Oppivelvollisuus
Wikipedia
Oppivelvollisuudella ymmärretään nykyaikaisissa yhteiskunnissa kaikille kansalaisille asetettua velvollisuutta hankkia itselleen tietty perussivistys.
Suomi otti käyttöön oppivelvollisuuden vuoden 1921 oppivelvollisuuslailla, joka määräsi kaikille pakolliseksi vähintään kuusivuotisen kansakoulun oppimäärän suorittamisen. Käyttöönotto tapahtui verrattain myöhään, sillä oppivelvollisuudesta ei ollut onnistuttu säätämään Venäjän alaisuudessa. Oppivelvollisuutta myös vastustettiin, sillä kansakoulun pelättiin olevan yhteiskunnalle kallis ja kasvattavan huonoja työntekijöitä. Käytännössä oppivelvollisuus toteutui suurimmassa osassa maata jo 1920-luvulla, mutta Tunturi-Lapissa ja Raja-Karjalassa viimeiset syrjäkylät saatiin kouluverkon piiriin vasta 1950-luvulla.
Suomessa oppivelvollisuus alkaa yleensä sinä vuonna, kun lapsi täyttää seitsemän vuotta. Koulun aloittamista voidaan kuitenkin siirtää vuodella myöhemmäksi tai aikaisemmaksi. Yleisimmin oppivelvollisuus suoritetaan peruskoulussa, joka opettaa oppimäärään kuuluvia kouluaineita. Oppivelvollisuus on mahdollista suorittaa myös muulla tavoin kuin peruskoulua käymällä - tällöin oppivelvollisen vanhemmat ovat vastuussa siitä, että oppivelvollinen saa perusopetuksen oppimäärän mukaiset tiedot.
Oppivelvollisuus lakkaa oppimäärän tultua suoritetuksi tai kymmenen vuotta oppivelvollisuuden alkamisen jälkeen. Koulun päätyttyä oppilas saa päättötodistuksen koululta, muulla tavalla oppivelvollisuutta suorittavan taas tulee osallistua erityiseen tutkintoon saadakseen oppimäärän suoritettua ja suorittamista osoittavan todistuksen. Näitä tutkintoja saa järjestää perusopetusta tarjoava taho. Useimmat kotiopetuksen oppilaat suorittavat tämän tutkinnon kotikunnassaan.
Suomessa on keskusteltu oppivelvollisuusikärajan nostamisesta 18 vuoteen.
Pidennetyn oppivelvollisuuden piiriin kuuluvien lasten 11-vuotinen oppivelvollisuus alkaa 6-vuotiaana. (PoL 25 §). Päätös pidennetystä oppivelvollisuudesta on samalla päätös erityisopetukseen ottamisesta.
