Skotlanti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Skotlanti
Scotland
Alba
Flag of Scotland.svg Lionrampant.svg
lippu vaakuna

Scotland in the UK and Europe.svg

Valtiomuoto itsehallinnollinen perustuslaillinen monarkia

Yhdistyneen kuningaskunnan kuningatar Elisabet II

Skotlannin pääministeri Alex Salmond

Pääkaupunki Edinburgh

Muita kaupunkeja Glasgow (suurin)
Aberdeen

Pinta-ala
– yhteensä 78 782 km² (sijalla )
– josta sisävesiä 1,9

Väkiluku (2012) 5 313 600[1] (sijalla )
– väestötiheys 64 / km²

Viralliset kielet englannin kieli,gaeli,skotti

Valuutta Englannin punta (GBP)

– yhteensä 139,774 miljardia
– per asukas 26,766

Aikavyöhyke +0
– kesäaika UTC+1

Lyhenne GB

Kansainvälinen
suuntanumero
+44

Motto In My Defens God Me Defend (de facto)

Kansallislaulu Flower of Scotland (de facto)

Skotlanti (gaeliksi Alba, engl. Scotland) on maa Ison-Britannian saaren pohjoisosassa. Se käsittää suunnilleen kolmanneksen saaren pinta-alasta ja kuuluu Yhdistyneen kuningaskunnan eli Britannian valtioon.

Skotlanti solmi personaaliunionin Englannin kanssa vuonna 1603 ja vuonna 1707 yhdistyi Englannin kanssa yhdeksi valtioksi. Vuonna 2014 Skotlannissa järjestetään kansanäänestys itsenäisyydestä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Skotlannin historia
Salaperäiset Callanishin kivet Lewisinsaarella, Ulko-Hebrideillä.

Skotlannin esihistoria ulottuu yli 10 000 vuoden päähän menneisyyteen. Nykyihminen alkoi asuttaa sen alueita viimeisen eli Veiksel-jääkauden jälkeen. Esihistorian ajalta alueelta on säilynyt suuri määrä arkeologisia löytöjä. Kirjoitettu historia alkaa vasta roomalaisten saavuttua Britanniaan. Roomalaiset pitivät hallussa Britanniaksi kutsumaansa provinssia, mutta saaren pohjoiset alueet eli Kaledonia (nyk. Skotlanti) eivät olleet Rooman valtakunnan alaisuudessa. Kaledonian asukkaita olivat eräät kelttiläiset heimot sekä mahdollisesti ei-kelttiläinen alkuperäisväestö, jota roomalaiset kutsuivat pikteiksi.

Skotlannin historiaa siivittää sen pitkä taistelu Englannin valtaa vastaan, mikä johti lopulta itsenäisyystaisteluihin ja liittoutumiin muiden Euroopan hallitsijoiden kanssa.

Skotlannin historian kenties merkittävin tapahtuma oli Skotlannin uskonpuhdistus, jonka johtohenkilöihin kuului John Knox. Skotlannin parlamentti hyväksyi protestanttisuuden 1560.

Itsenäinen Skotlannin kuningaskunta muodosti vuonna 1603 personaaliunionin Englannin kuningaskunnan kanssa, kun Skotlannin kuningas Jaakko VI nousi myös Englannin kuninkaaksi nimellä Jaakko I. 26. maaliskuuta 1707 Skotlannin parlamentti hyväksyi unionisopimuksen, joka astui voimaan 1. toukokuuta 1707 ja loi uuden Ison-Britannian kuningaskunnan, jonka myötä maiden omat parlamentit poistettiin käytöstä ja tilalle tuli yksi yhteinen parlamentti Westminsterissä Lontoossa.

Unionisopimus avasi skoteille Englannin siirtomaakaupan, ja nämä valtasivatkin siitä leijonanosan. Kauppaa ja vaurastumista seurasivat Skotlannin valistusaika ja teollinen vallankumous, joiden myötä Skotlannista tuli yksi Euroopan merkittävimpiä kaupan, teollisuuden ja intellektuellin elämän keskuksia: mm. utilitarismia ja liberalismia kehittäneet filosofit David Hume, Francis Hutcheson, Adam Smith ja James Mill, kirjailija Sir Walter Scott, hyörykoneen keksijä James Watt ym.

Uudesta valtiosta muodostui myöhemmin nykyinen Yhdistynyt kuningaskunta, mutta esimerkiksi lakien osalta Skotlanti pysyi erillisenä. Vuonna 1999 Skotlanti sai takaisin itsehallintoaan ja sille perustettiin oma parlamentti, jonka tehtävänä on Skotlannin sisäisten asioiden hoitaminen. Parlamentti on alistettu Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentille.

Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtenä Yhdistyneen kuningaskunnan maista Skotlannin päämiehenä toimii brittiläinen monarkki, vuodesta 1952 lähtien kuningatar Elisabet.

Yhdistynyt kuningaskunta on hallinnollisesti katsoen yksi valtio, jolla on yksi virallinen parlamentti ja hallitus. Vaikka kuningaskunnan eri osille onkin myönnetty jonkun verran itsehallintoa, niiden parlamentit ja muut omat hallinnolliset elementit ovat Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentin alaisuudessa. Virallinen parlamentti voi myös päättää supistaa tai muuttaa niiden valtaa, joskin on todennäköistä ettei tärkeitä ratkaisuja kuten itsehallinnon lakkauttamista tulla tekemään ilman kyseisen alueen kansanäänestystä.

Skotlanti sai oman parlamentin vuonna 1998. Syyskuussa 1997 kolme neljännestä äänestäjistä kannatti sen perustamista. Parlamentti on yksikamarinen ja siinä on 129 edustajaa. Kuningatar on nimittänyt parlamentin ehdotuksesta yhden jäsenistä pääministeriä vastaavaksi ensimmäiseksi ministeriksi (First minister) ja hän nimittää myös muut ministerit. Koko kuningaskuntaa edustavassa parlamentissa Skotlannilla on 59 edustajaa 646:sta. Vuoden 2007 vaalien jälkeen ensimmäisenä ministerinä on Kansallispuolueen johtaja Alex Salmond. Tätä aiemmin virka oli alusta asti Labourin hallussa.

Yhdistyneen kuningaskunnan poliittisten puolueiden lisäksi Skotlannissa vaikuttavat itsenäistymistä ajava ja merkittävin oppositiopuolue Skotlannin kansallispuolue (Scottish National Party, SNP), Skottilainen sosialistipuolue (Scottish Socialist Party, SSP) ja Skottilainen vihreä puolue (Scottish Green Party). Paikallispuolueet ovat lisänneet vaikutusvaltaansa parlamentin perustamisen jälkeen.

Itsehallinto vai itsenäisyys?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perinteisen oikeisto–vasemmistojaon lisäksi politiikkaan vaikuttaa itsehallintokysymys, jota Yhdistyneen kuningaskunnan puolueet ovat tukeneet enemmän tai vähemmän historiansa aikana. Nyt kun itsehallinto on jo saatu, kysymys koskee sitä, pitäisikö Skotlannin itsenäistyä. Vuoden 2004 kyselyssä 66 prosenttia skotlantilaisista kannatti itsehallinnon lisäämistä ja vain kaksi prosenttia halusi palauttaa määräysvallan Westminsteriin. Vuonna 2012 uutisoitiin, että kyselyissä enintään kolmasosa kansasta kannattaa itsenäisyyttä.[2]

Mikäli Skotlanti itsenäistyisi lähitulevaisuudessa, on arvioitu, että valtion päämiehenä pysyisi kuningatar Elisabet. Valuuttana säilyisi punta. Itsenäisen Skotlannin talous tulisi nojaamaan alkuvaiheessa vahvasti Pohjanmeren kaasu- ja öljyvaroihin, joiden jaosta olisi neuvoteltava Ison-Britannian kanssa. 90 % Pohjanmeren kaasu- ja öljyvaroista sijaitsee Skotlannin rannikkovesillä.[2]

Skotlannin itsenäistyminen nostaisi esiin monia kysymyksiä. Jouduttaisiin päättämään muun muassa siitä, olisiko Skotlanti vanha EU-maa. Euroopan komission puheenjohtaja José Manuel Barroso on sanonut, että itsenäinen Skotlanti joutuisi hakemaan EU-jäsenyyttä sekä neuvottelemaan liittymisehdot. Rajavalvonnan ja maanpuolustuksen järjestäminen itsenäisessä Skotlannissa olisi oma kysymyksensä. Jouduttaisiin myös päättämään, pysyisivätkö Britannian ydinaseet yhä Länsi-Skotlannissa.[2]

Kulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skotlanti on erityisen kuuluisa tartaanikankaista tehtyihin kiltteihin pukeutuneiden miesten soittamasta säkkipillimusiikista. Myös useat suositut rockyhtyeet kuten Franz Ferdinand, Travis, Belle and Sebastian, Texas, Nazareth ja Simple Minds ovat kotoisin Skotlannista. Maalla on historiallinen merkitys musiikin saralla, sillä Pohjois-Amerikkaan lähteneet siirtolaiset veivät mukanaan muun muassa country-musiikkiin vahvasti vaikuttaneita skotlantilaisia perinteitä.

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skotlannin kirjallisuus on ollut historiassa hyvin arvostetussa asemassa. Tunnetuimpia ovat luultavasti runoilija Robert Burnsin teokset. Häntä pidetäänkin Skotlannin kansallisrunoilijana. Muita merkittäviä skotlantilaisia kirjailijoita ovat Walter Scott, Robert Louis Stevenson ja Arthur Conan Doyle sekä nykykirjailijoista Iain Banks, Ian Rankin ja Irvine Welsh.

Ruokakulttuuri[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Skotlantilainen keittiö

Skotlannin perinneruoka on haggis. Ruoka- ja juomakulttuurin saralla maa on tullut tunnetuksi myös laadukkaista viskeistään. Yleisesti skotlantilaiset käyttävät ruuanlaitossaan paljon lihaa ja rasvaa sekä suosivat uppopaistamista. Nykyisin Skotlannin ruokakulttuuri on varsin värikäs ja fish & chips -paikkojen ohelle on ilmaantunut etnisiä ravintoloita.

Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skotlannissa on nykyisin viisitoista yliopistoa, joissa voi opiskella niin kandidaatin-, maisterin- kuin tohtorintutkinnonkin tasolla. Näistä vanhin on St Andrewsin yliopisto (perustettu 1413) ja uusin University of the Highlands and Islands, joka saavutti yliopistostatuksen vuonna 2011.[3] Kandidaatintutkinto Skotlannissa kestää neljä vuotta, ja sen lukukausimaksuihin (n. 1 820 ₤ vuonna 2013–14) voivat skotlantilaiset sekä EU-maiden asukkaat hakea rahoitusta Skotlannin hallitukselta SAAS:n (Student Awards Agency for Scotland) kautta.[4]

Muita Skotlannissa sijaitsevia yliopistoja ovat Glasgow'n yliopisto (Glasgow), Aberdeenin yliopisto (Aberdeen), Edinburghin yliopisto (Edinburgh), University of Strathclyde (Glasgow), Heriott-Watt University (Edinburgh), Dundeen yliopisto, Stirlingin yliopisto, Napier University (Edinburgh), Robert Gordonin yliopisto (Aberdeen), University of the West of Scotland (Paisley), Glasgow Caledonian University, University of Abertay Dundee ja Queen Margaret University (Musselburgh). Näistä etenkin vanhemmat yliopistot opettavat pääasiassa perinteisiä aineita, kuten luonnontieteitä, kieliä sekä valtiotieteitä, kun taas "uudet yliopistot", jotka ovat saaneet yliopistostatuksen 1990-luvulla, usein opettavat myös keskitetympiä aloja, kuten viestintää, fysioterapiaa ja farmasiaa.

Urheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyaikainen golf on muotoutunut Skotlannissa. St. Andrewsin kenttä.

Skotlannilla on eräissä lajeissa omat kansalliset urheilumaajoukkueensa, kun taas eräissä muissa lajeissa ja olympialaisissa skotit ovat kilpailleet Ison-Britannian joukkueen jäseninä.

Maan suosituin urheilulaji on jalkapallo, ja Skotlannin jalkapalloliitto on lajissaan maailman toiseksi vanhin. Skotlannin maajoukkue on pelannut kahdeksissa MM-kilpailuissa ja kaksissa EM-kilpailuissa, muttei ole selviytynyt alkuvaihetta pidemmälle. Maailman ensimmäinen, 0–0-tasapeliin päättynyt jalkapallomaaottelu pelattiin vuonna 1872 Skotlannin ja Englannin välillä.

Skotlannin merkittävin perinneurheilutapahtuma on Ylämaan kisat, joissa kilpaillaan erilaisissa voimalajeissa. Rugby-7, golf ja curling ovat urheilulajeja, jotka ovat joko syntyneet Skotlannissa tai saaneet sieltä vahvoja vaikutteita. Tunnettuja skotlantilaisia urheilijoita ovat olleet muun muassa jalkapalloilijat Kenny Dalglish ja manageri Alex Ferguson, F1-kuljettaja David Coulthard, ratapyöräilijä Chris Hoy ja ralliautoilija Colin McRae.

Uskonnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skotlantilaisten uskonto
Uskonto 2001 (%)[5] 2011 (%)[6]
Uskonnoton 27.6 36.7
Skotlannin kirkko 42.4 32.4
Roomalais-katolinen 15.9 15.9
Muu kristitty 6.8 5.5
Islam 0.8 1.4
Hindu 0.1 0.3
Buddhalainen 0.1 0.2
Sikhi 0.1 0.2
Juutalainen 0.1 0.1
Muu uskonto 0.5 0.3
Ei tiedossa 5.5 7.0

Skotlannin kansallisena kirkkona toimii reformoitu Skotlannin kirkko (Church of Scotland). Se ei ole valtionhallinnon alaisuudessa eikä samaan tapaan valtionkirkon asemassa kuten Englannissa Englannin kirkko. Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti julisti sen itsenäiseksi vuonna 1921 (Church of Scotland Act 1921), mikä sovitti vuosisatoja jatkuneet ristiriidat valtionhallinnon ja kirkon välillä.

1560-luvulla alkanut John Knoxin johtama Skotlannin reformaatio oli vahvasti kalvinistinen ja kirkko noudattikin kalvinismin oppeja läpi 1600- ja 1700-lukujen kontrolloiden vahvasti kansan moraalia. Kirkon vaikutus Skotlannin kulttuurin kehitykseen varhaismodernilla aikakaudella on kiistaton. Muita protestanttisia uskontokuntia ovat Skotlannin vapaakirkko, joka pitäytyi kalvinismin konservatiivisissa opeissa, Skotlannin episkopaalinen kirkko, joka kuuluu osana anglikaaniseen seurakuntaan, sekä metodistikirkko ja kongregationaalinen kirkko.

Roomalais-katolisuus säilyi Skotlannissa reformaatiosta ja 1500-luvulta 1700-luvun lopulle jatkuneesta vahvasta painostuksesta huolimatta, etenkin Uist- ja Barra-saarilla. 1800-luvulla sitä vahvisti entisestään etenkin Länsi-Skotlantiin muuttaneet irlantilaiset siirtolaiset. Muuttoliike jatkui 1900-luvulla, jolloin maahan saapui katolisia myös Italiasta ja Puolasta. Skotlanti (erityisesti Central Beltin alue Glasgow'n ympärillä) on kärsinyt uskontokuntien välisistä ongelmista, esimerkiksi jalkapallossa. Tämä ilmenee siitä, että Glasgow'n joukkueista Celtic FC on perinteisesti ollut katolisten suosiossa ja Rangers FC puolestaan protestanttien, mikä on aiheuttanut mellakoita.

Vuonna 2011 tehdyssä tutkimuksessa suurin vakaumusryhmä oli uskonnottomat 36,7% väestöosuudella. Reformoituun Skotlannin kirkkoon kuului 32,4% väestöstä. Roomalais-katolisia oli 15,9%. Muita kristittyjä oli 5,5%. Islamia kannatti 1,4%. Hinduja 0,3%. Buddhalaisia 0,2%. Sikhejä 0,2%. Juutalaisia 0,1%. Muita uskontoja 0,3%. Kantansa kertomatta jätti 7,0% väestöstä.[6]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skotlannin kartta
Loch Etive

Skotlanti muodostaa pohjoisen kolmanneksen Ison-Britannian saaresta. Sen kokonaispinta-ala on n. 78 772 km². Skotlannilla on ainoan naapurinsa Englannin kanssa yhteistä rajaa 96 km. Se kulkee itärannikolta Tweed-joelta länteen Solway Firthiin. Skotlannin lounaiskärjestä 30 kilometrin päässä sijaitsee Irlanti, 400 kilometrin päässä koillisessa on Norja ja pohjoisessa Tanskan Färsaaret. Skotlantia ympäröivät Atlantti ja Pohjanmeri.

Skotlanti koostuu mannermaasta ja useista saariryhmistä. Mannermaa voidaan jakaa kolmeen alueeseen: Ylämaat, Alamaat (Central Belt) ja Eteläiset ylängöt. Ylämaat ovat yleisesti ottaen vuoristoista aluetta ja ne halkaisee Glen Moreksi (engl. The Great Glen) kutsuttu laaksoalue, jonka kautta kulkee Kaledonian kanava. Ison-Britannian korkeimmat vuoret, kuten 1 343 metriä korkea Ben Nevis, löytyvät Ylämailta. Kaikkia yli 3 000 jalan (n. 914 m) korkuisia vuoria kutsutaan Munroiksi Sir Hugh Munron, ensimmäisen kattavan vuoriluettelon tekijän, mukaan. Central Belt on Skotlannin väestörikasta tasankoaluetta. Se jaetaan usein Glasgow'n ympäristöstä koostuvaan länsirannikkoon ja pääkaupungin, Edinburghin ympärille keskittyneeseen itärannikkoon. Etelän ylängöt ovat lähes 200 kilometrin mittainen ketju mäkiä ja vuoria, jotka yltävät Irlanninmeren rannalta sijaitsevasta Stranraerin kaupungista aina Pohjanmeren rannikolle Itä-Lothianiin.

Skotlantiin kuuluu yli 790 saarta, jotka on jaettu neljään pääryhmään: Shetlandsaaret, Orkneysaaret ja Hebridit, jotka jakautuvat vielä Sisä- ja Ulko-Hebrideihin. Clyde- ja Forth-lahdella sijaitsee myös paljon saaria. St. Kilda on etäisin saarista, sijaiten yli 160 kilometrin päässä mannermaasta.

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skotlannissa vallitsee meri-ilmasto, jolle on tyypillistä hyvin vaihtelevat säät ilman äärioloja. Atlantilta tuleva Golfvirta lämmittää aluetta, joka selittää ilmasto-olot pohjoisesta leveysasteesta huolimatta. Samalla leveysasteella Labradorissa, Kanadassa, jäävuoret ovat talvisin tavallinen näky. Ilmasto on kuitenkin viileämpi kuin muualla Britanniassa.

Sademäärät vaihtelevat paljon Skotlannin eri puolilla. Läntiset alamaat ovat Yhdistyneen kuningaskunnan sateisinta aluetta; vuosittain sataa yli 3 000 mm. Sateet ovat yleensä vuoristoisilla ylämaan alueilla orografisia. Suurimmassa osassa Skotlantia kuitenkin sataa alle 800 mm vuodessa eikä itäisissä ja eteläisissä osissa sada enempää kuin Englannin kuivimmilla alueilla. Lumisateet eivät ole alamailla tyypillisiä mutta korkeuden kasvaessa ne yleistyvät.

Ilmastoalue on kostean lauhkea ja vuoden keskilämpötila on 8,7 °C. Kylmin kuukausi on Skotlannissa tammikuu, jonka on keskilämpö on +3,5 °C. Lämpimimmät kuukaudet ovat heinä- ja elokuu, jolloin lämpötila on noin +14,5 °C. Skotlannin vuotuinen sademäärä on 670,6 millimetriä.

Skotlannin rannikolla sijaitsevien Hebridien läntinen osa on yksi Britannian aurinkoisimpia paikkoja. Vuoden pisimpänä päivänä Skotlannin pohjoisosissa pimeys ei laske lainkaan. Lerwickillä ja Shetlandsaarilla on keskikesällä noin neljä tuntia kauemmin valoisaa aikaa kuin Lontoolla, joskin tilanne on talvella päinvastoin.

Voimakkaat Atlantilta saapuvat matalapainepuuskat, joita kutsutaan myös Euroopan hirmumyrskyiksi, ovat yleisiä Skotlannissa talviaikaan (loka–maaliskuussa).

  • Vuotuinen lämpötilan vaihtelu: yksitoista Celsiusastetta
  • Kesän pituus: neljä kuukautta (kesä–syyskuu)
  • Talven pituus: 3 kuukautta
Panoraamakuva Skotlannista.

Aluejako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skotlanti jaettiin vuonna 1996 32 hallintoalueeseen paikallishallinnon tehostamiseksi. Näiden yhden tason hallintoyksikköjen tehtävänä on tuottaa kaikki alueen julkiset palvelut kuten opetus ja sosiaalityö sekä ympäristön ja teiden kunnossapito. Suurimmissa hallintoyksiköissä on vielä niiden alaisuudessa toimivia erillisiä komiteoita, jotka huolehtivat jonkun tietyn alueenosan palveluista.

Alue saa kaupungin nimityksen vain monarkin kautta. Skotlannissa kaupungeiksi on julistettu Aberdeen, Dundee, Edinburgh, Glasgow, Inverness ja Stirling.

  1. Inverclyde
  2. Renfrewshire
  3. Länsi-Dunbartonshire
  4. Itä-Dunbartonshire
  5. Glasgow
  6. Itä-Renfrewshire
  7. Pohjois-Lanarkshire
  8. Falkirk
  9. Länsi-Lothian
  10. Edinburgh
  11. Midlothian
  12. Itä-Lothian
  13. Clackmannanshire
  14. Fife
  15. Dundee
  16. Angus
  1. Aberdeenshire
  2. Aberdeen
  3. Moray
  4. Ylämaa
  5. Ulko-Hebridit
  6. Argyll and Bute
  7. Perth ja Kinross
  8. Stirling
  9. Pohjois-Ayrshire
  10. Itä-Ayrshire
  11. Etelä-Ayrshire
  12. Dumfries ja Galloway
  13. Etelä-Lanarkshire
  14. Scottish Borders
  15. Orkneysaaret
  16. Shetlandsaaret
ScotlandLabelled.png

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mid-2011 and Mid-2012 Population Estimates Scotland (PDF) (Sivu 5) 8.8.2013. National Statistics. Viitattu 25.9.2013. (englanniksi)
  2. a b c Vasama, Tanja: Monta mutkaa itsenäisyyteen. Helsingin Sanomat, 23.12.2012, nro 351, s. B1.
  3. http://www.uhi.ac.uk/en/about-uhi
  4. http://www.saas.gov.uk/index.htm
  5. Skotlannin vakaumusrakenne, census 2001 The Scottish Government
  6. a b Skotlannin vakaumusrakenne, census 2011 National Records of Scotland

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Skotlanti.