Välimeri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Välimeren kartta
Satelliittikuva Välimeren alueesta
Välimeren rannikko Ranskassa.

Välimeri on Atlantista itään työntyvä, Euroopan, Aasian ja Afrikan välissä sijaitseva meri.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välimeren pinta-ala on noin 2,5 miljoonaa neliökilometriä. Saaret ja niemet jakavat Välimeren useisiin altaisiin, joita ovat (myötäpäivään) Alboránin-, Baleaarien-, Ligurian-, Tyrrhenan-, Joonian-, Adrian- ja Egeanmeri. Aluetta Kreetan ja Libyan välillä nimitetään Libyanmereksi. Sisilian ja Tunisian välissä on Sisiliansalmi. Välimeren syvin kohta on 5 120 metriä ja se sijaitsee Välimeren keskiosassa Joonianmeressä. Atlantista Välimeren erottaa kapeimmillaan noin 14 kilometriä leveä Gibraltarinsalmi, idässä taas Mustastamerestä Dardanellit ja Bosporinsalmi, joiden väliin jää Välimeren osaksi luettava Marmaranmeri. Välimeren pinta on voimakkaan haihtumisen vuoksi keskimäärin 1,4 m Atlantin pintaa alempana.lähde?

Välimeren rannikkovaltiot ovat myötäpäivään tarkasteltuna: Espanja, Ranska, Monaco, Italia, Slovenia, Kroatia, Bosnia ja Hertsegovina, Montenegro, Albania, Kreikka, Turkki, Syyria, Libanon, Israel, Egypti, Libya, Tunisia, Algeria ja Marokko. Välimeren saarivaltioita ovat Malta ja Kypros. Lisäksi Välimeren rannikolla sijaitsevat Ison-Britannian hallinnassa oleva Gibraltar Atlantin ja Välimeren yhtymäkohdassa Espanjan ympäröimänä sekä Gazan kaista Israelin ja Egyptin välissä sekä Espanjan Ceuta ja Melilla Marokon ympäröiminä.

Välimeressä on useita saaria ja saariryhmiä. Italian edustalla sijaitsevat suurimmat yksittäiset saaret Sisilia ja Sardinia sekä neljänneksi suurin saari Korsika. Kypros on pinta-alaltaan välimeren kolmanneksi suurin saari välimeren itäosassa. Espanjalle kuuluvaan autonomiseen Baleaarien saariryhmään kuuluvat muun muassa Mallorca, Menorca ja Ibiza. Kreikan saaristossa suurimmat saaret ovat Kreeta ja Rodos. Kroatian edustalla on hyvin laaja saaristo johon kuuluu 718 saarta, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 3 300 neliökilometriä [1].

Ilmasto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näkymä yli Gibraltarinsalmen.

Välimeren ympäristö on maapallolla laajin alue, jossa vallitsee subtrooppinen talvisateiden ilmasto, josta tämän vuoksi käytetäänkin myös nimitystä välimerenilmasto. Tällaisessa kesä on pitkä, kuuma ja aurinkoinen. Talvi on lauha, pilvinen, sateinen ja tuulinen.

Talous ja ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välimeren rannikolla asuu arviolta 132 miljoonaa ihmistä. Alueen ilmasto ja kulttuuriperintö houkuttelee turismia, joka onkin monelle Välimeren maalle nykyisin kalastusta merkittävämpi elinkeino. Kalastusmäärä oli vuonna 1999 noin 1,1 miljoonaa tonnia ja pysynyt melko vakiona läpi 1990-luvun. Merkittävin kalastettava ryhmä oli sillikalat (sillit, sardiinit ja sardellit), joka kattoi 38 % kokonaiskalastuksesta. Sekalaiset rannikkokalat muodostivat 18 % ja nilviäiset 16 % saaliista.[2]

Tutkijat ovat havainneet, että ilmastonmuutoksen seurauksena itäisen Välimeren eliölajisto on alkanut korvautua Suezin kanavan kautta saapuvalla trooppisella tulokaslajistolla. [3]

Geologinen historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välimeren korkeussuhteet

Maapallon geologiassa eräänlainen Välimeren edeltäjä oli Afrikan ja Euroopan välinen liitukauden Tethysmeri, jonka tiedetään olleen noin 140–30 miljoonaa vuotta sitten. Välimeri kuivui mioseenikauden lopulla noin 6,5–5,1 miljoonaa vuotta sitten useita kertoja Gibraltarinsalmen välillä sulkeutuessa ja täyttyi sen jälleen avautuessa, kun Afrikan laatta työntyi Euraasian laattaa vasten. Kuivina kausina Välimeri oli aroa tai suola-aavikkoa.[4] Viimeksi mannerliikunnat yhdistivät Välimeren n. 5,33 miljoonaa vuotta sitten taas Atlantin valtamereen.[5]

Aina kun salmi sulkeutui, koko Välimeren 3,7 miljoonaa kuutiokilometriä vettä haihtui noin tuhannessa vuodessa ja satoi muualla nostaen maapallon merenpintaa 12 metriä. Kuivuneen Välimeren altaan täyttyminen oli luonnonmullistus. Gibraltarinsalmen vesiputouksesta virtasi vettä Välimereen niin nopeasti, että sen pinta eräiden arvioiden mukaan nousi yli 10 metriä päivässä.[5]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Välimeren merkitys koko länsimaiselle sivistykselle on ollut merkittävä ammoisista antiikin ajoista lähtien. Sen kautta levisivät kauppatavaroiden lisäksi myös ihmiset ja kulttuurivaikutteet. Välimeren rannikoilla sijaitsivat monet kulttuurihistoriallisesti tärkeät alueet kuten muinainen Egypti ja antiikin Kreikka.

Vanhalla ajalla Välimeren alueen kauppaa hallitsivat ensin foinikialaiset, myöhemmin myös kreikkalaiset.[6] Monet suuret valtakunnat kuten Persia ja Karthago pyrkivät laajentamaan valtapiiriään Välimeren alueella. Kahden viimeisen vuosisadan kuluessa ennen ajanlaskumme alkua Rooma valloitti vähitellen kaikki Välimeren rannikkoalueet[6], ja se hallitsi koko Välimeren aluetta useiden vuosisatojen ajan.

Rooman valtakunta hajosi vuonna 395 Länsi-Rooman ja Itä-Rooman valtakunniksi. Keisari Justinianuksen aikana 500-luvulla Itä-Rooma hallitsi jonkin aikaa lähes koko Välimeren aluetta, mutta seuraavalla vuosisadalla se menetti laajoja alueita arabien kalifikunnalle[6]. Näistä ajoista lähtien Välimeri on ollut rajana länsimaisen ja arabialaisen kulttuuripiirin välillä. Keskiajan lopulla eurooppalaiset ristiretkeläiset yrittivät valloittaa Palestiinan ja osittain muutkin itäisen Välimeren maat, mikä kuitenkin onnistui vain ohimenevästi. Keskiajan lopulla Osmanien valtakunta valloitti vähitellen Välimeren itäosaa ympäröivät maat ja hallitsi niitä 1800-luvulle saakka. Tällöin muun muassa Kreikka itsenäistyi, ja osmanien alueet Pohjois-Afrikassa joutuivat Euroopan valtioiden siirtomaiksi.

1400-luvun suurten löytöretkien vaikutuksesta Välimeri pitkälti menetti asemansa maailmankaupan tärkeimpiin kuuluvana kauppareittinä.[6] Tilanne muuttui vasta, kun Suezin kanava valmistui vuonna 1869. Silloin Välimerestä tuli jälleen osa maailmankaupan kannalta keskeistä Itä-Aasian ja Euroopan välistä meritietä.[6]

Välimerellä on ollut uusimmalla ajallakin myös tärkeä strateginen ja geopoliittinen merkitys, ja monet suurvallat ovat pyrkineet siellä hallitsevaan asemaan. 1800-luvulta lähtien Ison-Britannian laivasto hallitsi pitkälti Välimertakin, vaikka brittiläisellä imperiumilla oli Välimeren rannikolla vain muutamia pieniä, joskin strategisesti tärkeitä alueita kuten Gibraltar, Malta ja Kypros. Osmanien valtakunnan heikentyessä Venäjä yritti useissa sodissa laajentaa alueitaan Välimeren rannikolle, mutta ei onnistunut. Mussolinin aikana myös Italia pyrki hallitsemaan Välimeren aluetta.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [1]
  2. http://www.eoearth.org/article/Mediterranean_Sea_large_marine_ecosystem
  3. The New York Times, 22.9.2009: Biodiversity a Bitter Pill in 'Tropical' Mediterranean Sea http://www.nytimes.com/gwire/2009/09/22/22greenwire-biodiversity-a-bitter-pill-in-tropical-mediter-89434.html?pagewanted=1
  4. Dorrik Stow: Vanhished Ocean - how Tehtys reshaped the world, s. 262-263. Oxford: Oxford University Press, 2010. ISBN 978-0-19-921428-0.
  5. a b Mediterranean Sea filled in less than two years: study Breitbart. Viitattu 6.9.2011.
  6. a b c d e Otavan suuri ensyklopedia, 20. osa (Verisuonitaudit-Öljytalous), art. Välimeri, s. 7991, Otava 1981, ISBN 951-1-05083-4
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Välimeri.