Skotlannin kuningaskunta
Skotlannin kuningaskunta oli Ison-Britannian saaren pohjoisosassa, Länsi-Euroopassa, sijainnut valtio vuosina 843–1707. Vuonna 1707 se sopi Englannin kuningaskunnan kanssa unionisopimuksen, jolla alueet liitettiin yhteen ja Ison-Britannian kuningaskunta perustettiin. Vuonna 1700 Skotlannin kuningaskunnan asukasluku oli noin 1,1 miljoonaa.
Skotlannin yhdisti sen ensimmäinen kuningas Kenneth I MacAlpin vuonna 843. Seuraavan 850 vuoden aikana maahan kehitettiin oma laki- ja opetusjärjestelmä, jotka sillä on käytössä vielä tänäkin päivänä. Skotlannilla oli myös oma raha- ja mittajärjestelmä. Aluksi kuningaskunnan alueet sijoittuivat Forth- ja Clyde-jokien pohjoispuolelle, Lounais-Skotlannin ollessa yhä Strathclyden hallitsijoiden alaisuudesa. Kaakkois-Skotlanti puolestaan oli ollut Bernicia-kuningaskunnan hallinnassa noin vuodesta 638, myöhemmin Northumbrian kuningaskunnan alla. Tästä alueesta kilvoiteltiin Konstantin II:n aikaan ja lopulta se liitettiin Skotlannin kuningaskuntaan vuonna 1018, jolloin Malcolm II työsi rajan etelässä aina Tweed-joelle asti. Lähes sama raja on edelleen Skotlannin kaakkoisrajana.
Merkittävä Skotlannin kuningassuku oli Stuart-suku, jonka ensimmäinen hallitsija oli Robert II. Suku sai vaatimuksen Englannin kruunuun, kun Henrik VII:n tytär Margaret Tudor avioitui Jaakko IV:n kanssa. Heidän pojantyttärensä Maria Stuart vaati itselleen Englannin kruunua, mikä johti myöhemmin hänen teloitukseen. Hänen poikansa Skotlannin Jaakko VI kuitenkin peri Englannin kruunun Elisabet I:n kuoltua lapsettomana.
