Ihmisoikeudet Turkmenistanissa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ihmisoikeudet Turkmenistanissa kertoo Turkmenistanin ihmisoikeuksista. YK:n mukaan ihmisoikeuksiin sisältyy muun muassa sananvapaus, liikkumisoikeus, uskonnonvapaus ja poliittinen vapaus. Turkmenistanissa valtaa käyttää presidentti Gurbanguly Berdymuhamedov. Asukkaita on viisi miljoonaa, mikä on 94 % Suomen väkilukuun verrattuna. Turkmenistanin hallituksen mukaan joulukuussa 2008 YK:n ihmisoikeusneuvostolle maassa ei ole mitään vakavia ihmisoikeusongelmia. Turkmenistanin elinikäisen presidentin Saparmurat Nijazovin kuolema on HRW:n mukaan parantanut joitakin Nijazovin pahimpia tapoja, vähentänyt eristystä ja lisännyt kiinnostusta maan energiavaroihin. Vaikka henkilökultti on vähentynyt Turkmenistanissa, maa on yhä yksi maailman rajoittavimmista maista. Turkmenistanissa on poliittisia puolueellisia oikeudenkäyntejä ja pidätyksiä, rajoituksia puhevapaudessa, kokoontumisessa, yhdistymisessä, liikkuvuudessa ja uskonnossa.[1] Syyskuussa 2008 Turkmenistanissa hyväksyttiin uusi perustuslaki, joka lisää presidentin valtaa.[2]

Ruhnama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nijazovin kirja Ruhnama oli yhä osa valtion koulutusohjelmaa vuonna 2008.[1]

Perustuslaki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustuslaki uusittiin 26. syyskuuta 2008. Nijazovin lainsäädäntö ja hallintoelin Halk Maslakhaty lakkautettiin. Uuden perustuslain mukaan presidentti nimittää ja erottaa tuomarit ilman parlamentaarista arviointia, kokoaa vaalilautakunnan ja voi julkaista sitovia määräyksiä. Presidentin valtakausi on rajoittamaton. Poliittiset puolueet ovat sallittuja.[1]

Syrjintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkmenistanissa ihmisten turkmeenisyntyperä vaikuttaa kolmanteen sukupolveen syrjien etnisten vähemmistöjen oikeuksia koulutukseen ja työhön. Syrjintään sisältyy virat ministereinä, johtajina ja virat alueellisessa ja paikallisessa hallinnossa ja korkeampi koulutus. Koulutuspaikoissa on muutamia poikkeuksia perustuen hyviin suhteisiin tai lahjuksiin.[2]

Karakumin autiomaa

Asumisoikeudet: Propiska[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Propiska on vakituisen asuinpaikan rekisteröintijärjestelmä. Amnesty Internationalin mukaan järjestelmä lisää korruptiota, sillä monia sääntöjä kierretään lahjonnalla. Järjestelmä rajoittaa asukkaiden oikeuksia asumiseen, työpaikkoihin, sosiaalitukeen, terveydenhoitoon ja koulutukseen. Jos perheenjäsen muuttaisi sukulaisen luo ilman asumislupaa jakaakseen asunnon, menettäisi sukulainen työlupansa ja sosiaaliturvansa kuten eläkkeen. Poliisi ja turvallisuuspalvelut käyttivät Propiskan menettämisuhkaa estääkseen valituksia poliisin väärinkäytöksistä.[2]

Poliittiset oikeudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkmenistan on allekirjoittanut ja ratifioinut poliittisten oikeuksien sopimuksen.[2]

Lehdistönvapaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riippumattomia toimittajia ja heidän perheitään uhkailtiin vuonna 2008 ja estettiin työskentelemästä Turkmenistanissa. Turkmenistan vangitsi ihmisoikeusaktivisteja puolueellisten oikeudenkäyntien perusteella. Turkmenistanin viranomaiset kiusasivat Turkmenistanin oppositiosta kertovia riippumattomia toimittajia ja ihmisoikeusaktivisteja myös Armeniassa ja Azerbaidžanissa vuonna 2008. Marraskuussa 2008 Radio Free Europe/Radio Liberty edustajien matkapuhelimet estettiin.[2]

Internetin rajoitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viranomaiset rajoittavat pääsyä internetiin vuonna 2008. Samana vuonna tehostettiin estoja ihmisoikeusloukkauksia ja hallituksenpolitiikkaa arvostelevia web-sivuja kohtaan.[2]

Kuolemanrangaistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Turkmenistan ei salli kuolemanrangaistusta ja on allekirjoittanut kansainväliset sopimukset kuolemanrangaistuksen lakkauttamiseksi.[2]

Mielipidevangit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisoikeuksien puolustajat Annakurban Amanklychev ja Sapardurdy Khadzhiev saivat seitsemän vuoden vankeustuomion “laittomasta aseiden hankinnasta, hallussapidosta tai myynnistä” oikeudenkäynnissä elokuussa 2006. He olivat kansalaisjärjestön Turkmenistan Helsinki Säätiön jäseniä. ETYKin mukaan elokuussa 2006 Annakurban Amanklychev pidätettiin laittomasta tietojen keruusta ja välityksestä kansalaisille ja ulkomaille. Samanaikaisesti tuomittiin Radio Free Europe/Radio Liberty kirjeenvaihtaja Ogulsapar Muradova. Hän kuoli epäselvissä olosuhteissa syyskuussa 2006.[2]

Suhteet muihin maihin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EU:n edustajat vierailivat pääkaupungissa Ašgabatissa keskustelemalla hallituksen kanssa maan ihmisoikeuksista huhtikuussa ja kesäkuussa 2008. Huhtikuussa 2008 paineet ihmisoikeusaktivisteja kohtaan maan sisällä ja maanpaossa kasvoivat. Kansainvälinen Punainen Risti ei saanut vierailulupaa vankien tai vankien perheiden luo.[2]

Euroopan Unionin vapaan kauppapolitiikan ehtoihin sisältyy poliittisten vankien vapautus, maasta matkustusrajoitusten kumoaminen, koulutusjärjestelmän muokkaus kansainvälisten standardien mukaiseksi, ja kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ja YK:n toiminnan salliminen.[1]

Suomalaisista yrityksistä Nokia käy kauppaa Turkmenistanin kanssa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d World report 2009, Human Rights Watch, s.425–429
  2. a b c d e f g h i Amnesty International Report 2009 The State of the World's Human Rights, Amnesty International, s. 35, 333–335, 382