan taikinakuoren sisään tai keitetään. Keitto ja lihapiirakat ovat tyypillinen ateria.[25]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkmenistan on osallistunut kesäolympialaisiin vuodesta 1996 7–10 urheilijan joukkueella. Se ei ole saanut yhtään mitalia.[26]

Turkmenistanin jalkapallomaajoukkue ei ole kertaakaan esiintynyt MM-kisoissa. Aasian kisoissa se pääsi ensimmäiselle kierrokselle vuonna 2004. FIFAn rankingissa lokakuussa 2010 se oli sijalla 142. Maassa on 15 jalkapalloseuraa ja niissä 1415 rekisteröityä pelaajaa.[27]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j The World Factbook: Turkmenistan CIA. (englanniksi)
  2. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  3. Sightseeing and excursions 2010. Sitara Group. Viitattu 6.3.2011. (englanniksi)
  4. Origins and Early History Turkmenistan: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  5. Turkistan Encyclopedia Britannica. Viitattu 6.3.2011 (englanniksi)
  6. a b Formation of the Turkmen Nation Turkmenistan: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  7. Soviet Turkmenistan Turkmenistan: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  8. Sovereignty and Independence Turkmenistan: A Country Study. Library of Congress, 1996.
  9. Timeline Turkmenistan BBC News
  10. Turkmenbashi Votes Against Himself Kommersant. Viitattu 2.1.2009. (englanniksi)
  11. Turkmenistanissa äänestettiin uudesta parlamentista YLE. Viitattu 2.1.2009.
  12. Turkmenistan siirtyy monipuoluejärjestelmään Helsingin Sanomat 2008
  13. Rivers Turkmenistan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996.
  14. Aral Sea Global Greenhouse Warming. (englanniksi)
  15. Dam project aims to save Aral Sea BBC News, Aral Sea, Kazakhstan 2007
  16. Climate Turkmenistan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1996.
  17. State of Flora Turkmenistan Ministry od Deserts, Flora and Fauna 2003. (englanniksi)
  18. Perils of the Cotton Harvest in Turkmenistan's Toxic Fields ENSwire 2005
  19. a b c d e Background Note: Turkmenistan US Department of State
  20. Languages of Turkmenistan
  21. Turkmen (Türkmen/Түркmен) Omniglot
  22. Turkmenistan Culture and Language Advantour
  23. The Golden Horse of Turkmenistan ATQ
  24. Turkmen leader orders annual horse beauty contests BBC News Asia 7.2.2011
  25. Turkmens Countries and Their Cultures
  26. Turkmenistan in Olympics Sport Reference
  27. Association: Turkmenia FIFA

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]