D-vitamiini

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
 Tämä artikkeli painottuu liikaa joihinkin aiheen osa-alueisiin. Artikkelia tulisi muuttaa tasapainoisemmaksi.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Tarkennus: Painottuu liikaa ihmiseen. Muutkin eläimet tarvitsevat D-vitamiinia.
D3-vitamiini eli kolekalsiferoli
D3-vitamiini eli kolekalsiferoli

D-vitamiini on yksi ihmisen tarvitsemista rasvaliukoisista vitamiineista. D-vitamiinin muotoja ovat kolekalsiferoli (D3) ja ergokalsiferoli (D2). Ihminen pystyy itsekin tuottamaan D-vitamiinia riittävässä auringonvalossa UVB-säteilyn vaikutuksesta.

Sisällysluettelo

[muokkaa] D-vitamiini elimistössä

D3- ja D2-vitamiinin esiasteet (prekursorit) hydroksyloituvat maksassa ja munuaisissa muodostaen 25- hydroksivitamiini D:tä (25(OH)D), joka on D-vitamiinin ei-aktiivinen 'varastomuoto' sekä biologisesti aktiivista 1,25-dihydroksivitamiini D:tä (1,25(OH)2D). D-vitamiini vaikuttaa fosforin ja kalsiumin aineenvaihduntaan hormonin tavoin. Sen tehtävä on pitää veren kalsium- ja fosfaattipitoisuudet oikeina parantamalla niiden imeytymistä ja auttamalla kalsiumia kiinnittymään luustoon.

D-vitamiinin puute aiheuttaa lapsilla riisitautia ja aikuisilla osteomalasiaa eli luun pehmenemistä. D-vitamiinin lievä ja pitkään kestävä liian vähäinen saanti heikentää kalsiumin imeytymistä, mikä edesauttaa osteoporoosia.

[muokkaa] D-vitamiinin "uusia" terveysvaikutuksia

D-vitamiinin riittävä saanti on yhdistetty perinteisesti kalsiumin ja luuston aineenvaihduntaan, mutta viimeaikaiset tutkimukset osoittavat D-vitamiinilla olevan laajempia vaikutuksia terveyteen: sydän- ja verisuonitaudit[1], syöpätaudit, MS-tauti, fibromyalgia, reumataudit, metabolinen oireyhtymä[2] ja tyypin 2 diabetes ym.[3][4]. Veren korkea D-vitamiinipitoisuus, etenkin alle 20-vuotiaana, voi vähentää 70 % MS-taudin riskiä verrattuna pieneen veren D-vitamiinipitoisuuteen[5]. Harvardin yliopiston tutkijat analysoivat veren D-vitamiinin määrän 257 henkilöltä, joille oli asetettu MS-diagnoosi vuosina 1992–2004. Korkea D-vitamiinipitoisuus osoittautui suojaavaksi tekijäksi.

D-vitamiini voi vähentää riskiä sairastua tyypin 2 diabetekseen[6]. Kansanterveyslaitoksen tutkijat seurasivat 17 vuotta noin 4000 suomalaisen naisen ja miehen terveydentilaa. Niillä henkilöillä, joiden veressä oli eniten D-vitamiinia, oli 40 % pienempi sairastumisriski verrattuna niihin, joiden veressä vitamiinia oli vähiten.

Maailman Terveysjärjestön (WHO:n) syöväntutkimuslaitos IARC Lyonissa analysoi 18 suurta D-vitamiinitutkimusta, joihin oli osallistunut 57311 ihmistä[7]. Heidän terveydentilaansa oli seurattu lähes kuusi vuotta. Sinä aikana 4 777 heistä kuoli. D-vitamiinia ravintolisänä käyttäneiden kuolleisuus oli kahdeksan prosenttia pienempi kuin muiden. D-vitamiinilisän päiväannos vaihteli 7,5:stä 50 µg:aan; keskimäärin se oli 14 µg. D-vitamiinilisää käyttävien ihmisten veressä oli 1,5–5,2 kertaa enemmän tätä vitamiinia kuin muilla[8].

Lontoon King´s Collegessa tehdyn tutkimuksen mukaan D-vitamiini lisää keuhkoissa tulehdusta vaimentavan tulehdussytokiinin, interleukiini 10:n (IL10:n) tuotantoa. Silloin astman oireet vähenevät, jopa sellaisilla potilailla, joihin kortisoni (deksametasoni) ei ole tehonnut[9]. IL10 on geeni, joka koodaa pääasiassa monosyyttien – ja jossakin määrin T-lymfosyyttien – tuottamaa valkuaisainetta. Tällä sytokiinilla on monimuotoisia (pleiotrooppisia) vaikutuksia immuunijärjestelmän toiminnassa ja erityisesti tulehduksen vaimennuksessa. Astmapotilaan keuhkoissa vallitsee yhtäältä IL10:n puutetta ja toisaalta IL1:n ja IL8:n ylituotantoa, mikä lisää tulehdusta[10]. D-vitamiinin käyttö vähentää myös astmasumutteiden aiheuttamaa luukadon riskiä. Runsas D-vitamiinin saanti vähentää myös kalkin tarvetta; kalkkia ei silloin välttämättä tarvittane edes suositeltua 800 mg/vrk [11].

Vanhusten D-vitamiinin puute on yleistä ja se saattaa lisätä ennenaikaisen laitoshoidon tarvetta[12].

[muokkaa] D-vitamiinin tarve ja saanti

Pohjoismaisten suositusten mukaan 1–3-vuotiaiden lasten tulee saada ravinnosta 10 µg D-vitamiinia vuorokaudessa, vanhempien lasten 5 µg. Aikuisille ei ole ollut virallisia suosituksia, koska ravinnosta saatavan D-vitamiinin tarve riippuu auringonvalon määrästä. Suomalaiset ovat perinteisesti saaneet 90 % ravinnon D-vitamiinista kalasta ja kalatuotteista sekä ravintorasvoista. Kasviksissa ei ole D-vitamiinia D-vitamiinilla rikastettuja ravintorasvoja lukuun ottamatta. Poikkeuksena on kuitenkin suomalaiset metsäsienet, jotka sisältävät jonkin verran d-vitamiinia [13].

Kesällä merkittävin D-vitamiinin lähde on auringonvalo, joka muuttaa ihon 7-dehydrokolesterolia D3-vitamiinin esiasteeksi. 15 minuutin viettäminen auringossa kolmesti viikossa riittää D-vitamiinin saamiseksi. Talvella ei kuitenkaan ole mahdollista saada riittävästi UV-säteilyä D-vitamiin tarpeen tyydyttämiseksi.

Koska suomalaisten D-vitamiinin saanti ravinnosta on ollut niukkaa, valtion ravitsemusneuvottelukunnan aloitteesta maitoihin ja muihin nestemäisiin maitovalmisteisiin suositeltiin vuodesta 2003 alkaen lisättäväksi D-vitamiinia aiempaa enemmän. Ennen suositusta D-vitamiinin lisäyksellä korvattiin lähinnä vähärasvaisen ja rasvattoman maidon ja piimän D-vitamiinipoistuma. Maidossa on luonnostaan noin 0,08 µg D-vitamiinia desilitraa kohti. Maitovalmisteiden D-vitaminointi on nostanut nuorten ja aikuisten D-vitamiinin keskimääräistä saantia aiemmasta 4 µg:sta liki 7 µg:aan päivässä. Aikuisten suositeltava päivittäinen D-vitamiinin saanti on vähintään 7,5 µg. Vitaminoitu maito on siten merkittävä D-vitamiinin lähde. D-vitamiinia ei lisätä luomumaitoon eikä eräisiin piimävalmisteisiin.

Seerumin D-vitamiinipitoisuuden 25(OH)D tulisi olla yli 30 ng/ml.

[muokkaa] D-vitamiinilisäsuosituksia

Sosiaali- ja terveysministeriön ravitsemusopas suosittelee kaikille raskaana oleville D-vitamiinilisää 10 μg/päivä lokakuun alusta maaliskuun loppuun.[14] Sosiaali- ja terveysministeriö suosittelee kaikille alle 15-vuotiaille muun ravinnon koostumuksen mukaan vaihtelevaa D-vitamiinilisää 5–10 µg ympäri vuoden tai lokakuun alusta maaliskuun loppuun. [15]. Viethin mukaan ihmisen optimaalinen tarve on kuitenkin todennäköisesti 25–30 µg/vrk [16]. Antti Aron mukaan aikuinen ihminen voi nauttia jatkuvasti D-vitamiini 100 µg/vrk ja lapsi 25 µg/vrk. Amerikkalaisen ja kanadalaisen arvion mukaan aikuiselle turvallinen päiväannos (Tolerable Upper Intake Level) jatkuvassa käytössä on peräti 250 µg[17]. Kerta-annoksena 2,5 mg (2500 µg) on turvallinen ja se voi antaa suojaa mm. tuberkuloosia vastaan [18] [19]. Sen sijaan valtion ravitsemusneuvottelukunta määrittelee suurimmaksi hyväksyttäväksi päiväsaanniksi aikuiselle 50 µg/vrk.[20]

[muokkaa] Lähteet

[muokkaa] Viitteet

  1. ↑ Wang TJ, Pencina MJ, S.L. Booth SL et al. Vitamin D Deficiency and Risk of Cardiovascular Disease. Circulation January 2008, doi:10.1161/CIRCULATIONAHA.107.706127
  2. ↑ Botella-Carretero JI, Alvarez-Blasco F, Villafruela JJ et al. Vitamin D deficiency is associated with the metabolic syndrome in morbid obesity. Clinical Nutrition 2007;26(5):573-80 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17624643?ordinalpos=1&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum
  3. ↑ Antti Aro. D-vitamiini – monivaikutteinen hormoni. Duodecim 2005;121:1749–54
  4. ↑ Heaney RP. Nutrition, chronic disease, and the problem of proof. Editorial. American Journal of Clinical Nutrition 2006;84(3(471-472)http://www.ajcn.org/cgi/reprint/84/3/471
  5. ↑ Munger K, Levin LI, Hollis BW et al. Serum 25-Hydroxyvitamin D Levels and Risk of Multiple Sclerosis JAMA. 2006;296:2832-2838http://jama.ama-assn.org/cgi/content/abstract/296/23/2832?lookupType=volpage&vol=296&fp=2832&view=short
  6. ↑ Mattila C, Knekt P, Männistö S, et al. Serum 25-Hydroxyvitamin D Concentration and Subsequent Risk of Type 2 Diabetes Diabetes Care 30: 2569-2570 http://care.diabetesjournals.org/cgi/content/extract/30/10/2569
  7. ↑ Autier, P, Gandini S. Vitamin D Supplementation and Total Mortality: A Meta-analysis of Randomized Controlled Trials. Arch Intern Med. 2007;167:1730-1737
  8. ↑ Giovannucci E. Can Vitamin D Reduce Total Mortality? Editorial. Arch Intern Med. 2007;167:1709-1710
  9. ↑ Xystrakis 1, Kusumakar S, Boswell S et al. Reversing the defective induction of IL-10-secreting regulatory T cells in glucocorticoid-resistant asthma patients. J. Clin. Invest., doi: 10.1172/JCI21759 Published Online December 8, 2005
  10. ↑ Jussi Karjalainen. Genetic and environmental influence of asthma and related phenotypes. The effect of profession and inflammatory cytogene genes IL1A, IL1B and IL10. Väitöskirja 2003. http://acta.uta.fi/pdf/951-44-5667-X.pdf
  11. ↑ Steingrimsdottir L, Gunnarsson O, Indridason OS, et al. Relationship Between Serum Parathyroid Hormone Levels, Vitamin D Sufficiency, and Calcium Intake JAMA. 2005;294:2336-2341 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/entrez/query.fcgi?cmd=Retrieve&db=pubmed&dopt=Abstract&list_uids=15225842
  12. ↑ Visser M, Deeg DJH, Puts MTE, et al. Low serum concentrations of 25-hydroxyvitamin D in older persons and the risk of nursing home admission. American Journal of Clinical Nutrition 2006;84(3) 616-622
  13. ↑ http://www.avoin.helsinki.fi/materiaalit/ravitsemustiede/01_rss_rasvaliuk.shtml
  14. ↑ Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:11 - Imeväis- ja leikki-ikäisten lasten, odottavien ja imettävien äitien ravitsemussuositus
  15. ↑ Sosiaali- ja terveysministeriö: D-vitamiinivalmisteiden käyttösuositus 8.10.2003
  16. ↑ Vieth R. Why the optimal requirement for Vitamin D3 is probably much higher than what is officially recommended for adults. J Steroid Biochem Mol Biol. 2004;89-90(1-5):575-9. Review
  17. ↑ Hathcock JN, Shao A, Vieth R, Heaney R: Risk assessment for vitamin D Am J Clin Nutr 2007 85: 6-18 http://www.ajcn.org/cgi/content/abstract/85/1/6
  18. ↑ Martineau AR, Wilkinson RJ, Wilkinson KA, et al. A Single Dose of Vitamin D Enhances Immunity to MycobacteriaAmerican Journal of Respiratory and Critical Care Medicine 2007;176, 208-213 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17463418?ordinalpos=10&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum
  19. ↑ Martineau AR, Wilkinson RJ, Newton SR. IFN-gamma- and TNF-independent vitamin D-inducible human suppression of mycobacteria: the role of cathelicidin LL-37J Immunol. 2007;178(11):7190-8 http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17513768?ordinalpos=9&itool=EntrezSystem2.PEntrez.Pubmed.Pubmed_ResultsPanel.Pubmed_RVDocSum
  20. ↑ http://wwwb.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/FIN11112005.pdf

[muokkaa] Aiheesta muualla


Vitamiinit

Retinoli (A) | B-vitamiinit (Tiamiini (B1), Riboflaviini (B2), Niasiini (B3) Pantoteenihappo (B5), Pyridoksiini (B6), Biotiini (B7), Foolihappo (B9) Syanokobalamiini (B12)
Koliini | C-vitamiini (C) | D-vitamiini (D) | E-vitamiini (E) | K-vitamiini (K)

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/D-vitamiini
Henkilökohtaiset työkalut