Keinokastelu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Peltojen keinokastelua

Keinokastelu eli kasteluviljely on maanviljelyä siten, että esimerkiksi joesta tai järvestä ohjataan vettä ja lietettäkin kasveille. Tämä mahdollistaa viljelyn kuivilla seuduilla, joilla ei sada riittävästi viljelyä varten.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akvedukteilla ohjattiin vettä muun muassa viljelmille.

Keinokastelun historiallinen merkitys on se, että se vaati pysyvää asutusta ja mahdollisti kaupunkien synnyn, sillä kastelemalla saa 2–3 hyvää satoa vuodessa, jos tekee työtä riittävästi. Kaupunkien synty johti muinaisessa Mesopotamiassa ja Egyptissä sivilisaation syntyyn jo 6000 eaa., ja myös Perussa 4000 eaa.[1], Indus-joella Intiassa 3000 eaa. käytettiin myös keinokastelua[2]. Keinokastelu Kiinassa aloitettiin myös kuudennella vuosituhannella eaa[3]. Roomalaiset käyttivät kasteluun akveduutteja ja virtaavan veden tai eläinten pyörittämiä vesirattaita ohjaamaan vettä viljelmille Italian niemimaalla ja uudisasukkaina Pohjois-Afrikassa n. 150 eaa[4].


Kastelujärjestelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kastelukanava, josta lähtee vesiputkia viljelmille.
Pyörillä kulkeva sadettaja, sadetinkastelun sprinkleri
Viiniköynnöksen tihkukastelua
Vehnän tulvakastelua
Center-Pivot -järjestelmän kastelulaite

Perinteisin menetelmä ovat kastelukanavat, joiden avulla vettä ohjataan joesta tai järvestä viljelykselle. Madeiran saaren kastelukanavat ovat kuuluisa kastelukanavajärjestelmä. Saaren poikki kulkee levadoiksi kutsuttuja vesikanavia, jotka ovat turistinähtävyys.[5]

Madeiralla vesi valuu kanaviin painovoiman myötä, mutta paikoin käytetään tuulimyllyjä tai eläinten pyörittämiä vesirattaita nostamaan vettä kastelukanaviin.[6]

Paikalliskastelujärjestelmässä vesi johdetaan matalapaineputkia myöten kasteltaville viljelmille.[7] Yksi paikalliskastelujärjestelmä on tihkukastelu, jossa vesi siirretään suoraan kasvin juuristoon tippa kerrallaan.[8]

Sadetuskastelussa suuripainesprinklerit sadettavat kasteltavaa viljelysalaa. Roottorit on rakennettu ympyrän muotoisiksi ja osittain pyöreiksi. Paine on 40–130 lbF/cm² (275–900 kPa), kastelutehon ollessa 50–1200 US gal (3–75 l/s), tavallisesti suutinhalkaisijat ovat välillä 0,5–1,9 tuumaa (10–50 mm).lähde?

Center-Pivot kastelussa järjestelmä koostuu useista osaputkista, jotka yleensä on valmistettu sinkitystä teräksestä tai alumiinista ja jota tukevat ristikot. Järjestelmä liikkuu ympyrän muotoisella radalla. Useimmissa järjestelmissä on U-muotoinen putki (Gooseneck), johon on liitetty sprinklerisuuttimia. Järjestelmät ovat nykyään hydraulisesti ohjattavia (TL kastelujärjestelmät) ja sähkömoottorilla ohjattavat järjestelmiä (TL, Reinke, Valley, Zimmatic). Useimmat sprinklerijärjestelmät toimivat GPS-laitteiden avulla. Kastelumenetelmä on käytössä enimmäkseen Yhdysvalloissa. Sivusuunnassa liikkuvassa kastelussa kasteluputki on kiinnitetty kastelulaitteen 1,5 metriä halkaisijaltaan olevan pyörän keskipisteseen ja sprinklerit ovat sijoitettu pyörän ulkokehälle.lähde?

Tulvakastelulla viljelmille valutetaan niin paljon vettä, että ne jäävät sen alle. Perinteisesti riisiä on viljelty tällä tavoin.

Suotumismenetelmällä pohjavesi nostetaan pumppaamalla kasvien juurien tasolle.

Hydroviljely on keinokastelun äärimmäinen muoto: siinä kasvit ovat vähässä mullassa tai kokonaan vesi-ravintoliuoksessa.

Ympäristövaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liiallinen keinokastelu voi johtaa maaperän suolaantumiseen ja pilata viljelymaata.[9] Vuotavat keinokastelulaitteistoputket ja kanavat aiheuttavat veden hukkaantumista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tom Dillehay, Herbert H. Eling Jr., Jack Rossen: Preceramic irrigation canals in the Peruvian Andes 11.11.2005. Viitattu 15.12.2009. (englanniksi)
  2. Rodda,J.C ja Ubertini, Lucio 2004."Basis of Civilzation-Water Sciences (International Association of Water Sciences Press 2004.Viitattu 15.12.2009
  3. Encyclopedia Britannica, 1994. Viitattu 15.12.2009
  4. "Encyclopedia Britannica", 1911 ja 1989 painokset
  5. Madeira Walks.html
  6. Africa Windmill Project
  7. K.Frenken: kastelu Irrigation in Africa in Figures -Aquastat Survey-2005 (ISBN 92-5-105414-2) Vesiraportti 29. elintarvike-ja maatalousjärjestö YK. Viitattu 16.12.2009.
  8. Tihkukastelu säästää vettä Maa- ja vesitekniikan tuki 2001
  9. YK: Liiallinen keinokastelu pienentää satoja ja vaarantaa ruokaturvan Global Finland 26.6.2003

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]