Wilhelm Cumberland

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Wilhelm Cumberland (Joshua Reynoldsin maalaus, 1758)

Wilhelm August, Cumberlandin herttua, (engl. William Augustus) (26. huhtikuuta 1721 Lontoo31. lokakuuta 1765 Lontoo) oli Ison-Britannian kuningas Yrjö II:n kolmas poika (toinen henkiinjäänyt) ja kenraali.

Cumberland aloitti sotilasuransa aluksi kuninkaallisessa laivastossa, mutta siirtyi 1742 armeijan palvelukseen. Hän oli isänsä Yrjö II:n mukana voitokkaassa Dettingenin taistelussa 1743, jossa haavoittui. Hän johti Ranskan vastaisen liittokunnan armeijaa Fontenoyn taistelussa 11. toukokuuta 1745, mutta hävisi taistelun Morits Saksilaiselle, brittien hyökättyä suoraan ranskalaisten valmisteltuja asemia vastaan. Vaikka lopulta ranskalaisten linja murrettiin, Saksilaisen taitava reservien käyttö ratkaisi taistelun.

Cumberland johti jakobiittikapinan kukistamista 1745–46, ja voitti Charles Edward Stuartin johtamat alivoimaiset ylämaalaiset Cullodenin taistelussa 1746. Vuonna 1747 hän kohtasi Saksilaisen uudelleen mantereella, mutta edelleen ilman menestystä.

Seitsenvuotisen sodan aikana Cumberland epäonnistui puolustamaan Hannoveria ranskalaisia vastaan, ja joutui antautumaan 1757. Myöhemmin sodan aikana hän toimi Ferdinand Braunschweigin alaisuudessa.

Cumberland kuoli sydänkohtaukseen 1765.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Black, Jeremy: Warfare in the Eighteenth Century. Lontoo: Cassell, 2002. ISBN 0-304-36212-3.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wilhelm Cumberland.
Tämä sotilaaseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.