Haiti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee valtiota. Nimitystä Haiti on aikaisemmin käytetty tarkoittamaan myös koko Hispaniolan saarta.
Haitin tasavalta
Repiblik d Ayiti
République d'Haïti
lippu Haitin vaakuna
lippu vaakuna

sijainti

Valtiomuoto tasavalta[1]

Presidentti Michel Martelly[1]

Pääministeri Laurent Lamothe[1]

Pääkaupunki Port-au-Prince[1]
18°32′N, 072°20′W

Muita kaupunkeja Carrefour, Cap Haïtien, Gonaïves, Les Cayes

Pinta-ala
– yhteensä 27 750[1] km² (sijalla 143)
– josta sisävesiä 0,7[1]

Väkiluku (2011) 9 719 932[1] (sijalla 90)
– väestötiheys 335 / km²
– väestönkasvu 2,45[2] % (2007)

Viralliset kielet Haitin kreoli, ranska [1]

Lukutaito 52,9[1] %

Valuutta Haitin gourde[1] (HTG)

BKT (2010) sijalla 143
– yhteensä 11,5 miljardia USD[1]
– per asukas 1 200 USD

HDI (2012) 0.456[3] (sijalla 161)

Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 28[1] %
– teollisuus 20[1] %
– palvelut 52[1] %

Aikavyöhyke −5
– kesäaika UTC-4

Itsenäisyys
Ranskasta

1. tammikuuta 1804

Lyhenne HT

– ajoneuvot: RH
– lentokoneet: HH

Kansainvälinen
suuntanumero
+509

Motto L'Union Fait La Force

Kansallislaulu La Dessalinienne

Haitin tasavalta (haitiksi Repiblik d Ayiti, ransk. République d'Haïti) eli Haiti (haitiksi Ayiti, ransk. Haïti) on noin yhdeksän miljoonan asukkaan valtio Karibianmerellä. Haitin valtio käsittää pääosin Hispaniolan länsiosan, itäistä osaa hallitsee Dominikaaninen tasavalta. Haiti on pinta-alaltaan Karibianmeren kolmanneksi suurin valtio ja asukasluvultaan suurimpia. Haiti itsenäistyi 1. tammikuuta 1804 Ranskasta. Siitä tuli maailman ensimmäinen mustaihoisten hallitsema tasavalta, mutta hallinto oli epävakaata: 200 vuoden aikana Haitissa on tehty 32 vallankaappausta. Vuodesta 1956 maata hallitsivat 30 vuoden ajan isä ja poika Duvalier, joiden diktatuurin aikana korruptio ja salaisen poliisin tekemät murhat kurjistivat oloja entisestään.

Haiti on maailman köyhimpiä valtioita. Maailman ruokakriisi 2007–2008, korruptio ja muut poliittiset ongelmat sekä turvattomuus ja luonnonkatastrofit, ennen kaikkea vuoden 2010 maanjäristys, ovat tuhonneet maan talouden.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Haitin maantiede
Haiti satelliittikuvassa.

Haiti sijaitsee Hispaniolan saaren länsiosissa, ja maan pääosa muodostuu kahdesta vuoristoisesta niemimaasta, joiden välissä on Gonâvenlahti. Vuorten itärinteillä on periaatteessa sademetsää, länsirinteillä piikkipensastoa ja savannia. Vuorijonojen välissä on hedelmällisiä laaksoja, kuten maan tärkein viljelyalue Artibonitejoen laakso.[4][5] Maan korkein kohta on Pic la Selle, joka kohoaa 2 674 metrin korkeuteen.[6]

Pienempiä Haitiin kuuluvia saaria ovat La Gonâve, Tortuga, Grande Caye ja Ile a Vâche. Maan pinta-ala on yhteensä 27 750 km2.[1] Haitin suurin kaupunki on sen pääkaupunki Port-au-Prince, jossa on noin kaksi miljoonaa asukasta.

Haiti sijaitsee Karibian ja Pohjois-Amerikan mannerlaattojen rajalla. Enriquillon siirros kulkee Hispaniolan saaren halki, ja alue on siksi jatkuvasti maanjäristysuhan alainen.[7] Järistykset ovatkin varsin tavallisia, mutta todella voimakkaita ja suurituhoisia järistyksiä alueella sattuu suhteellisen harvoin.[8]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruoka-apua vuoden 2008 hurrikaanien nostattamissa tulvissa

Haitissa vallitsee trooppinen ilmasto. Keskilämpötila on lähes aina 21-27 astetta, mutta ennätyshelteet ovat ylittäneet 37 astetta.[9] Maan vuoristoisuus aiheuttaa suuria paikallisia eroja sademäärässä; yleisesti ottaen pohjoisrannalla sataa enemmän kuin etelärannikolla.[10]

Atlantin hurrikaanit kulkevat säännöllisesti Haitin yli. Vuonna 2008 maata riepotteli neljä hurrikaania: Fay, Gustav, Hanna ja Ike. Aiemmin voimakkaat hurrikaanit ovat vaurioittaneet maata vuosina 1963, 1935 ja 1954.[11] Syyskuussa 2004 Hurrikaani Jeanne aiheutti sateet, joiden liikkelle saamat mutavyöryt ja tulvat surmasivat yli 2 000 haitilaista.[12][13] Saman vuoden toukokuussa edelliset tulvat olivat surmanneet tuhatkunta henkeä ja tuhonneet tuhansia koteja.[14]

Luonto ja luonnonsuojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haitissa on yksi maailmanperintökohde, kolmen historiallisen kohteen kokonaisuus Haitin historiallinen kansallispuisto. Lisäksi maassa on kaksi kansallispuistoa, Pic Macayan kansallispuisto maan eteläosassa ja La Visiten kansallispuisto maan kaakkoisosassa. La Visitessä on havumetsiä ja ruohikkoa, ja siellä tavataan monia harvinaisia lintulajeja. Pic Makayassa on maan viimeiset sirpaleet pilvimetsää, joka on monen uhanalaisen kasvi- ja eläinlajin koti.[15][16]

Koska väestön enemmistön ensisijainen kotitalousenergian lähde on polttopuu, Haitin luonnonmetsät katoavat nopeasti: vuonna 1923 maa-alasta lähes 60 prosenttia oli metsää, vuonna 2006 enää vajaa kaksi prosenttia. Metsien katoaminen aiheuttaa maaperän eroosion kiihtymistä, joka pienentää satoja ja aiheuttaa vaarallisia maanvyörymiä.[17] Puuton maaperä ei pidätä vettä, joten rankkasateet aiheuttavat tulvia ja mutavyöryjä. Esimerkiksi syksyllä 2004 hurrikaani Jeannen aiheuttamat tulvat ja mutavyöryt hukuttivat Haitissa tuhansia ihmisiä, metsäisessä naapurimaassa Dominikaanisessa tasavallassa vain 18 henkeä.[18]

Metsäkadon osasyynä on Haitin maailman neljänneksi heikoin omistusoikeuden suoja, minkä vuoksi metsillä ei ole omistajia, joiden kannattaisi hillitä hakkuita ja istuttaa hakatun tilalle uutta metsää.[19]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Haitin historia

Intiaanien tuho ja orjaplantaasit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hispaniolan saaren alkuperäiset asukkaat olivat arawak-intiaaneja.[20] Espanjalaisten tullessa 1400-luvun lopulla arawakeja oli eri arvioiden mukaan ainakin miljoona, ehkä kolme miljoonaa. Muutamassa vuosikymmenessä heidän lukumääränsä pieneni alle sadantuhannen. 1540-luvulla heitä oli enää muutamia. Arawakien tuho, joidenkin mukaan kansanmurha, johtui osittain huonosta kohtelusta, osittain ennalta tuntemattomista taudeista kuten isorokko, influenssa ja tuhkarokko.[21] [22]

Espanjalaiset käyttivät saarta sokeriruo’on viljelyyn ja Keski- ja Etelä-Amerikan valloitustensa tukikohtana. He luovuttivat saaren länsiosan (josta myöhemmin kehittyi Haiti) Ranskalle vuonna 1697.[23]

Intiaanien tilalle saarelle tuotiin työvoimaksi kaiken kaikkiaan 790 000 orjaa Afrikasta. Plantaasit menestyivät – saarella tuotettiin 1780-luvulla 60 % Euroopassa kulutetusta kahvista ja 40 % sokerista.[24]

Itsenäistyminen, jakautuminen ja yhdistyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan vallankumouksen jälkimainingeissa saaren orjat nousivat kapinoimaan. Tämä johti vuonna 1804 maailman ensimmäisen mustan tasavallan perustamiseen, ja sen ensimmäiseksi valtionpäämieheksi nousi Jean Jacques Dessalines. Mulattieliitti vastusti Dessalinesin despoottista valtaa, ja hänet salamurhattiin lokakuussa 1806.[24] Maa jakautui pohjoisen kuningaskuntaan, jota johti Henri Christophe eli Henri I, ja eteläiseen tasavaltaan, jota johti Alexandre Pétion.[24] Henri I:stä jäi jälkeen lähinnä hänen rakennuttamansa Citadelle Laferrière, joka on Amerikan mantereen suurin linnoitus.[25]

Vuodesta 1821 lähtien presidentti Jean Pierre Boyer (presidentti Pétionin seuraaja) yhdisti pohjoisen ja eteläisen Haitin yhdeksi valtioksi.[26] Kun Santo Domingo itsenäistyi Espanjan vallan alta, Boyer miehitti sen. Dominikaanisen tasavallan historioitsijat ovat kuvanneet haitilaisvallan ajan (1822–1842) äärimmäisen väkivaltaisena. Tänä aikana Boyer vapautti myös dominikaanisen alueen orjat.[27] Boyerin aikana talous alkoi rapistua – tämän estämiseksi hän kirjoitti lain, jonka tarkoitus oli estää maanviljelijöiden liikkumista maassa. Vastaavia keinoja käytettiin myöhemmin muun muassa Meksikossa kaupunkislummien rakentumisen ehkäisyyn.[28]

Boyerin hallinto neuvotteli Loring D. Deweyn kanssa, joka edusti American Colonization Society (ACS) -organisaatiota, ja pyrki aikaansaamaan Yhdysvalloissa olevien vapaiden mustien siirtolaisuutta Haitiin. Yli 6 000 vapaata mustaa yhdysvaltalaista muuttikin Haitiin.[29] Haitin köyhyyden takia monet heistä palasivat Yhdysvaltoihin.

Ranskan vastaisku murskaa Haitin talouden vuonna 1825[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 1825, Ranskan kuningas Kaarle X lähetti 14 aluksen laivasto-osaston ja tuhansia sotilaita hyökkäämään Haitiin. Uhka sai Boyerin alistumaan sopimukseen, jossa Ranska tunnusti Haitin itsenäisyyden ja vaati 150 miljoonaa frangia (summa ”kohtuullistettiin” 90 miljoonaan frangiin vuonna 1838) korvauksena menetetyistä orjista.[24]

Boyer häädettiin vallasta ja maasta 1843, kun yläluokka oli kääntynyt häntä vastaan. Tätä seurasi pitkä sarja vallankaappauksia. Kaikkiaan itsenäisyytensä 200 vuoden aikana Haitissa on tehty 32 vallankaappausta.[30] Yläluokka ja armeija, myöhemmin kaupankäynnin suuremmat yrittäjät, etenkin siirtolaiset Yhdyvalloista, Englannista ja Saksasta, ovat olleet vallankaappausten takana. Vuonna 1912 Haitissa asuvat syyrialaiset osallistuivat presidentin murhayritykseen, joka johti presidentin virka-asunnon tuhoutumiseen. Useammin kuin kerran ranskalaiset, yhdysvaltalaiset, saksalaiset ja englantilaiset kaappasivat Haitin valtionpankin omaisuuden.[31]

Länsimaiden Haitin saarto ja sen vaikutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haitin itsenäistyminen rohkaisi orjia kapinaan muuallakin. Rankaisutoimena kaikki orjuutta ylläpitäneet Euroopan suurvallat (muun muassa Ranska, Englanti ja Itävalta-Unkari) ja Yhdysvallat asettivat Haitin täydelliseen saartoon, joka jatkui useita kymmeniä vuosia. Haiti pakotettiin vuonna 1833 maksamaan entiselle siirtomaaisännälleen, Ranskalle, jättikorvaukset Ranskan menettämästä omaisuudesta, orjista. Korvausten maksaminen saattoi Haitin pysyvän velkataakan alle ja lamautti taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen. Tämä loi pohjan Haitia itsenäistymisestä alkaen vaivanneille köyhyydelle, siitä johtuneille levottomuuksille, hallinnon pohjautumiselle sotilaskomennolle ja väkivallalle.[20]

1800-luvun ajan Haitia hallitsivat lyhytaikaiset presidentit, mikä heijasteli poliittista epätasapainoa hallitsevan mulattieliitin ja lukumäärältään suuremman mustaihoisen köyhälistön välillä.[20]

Yhdysvaltain miehitys 1915–1934[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvallat miehitti Haitia vuosina 1915–1934. Se tuli maahan vastustamaan maatyöläisten kapinaa, jota johti Charlemagne Péralte. Miehitykseen liittyi taisteluja, joissa merijalkaväki menetti 98 sotilasta ja 3 250 haitilaista kuoli, mikä sai aikaan Yhdysvalloissa prikaatikenraali George Barnettin johtaman tutkimuksen merijalkaväen toimista.[32] Yhdysvaltalaiset purkivat olemassa olleen hallinnon ja ohjasivat maata rakentamalla keskusjohtoisen hallitusjärjestelmän ja perustivat ja kouluttivat maan kansalliskaartin. He lähtivät vuonna 1934 ja jättivät pääkaupungin pienen mulattieliitin haltuun.[20]

Haitin talous oli paremmassa kunnossa miehityksen jälkeen kuin ennen sitä, mutta talous oli kohennettu vuonna 1922 saadulla 40 miljoonan dollarin lainalla. Haitin keskuspankki Banque Nationale oli New Yorkissa toimivan pankin omistuksessa. Kansantulosta virtasi merkittävä osa ulkomaisille investoijille.[32]

Yhdysvaltain miehitys loi lopullisen rajan Haitin ja Dominikaanisen tasavallan välille, joilla oli ollut maakiistoja. Kun Yhdysvaltojen asevoimat lähtivät Dominikaanisesta tasavallasta, sen diktaattori Rafael Trujillo komensi armeijan tappamaan maassa asuvat haitilaiset.[33] Kolmessa päivässä 10 000–20 000 haitilaista murhattiin.[32]

Duvalier’den aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1956 vaaleissa presidentiksi valittiin lääkäri François Duvalier (”Papa Doc”). Hän vahvisti asemaansa tukeutumalla haitilaisten vahvaan taikauskoon. Hän edisti voodoon harjoittamista ja karkotti katolisen arkkipiispan. Yhdysvallat yritti kaataa Duvalier’n siinä onnistumatta ja katkaisi talousavun. Duvalier loi henkilökultin ympärilleen.[34]. Duvalier’n turvallisuuden takasi salainen poliisi Tonton Macoute (kreolia, merkitsee ”peikko”), jonka joukot olivat suuremmat kuin Haitin armeijan. Joukot surmasivat Papa Docin 14 vuotta kestäneen diktatuurin aikana 30 000–60 000 ihmistä.[34] Korruptio ja kidutus muodostuivat maan tavaksi.[35] Näin Duvalier suojautui sotilasvallankaappaukselta.[36] Duvalier’n perhe keskitti käsiinsä maan valtaamalla itselleen sen tärkeimmät yhtiöt[34]. Yhdysvallat tuki Haitia taloudellisesti Duvalier’n kaudella, koska halusi pysäyttää kommunismin.[35]

Vuonna 1964 Duvalier julistautui elinikäiseksi presidentiksi. Papa Doc kuoli vuonna 1971, jolloin hänen 19-vuotias poikansa Jean-Claude Duvalier (”Baby Doc”) julistautui isänsä seuraajaksi elinikäisenä presidenttinä ja varmisti valtansa epärehellisessä äänestyksessä. Maasta pakeni jatkuvasti suuri määrä venepakolaisia.[37] Duvalier’den Haiti pysyi äärimmäisen köyhänä maana, ja 80-luvun alussa maan talous heikkeni. 80-luvun alun muutamat kapinayritykset epäonnistuivat,[38] mutta vuonna 1985 kansa oli saanut Duvalier’sta tarpeekseen. Köyhässä Gonaïvesin kaupungissa, missä työttömyys oli 80 %, alkoi koululaisten mielenosoitus. Armeija tulitti mielenosoitusta[38] tappaen muutamia protestoijia. Katolisen kirkon radioasemat levittivät tästä tietoa ennen kuin hallitus ehti sulkea ne. Nyt ensi kertaa vaadittiin Duvelier’n hallinnon kaatamista. Mielensoitukset kasvoivat jatkuvasti myös vuonna 1986. Osin ne olivat nälkäisen väkijoukon halua ryöstellä ruokaa kaupoista ja varastoista. Vuonna 1986 ”Baby Doc” Duvalier joutui pakenemaan maasta.[23][38]. Kun Duvalier oli paennut, raivostuneet kansalaiset pieksivät ja lynkkasivat Duvalier’n tonton macouteja ja muita duvalier’steiksi ajateltuja (lähinnä kaupungeissa, ei maalla).[39] Duvalier’n jälkeen maassa oli kolme hallitsijaa, joiden aikana väkivalta jatkui. Näistä viimeinen Prosper Avril kukisti kapinat ja mellakat tontonien avulla.[39]

Duvalier’den jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aristide ja Bill Clinton vuonna 1994

Vuonna 1990 Jean-Bertrand Aristide äänestettiin presidentiksi. Prikaatinkenraali Raoul Cedras kaappasi vallan vuotta myöhemmin. Amerikan valtioiden järjestö asetti Haitin kauppasaartoon vuosiksi 1991–1992 ja YK vuonna 1993.[40] Yhdysvallat vaati Aristiden valtaan palauttamista. Yhdysvallat teki maihinnousun Haitiin vuonna 1994. Vuonna 1995 YK:n rauhanturvaajat alkoivat korvata Yhdysvaltojen joukkoja. Vuonna 1995 Aristiden kannattajat voittivat parlamenttivaalit, mutta René Préval presidentinvaalit. Seuraavat presidentinvaalit vuonna 2000 voitti puolestaan jälleen Aristide. Häntä vastaan tehtiin vuonna 2001 vallankaappausyritys ja vuonna 2004 hänet syrjäytettiin ja pakotettiin maanpakoon.[23] YK:n rauhanturvaoperaatio MINUSTAH aloitti vuonna 2004.

Presidentti Jean-Bertrand Aristiden syrjäyttäminen lisäsi kansan liikehdintää kaduilla. Helmikuun 2006 presidentinvaaleissa voittajaksi nousi ensimmäisellä kierroksella René Préval, joka astui virkaansa toukokuussa 2006.[23]

Huhtikuussa 2008 Haitissa oli väkivaltaisia ruokamellakoita ruoan ja polttoaineen hintojen nousun vuoksi. Pääministeri Jacques-Édouard Alexis joutui eroamaan näistä syistä.[41]

Vuoden 2010 tammikuussa Haitissa tapahtui tuhoisa maanjäristys, joka ravisteli myös Kuubaa, Bahamasaaria ja Dominikaanista tasavaltaa. Järistyksessä kuoli yli 220 000 ihmistä ja 1,3 miljoonaa ihmistä jäi kodittomaksi. Kansainväliset rahoittajat kuten EU lahjoittivat jälleenrakennukseen yhteensä 7,3 miljardia euroa.[42] Loppuvuodesta 2010 maanjäristyksen pakolaisiksi ajamien ihmisten keskuudessa puhkesi koleraepidemia. Lokakuun puolivälistä jouluun mennessä maassa kuoli koleraan lähes 2 600. Epidemia aiheutti myös hyökkäyksiä YK:n rauhanturvajoukkoja vastaan, joita syytettiin sen levittämisestä, sekä noitavainoja.[43]

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haiti on tasavalta, jota hallitsee presidentti ja hänen nimittämänsä pääministeri. Pääministeri nimittää hallituksen keskusteltuaan ehdotuksesta presidentin kanssa. Presidentinvaalit uusitaan viiden vuoden välein; sama presidentti ei voi hallita kahta perättäistä kautta.[1]

Parlamentti on kaksikamarinen: ylähuoneessa eli senaatissa on 30 jäsentä, alahuoneessa 99 jäsentä. Senaatin jäsenet valitaan kuudeksi vuodeksi, ja heistä kolmannes eli kymmenen on erovuorossa kahden vuoden välein. Alahuoneen vaalit pidetään perustuslain mukaan neljän vuoden välein.[1]

Haitin presidentin- ja parlamenttivaalit pidettiin ensimmäistä kertaa Jean-Bertrand Aristiden syrjäyttämisen jälkeen 6. helmikuuta 2006. René Préval julistettiin voittajaksi, kun ensin oli ehdokkaiden kesken sovittu, mitä tehdään vahingoittuneille äänestyslipuille.[23]

Marraskuussa 2010 pidettiin presidentin- ja parlamenttivaalit. Presidentinvaalien toinen kierros pidettiin maaliskuussa 2011, ja sen voitti Michel Martelly.[23] Median huomio keskittyi presidentinvaaleihin, joissa ehdokkaina oli edellisen presidentin tyttären poikaystävä Jude Célestin, edellistä presidenttiä arvostellut naispoliitikko Mirlande Manigat sekä suosittu muusikko Michel Martelly, sekä yhdeksän muuta ehdokasta. Manigat ja Martelly pääsivät toiselle kierrokselle. Myös parlamenttivaaleissa tarvittiin toinen kierros. Sen jälkeen Inité. LAVNI ja A.A.A. saivat kukin kahdeksan uutta paikkaa alahuoneeseen kun taas Alternativ sai seitsemän paikkaa. Senaatin 11 jaossa olleesta paikasta Inite sai kuusi, Alternativ neljä.[44]

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haiti jakautuu kymmeneen departementtiin. Suluissa niiden arvioitu asukasluku vuonna 2006.[45]

Haiti departments named.png


Departementit jakaantuvat yhteensä 42 piirikuntaan (”arrondissement”) ja piirikunnat edelleen kuntiin (”commune”).[46]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä Cap Haïtienin kaupunkiin.

Haiti on yksi maailman köyhimpiä valtioita ja läntisen pallonpuoliskon köyhin ja vähiten kehittynyt maa.[47] Vuonna 2006 Haiti oli maailman korruptoitunein valtio.[48]

Maailmanpankin mukaan Haitissa on maailman neljänneksi vaikeinta perustaa yritys (sija 180/183)[49]. Omaisuudensuoja on maassa äärimmäisen heikko ja byrokratia on työlästä. Monet investoinnit vaativat erityisluvan, ulkomainen maanomistus on rajoitettua ja valtionomaisuuden yksityistäminen hidasta. Hallitus sääntelee hintoja jonkin verran.[50]

Suurin osa haitilaisista myös asuu taloissa, joita ei omista kukaan, minkä vuoksi taloja ei kannata rakentaa niin järistyskestäviksi kuin omistettuja taloja rakennettaisiin. Talot saattaa nimittäin menettää toiselle eikä niitä ehkä voi edes myydä.[19]

Maatalous työllistää 38% työvoimasta ja tuo neljänneksen bruttokansantuotteesta. Maatalouden tuotteita ovat mangot, kahvi, sokeri, riisi, maissi ja hirssi. Vuonna 2010 arvioitiin työttömyysasteeksi 40%. Myös vajaatyöllistyminen on yleistä.[1]

Haitin merkittävimmät luonnonvarat ovat bauksiitti, kupari, kalsiumkarbonaatti, kulta, marmori ja vesivoima. Merkittävimmät vientituotteet ovat vaatteet, mangot, tuotantoteollisuuden tuotteet, kahvi ja kaakao. Yli 90 prosenttia viennistä suuntautuu Yhdysvaltoihin.[1]

Liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haitissa on neljä lentokenttää, joissa on päällystetty kiitotie, ja kymmenen muuta kenttää.[1] Kuitenkin pääkaupunki Port-au-Princen Toussaint Louverturen kansainvälinen lentoasema on ainoa, jonka kiitotie riittää suihkukoneille, ja siksi kansainvälinen liikenne kulkee sen kautta.

Maanteitä on noin 4 100 kilometriä, josta tuhatkunta kilometriä päällystettyä. Cap-Haïtien on ainoa merkittävä satamakaupunki.[1]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Heinäkuussa 2011 Haitin väkiluvuksi arvioitiin 9 719 932.[1] Haitilaista 95 % lasketaan rodultaan mustiin. Uskonnoista kristinusko on yleisin, katolisia on 80 %, ja pienempiä ryhmiä baptistit, helluntailaiset ja adventistit. CIA:n arvion mukaan puolet haitilaisista harjoittaa myös voodoota.[1] Voodoosta tuli virallinen uskonto vuonna 2003. Haitilaisten mielestä sitä voi hyvin harjoittaa kristinuskon rinnalla.[47]

Ranska on toinen virallisista kielistä, mutta vain kymmenesosa väestöstä puhuu sitä sujuvasti. Toista virallista kieltä, kreolia, puhuvat käytännössä kaikki. Espanjaa ja englantia käytetään koulutettujen piirissä.[47]

Terveyspalvelut saavuttavat sangen pienen osan väestöstä: Amerikan terveysjärjestön (PAHO) mukaan 40 % väestöstä on ilman perusterveydenhuoltoa, 76 % synnytyksistä tapahtuu ilman asiantuntevaa apua, yli puolella väestöstä ei ole lääkkeitä saatavilla ja puolet lapsista on rokotettu.[51]

Väkivalta ja yleinen turvattomuus estää laajalti perusterveydenhuoltopalvelujen viemisen koko väestölle. Haitia on pitkään uhannut kansainvälinen epäonnistuneeksi valtioksi (failed state) julistaminen.[52][53]

Vuonna 2008 arvioitiin, että useimmat YK:n vuosituhattavoitteista jäävät Haitissa saavuuttamatta. Ainoana todennäköisenä pidettiin tavoitetta 3, "Edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja parantaa naisten asemaa", ja lisäksi mahdollisena tavoitetta 2, "Ulottaa peruskoulutus kaikille".[54]

Koulutus sinänsä on ilmaista, mutta köyhillä perheillä ei silti ole varaa kirjoihin, koulupukuihin ja muihin varusteisiin. Kuusivuotista pakollista alakoulua käy noin 65 % ikäluokasta, ja heistä vain noin 35 % käy sen loppuun. Vuoden 2006 väestönlaskennassa 56 % aikuisista oli lukutaitoisia.[47]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Haitilaiseen yhteiskuntaan on sen itsenäistymisestä asti kuulunut kaksi luokkaa: pääosin mulateista muodostuva eliitti, joka on säilyttänyt ranskan äidinkielenään, ja laaja musta väestönosa, joka vaalii afrikkalaisia juuriaan, kreolia ja voodoota.[55]

Taloja Pestelissä.

Tyypillisissä haitilaistaloissa on kaksi huonetta ja kuisti. Kuivilla alueilla ne tehdään kivestä tai savesta ja rapataan tai kalkitaan. Etelässä rakennusmateriaalina käytetään mäntypuuta, muualla paikallista palmua. Ne joilla on varaa maalaavat tai rappaavat talonsa pastelliväreillä, koristelevat mystisillä symboleilla ja räystäslautoihin kaiverretuilla kuvioilla.[56]

Haitilaiset syövät päivän pääaterian yleensä iltapäivällä. Kaupungeissa syödään riisiä ja papuja, maalla perusruokaa ovat bataatti, maniokki, jamssi, maissi, riisi, pavut, leipä ja kahvi. Niiden kanssa on käytännössä aina papuja jossain muodossa ja useimmiten myös joko kanaa, kalaa tai vuohenlihaa, harvemmin sikaa tai nautaa. Hedelmät ovat suosituja välipaloja.[56]

Frankétienne (alkujaan Franck Étienne) on haitilainen taidemaalari ja kirjailija, joka kirjoittaa sekä ranskaksi että kreoliksi.[57] Muut tunnetut haitilaiskirjailijat ovat kirjoittaneet yleensä ranskaksi, kuten Jean Price-Mars, Jacques Roumain ja Jacques-Stephen Alexis.[56]

Alhaisen lukutaitoisten määrän takia radio on Haitin tärkein joukkotiedotusväline. Maassa toimii yli 250 radiokanavaa. Päivittäisiä sanomalehtiä on kaksi ja lisäksi yksi viikoittainen. Televisiossa on kaksi yksityistä, ranskankielistä kanavaa sekä valtiollinen kulttuurikanava, joka lähettää ohjelmaa ranskaksi, espanjaksi ja Haitin kreolikielellä.[58]

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Olympialaisiin Haiti on osallistunut säännöllisesti vuodesta 1984. Sitä ennen se oli mukana yksittäisissä kisoissa vuosina 1900, 1924, 1928, 1932, 1960 ja 1972. Tähän mennessä menestynein on ollut Silvio Cator, joka sai pituushypyn hopeamitalin vuoden 1928 kisoissa.

Jalkapallo on Haitin suosituin urheilulaji. Haitin jalkapallomaajoukkue on osallistunut kerran maailmanmestaruuskilpailuihin 1974, jolloin se putosi heti ensimmäisellä kierroksella hävittyään kaikki kolme otteluaan. Haitissa esiintyy paljon uhkapelaamista ja vedonlyöntiä. Myös kukkotappelut ovat yleisiä.[59][60]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Valtonen, Pekka: Latinalaisen Amerikan historia, Helsinki: Gaudeamus, 2001 ISBN 951-662-843-5.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w Haiti The World Factbook. 22.1.2014. CIA. Viitattu 22.1.2014. (englanniksi)
  2. Haiti 23.8.2007. Suomen suurlähetystö, Meksiko. Viitattu 6.12.2008.
  3. 2013 Human Development Report (arabiaksi, kiinaksi, englanniksi, espanjaksi, ranskaksi, venäjäksi, portugaliksi, saksaksi)
  4. Mountains, Coastal Plains and River Valleys of Haiti Earth Observation
  5. Suuri tietosanakirja, s. 213. WSOY, 2001. ISBN 951-0-26053-3.
  6. Maantieteellisiä tietoja maittain (XLS) 7.3.2008. Tilastokeskus. Viitattu 6.12.2008.
  7. Haiti's geology points to big quakes USA Today. Viitattu 14.1.2009. (englanniksi)
  8. Haiti sijaitsee vaaravyöhykkeellä - suurjäristyksiä sattuu harvemmin YLE Uutiset
  9. Weather & Climate in Haiti Travel Tips US Today
  10. Haiti Country Guide BBC Weather
  11. Masters Jeff: Hurricanes and Haiti: A Tragic History Weather Underground, Inc.
  12. Haiti flood deaths may top 2,000 BBC 2004
  13. Haiti flood death toll rises to 2,400 Guardian 24.9.2004
  14. Haiti Flood response 2004 Global Aid
  15. Pic Macaya National Park ‘Discover the Natural Caribbean Charm’ Haiti Travels
  16. Cb8. Pic Macaya Caribbean Islands - Centres of Plant Diversity and Endemism Smithsonian Institute
  17. Country Profile: Haiti (PDF) toukokuu 2006. Yhdysvaltain kongressin kirjasto. (englanniksi)
  18. Kurjuuteen tarvitaan toivoa 2006. YLE. Viitattu 17.1.2010.
  19. a b T. Norman Van Cott: Sowing and Reaping Devastation in Haiti - The property-rights vacuum explains a lot (Ball State Universityn taloustieteen professori) 9.2.2010. Freeman Online.
  20. a b c d Haiti : Overview World Directory of Minorities and Indigenous Peoples. 2007. Minority Rights Group International, UNCHR. Viitattu 14.10.2010. (englanniksi)
  21. Timeline of European Disease Epidemics Among American Indians Encyclopedia of American Indian Contributions to the World 2004
  22. The Genocidial end of Tano/Arawaks on island of Hispaniola Bob Corbett 1999
  23. a b c d e f Haiti Timeline BBC News
  24. a b c d Country profile Haiti US Library of congress
  25. Citadelle Laferriere Global Heritage Fund
  26. Popular perceptions of Haiti Conference of the Haitian Studies Association 1994
  27. Dominican Republic – History Dominican Republic", Encyclopædia Britannica
  28. 1820 -- 1843: The rule of Jean-Pierre Boyer, Webster University 1995.
  29. Haiti and its diaspora
  30. Haiti Starts Over, Once Again, NPR: National Public Radio
  31. Paul Farmer, The Uses of Haiti, Common Courage Press: 1994.
  32. a b c Paul Farmer, Aids and accusation: Haiti and the geography of blame 2006 California University Press ISBN 9780520248397, pp. 180-181
  33. Wucker M Why the Cocks Fight: Dominicans, Haitians and the Struggle for Hispaniola 1999
  34. a b c Valtonen 2001, s. 427.
  35. a b Haiti's History: Revolution, Subjugation CBS News
  36. 22.4.1971: Haitian dictator dies On This Day BBC News
  37. Valtonen 2001, s. 429.
  38. a b c Valtonen 2001, s. 430.
  39. a b Valtonen 2001, s. 431.
  40. Ulkoasiainvaliokunnan mietintö 18 Valtiopäivät 1993
  41. Haitin uusi pääministeri liittyy harvalukuiseen naisjohtajien joukkoon 25.06.2008. Yleisradio.
  42. Miljardeja euroja Haitin jälleenrakennukseen Euroopan Komissio 6.4.2010
  43. Noitavainot leviävät Haitissa, ainakin 45 tapettu Helsingin Sanomat 23.12.2010
  44. Haiti Last Election IPU Interr-Parliamentary Union
  45. Departements Citypopulation
  46. Arrondissements of Haiti Statoids
  47. a b c d Background Note: Haiti 09/09 US Department of State Viitattu 15.10.2009
  48. Transparency International: Transparency International Corruption Perceptions Index 2006 Viitattu 6.12.2008.
  49. Din glögg gjorde Haitis bönder fattigare, Metro 20.1.2010
  50. Haiti, Taloudellisen vapauden indeksi
  51. The Haiti crisis: health risks PAHO
  52. Doug Bandow: Haiti's Requiem for Nation-Building Nationalreview.com. March 1, 2004. Viitattu 6.12.2008.
  53. International Crisis Group: Haïti après les élections: Défis pour les 100 premiers jours de Préval Crisiswatch – Briefing Amérique Latine/Caraïbes N°10. 11 mai 2006. Port-au-Prince/Bruxelles. Viitattu 6.12.2008. (ranskaksi)
  54. MDG Monitor
  55. Paul Clammer, Michael Grosberg, Jens Porup: Dominican Republic and Haiti, s. 275. Lonely Planet, 2008. ISBN 9781741042924.
  56. a b c haiti Countries and their cultures
  57. Franketienne
  58. Country Profile BBC
  59. Matches of 1974 FIFA World Cup Germany FIFA. Viitattu 22.5.2009. (englanniksi)
  60. Sports and recreation Britannica. Viitattu 19.11.2011. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]