Ison-Britannian kuningaskunta
Wikipedia
Ison-Britannian kuningaskunta oli Ison-Britannian saaren käsittävä valtio Länsi-Euroopassa vuodesta 1707 vuoteen 1800. Se muodostui, kun Englannin kuningaskunta ja Skotlannin kuningaskunta solmivat unionisopimuksen vuonna 1707. Valtiota hallitsi uusi yhteinen parlamentti ja hallitus, jotka sijaitsivat Lontoon Westminsterissä. Kahdella kuningaskunnalla oli ollut sama hallitsija siitä lähtien, kun Skotlannin kuningas Jaakko VI kruunattiin Englannin kuningas Jaakko I:ksi vuonna 1603.
Vuonna 1800 Ison-Britannian kuningaskunta ja Irlannin kuningaskunta solmivat liittosopimuksen, ja Ison-Britannian ja Irlannin yhdistynyt kuningaskunta muodostettiin 1. tammikuuta 1801.
