Skotlanti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Skotlanti
Scotland
Alba
Flag of Scotland.svg Lionrampant.svg
lippu vaakuna

Scotland in the UK and Europe.svg

Valtiomuoto itsehallinnollinen perustuslaillinen monarkia

Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Elisabet II

Skotlannin pääministeri Alex Salmond

Pääkaupunki Edinburgh

Muita kaupunkeja Glasgow (suurin)
Aberdeen

Pinta-ala
– yhteensä 78 782 km² (sijalla )
– josta sisävesiä 1,9

Väkiluku (2012) 5 313 600[1] (sijalla )
– väestötiheys 64 / km²

Viralliset kielet englannin kieli,gaeli,skotti

Valuutta Englannin punta (GBP)

– yhteensä 139,774 miljardia
– per asukas 26,766

Aikavyöhyke +0
– kesäaika UTC+1

Lyhenne GB

Kansainvälinen
suuntanumero
+44

Motto In My Defens God Me Defend (de facto)

Kansallislaulu Flower of Scotland (de facto)

Skotlanti (gaeliksi Alba, engl. Scotland) on maa Ison-Britannian saaren pohjoisosassa. Se käsittää suunnilleen kolmanneksen saaren pinta-alasta ja kuuluu Yhdistyneen kuningaskunnan eli Britannian valtioon.

Skotlanti solmi personaaliunionin Englannin kanssa vuonna 1603 ja vuonna 1707 yhdistyi Englannin kanssa yhdeksi valtioksi. Vuonna 2014 Skotlannissa järjestetään kansanäänestys itsenäisyydestä.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Skotlannin maantiede
Skotlannin kartta
Loch Etive


Skotlanti muodostaa pohjoisen kolmanneksen Ison-Britannian saaresta.[2] Sen kokonaispinta-ala on 78 772 km². Skotlannilla on ainoan naapurinsa Englannin kanssa yhteistä rajaa 96 km. Se kulkee itärannikolta Tweedjoelta länteen Solway Firthiin. Skotlannin lounaiskärjestä 30 kilometrin päässä sijaitsee Irlanti, 400 kilometrin päässä koillisessa on Norja ja pohjoisessa Tanskan Färsaaret.lähde? Skotlantia ympäröivät Atlantti ja Pohjanmeri.

Skotlanti koostuu mannermaasta ja useista saariryhmistä. Mannermaa voidaan jakaa kolmeen alueeseen, Ylämaihin, Alamaihin (Central Belt) ja Eteläisiin ylänköihin. Ylämaat jakaa kahtia Glen Morin siirroslinja, missä sijaitsee myös Loch Ness.[3] Ylämaiden eteläosassa on Grampianvuoret, jonka korkein huippu Ben Nevis on koko Britannian korkein vuori.[4] Keskisen Skotlannin alamaat on maan asutuskeskittymä.lähde? Eteläisillä ylänköalueilla on pyöreälakisia kukkuloita ja leveitä laaksoja, joita reunustavat hedelmälliset rannikkotasankot.[5] Vedenjakaja on lähellä länsirannikko, miksi pääosa joista virtaa itään.[3]

Skotlantiin kuuluu yli 790 saarta. Saariston pääryhmät ovat Shetland- ja Orkneysaaret sekä Sisä- ja Ulko-Hebridit.[6] Orkney- ja Shetlandsaaret sijaitsevat mannermaan pohjoispuolella. Länsirannikkoa täplittävät puolestaan useat saaret ja vuonot.[3]

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skotlannissa vallitsee meri-ilmasto, jolle on tyypillistä hyvin vaihtelevat säät ilman äärioloja. Atlantilta tuleva Golfvirta lämmittää aluetta, joka selittää ilmasto-olot pohjoisesta leveysasteesta huolimatta. Samalla leveysasteella Labradorissa, Kanadassa, jäävuoret ovat talvisin tavallinen näky. Ilmasto on kuitenkin viileämpi kuin muualla Britanniassa.

Sademäärät vaihtelevat paljon Skotlannin eri puolilla. Läntiset alamaat ovat Yhdistyneen kuningaskunnan sateisinta aluetta; vuosittain sataa yli 3 000 mm. Sateet ovat yleensä vuoristoisilla ylämaan alueilla orografisia. Suurimmassa osassa Skotlantia kuitenkin sataa alle 800 mm vuodessa eikä itäisissä ja eteläisissä osissa sada enempää kuin Englannin kuivimmilla alueilla. Lumisateet eivät ole alamailla tyypillisiä mutta korkeuden kasvaessa ne yleistyvät.

Ilmastoalue on kostean lauhkea ja vuoden keskilämpötila on 8,7 °C. Kylmin kuukausi on Skotlannissa tammikuu, jonka on keskilämpö on +3,5 °C. Lämpimimmät kuukaudet ovat heinä- ja elokuu, jolloin lämpötila on noin +14,5 °C. Skotlannin vuotuinen sademäärä on 670,6 millimetriä.

Skotlannin rannikolla sijaitsevien Hebridien läntinen osa on yksi Britannian aurinkoisimpia paikkoja. Vuoden pisimpänä päivänä Skotlannin pohjoisosissa pimeys ei laske lainkaan. Lerwickillä ja Shetlandsaarilla on keskikesällä noin neljä tuntia kauemmin valoisaa aikaa kuin Lontoolla, joskin tilanne on talvella päinvastoin.

Voimakkaat Atlantilta saapuvat matalapainepuuskat, joita kutsutaan myös Euroopan hirmumyrskyiksi, ovat yleisiä Skotlannissa talviaikaan (loka–maaliskuussa).

  • Vuotuinen lämpötilan vaihtelu: yksitoista Celsiusastetta
  • Kesän pituus: neljä kuukautta (kesä–syyskuu)
  • Talven pituus: 3 kuukautta
Panoraamakuva Skotlannista.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skotlantia peitti aiemmin metsä, mutta alkuperäisestä metsästä on jäljellä enää vain noin prosentti. Istutusmetsät peittävät kuitenkin nin 17 prosenttia pinta-alasta. Pääosa metsistä on havumetsää. Grampianvuorilla ja eteläisillä ylängöillä kasvaa erityisesti ruohoa ja kanervaa. Skotlannin kansalliskukka on okakruunuohdake, mutta nummien kanervat ja metsien kissankello ovat silti tunnuspiirteisempiä kasvilajeja.[3][7]

Skotlannin nisäkäs lajistoon kuuluu monia hirvieläimiä. Saksanhirviä elää pääosin ylänköalueilla ja metsäkauriita metsissä. Lisäksi Skotlannissa elää sinne tuotuja japaninhirviä ja kuusipeuroja. Ketut ja mäyrät ovat levinneet laajalle, mutta eurooppalaisen metsäkissan Skotlannin populaatio on hyvin harvinainen.[3] Sen sijaan Skotlannissa elää peräti 75 prosenttia Britannian oravista, sillä laji on joutunut työntymään pohjoiseen Englantiin istutetun harmaaoravan tieltä.[8] Skotlannin vesissä on paljon merinisäkkäitä. Pullokuonodelfiinit ja pyöräiset ovat suhteellisen yleisiä, ja esimerkiksi noin 70 prosenttia Euroopan halleista ja 80 prosenttia Britannian kirjohylkeistä elää Skotlannin vesissä.[9]

Skotlannissa on monipuolinen lintulajisto, ja Britannian 24:stä merilintulajista elää Shetlandsaarilla 21 lajia. Nummilla esiintyy muun muassa metsoja ja riekkoja – jälkimmäiset ovat Britannian ainoita lintuja, jotka vaihtavat talveksi höyhenpukuaan. Talvisin sänkipelloilla talvehtii miljoonia merihanhia.[10]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Skotlannin historia
Salaperäiset Callanishin kivet Lewisinsaarella, Ulko-Hebrideillä.

Skotlannin esihistoria ulottuu yli 10 000 vuoden päähän menneisyyteen. Nykyihminen alkoi asuttaa sen alueita viimeisen eli Veiksel-jääkauden jälkeen. Esihistorian ajalta alueelta on säilynyt suuri määrä arkeologisia löytöjä. Kirjoitettu historia alkaa vasta roomalaisten saavuttua Britanniaan. Roomalaiset pitivät hallussa Britanniaksi kutsumaansa provinssia, mutta saaren pohjoiset alueet eli Kaledonia (nyk. Skotlanti) eivät olleet Rooman valtakunnan alaisuudessa. Kaledonian asukkaita olivat eräät kelttiläiset heimot sekä mahdollisesti ei-kelttiläinen alkuperäisväestö, jota roomalaiset kutsuivat pikteiksi.

Skotlannin historiaa siivittää sen pitkä taistelu Englannin valtaa vastaan, mikä johti lopulta itsenäisyystaisteluihin ja liittoutumiin muiden Euroopan hallitsijoiden kanssa.

Skotlannin historian kenties merkittävin tapahtuma oli Skotlannin uskonpuhdistus, jonka johtohenkilöihin kuului John Knox. Skotlannin parlamentti hyväksyi protestanttisuuden 1560.

Itsenäinen Skotlannin kuningaskunta muodosti vuonna 1603 personaaliunionin Englannin kuningaskunnan kanssa, kun Skotlannin kuningas Jaakko VI nousi myös Englannin kuninkaaksi nimellä Jaakko I. 26. maaliskuuta 1707 Skotlannin parlamentti hyväksyi unionisopimuksen, joka astui voimaan 1. toukokuuta 1707 ja loi uuden Ison-Britannian kuningaskunnan, jonka myötä maiden omat parlamentit poistettiin käytöstä ja tilalle tuli yksi yhteinen parlamentti Westminsterissä Lontoossa.[11]

Unionisopimus avasi skoteille Englannin siirtomaakaupan, ja nämä valtasivatkin siitä leijonanosan. Kauppaa ja vaurastumista seurasivat Skotlannin valistusaika ja teollinen vallankumous, joiden myötä Skotlannista tuli yksi Euroopan merkittävimpiä kaupan, teollisuuden ja intellektuellin elämän keskuksia: mm. utilitarismia ja liberalismia kehittäneet filosofit David Hume, Francis Hutcheson, Adam Smith ja James Mill, kirjailija Sir Walter Scott, hyörykoneen keksijä James Watt ym.

Uudesta valtiosta muodostui myöhemmin nykyinen Yhdistynyt kuningaskunta, mutta esimerkiksi lakien osalta Skotlanti pysyi erillisenä. Vuonna 1999 Skotlanti sai takaisin itsehallintoaan ja sille perustettiin oma parlamentti, jonka tehtävänä on Skotlannin sisäisten asioiden hoitaminen. Parlamentti on alistettu Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentille.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtenä Yhdistyneen kuningaskunnan maista Skotlannin päämiehenä toimii brittiläinen monarkki, vuodesta 1952 lähtien kuningatar Elisabet.

Yhdistynyt kuningaskunta on hallinnollisesti katsoen yksi valtio, jolla on yksi virallinen parlamentti ja hallitus. Vaikka kuningaskunnan eri osille onkin myönnetty jonkun verran itsehallintoa, niiden parlamentit ja muut omat hallinnolliset elementit ovat Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alaisuudessa. Virallinen parlamentti voi myös päättää supistaa tai muuttaa niiden valtaa, joskin on todennäköistä ettei tärkeitä ratkaisuja kuten itsehallinnon lakkauttamista tulla tekemään ilman kyseisen alueen kansanäänestystä.

Skotlanti sai oman parlamentin vuonna 1998. Syyskuussa 1997 kolme neljännestä äänestäjistä kannatti sen perustamista. Parlamentti on yksikamarinen ja siinä on 129 edustajaa. Kuningatar on nimittänyt parlamentin ehdotuksesta yhden jäsenistä pääministeriä vastaavaksi ensimmäiseksi ministeriksi (First minister) ja hän nimittää myös muut ministerit. Koko kuningaskuntaa edustavassa parlamentissa Skotlannilla on 59 edustajaa 646:sta. Vuoden 2007 vaalien jälkeen ensimmäisenä ministerinä on Kansallispuolueen johtaja Alex Salmond. Tätä aiemmin virka oli alusta asti Labourin hallussa.

Yhdistyneen kuningaskunnan poliittisten puolueiden lisäksi Skotlannissa vaikuttavat itsenäistymistä ajava ja merkittävin oppositiopuolue Skotlannin kansallispuolue (Scottish National Party, SNP), Skottilainen sosialistipuolue (Scottish Socialist Party, SSP) ja Skottilainen vihreä puolue (Scottish Green Party). Paikallispuolueet ovat lisänneet vaikutusvaltaansa parlamentin perustamisen jälkeen.

Itsehallinto vai itsenäisyys?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisen oikeisto–vasemmistojaon lisäksi politiikkaan vaikuttaa itsehallintokysymys, jota Yhdistyneen kuningaskunnan puolueet ovat tukeneet enemmän tai vähemmän historiansa aikana. Nyt kun itsehallinto on jo saatu, kysymys koskee sitä, pitäisikö Skotlannin itsenäistyä. Vuoden 2004 kyselyssä 66 prosenttia skotlantilaisista kannatti itsehallinnon lisäämistä ja vain kaksi prosenttia halusi palauttaa määräysvallan Westminsteriin. Vuonna 2012 uutisoitiin, että kyselyissä enintään kolmasosa kansasta kannattaa itsenäisyyttä.[12]

Mikäli Skotlanti itsenäistyisi lähitulevaisuudessa, on arvioitu, että valtion päämiehenä pysyisi kuningatar Elisabet. Valuuttana säilyisi punta. Itsenäisen Skotlannin talous tulisi nojaamaan alkuvaiheessa vahvasti Pohjanmeren kaasu- ja öljyvaroihin, joiden jaosta olisi neuvoteltava Ison-Britannian kanssa. 90 % Pohjanmeren kaasu- ja öljyvaroista sijaitsee Skotlannin rannikkovesillä.[12]

Skotlannin itsenäistyminen nostaisi esiin monia kysymyksiä. Jouduttaisiin päättämään muun muassa siitä, olisiko Skotlanti vanha EU-maa. Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso on sanonut, että itsenäinen Skotlanti joutuisi hakemaan EU-jäsenyyttä sekä neuvottelemaan liittymisehdot. Rajavalvonnan ja maanpuolustuksen järjestäminen itsenäisessä Skotlannissa olisi oma kysymyksensä. Jouduttaisiin myös päättämään, pysyisivätkö Britannian ydinaseet yhä Länsi-Skotlannissa.[12]

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skotlanti jaettiin vuonna 1996 32 hallintoalueeseen paikallishallinnon tehostamiseksi. Näiden yhden tason hallintoyksikköjen tehtävänä on tuottaa kaikki alueen julkiset palvelut kuten opetus ja sosiaalityö sekä ympäristön ja teiden kunnossapito. Suurimmissa hallintoyksiköissä on vielä niiden alaisuudessa toimivia erillisiä komiteoita, jotka huolehtivat jonkun tietyn alueenosan palveluista.

Alue saa kaupungin nimityksen vain monarkin kautta. Skotlannissa kaupungeiksi on julistettu Aberdeen, Dundee, Edinburgh, Glasgow, Inverness ja Stirling.

  1. Inverclyde
  2. Renfrewshire
  3. Länsi-Dunbartonshire
  4. Itä-Dunbartonshire
  5. Glasgow
  6. Itä-Renfrewshire
  7. Pohjois-Lanarkshire
  8. Falkirk
  9. Länsi-Lothian
  10. Edinburgh
  11. Midlothian
  12. Itä-Lothian
  13. Clackmannanshire
  14. Fife
  15. Dundee
  16. Angus
  1. Aberdeenshire
  2. Aberdeen
  3. Moray
  4. Ylämaa
  5. Ulko-Hebridit
  6. Argyll and Bute
  7. Perth ja Kinross
  8. Stirling
  9. Pohjois-Ayrshire
  10. Itä-Ayrshire
  11. Etelä-Ayrshire
  12. Dumfries ja Galloway
  13. Etelä-Lanarkshire
  14. Scottish Borders
  15. Orkneysaaret
  16. Shetlandsaaret
ScotlandLabelled.png

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Skotlannin väestö

Väestöjakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

National Records of Scotlandin arvion mukaan Skotlannissa oli vuoden 2013 puolivälissä 5 327 700 asukasta, eli enemmän kuin koskaan aiemmin.[13] Vuoden 2011 väestönlaskun perusteella Skotlannin suurimmat kaupungit olivat Glasgow (590 507 asukasta), Edinburgh (459 366 asukasta), Aberdeen (195 021 asukasta), Dundee (147 285 asukasta) ja Paisley (76 834 asukasta).[14]

Skotlannin asukasluku on pysynyt melko vakaana 1960-luvulta lähtien. Vuonna 1974 asukasluku oli ennätyksellinen 5,24 miljoonaa, mutta vuonna 2002 se oli enää 5,05 miljoonaan. 2000-luvulla asukasluku lähti taas kasvamaan, mikä johtui erityisesti positiivisesta nettomuutosta. Lisäksi syntyneitä on ollut kuolleita enemmän.[15] Skotlannin väestöpyramidi on muuttunut selvästi 1900-luvulla. Ikärakenne oli vielä vuoden 1911 väestönlaskennan perusteella pyramidin mallinen, mutta seuraavan vuosisadan aikana ikärakenne on selvästi tasaoittunut.[16] Vuoden 2012 väestöpyramidissa on selvästi kolme kohoumaa, mitkä johtuvat vuoden 1947 ja 1960-luvun suurista ikäluokista ja jälkimmäisen heijaistevaikutuksesta.[17]

Etniset ryhmät ja uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 2011 väestönlaskennan mukaan Skotlannin asukkaista 83 prosenttia on syntynyt Skotlannissa ja 10 prosenttia muualla Britanniassa. Niistä seitsemästä prosentista, jotka eivät ole syntyneet Britanniassa, 15 prosenttia on syntynyt Puolassa ja 6 prosenttia Intiassa ja Irlannissa.[18] Skotiksi itsensä määrittelee 62 prosenttia Skotlannin aikuisväestöstä ja 18 prosenttia sekä skotiksi että englantilaiseksi. Skotlannin asukkaista neljä prosenttia kuuluu johonkin vähemmistöön.[19] Vuonna 2001 hieman yli 100 000 asukasta kuului vähemmistöihin, kun vuonna 2011 vähemmistöihin kuului jo yli 200 000 asukasta. Suurin yksittäinen vähemmistöryhmä oli puolalaiset, joita asui Skotlannissa 61 000 ihmistä. Seuraavaksi suurimmat ryhmät olivat irlantilaiset (54 000 asukasta) ja pakistanilaiset (49 000 asukasta).[20]

Skotlannin kansallisena kirkkona toimii reformoitu Skotlannin kirkko (Church of Scotland). Se ei ole valtionhallinnon alaisuudessa eikä samaan tapaan valtionkirkon asemassa kuten Englannissa Englannin kirkko. Vuonna 2011 tehdyssä tutkimuksessa suurin vakaumusryhmä oli uskonnottomat 36,7% väestöosuudella. Skotlannin kirkkoon kuului 32,4% väestöstä. Roomalais-katolisia oli 15,9%. Muita kristittyjä oli 5,5%. Islamia kannatti 1,4%. Hinduja 0,3%. Buddhalaisia 0,2%. Sikhejä 0,2%. Juutalaisia 0,1%. Muita uskontoja 0,3%. Kantansa kertomatta jätti 7,0% väestöstä.[21]

Terveys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skotlantilaisten terveys on keskimäärin huonompaa kuin Britannian ja useimpien EU-maiden väestön. Maan terveystilanne on kehittynyt 1900- ja 2000-luvuilla, mutta ei yhtä nopeasti kuin monissa muissa läntisen Euroopan maissa. Elinajanodote on noussut 1900-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa, mutta se on silti pienempi kuin Britanniassa keskimäärin.[22] Se oli vuonna 2010 miehillä 76,1 ja naisilla 80,6 vuotta.[23] Elinajanodotteessa on selviä eroja Skotlannin sisällä. Lyhin elinajanodote on Glasgow’ssa ja pisin Itä-Dunbartonshiressa. Maaseudun miehet elävät keskimäärin 3,5 vuotta pidempään kuin kaupunkilaiset ja naiset 2 vuotta pidempään.[24]

Kuolleisuus on laskenut Skotlannissa 1960-luvun jälkeen, kuten on muissakin läntisen Euroopan maissa. Lapsikuolleisuus on Skotlannissa eurooppalaista keskitasoa, mutta työikäisten kuolleisuus on ollut 1970-luvulta lähtien läntisen Euroopan korkeinta.[25] Yli puolet skotlantilaisten kuolemista aiheutuvat syövistä, sepelvaltimotaudista ja aivoverenkiertohäiriöstä. Vuosittain kuolevien ihmisten määrä on Skotlannissa laskenut 1980-luvun alusta. Syöpäkuolemien määrä on kuitenkin kasvanut 14 prosenttia, ja samalla niiden osuus kaikista kuolemista on noussut 22 prosentista 29 prosenttiin.[26] Yksi syy Skotlannin ja muun Britannian kuolleisuuden erolle johtuu sepelvaltimotaudista, jonka miesten kuolleisuus oli 16 ja naisten kuolleisuus 19 prosenttia korkeampia kuin muualla Britanniassa.[25]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skotlanti on erityisen kuuluisa tartaanikankaista tehtyihin kiltteihin pukeutuneiden miesten soittamasta säkkipillimusiikista. Myös useat suositut rockyhtyeet kuten Franz Ferdinand, Travis, Belle and Sebastian, Texas, Nazareth ja Simple Minds ovat kotoisin Skotlannista. Maalla on historiallinen merkitys musiikin saralla, sillä Pohjois-Amerikkaan lähteneet siirtolaiset veivät mukanaan muun muassa country-musiikkiin vahvasti vaikuttaneita skotlantilaisia perinteitä.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skotlannin kirjallisuus on ollut historiassa hyvin arvostetussa asemassa. Tunnetuimpia ovat luultavasti runoilija Robert Burnsin teokset. Häntä pidetäänkin Skotlannin kansallisrunoilijana. Muita merkittäviä skotlantilaisia kirjailijoita ovat Walter Scott, Robert Louis Stevenson ja Arthur Conan Doyle sekä nykykirjailijoista Iain Banks, Ian Rankin ja Irvine Welsh.

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Skotlantilainen keittiö

Skotlannin perinneruoka on haggis. Ruoka- ja juomakulttuurin saralla maa on tullut tunnetuksi myös laadukkaista viskeistään. Yleisesti skotlantilaiset käyttävät ruuanlaitossaan paljon lihaa ja rasvaa sekä suosivat uppopaistamista. Nykyisin Skotlannin ruokakulttuuri on varsin värikäs ja fish & chips -paikkojen ohelle on ilmaantunut etnisiä ravintoloita.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikainen golf on muotoutunut Skotlannissa. St. Andrewsin kenttä.

Skotlannilla on eräissä lajeissa omat kansalliset urheilumaajoukkueensa, kun taas eräissä muissa lajeissa ja olympialaisissa skotit ovat kilpailleet Ison-Britannian joukkueen jäseninä.

Maan suosituin urheilulaji on jalkapallo, ja Skotlannin jalkapalloliitto on lajissaan maailman toiseksi vanhin. Skotlannin maajoukkue on pelannut kahdeksissa MM-kilpailuissa ja kaksissa EM-kilpailuissa, muttei ole selviytynyt alkuvaihetta pidemmälle. Maailman ensimmäinen, 0–0-tasapeliin päättynyt jalkapallomaaottelu pelattiin vuonna 1872 Skotlannin ja Englannin välillä.

Skotlannin merkittävin perinneurheilutapahtuma on Ylämaan kisat, joissa kilpaillaan erilaisissa voimalajeissa. Rugby-7, golf ja curling ovat urheilulajeja, jotka ovat joko syntyneet Skotlannissa tai saaneet sieltä vahvoja vaikutteita. Tunnettuja skotlantilaisia urheilijoita ovat olleet muun muassa jalkapalloilijat Kenny Dalglish ja manageri Alex Ferguson, F1-kuljettaja David Coulthard, ratapyöräilijä Chris Hoy ja ralliautoilija Colin McRae.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Scotland's Population 2012 17.10.2013. Registrar General for Scotland. Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)
  • Steel, David & Cylus Jonathan: United Kingdom (Scotland): Health system review. Health Systems in Transition, 2012, 14. vsk, nro 9, s. 1-150. European Observatory on Health Systems and Policies. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mid-2011 and Mid-2012 Population Estimates Scotland (PDF) (Sivu 5) 8.8.2013. National Statistics. Viitattu 25.9.2013. (englanniksi)
  2. Where is Scotland? Scotland.org. Scottish Government. Viitattu 27.7.2014. (englanniksi)
  3. a b c d e Encyclopedia Britannica.
  4. Geography of Scotland Embrace Scotland. Association of Scotland's Self Caterers. Viitattu 9.6.2014. (englanniksi)
  5. Wilson & Symington, s. 42.
  6. Scotland's Islands ScotSites. Viitattu 27.7.2014. (englanniksi)
  7. Wilson & Symington, s. 475.
  8. Wilson & Symington, s. 473.
  9. Sea mammals VisitScotland. Viitattu 10.6.2014. (englanniksi)
  10. Wilson & Symington, s. 474.
  11. Muistopäivä. Työ, 30.01.1907, nro 25, s. 4. Kansalliskirjasto Viitattu 20.07.2014.
  12. a b c Vasama, Tanja: Monta mutkaa itsenäisyyteen. Helsingin Sanomat, 23.12.2012, nro 351, s. B1.
  13. Scotland's Population at its Highest Ever 30.4.2014. National Records of Scotland. Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)
  14. Major Cities of Scotland Citypopulation.de. 26.6.2014. Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)
  15. Scotland's Population 2012, s. 13.
  16. Burn-Murdoch, John: Scotland's census 2011: how have demographics changed over a century? The Guardian. 17.12.2012. Guardian News and Media Limited. Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)
  17. Scotland's Population 2012, s. 14.
  18. Scotland's Population 2012, s. 54.
  19. Scotland's Population 2012, s. 55.
  20. Summary: Ethnicity The Scottish Government. Viitattu 26.7.2014. (englanniksi)
  21. Skotlannin vakaumusrakenne, census 2001 The Scottish Government
  22. Steel & Cylus, s. 10-11.
  23. Scotland's Population 2012, s. 38.
  24. Scotland's Population 2012, s. 40.
  25. a b Steel & Cylus, s. 12-13.
  26. Scotland's Population 2012, s. 30.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Skotlanti.