Sota Jenkinsin korvasta
| Jenkinsin korvan sota | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 Länsi-Intian kartta vuodelta 1741. Reunojen kuvituksessa on kuvauksia sodan tapahtumista.
| |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
n. 20 000 miestä |
|||||||||
|
Portobellon taistelu 1739 * St. Augustinen piiritys 1740 * George Ansonin maailmanympärysmatka 1740-1744 * Cartagenan taistelu 1741 * Bloody Marshin taistelu 1742 * Havannan taistelu 1748 | |||||||||
.svg){kind=small}
Jenkinsin korvan sota (engl. The War of Jenkins' Ear, esp. Guerra del Asiento) oli Britannian ja Espanjan välinen siirtomaasotana käyty konflikti, joka puhkesi 1739. Vuodesta 1742 sota jatkui Euroopassa osana laajempaa konfliktia, Aachenin rauhaan 1748 päättynyttä Itävallan perimyssotaa.
Sodan syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sota sai erikoisen nimensä 9. huhtikuuta 1731 sattuneesta tapauksesta, jossa Espanjan rannikkovartiosto nousi brittiläisen merenkulkijan Robert Jenkinsin Rebecca-nimiseen prikiin lähellä Havannaa. Välikohtauksen aikana häneltä leikattiin korva. Myöhemmin tehdessään selontekoa tapauksesta Jenkins esitteli korvaansa parlamentin alahuoneelle ja kertoi espanjalaisen kapteenin Juan de León Fandiñon loukanneen sanallisesti hänen lisäkseen myös Britanniaa. Vaikka todisteiden mukaan Jenkins oli syyllistynyt rosvoukseen, tapauksen herättämä espanjanvastainen lehdistökampanja suitsutti kostoa ja sotaa. [1]
Sodan todellinen syy oli maiden välillä Utrechtin rauhan yhteydessä 1713 solmittu orjien ja tavaroiden 30-vuotiseksi sovittu kauppaoikeussopimus asiento, joka antoi sodalle sen espanjankielisen nimen. Asienton perusteella britit saivat luvan kuljettaa Amerikkaan rajattoman määrän orjia sekä sovitun määrän kauppatavaraa. Aikaa myöten espanjalaiset tulivat epäluuloisiksi ja epäilivät brittien venyttävän sopimuksen kohtia hyödykseen. Lisäksi maat olivat usein sodassa toisiaan vastaan 1700-luvun alkupuolella. Vuosina 1727–1729 käydyn Englannin–Espanjan sodan päättäneen Sevillan sopimuksen myötä britit luovuttivat Espanjalle oikeuden seurata ja valvoa asientossa määrättyjen rajoitusten noudattamista.
Vaikka Espanjalla oli laillinen oikeus tutkia brittiläisten alusten lasti, sitä pidettiin kuitenkin merenkulun häirintänä. Jenkinsin korva ja vastaavat tapaukset toistuivat, ja viimein Espanja sanoi irti brittien orjakauppaoikeuden. [1] Alahuone asetti lain, joka kielsi Espanjalta laivojen tarkastamiset. Rauhan kannalla sekä salakuljetusta vastaan ollut pääministeri Robert Walpole määrättiin esittämään vastalauseen Espanjalle, joka tarjosikin tuolloin merkittävää 95 000 punnan summaa korvaukseksi brittiläiselle kauppalaivastolle. Vastalauseessa vaadittiin myös nimettyjen espanjalaisten merivartioston kapteeneiden rankaisemista, mutta tähän kohtaan Espanja ei tarjonnut vastinetta. Sovittelutarjous hylättiin ja Britannia kutsui takaisin suurlähettiläänsä 14. toukokuuta 1739. Parlamentin ja kuningas Yrjö II:n painostuksesta pääministeri Walpole joutui julistamaan sodan 23. lokakuuta. [2]
Sota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sodassa käytiin useita taisteluita ja sen aikana kaapattiin monta laivaa molemmin puolin. Ensimmäinen merkittävä taistelu oli Portobellon taistelu marraskuussa 1739, jolloin vara-amiraali Edward Vernon valtasi kuuden linjalaivan avulla Espanjalle tärkeän meritukikohdan Portobellon Panamassa.
Ympyrä tavallaan sulkeutui, kun Bahamasaarilta toiminut kapteeni Thomas Franklandin komentama fregatti HMS Rose hyökkäsi espanjalaisen saattueen kimppuun 15. kesäkuuta 1742. 24-tykkinen brittisotalaiva valtasi tuolloin kaapparina toimineen Juan de León Fandiñon komentaman 10-tykkisen aluksen.[3] Briteille sota oli pitkälti menestyksetöntä ja aiheutti heille suuret tappiot. Kommodori George Anson onnistui kuitenkin ryöstelemään latinalaisen Amerikan rannikkoalueita ja purjehtimaan maailman ympäri kaapaten matkalla espanjalaisen Manilan kaljuunan. [1]
Vuoteen 1742 mennessä Itävallan perimyssota oli nielaissut mukaansa lähes kaikki Euroopan valtiot. Britannian ja Espanjan sotatoimet siirtomaissa vähenivät sodan siirtyessä lähinnä Euroopassa käytäväksi. Rauhanneuvottelut aloitettiin Bredan kokouksessa 1746 ja päättyivät Aachenissa 1748 kirjoitettuun rauhansopimukseen, jossa asiento palautettiin briteille.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Gerald Newman, Leslie Ellen Brown: Britain in the Hanoverian age, 1714-1837, s. 744. Taylor & Francis, 1997. ISBN 0815303963.
- ↑ Howard H. Peckham: The Colonial Wars, s. 86-99. University of Chicago Press, 1965. ISBN 0226653145.
- ↑ David Marley: Wars of the Americas: a chronology of armed conflict in the New World, 1492 to the present, s. 261. ABC-Clio, 1998. ISBN 0874368375. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- History1700s.com: The War of Jenkins's Ear (Arkistoitu – Internet Archive)