Dardanellit

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Koordinaatit: 40°13′N, 26°26′E

Dardanellien kartta
Laajempi kartta, jossa erottuu Dardanellien (kelt.) sijainti suhteessa Bosporinsalmeen (pun.).

Dardanellit tai Dardanellien salmi (kreik. Δαρδανελλια, turk. Çanakkale Boğazı), aikaisemmalta nimeltään Hellespontos, on kapea salmi luoteisessa Turkissa. Salmi yhdistää Aigeianmeren Marmaranmereen. Salmi on 61 kilometriä pitkä, mutta vain 1,2–6 kilometriä leveä. Sen keskisyvyys on 55 metriä ja syvin kohta 81 metriä. Vesi virtaa salmessa molempiin suuntiin, pintavirtaus on Marmaranmereltä Aigeianmerelle ja pohjavirtaus päinvastaiseen suuntaan.

Salmi erottaa Euroopan (Gallipolin niemimaan) ja Aasian toisistaan. Suurin salmen rannoilla olevista kaupungeista on Çanakkale (jonka nimi tulee kuuluisista linnoista; kale tarkoittaa linnaa). Nimi Dardanellit juontuu Dardanus-nimisestä antiikin Kreikan kaupungista, joka sijaitsi salmen Aasian puoleisella rannalla.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salmella on usein ollut strateginen rooli historian tapahtumissa. Troijan muinainen kaupunki sijaitsi lähellä salmen läntistä suuta ja salmen Aasian puoleinen rannikko oli keskeinen Troijan sodassa. Se on myös kreikkalaisen Heron ja Leandrosin tarinan tapahtumaympäristö. Kserkses I:n Persian armeija ja myöhemmin Aleksanteri Suuren Makedonian armeija ylittivät Dardanellit eri suuntiin vuosina 480 eaa. ja 334 eaa. Dardanellit oli tärkeä osa Konstantinopolin puolustusta Bysantin valtakunnan aikana ja 1300-luvulta lähtien sitä ovat lähes jatkuvasti hallinneet turkkilaiset.

Salmen hallinta tai sen käyttöoikeus oli Venäjän keisarikunnan ulkopolitiikan keskeisiä tavoitteita 1800-luvulla. Osmanien valtakunnan häviämän Venäjän-Turkin sodan seurauksena Venäjä pakotti vuonna 1833 turkkilaiset allekirjoittamaan Hünkâr İskelesin sopimuksen. Sopimuksessa Venäjä sai halutessaan kieltää Mustanmeren ulkopuolisten valtioiden sotalaivojen kulun salmessa. Tämä olisi käytännössä antanut Venäjälle vapaat kädet Mustallamerellä. Sopimus havahdutti länsivallat, jotka pelkäsivät mahdollista Venäjän laajentumista Välimerelle. Lontoon salmikokouksessa heinäkuussa 1841, Britannia, Ranska, Itävalta ja Preussi pakottivat Venäjän hyväksymään sopimuksen, jossa rauhanaikana ainoastaan turkkilaiset sotalaivat saisivat kulkea salmen lävitse. Britannia ja Ranska lähettivät laivastonsa salmen lävitse hyökätessään Krimille Krimin sodassa vuonna 1853. Venäjä hävisi sodan ja vanha sopimus uudistettiin Pariisin rauhassa vuonna 1856. Sopimus oli teoreettisesti voimassa 1900-luvulle saakka.

Ympärysvallat yrittivät pakottaa osmanit ulos ensimmäisestä maailmansodasta nousemalla maihin Gallipolin niemimaalla ja ottamalla Dardanellit hallintaansa. Ian Hamiltonin johtamat joukot eivät onnistuneet valtaamaan Gallipolin niemimaata ja joukot vetäytyivät tammikuussa 1916.

Sodan jälkeen vuonna 1920 solmittu Sèvres'n rauhansopimus demilitarisoi salmen ja teki siitä kansainvälisen alueen, jota valvoi Kansainliitto. Tämä muutettiin vuoden 1923 Lausannen sopimuksessa, joka palautti salmen Turkille. Sopimuksessa annettiin kuitenkin kaikille ulkomaisille sotalaivoille vapaa kulku salmessa. Turkki hylkäsi sopimuksen ehdot ja myöhemmin militarisoi alueen. Tilanne palautettiin Montreux'n sopimuksella heinäkuussa 1936. Sopimuksessa, joka on voimassa edelleen, salmi määritellään kansainväliseksi väyläksi, mutta Turkille jätetään oikeus rajoittaa Mustanmeren ulkopuolisten valtioiden sota-alusten liikkumista salmessa. Toisen maailmansodan aikana, jolloin Turkki pysytteli puolueettomana lähes koko sodan ajan, Dardanellit oli suljettu sotaakäyvien maiden laivoilta.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]