Itä-Timor

Wikipedia

Repúblika Demokrátika Timor Lorosa'e República Democrática de Timor-Leste
lippu vaakuna
Valtiomuoto	tasavalta
Presidentti Pääministeri	José Ramos Horta Xanana Gusmão
Pääkaupunki	Dili
Muita kaupunkeja	Baucau, Dare, Los Palos, Ermera, Maliana, Liquiçá
Pinta-ala  – josta sisävesiä	15 007 km² (sijalla 154) ei merkittävästi
Väkiluku (2005)  – väestötiheys  – väestönkasvu	1 040 880 (sijalla 153) 69 / km² 2,08 % (2006)
Viralliset kielet	tetum ja portugali
Valuutta	Yhdysvaltain dollari (USD)
BKT (2005)  – yhteensä  – per asukas	sijalla 210 370 miljoonaa USD 400 USD
HDI (2003)	0,513 (sijalla 140)
Elinkeinorakenne	maatalous  %, palvelut  %, teollisuus  % BKT:sta
Aikavyöhyke  – kesäaika	UTC+9 ei käytössä
Itsenäisyys  – Portugalista  – Indonesiasta	28. marraskuuta 1975 20. toukokuuta 2002
Lyhenne Maatunnus	ajoneuvot: lentokoneet:
Kansainvälinen suuntanumero	+670
Motto	Unidade, Acção, Progresso (yhtenäisyys, toiminta, edistys)
Kansallislaulu	Pátria

Itä-Timorin demokraattinen tasavalta eli Itä-Timor on valtio Oseaniassa, Tyynellä valtamerellä Timorin saaren itäosassa.

Sisällysluettelo 1 Maantiede 2 Historia 3 Politiikka 4 Alueet 5 Väestö 6 Talous 7 Merkittävimmät luonnonvarat 8 Lähteet

[muokkaa] Maantiede

Saari kuuluu Indonesian saariston itäosaan ja Pieniin Sundasaariin. Korkein paikka on 2963-metrinen Mount Tatamailau (tunnetaan yleisesti myös nimellä Mount Ramelau). Paikallinen ilmasto on trooppinen, yleisesti ottaen kuuma. Sille on luonteenomaista erilliset kuivat kaudet ja sadekaudet.

Suurimmat kaupungit olivat 1. tammikuuta 2008: Dili (159 721 asukasta), Dare (18 748 asukasta), Los Palos (17 042 asukasta), Baucau (14 841 asukasta), Ermera (12 933 asukasta) sekä Maliana (12 071 asukasta).

[muokkaa] Historia

Portugalilaiset saapuivat Timorin saarelle 1600-luvulla ja perustivat sinne siirtokunnan, vastapainoksi alueella toimineille hollantilaisille. Portugalin Timor (saaren itäinen puolisko) julisti itsenäisyytensä 28. marraskuuta 1975, mutta Indonesian armeija hyökkäsi silloisen liittolaisensa Yhdysvaltojen aseellisen ja diplomaattisen tuen turvin ja valtasi maan 9 päivää myöhemmin, 7. joulukuuta.

Seuraavat 25 vuotta kestäneen indonesialaismiehityksen aikana kuoli eri arvioiden mukaan 100 000–300 000 itätimorilaista (10–30 prosenttia väestöstä). Tämä on väestön lukumäärään suhtautettuna suurin kansanmurha toisen maailmansodan jälkeen. 30. elokuuta 1999 pidetyssä kansanäänestyksessä itätimorilaiset äänestivät ylivoimaisesti itsenäisyyden puolesta, joka YK:n tuella saavutettiinkin 20. toukokuuta 2002.

Ensimmäisissä vaaleissa 2001 57,4 % äänistä ja 55/88 paikkaa sai entinen sissiliike FRETILIN. Muut paikat jaettiin yhdeksän muun puolueen kesken. Maan ensimmäiseksi presidentiksi valittiin Xanana Gusmão.

Huhtikuussa 2006 mellakat vaativat 500 ihmisen hengen. Se alkoi puolustusvoimien (F-FDTL) sotilaiden riitelyllä ja parakkien jättämisellä. Hallitus erotti 591 sotilasta luvattoman poissaolon vuoksi, minkä jälkeen levottomuudet muuttuivat erotettujen sotilaiden ja työttömien nuorten mellakoinniksi. Pääministeri Mari Alkatiri piti mellakoita vallankaappausyrityksenä ja kutsui apua ulkomailta. 25. toukokuuta Australia, Uusi-Seelanti, Malesia ja Portugali lähettivät joukkoja taltuttamaan mellakointia. 22. kesäkuuta 2006 presidentti Xanana Gusmão vaati televisiolähetyksessä pääministerin eroa. FRETILIN-puolue kuitenkin tuki häntä, mutta protestiksi ulkoministeri José Ramos Horta, ja seuraavana päivänä kahdeksan muuta ministeriä erosi. Tuon jälkeen Alkatiri luovutti ja Horta nimitettiin hänen seuraajakseen.

Horta voitti presidentinvaalit 9. toukokuuta 2007 ja astui virkaansa 20. toukokuuta.

Heinäkuussa 2007 pidettiin parlamenttivaalit, joissa maata itsenäistymisestä asti hallinnut FRETILIN sai jälleen eniten ääniä (29 %), mutta Xanana Gusmãon kokoama neljän puolueen koalitio pyrki kokoamaan hallituksen.^[1]

Helmikuussa 2008 kapinallinen sotilas ampui presidentti Hortaa, joka loukkaantui vakavasti. Kapinalliset iskivät myös pääministeri Xanana Gusmãoa vastaan, mutta hän ei loukkaantunut. ^[2]

[muokkaa] Politiikka

Itä-Timorin presidentti valitaan viiden vuoden välein. Hänellä on symbolista merkitystä ja rajoitettu veto-oikeus lakeja säädettäessä. Parlamentti (Parlamento Nacional) on yksikamarinen, ja sen edustajat valitaan vapaissa vaaleissa viiden vuoden välein. Koko hallintomalli on muotoiltu alun perin portugalilaisen esikuvansa mukaan.

[muokkaa] Alueet

Itä-Timor jakautuu kolmeentoista hallinnolliseen alueeseen. Ne ovat:

• Aileu
• Ainaro
• Baucau
• Bobonaro
• Cova-Lima
• Dili
• Ermera
• Lautem
• Liquiçá
• Manatuto
• Manufahi
• Oecussi-Ambeno
• Viqueque

[muokkaa] Väestö

Itä-Timorin viralliset kielet ovat tetum ja portugali. Maassa puhutaan lisäksi indonesiaa, englantia ja useita muita kieliä. Uskonnoltaan 98% itätimorilaisista on roomalaiskatolisia. Muslimeja on 1% ja protestantteja 1%. ^[3]

[muokkaa] Talous

Vuosikymmenien sodan jälkeen Itä-Timorin bruttokansantuote henkilöä kohden on vain 130 dollaria vuodessa, mikä tekee siitä yhden maailman köyhimmistä maista.

[muokkaa] Merkittävimmät luonnonvarat

• öljypotentiaali (ei pystytä toistaiseksi hyödyntämään)

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Itä-Timoriin hallituskoalitio ilman Fretiliniä YLE. Viitattu 06.07.2007.
2. ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/asia-pacific/7238142.stm
3. ↑ https://www.cia.gov/library/publications/the-world-factbook/geos/tt.html#People

	Portugalinkielisten maiden yhteisö
	Angola | Brasilia | Guinea-Bissau | Itä-Timor | Kap Verde | Mosambik | Portugali | São Tomé ja Príncipe

Tämä Kaakkois-Aasiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.