D-vitamiini

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
D3-vitamiini eli kolekalsiferoli

D-vitamiini on yksi ihmisen tarvitsemista rasvaliukoisista vitamiineista. D-vitamiinin muotoja ovat D1, D2 eli ergokalsiferoli (C28H44O) ja D3 kolekalsiferoli (C27H44O), D4 ja D5. Ihminen pystyy itsekin tuottamaan D-vitamiinia (D3) riittävässä auringonvalossa UVB-säteilyn vaikutuksesta.

D-vitamiini on sekosteroidi, jonka esimuotoa muodostuu ihossa ja jota saadaan ruoasta. D-vitamiinin vaikutukset välittyvät vitamiinireseptorin (VDR) kautta. Reseptoreita on kaikissa soluissa, myös keskushermostossa. Useat kliiniset ja kokeelliset tulokset osoittavat, että D-vitamiini vaikuttaa myös aivojen toimintaan.lähde?

D-vitamiinia saadaan kalaöljystä, kalasta, maitovalmisteista, kananmunasta ja sienistä, ja sitä on nykyisin lisättynä vitaminoiduissa margariineissa ja kevytrasvoissa, vähärasvaisessa maidossa sekä pikkulasten velleissä ja äidinmaidonkorvikkeissa [1].

Sisällysluettelo

Vaikutus elimistössä [muokkaa]

D3- ja D2-vitamiinin esiasteet hydroksyloituvat maksassa ja munuaisissa ja muodostavat 25-hydroksivitamiini D:tä (25(OH)D), joka on D-vitamiinin epäaktiivinen "varastomuoto", sekä biologisesti aktiivista 1,25-dihydroksivitamiini D:tä (1,25(OH)2D). D-vitamiini vaikuttaa fosforin ja kalsiumin aineenvaihduntaan hormonin tavoin. Sen tehtävä on pitää veren kalsium- ja fosfaattipitoisuudet oikeina parantamalla niiden imeytymistä.

D3-vitamiinin puute aiheuttaa lapsilla riisitautia, koska elimistö ei puutteesta johtuen pysty tuottamaan tarpeeksi kalsitriolia. Kalsiumionien imeytyminen suolistosta vähenee ja kalsiumsuolojen varastoituminen luukudoksen perusaineeseen eli matriksiin vähenee. Aikuisilla D3-vitamiinin puute pienentää luuston kalsiumpitoisuutta, koska veren pieni kalsiumpitoisuus lisää kalsiumaineenvaihduntaa säätelevän lisäkilpirauhashormonin eritystä. Seurauksena on osteomalasia eli luun pehmeneminen.[2]

D-vitamiinin lievä ja pitkään kestävä liian vähäinen saanti heikentää kalsiumin imeytymistä, mikä edesauttaa osteoporoosia.

Tutkimuksia terveysvaikutuksista [muokkaa]

D-vitamiinin riittävä saanti on yhdistetty perinteisesti kalsiumin ja luuston aineenvaihduntaan, mutta viimeaikaiset tutkimukset osoittavat D-vitamiinilla olevan laajempia vaikutuksia terveyteen: sydän- ja verisuonitaudit[3], syöpätaudit, MS-tauti, fibromyalgia, reumataudit, metabolinen oireyhtymä[4] ja tyypin 2 diabetes ym.[5][6]. Veren korkea D-vitamiinipitoisuus, etenkin alle 20-vuotiaana, voi vähentää 70 % MS-taudin riskiä verrattuna pieneen veren D-vitamiinipitoisuuteen[7]. Harvardin yliopiston tutkijat analysoivat veren D-vitamiinin määrän 257 henkilöltä, joille oli asetettu MS-diagnoosi vuosina 1992–2004. Korkea D-vitamiinipitoisuus osoittautui suojaavaksi tekijäksi. Täytyy kuitenkin muistaa ettei kyseessä ole välttämättä aina syy-seuraussuhde, D-vitamiinipitoisuus voi olla alhainen taudin vuoksi, eikä se siis ole välttämättä taudin syy tai sen riski.[8]

D-vitamiini voi vähentää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen[9]. Kansanterveyslaitoksen tutkijat seurasivat 17 vuotta noin 4000 suomalaisen naisen ja miehen terveydentilaa. Niillä henkilöillä, joiden veressä oli eniten D-vitamiinia, oli 40 % pienempi sairastumisriski verrattuna niihin, joiden veressä vitamiinia oli vähiten.

Maailman terveysjärjestön (WHO:n) syöväntutkimuslaitos IARC Lyonissa analysoi 18 suurta D-vitamiinitutkimusta, joihin oli osallistunut 57 311 ihmistä[10]. Heidän terveydentilaansa oli seurattu lähes kuusi vuotta. Sinä aikana 4 777 heistä kuoli. D-vitamiinia ravintolisänä käyttäneiden kuolleisuus oli kahdeksan prosenttia pienempi kuin muiden. D-vitamiinilisän päiväannos vaihteli 7,5:stä 50 µg:aan; keskimäärin se oli 14 µg. D-vitamiinilisää käyttävien ihmisten veressä oli 1,5–5,2 kertaa enemmän tätä vitamiinia kuin muilla[11].

Lontoon King’s Collegessa tehdyn tutkimuksen mukaan D-vitamiini lisää keuhkoissa tulehdusta vaimentavan tulehdussytokiinin, interleukiini 10:n (IL10:n) tuotantoa. Silloin astman oireet vähenevät, jopa sellaisilla potilailla, joihin kortisoni (deksametasoni) ei ole tehonnut[12]. IL10 on geeni, joka koodaa pääasiassa monosyyttien – ja jossakin määrin T-lymfosyyttien – tuottamaa proteiinia. Tällä sytokiinilla on monimuotoisia (pleiotrooppisia) vaikutuksia immuunijärjestelmän toiminnassa ja erityisesti tulehduksen vaimennuksessa. Astmapotilaan keuhkoissa vallitsee yhtäältä IL10:n puutetta ja toisaalta IL1:n ja IL8:n ylituotantoa, mikä lisää tulehdusta[13]. D-vitamiinin käyttö vähentää myös astmasumutteiden aiheuttamaa luukadon riskiä. Runsas D-vitamiinin saanti vähentää myös kalsiumin tarvetta; kalkkia ei silloin välttämättä tarvittane edes suositeltua 800 mg/vrk.[14]

Vanhusten D-vitamiinin puute on yleistä, ja se saattaa lisätä ennenaikaisen laitoshoidon tarvetta.[15] Yli 65-vuotiaita koskevassa seurantatutkimuksessa todettiin että elimistön vähäinen D-vitamiinimäärä on yhteydessä kognitiivisten toimintojen heikkenemiseen.[16]

Useat tutkimukset ovat viitanneet siihen, että riittävät veren D-vitamiinipitoisuudet voivat ehkäistä flunssaa[17]. Vuonna 2010 tehdyssä satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa 334 japanilaisella koululaisella kaksi kertaa päivässä annettu D-vitamiinilisä vähensi merkittävästi A-tyypin influenssan riskiä[18]. Vuonna 2010 250 mongolialaisella lapsella tehdyssä tutkimuksessa, jossa koehenkilöiden D-vitamiinin lähtötasot olivat matalat, päivittäiset D-vitamiinilisät puolittivat hengitystieinfektioiden riskin[19]. Mutta kun lähtötasot ovat suhteellisen korkeat ja annostelu kuukausittaista, D-vitamiinilisistä ei ole todettu olevan hyötyä flunssien ehkäisyssä. Vuonna 2012 julkaistu satunnaistettu plasebokontrolloitu tuplasokkotutkimus osoitti, etteivät kuukausittaiset suuret D-vitamiiniannokset vähentäneet hengitystieinfektioiden määrää tai vakavuutta, kun koehenkilöiden seerumin D-vitamiinipitoisuuden taso nostettiin 72 nmol/l:sta yli 120 nmol/l:n.[20]

Tarve ja saanti pohjoisessa [muokkaa]

Rasvaiset kalat, kuten lohi, ovat luontaisia D-vitamiinin lähteitä.

Tropiikissa D-vitamiinin puutetta ei käytännössä esiinny, koska auringonvaloa on runsaasti kaikkina vuodenaikoina. Auringosta tuleva UVB-säteily muuttaa ihon 7-dehydrokolesterolia D3-vitamiinin esiasteeksi. 15 minuutin viettäminen auringossa kolmesti viikossa riittää D-vitamiinin saamiseksi. Suomessakin auringonvalo on kesällä merkittävin D-vitamiinin lähde, mutta talvella Suomessa ei ole mahdollista saada riittävästi UV-säteilyä D-vitamiinin tarpeen tyydyttämiseksi. Kesälläkin D-vitamiinin saanti jää usein puutteelliseksi, jos henkilö ei oleskele paria kertaa viikossa noin 15-30 minuuttia ulkona auringon ollessa korkeimmillaan.[21] Aurinko on keskikesällä korkeimmillaan Suomessa noin kello 13.20.[22]

D-vitamiinin metaboliitin kalsidiolin pitoisuus seerumissa on suomalaisilla vuonna 2012 keskimäärin 45,3 nmol/l.[23]

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan päivittäinen saantisuositus alle kolmevuotiaille lapsille on 10 µg ja aikuisille 7,5 µg. Määrää nostettiin vuoden 2005 alusta suomalaisten jatkuvan D-vitamiinipuutoksen takia. Lisäksi monille erityisryhmille suositellaan D-vitamiinivalmisteiden käyttöä.[24] Suomalaiset ovat perinteisesti saaneet 90 % ravinnon D-vitamiinista kalasta ja kalatuotteista sekä ravintorasvoista. Suomalaiset metsäsienet sisältävät D-vitamiinia, kantarellit suunnilleen yhtä paljon kuin silakka.[25][26] Koska D-vitamiinista kuitenkin on yleisesti ollut puutetta, on saannin turvaamiseksi jo kauan käytetty myös erilaisia lääkevalmisteita ja lisäravinteita kuten kalanmaksaöljyä.

D-vitamiinin saanti on keskimäärin naisilla 5,2 µg/vrk ja miehillä 7,1 µg/vrk, mikä on liian niukkaa. Miesten ja naisten ruokavalio sisältää suhteessa yhtä paljon D-vitamiinia, mutta naisten saanti on miehiä heikompaa, koska he syövät vähemmän. D-vitamiinilisän käyttö parantaa naisten tilannetta jonkin verran. Suomalaiset saavat D-vitamiinia eniten kalaruoista, maitovalmisteista ja margariinista.[27]

Koska D-vitamiinin saanti ravinnosta on ollut niukkaa, maitoihin ja muihin nestemäisiin maitovalmisteisiin on vuodesta 2003 lähtien lisätty D-vitamiinia. Silti edelleen noin 20 prosentilla suomalaisista esiintyy D-vitamiinipuutosta[28]. D-vitamiinia ei lisätä luomumaitoon eikä eräisiin piimävalmisteisiin.[29]

D-vitamiinilisäsuosituksia [muokkaa]

D-vitamiinin vähimmäissaantisuositus on 7,5 mikrogrammaa. Yli 60-vuotiaiden saantisuositusta on nostettu 20 mikrogrammaan ympäri vuoden. Lisäksi ympärivuotista D-vitamiinilisää suositellaan kaikille alle 18-vuotiaille. Etenkin lapsuus- ja nuoruusiän voimakkaan kasvun aikana on vanhempien syytä huolehtia lapsen riittävästä D-vitamiinin saannista. Raskaana oleville ja imettäville äideille D-vitamiinin määräksi suositellaan 10 mikrogrammaa vuorokaudessa ympäri vuoden.[30][31][32].

Valtion ravitsemusneuvottelukunta on määritellyt suurimmaksi hyväksyttäväksi päiväsaanniksi aikuiselle 50 µg/vrk,[24]. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto (EFSA) määrittelee aikuisten ja nuorten turvallisen päivittäisen käytön ylärajaksi 100 µg/vrk ja 1–10-vuotiaiden lasten rajaksi 50 µg/vrk.[33].

Kansanrterveyslaitoksen emeritusprofessorin Antti Aron mukaan aikuinen ihminen sietää haitatta D-vitamiinia jopa yli 100 µg/vrk, lapsille suositeltua annosta 25 µg/vrk ei tulisi ylittää [34]. Amerikkalaisen ja kanadalaisen arvion mukaan aikuiselle turvallinen päiväannos (Tolerable Upper Intake Level) jatkuvassa käytössä on peräti 250 µg[35]. Kerta-annoksena 2,5 mg (2 500 µg) on turvallinen ja se voi antaa suojaa muun muassa tuberkuloosia vastaan[36][37].

D-vitamiinin liikasaannin riskiä ei Suomessa juuri ole, sillä riittävän ja turvallisen saannin alue on melko laaja (aikuisilla 7,5–50 μg/päivä) ja sen saanti luonnollisista lähteistä on Suomessa vähäistä. Ainoastaan samanaikaisesti lisäravinteita runsaasti käyttävät voivat eri lähteistä saada niitä liikaa.[38] Liikasaanti lisää luun hajoamista ja suurentaa liiaksi veren kalsiumpitoisuutta. Kalsiumsuoloja voi saostua kudoksiin ja voi aiheutua sydän- ja hermostoperäisiä oireita. Vaikeimmillaan voi kehittyä munuaisten vajaatoiminta, ja myrkytys voi johtaa jopa kuolemaan.[39]

Lähteet [muokkaa]

Viitteet [muokkaa]

  1. ↑ D-vitamiini Osteoporoosiliitto. Viitattu 17.9.2010.
  2. ↑ Haug, Sand, Sjaastad: Ihmisen fysiologia, s. 220-221. Porvoo: WSOY, 1999. ISBN 951-0-19882-x.
  3. ↑ Wang, T. J., Pencina, M. J., S.L. Booth SL ym.. Vitamin D Deficiency and Risk of Cardiovascular Disease. Circulation January 2008, doi:10.1161/CIRCULATIONAHA.107.706127
  4. ↑ Botella-Carretero, J. I., Alvarez-Blasco F., Villafruela, J. J. ym. Vitamin D deficiency is associated with the metabolic syndrome in morbid obesity. Clinical Nutrition 2007;26(5):573-80
  5. ↑ Antti Aro. D-vitamiini – monivaikutteinen hormoni. Duodecim 2005;121:1749–54
  6. ↑ Heaney, R. P., Nutrition, chronic disease, and the problem of proof. Editorial. American Journal of Clinical Nutrition 2006;84(3(471-472)
  7. ↑ Munger, K., Levin, L. I., Hollis, B. W. ym., Serum 25-Hydroxyvitamin D Levels and Risk of Multiple Sclerosis JAMA. 2006;296:2832-2838
  8. ↑ http://mpkb.org/home/pathogenesis/vitamind/correlation
  9. ↑ Mattila, C., Knekt, P., Männistö, S., ym. Serum 25-Hydroxyvitamin D Concentration and Subsequent Risk of Type 2 Diabetes Diabetes Care 30: 2569-2570
  10. ↑ Autier, P. ja Gandini, S., Vitamin D Supplementation and Total Mortality: A Meta-analysis of Randomized Controlled Trials. Arch Intern Med. 2007;167:1730-1737
  11. ↑ Giovannucci, E., Can Vitamin D Reduce Total Mortality? Editorial. Arch Intern Med. 2007;167:1709-1710
  12. ↑ Xystrakis, E., Kusumakar. S., Boswell, S. ym. Reversing the defective induction of IL-10-secreting regulatory T cells in glucocorticoid-resistant asthma patients. The Journal of clinical investigation, doi: 10.1172/JCI21759 8.12.2005
  13. ↑ Jussi Karjalainen, Genetic and environmental influence of asthma and related phenotypes. The effect of profession and inflammatory cytogene genes IL1A, IL1B and IL10. Väitöskirja 2003.
  14. ↑ Steingrimsdottir L., Gunnarsson, O., Indridason, O. S. ym. Relationship Between Serum Parathyroid Hormone Levels, Vitamin D Sufficiency, and Calcium Intake JAMA. 2005;294:2336-2341
  15. ↑ Visser, M., Deeg, D. J. H., Puts, M. T. E. ym.. Low serum concentrations of 25-hydroxyvitamin D in older persons and the risk of nursing home admission. American Journal of Clinical Nutrition 2006;84(3) 616-622
  16. ↑ D-vitamiinin puute voi heikentää iäkkäiden älyllisiä toimintoja Yle.fi/Uutiset. 2.8.2010. Viitattu 2.8.2010.
  17. ↑ D-vitamiinilisä ei ehkä torjukaan flunssaa 2.10.2010. Tiede.fi. Viitattu 5.10.2012.
  18. ↑ Mitsuyoshi Urashima, Takaaki Segawa, Minoru Okazaki, Mana Kurihara, Yasuyuki Wada, Hiroyuki Ida: Randomized trial of vitamin D supplementation to prevent seasonal influenza A in schoolchildren 2010. AJCN. Viitattu 5.10.2012.
  19. ↑ Vitamin D supplementation can decrease risk of respiratory infections in children 20.8.2012. Eurekalert. Viitattu 5.10.2012.
  20. ↑ http://jama.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=1367547
  21. ↑ Suomalaisilla pulaa D-vitamiinista kesälläkin, Yle.fi/ Uutiset
  22. ↑ Timeanddate.com
  23. ↑ Jääskeläinen T, Knekt P, Marniemi J, Sares-Jäske L, Männistö S, Heliövaara M, Järvinen R.: Vitamin D status is associated with sociodemographic factors, lifestyle and metabolic health. 27.4.2012. PubMed. Viitattu 4.10.2012.
  24. ↑ a b Valtion ravitsemusneuvottelukunta: Suomalaiset ravitsemussuositukset - ravinto ja liikunta tasapainoon 2005. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Viitattu 10.10.2008.
  25. ↑ Avoin yliopisto, Ravitsemustieteen perusteet
  26. ↑ D-vitamiinin lähteet. Fineli, KTL
  27. ↑ Paturi, M Tapanainen H, Reinivuo H, Pietinen P (toim.): Finravinto 2007 -tutkimus 2008. Kansanterveyslaitos. Viitattu 10.10.2008.
  28. ↑ Markku Saksa, Maistuuko suklaa parsakaalilla? HS 23.3.2009.
  29. ↑ Kansanterveyslaitos: D-vitamiinivalmisteiden uudet käyttösuositukset 2003. Kansanterveyslaitos. Viitattu 16.10.2008.
  30. ↑ Nainen, turvaa terveytesi tällä vitamiinilla!
  31. ↑ D-vitamiinia suositellaan aikuiseksi asti Yle.fi. Viitattu 10.1.2011.
  32. ↑ http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa_terveydesta/elintavat/ravitsemus/suositukset_ja_toimenpideohjelmat/ravitsemus-_ja_juomasuositukset/d-vitamiinivalmisteiden_kayttosuositukset___ja_tietoa_taydentamisesta/d-vitamiinivalmisteiden_kayttosuositukset
  33. ↑ European Food Safety Authority (EFSA): Upper intake levels reviewed for vitamin D and calcium 27.7.2012. EFSA. Viitattu 6.8.2012.
  34. ↑ Duodecim 2005;121:1749–54, D-vitamiini – monivaikutteinen hormoni, s.5/6
  35. ↑ Hathcock, J. N., Shao, A., Vieth, R., Heaney, R.: Risk assessment for vitamin D Am J Clin Nutr 2007 85: 6-18
  36. ↑ Martineau, A. R., Wilkinson, R. J., Wilkinson, K. A. ym. A Single Dose of Vitamin D Enhances Immunity to MycobacteriaAmerican Journal of Respiratory and Critical Care Medicine 2007;176, 208-213
  37. ↑ Martineau, A. R., Wilkinson, R. J., Newton, S. R., IFN-gamma- and TNF-independent vitamin D-inducible human suppression of mycobacteria: the role of cathelicidin LL-37J Immunol. 2007;178(11):7190-8
  38. ↑ Ravitsemuksellinen riskinarviointi (Välimuisti) 19.8.2009. Ktl.fi. Viitattu 2.8.2010.
  39. ↑ Antti Aro: Vitamiinin yliannostus Terveyskirjasto. 4.2.2008. Duodecim. Viitattu 2.8.2010.

Aiheesta muualla [muokkaa]


Vitamiinit

Retinoli (A) | B-vitamiinit (tiamiini (B1), riboflaviini (B2), niasiini (B3) pantoteenihappo (B5), pyridoksiini (B6), biotiini (B7), foolihappo (B9) syanokobalamiini (B12)
koliini | C-vitamiini (C) | D-vitamiini (D) | E-vitamiini (E) | K-vitamiinit (fyllokinoni (K1), menakinonit (K2) menatetrakioni eli menakinoni-4 (MK-4), menakinoni-7 (MK-7), menadioni (K3), synteettinen (K4), synteettinen (K5) )

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=D-vitamiini&oldid=12801937