Skotlannin kuningaskunta

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee historiallista valtiota. Skotlanti on nykyisin osa Yhdistynyttä kuningaskuntaa.
Skotlannin kuningaskunta
800-luku – 1707
Flag of Scotland.svg   Royal Coat of Arms of the Kingdom of Scotland.svg
Skotlanninn kuningaskunnan lippu Skotlannin kuningaskunnan vaakuna
Kingdom of Scotland.PNG
Skotlannin kuningaskunnan sijainti
Valtiomuoto Monarkia
Monarkki Kenneth I MacAlpin (843–858)
Robert Bruce (1306–1309)
Anna (1702–1707)
Pääkaupunki Scone (vuoteen 1070)
Dunfermline (1070–1440)
Edinburgh (1452–1707)
Pinta-ala 230 977 km² (1801)
Väkiluku Arviot:
500 000 (1500)
800 000 (1600)
1 250 000 (1700)
Virallinen kieli skotti, gaeli, ranska, englanti, norni
Valuutta Skotlannin punta
Seuraaja(t) Union flag 1606 (Kings Colors).svg Ison-Britannian kuningaskunta
Motto In My Defens God Me Defend

Skotlannin kuningaskunta oli Ison-Britannian saaren pohjoisosassa, Länsi-Euroopassa, sijainnut valtio vuosina 843–1707. Englanti esitti sille usein vaatimuksia, joilla Englanti pyrki saamaan alueella ylivallan. Lopulta vuonna 1707 Skotlanti solmi Englannin kuningaskunnan kanssa unionisopimuksen, jolla alueet liitettiin yhteen ja perustettiin Ison-Britannian kuningaskunta.[1] Vuonna 1700 Skotlannin kuningaskunnan asukasluku oli noin 1,1 miljoonaa.

Skotlannin yhdisti sen ensimmäinen kuningas Kenneth I MacAlpin vuonna 843. Seuraavan 850 vuoden aikana maahan kehitettiin oma laki- ja opetusjärjestelmä, jotka sillä on käytössä vielä tänäkin päivänä. Skotlannilla oli myös oma raha- ja mittajärjestelmä. Aluksi kuningaskunnan alueet sijoittuivat Forth- ja Clydejokien pohjoispuolelle, Lounais-Skotlannin ollessa yhä Strathclyden hallitsijoiden alaisuudesa. Kaakkois-Skotlanti puolestaan oli ollut Bernicia-kuningaskunnan hallinnassa noin vuodesta 638, myöhemmin Northumbrian kuningaskunnan alla. Tästä alueesta kilvoiteltiin Konstantin II:n aikaan ja lopulta se liitettiin Skotlannin kuningaskuntaan vuonna 1018, jolloin Malcolm II työsi rajan etelässä aina Tweedjoelle asti. Lähes sama raja on edelleen Skotlannin kaakkoisrajana.

Merkittävä Skotlannin kuningassuku oli Stuart-suku, jonka ensimmäinen hallitsija oli Robert II. Suvun hallituskausi oli kuitenkin täynnä sisäisiä konflikeja.[1] Suku sai mahdollisuuden Englannin kruunuun, kun Englannin Henrik VII:n tytär Margareeta Tudor avioitui Jaakko IV:n kanssa. Heidän pojantyttärensä Maria Stuart vaati itselleen Englannin kruunua, mikä johti myöhemmin hänen teloitukseensa. Tämän poika Skotlannin Jaakko VI kuitenkin peri Englannin kruunun Elisabet I:n kuoltua lapsettomana.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Kaisu-Maija Nenonen, Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja, s. 1099. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä historiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.