Yrjö II (Iso-Britannia)
| Yrjö II | |
|---|---|
|
|
|
| Yhdistyneen kuningaskunnan kuningas | |
|
|
|
| Edeltäjä | Yrjö I |
| Seuraaja | Yrjö III |
| Tiedot | |
| Syntynyt | 10. marraskuuta 1683 Hannover, Saksa |
| Kuollut | 25. lokakuuta 1760 (76 vuotta) Lontoo, Englanti |
| Uskonto | protestantti |
| Puoliso | Caroline Brandenburg-Ansbach |
| Allekirjoitus | |
Yrjö II (10. marraskuuta 1683 – 25. lokakuuta 1760) oli Hannoverin vaaliruhtinas ja Ison-Britannian ja Irlannin kuningas vuosina 1727–1760. Hän oli edellisen kuninkaan Yrjö I:n poika.
Yrjö II:n aikana Iso-Britannia riitaantui Espanjan kanssa asientosta, Britannian orjakauppaoikeudesta Espanjan siirtokunnissa. Alahuoneen tukema Yrjö vaati sotaa ja Espanjaa ärsyttänyttä brittikauppalaivaston salakuljetusta vastustanutta pääministeri Robert Walpolea julistamaan sodan Espanjalle 1742. Siirtomaasota tunnetaan nimellä sota Jenkinsin korvasta. Sota sekaantui mukaan Itävallan perimyssotiin 1741, jolloin konflikti käytiin lähinnä Euroopassa. Hän johti 1743 Hannoverin joukkoja voitokkaasti Dettingenin taistelussa ranskalaisia vastaan, mikä oli viimeinen kerta kun Ison-Britannian monarkki johti armeijaa taistelussa.
Yrjö II on kuuluisa riidoistaan isänsä Yrjö I:n ja myöhemmin poikansa kanssa. Hän ei juurikaan puuttunut maan asioihin, joita hoiti epävirallinen pääministeri Sir Robert Walpole. Myös hänen puolisollaan Carolinella oli merkittävä vaikutusvalta maan asioihin.
Yrjö II piti oopperasta, erityisesti Georg Friedrich Händelistä, joka sävelsi neljä hymniä hänen kruunajaisiinsa. Näistä hymniä Zadok the Priest on laulettu kaikissa kruunajaisissa siitä lähtien.
Jälkeläiset [muokkaa]
Yrjöllä oli vaimonsa Ansbachin Karolinan kanssa 8 lasta. Vanhin poika oli Walesin prinssi Fredrik, joka kuoli isänsä valtakauden aikana vuonna 1751. Hänen vanhimmasta pojastaan Yrjöstä tehtiin Walesin prinssi ja hän peri isoisältään kruunun vuonna 1760. Yrjö II on vanhimman poikansa kautta muuan muassa Elisabet II:n ja Hannoverin nykyisen päämiehen Ernst Augustuksen esi-isä. Hänen tyttärensä avioituivat muuan muassa Tanskan hoviin sekä merkittäviin hollantilaisiin ja saksalaisiin aatelissukuihin.
| Edeltäjä: Yrjö I |
Ison-Britannian kuningas 1727–1760 |
Seuraaja: Yrjö III |
Sivulta puuttuu