Influenssa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Influenssa
Negatiivisesti värjätty ja 100 000 kertaiseksi suurennettu influenssavirus.
Negatiivisesti värjätty ja 100 000 kertaiseksi suurennettu influenssavirus.
ICD-10 J10
J11
ICD-9 487
MedlinePlus 000080
MeSH D007251

Influenssa on etenkin talvisaikaan epidemioina etenevä, kovan kuumeen nostava hengityselinten virussairaus.[1][2] Influenssan aiheuttaa hengitysteiden kautta leviävä virus, joten antibiooteista ei ole siihen apua. Influenssaviruksia elää eri eläimissä ja ajoittain muodostuu kantoja, jotka tarttuvat myös ihmiseen.[2] Nämä kannat saavat alkunsa Itä- ja Kaakkois-Aasiasta.[3]

Influenssavirus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Influenssavirus

Influenssavirus on lipidivaippainen ortomyksovirus. Virus luokitellaan A-, B- ja C-tyyppiin, joista A-tyyppi on yleisin taudinaiheuttaja. A-tyypin influenssaviruksen aiheuttamaa tautia kutsutaan tarkemmin A-influenssaksi, B-influenssaviruksen B-influenssaksi ja C-influenssaviruksen C-influenssaksi.[4]

Vaipan sisällä on M-proteiinin muodostama kuori, jonka sisällä taas on kahdeksaan (influenssa C:llä seitsemään) segmenttiin jakautunut negatiivisäikeinen RNA-genomi. Viruksen kyky infektoida soluja perustuu sen lipidivaipassa oleviin proteiineihin nimeltä hemagglutiniini (HA) ja neuraminidaasi (NA) (ei influenssa C:llä). HA toimii viruksen tunnistimena, jonka avulla virus pystyy menemään solun sisään ja lisääntymään siellä. NA auttaa jälkeläisviruksia (virioneja) silmukoitumaan irti isäntäsolun solukalvosta. [5] Influenssaviruksen lisääntymiskierto on nopea ja tehokas.

Influenssa A -virukset voidaan luokitella niin sanottuihin serotyyppeihin HA- ja NA-proteiinien perusteella, esimerkkinä H3N2-virus. Ihmisiä infektoivissa influenssaviruskannoissa on tavattu kolmea erilaista HA-tyyppiä (H1, H2, H3) ja kahta erilaista NA-tyyppiä (N1, N2). Segmentoitunut genomi mahdollistaa sen, että jos sama solu joutuu kahden eri viruksen infektoimaksi yhtaikaisesti, uudet jälkeläisvirukset voivat kantaa uusia HA- ja NA-proteiinien yhdistelmiä. Tätä kutsutaan reassortaatioksi. Se voi johtaa maailmanlaajuisiin pandemioihin, jos uutta HN-yhdistelmää kantava virus on hyvin infektiokykyinen ja pystyy leviämään ihmispopulaatioissa, joilla ei ole immuniteettia uutta yhdistelmää vastaan. Niin sanottu antigeeninen drift tarkoittaa pieniä aminohappomutaatioita HA- ja NA-proteiineissa. Nämä voivat myos saada aikaan epidemioita, jos drift auttaa virusta muuntautumaan uuteen, väestön immuniteetille tuntemattomaan muotoon.

Influenssaviruksen ekologiasta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Influenssavirus A on ilmeisesti alun perin lintujen virus. Influenssavirukset B ja C ovat ihmisten ja muiden nisäkkäiden viruksia ja aiheuttavat lieviä epidemioita lähes vuosittain.

Linnut (etenkin ankat) pystyvät usein kantamaan tätä virusta ilman näkyviä oireita. Aasian maissa on yleistä, että ankkoja ja sikoja pidetään asuntojen lähellä kotieläiminä. Sikojen arvellaan toimivan "sekoitusastioina", joissa ankkojen influenssavirukset voivat joskus infektoida sikoja yhtaikaa sikojen tai ihmisten omien influenssavirusten kanssa. Tällainen yhteisinfektio voi johtaa aikaisemmin mainitun reassortaation myötä uuteen HN-yhdistelmään, joka mahdollisesti voi saada aikaan pandemian. Näin on käynyt 1900-luvulla ainakin kolmesti. Pandemian aiheuttanut virustyyppi voi aiheuttaa pandemian jälkeenkin epidemioita ihmisissä, jotka eivät ole immuniteettiä joko sairastamalla tai rokotuksen kautta kehittäneet.

Asiantuntijat ovat huolissaan Aasiassa liikkuvasta lintuinfluenssaa aiheuttavasta H5N1-viruskannasta, joka on alun perin siipikarjan virus mutta näyttää pystyvän infektoimaan ihmisiäkin. Jos sen infektiokyky muuttuu sellaiseksi, että se voi siirtyä helposti ihmisestä toiseen, ja sen aiheuttama kuolleisuus pysyy korkeana, kyseinen H5N1-virus voisi saada aikaan vakavan maailmanlaajuisen pandemian.

Influenssan oireet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Influenssan oireet vaihtelevat huomattavasti henkilöstä toiseen. Tauti voi olla oireeton tai voi johtaa jopa kuolemaan riskiryhmään kuuluvilla henkilöillä. Itämisaika on tyypillisesti 2-3 päivää, tai oireet voivat alkaa vasta viikon päästä tartunnasta.[6] Tyypillinen influenssa alkaa äkkiä korkealla kuumeella, johon liittyy voimakasta lihassärkyä varsinkin selässä ja jäsenissä, päänsärkyä ja pahoinvointia[7] sekä kurkkukipua[8]. Lihassäryt alkavat joskus hieman ennen kuumetta. Kuume ja muut yleisoireet kestävät tavallisimmin kolme päivää ja lievenevät jo toisena tai kolmantena sairauspäivänä. Influenssaan liittyy myös hengityselinten oireita, kuivaa yskää, kurkkukipua ja tavallisimmin nuhaa. Tautiin liittyy ruokahaluttomuutta. Hengityselinten oireet nousevat etualalle yleisoireiden lieventyessä, ja kestävät 1-2 viikkoa.

Influenssaa ei pidä sotkea tavalliseen nuhakuumeeseen - influenssa on yleisesti ottaen vaikeampi kuumetauti kuin nuhakuume.

Joissain tapauksissa influenssa aiheuttaa vakavia komplikaatioita, kuten keuhkokuumeen. Tavallisimmin vakavia, jopa kuolemaan johtavia oireita aiheuttaa niin sanottu superinfektio, joka on bakteeritulehdus. Joskus influenssavirus voi aiheuttaa keuhkokuumeen suoraan. Keuhkokuume pyrkii kehittymään yli 60-vuotiaille ihmisille.kenen mukaan?

Influenssan riskiryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Riskiryhmäksi voidaan sanoa ihmisryhmää, jolle influenssa aiheuttaa vakavia, sairaalahoitoa vaativia tai jopa tappavia oireita. Riskiryhmän ihmisillä on normaalia alempi vastustuskyky[9]. Yli 60-vuotiaille tauti aiheuttaa useammin vakavampia oireita kuin nuoremmille, samoin alle viisivuotiaille. Influenssan vakaville kompikaatioille altistavat muun muassa diabetes, krooninen keuhkosairaus, jotkut sydänsairaudet, aineenvaihdunan häiriöt, krooniset munuais- ja maksasairaudet sekä alkoholismi. Myös raskaana olevat naiset ovat alttiita vakaville influenssan aiheuttamille komplikaatioille. [10]

Influenssan hoito ja torjunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Influenssa leviää mikropisaroiden (esim. aivastuksen) välityksellä hengitysteihin tai kosketuksen kautta elimistöön. Pisaratartunnasta johtuen influenssaa on vaikea torjua pelkästään hyvää hygieniaa noudattamalla. Influenssakautena 5-20 % väestöstä saakin influenssavirustartunnan.[6] Tärkein aktiivinen ehkäisykeino ovat etenkin riskiryhmään kuuluvien ja hoitohenkilökunnan rokotukset.[6]

Terveillä ihmisillä influenssa paranee vuodelevolla ja riittävällä määrällä juotavaa. Vanhoille ihmisille ja esimerkiksi sydänvikaa poteville ihmisille influenssavirus voi olla vaarallinen. Influenssavirusta vastaan on olemassa lääkkeitä (kuten amantadiini ja oseltamiviiri), jotka eivät kuitenkaan ole täysin tehokkaita. Influenssaa vastaan on kehitetty rokotteita. Influenssaviruksen suuren muuntelevuuden vuoksi WHO tarkkailee tilannetta vuosittain ja rokotteeseen yritetään ottaa mukaan kolme todennäköisintä viruskantaa tulevaa talvea varten. Influenssan sairastaminen antaa immuniteetin, joka yleensä antaa suojan moneksi vuodeksi, mikäli maailmalla liikkuvissa viruskannoissa ei tapahdu merkittäviä muutoksia H- ja N-proteiinien suhteen.

Vaihtoehtoinen hypoteesi influenssatapausten kausiluonteisuuden selittämiseksi on D-vitamiinitason vaikutus viruksenvastaiseen vastustuskykyyn.[11] Tämän ajatuksen esitti ensimmäisenä Robert Edgar Hope-Simpson 1965. Hän esitti, että syy talven influenssaepidemioihin voi liittyä D-vitamiinin kausivaihteluihin (iho tuottaa D-vitamiinia auringon valon vaikutuksesta). Tämä voisi selittää, miksi influenssaa esiintyy useimmiten talvella ja trooppisen sadekauden aikana, jolloin ihmiset pysyvät sisätiloissa poissa auringosta ja D-vitamiinin taso laskee.

Influenssaepidemioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Espanjantauti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: ‎Espanjantauti

Ensimmäisen maailmansodan aikana oli liikkeellä hyvin vaarallinen influenssaviruskanta, espanjantauti, jonka serotyyppi oli H1N1. Eri lähteiden mukaan tautiin kuoli 50-100 miljoonaa ihmistä, joka oli n. 3 % maailman silloisesta väestömäärästä (1,6 mrd). Vajaa kolmasosa väestöstä sairastui (500 miljoonaa). Vaikka suurin osa kyseisen viruksen geeneistä on saatu luetuksi, edelleen on epäselvää, miksi tämä nimenomainen kanta oli niin tappava. Kyseinen viruskanta sai ilmeisesti aikaan nopeasti etenevän virusperäisen keuhkokuumeen jopa nuorissa ja terveissä ihmisissä. Suuren kuolleisuuden osasyynä olivat tuolloin jotkin influenssan jälkitaudit, muun muassa sekundaariset bakteerien aiheuttamat keuhkokuumeet influenssan heikentämissä potilaissa, antibiootteja ei tuolloin vielä ollut.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. "Influenssa" Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 07.01.2009. (suomeksi)
  2. a b Turunen, Seppo: Biologia: Ihminen, s. 179. 5.–7. painos. WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-29701-8.
  3. Reinberg, Steven: "Seasonal Flu Outbreaks Start in Asia: Study". MedicineNet, 16.4.2008. Artikkelin verkkoversio Viitattu 16.10.2008. (englanniksi)
  4. Penttinen, Hannu: Influenssa Tohtori.fi. 4.9.1999. Darwin Media Oy. Viitattu 27.2.2010.
  5. Brooks, Geo. F.; Butel, Janet S. ja Morse, Stephen A.: ”Orthomyxoviruses (influenza viruses)”, Medical Microbiology. Twenty-first edition. Stamford, Connecticut: Appleton & Lange, 1998. ISBN 0-8385-6316-3, ISSN 1054-2744. (englanniksi)
  6. a b c Hedman, Klaus; Heikkinen, Terho; Huovinen, Pentti; Järvinen, Asko; Meri, Seppo ja Vaara, Martti (toim.): ”Influenssavirukset”, Mikrobiologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2010. ISBN 978-951-656-256-1. (suomeksi)
  7. Otavan suuri ensyklopedia 4, sivu 2066
  8. Spectrum 4, sivu 179
  9. Spectrum s 179
  10. Otavan suuri ensyklopedia, sivu 2066
  11. J. J. CANNELL1, R. VIETH, J.C.UMHAU, M.F.HOLICK, W.B.GRANT, S. MADRONICH, C.F.GARLAND AND E. GIOVANNUCCI: Epidemic influenza and vitamin D 5.8.2006. Cambridge University Press. Viitattu 1.5.2009.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huovinen, Pentti: Influenssa: Mitä kaikkien pitää tietää influenssasta?. Helsinki: WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-35448-3.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]