Sahara

Ergiä, hiekkamerta, Libyassa.

Sahara (arab. صحراء‎, ṣaḥrāʾ,  kuuntele ääntämys^?) on Pohjois-Afrikassa sijaitseva maailman suurin, kuuma ja hyvin kuiva autiomaa. Saharan pinta-ala on noin 9 000 000 km². Tällöin Sahara on suunnilleen Euroopan kokoinen. Nimi Sahara on arabiankielinen käännös tuaregin sanasta Tenere, "aavikko" tai "aavikot".

Saharasta vain melko pieni osa on hiekka-aavikkoa ergiä, suurin osa on sora/kivikko- ja kallioaavikkoa.

Saharassa elää noin 2,5 miljoonaa ihmistä, pääasiassa Mauritaniassa, Marokossa ja Algeriassa. Ihmiset asuvat yleensä keitailla ja vuoristojen kosteilla alueilla. Tamanrasset on esimerkki vuoristossa olevasta asutuskeskuksesta, ja Saharan suurin kaupunki Nouakchott onkin Atlantin rannoilla.

Saharasta etelään on aavikoitumiselle altis Sahel. Vastoin yleistä luuloa Sahara ei laajene nopeasti etelään, mutta sen koko vaihtelee huomattavasti ilmaston kosteuden vaihtelujen mukana.^lähde?

Saharan koko ja sijainti

Satelliittikuva Saharasta.

Pohjois-Afrikassa sijaitseva maailman suurin kuivuusaavikko Sahara. on noin 5 150 km pitkä ja 1277-2250 km leveä. .

Saharan koko riippuu aavikon määrittelystä ja vuotuisesta kuivuusvaihtelustakin. Useimmin käytetyn laajemman määritelmän mukaan Sahara sijaitsee Kravun kääntöpiirin molemmin puolin leveysasteilla noin 15–33 astetta pohjoista leveyttä, jolloin Suur-Saharan koko on jopa 9,4 miljoonaa neliökilometriä, WWF:n käyttämän suppeamman määritelmän mukainen varsinainen Sahara on vain 4 639 900 km² ja ulottuu pohjoisten leveysasteiden 18 - 30 välille.

Saharan aavikko ulottuu lännessä Atlanttiin ja idässä Punaiseenmereen. Arabian niemimaan aavikot muistuttavat monin tavoin Saharaa. Autiomaan pohjoisraja kulkee Atlasvuoriston etelänpuoleisilla rinteillä, mutta idempänä, etenkin Libyassa se ulottuu paikoin Välimeren rantaan saakka. Etelässä Sahara ulottuu Nigerjoen laaksoon ja Sudaniin Sahelin vyöhykkeen rajoille.

Sahara on jaettu seuraavien valtioiden kesken: Marokko, Algeria, Tunisia, Libya, Egypti, Mauritania, Mali, Niger, Tšad ja Sudan. Näistä viisi ensimmäistä ulottuvat pohjoisessa Välimereen, viisi jälkimmäistä taas sijaitsevat pääosin Sahelin savannialueella, mutta ulottuvat pohjoisessa pitkälle Saharaan. Atlantin rannalla on lisäksi kiistanalainen, Marokon miehittämä Länsi-Sahara, joka on lähes kokonaisuudessaan autiomaata.

Maisema, pinnanmuodot

Pääartikkeli: Saharan maisematyypit

Adrarin alueen kivikkoista ylätasankoa.

Noin neljännes Saharan pinta-alasta on hiekka-aavikkoa, jossa on jopa yli 300 metriä korkeita hiekkakinoksia, dyynejä. Tätä aavikkotyyppiä kutsutaan arabian kielessä nimellä erg. Hiekka sijaitsee yleensä painumissa. Suurin osa Saharasta on kivikko- ja sora-aavikkoa, jota kutsutaan eri paikoissa nimillä reg, serir. Nämä ovat hyvin kuivia alueita ja ne ovat lähes kuolleita. Saharan pohjoisosien kivisiä ja soraisia ylätasankoja sanotaan hammada:ksi. Tämä vähähiekkainen alue on pääosin alle 500 m korkeudessa merenpinnasta olevaa eroosion kuluttamaa kalkki- ja hiekkakivitasankoa. Noin neljännes Saharasta on vuoristoa, mm Ahaggar- ja Tibestivuoret. Tibestivuorilla Tshadin pohjoisosisa on Saharan korkein vuori Emi Koussi, joka nousee 3415 m korkeuteen. Ahaggar-vuoriin liittyy Tassili n Ajjerin ylätasanko. Saharan Niissä on jälkiä tuliperäisestä toiminnasta. Varsinkin itäisessä Pohjois-Saharassa on painumia, joissa on keitaita ja suolaliejukoita. Saharassa on veden uurtamia kanjoneita, kuivia jokiuomia wadeja.

Kasvillisuus

Keidas Libyan alueella olevassa Saharan osassa.

Pääartikkeli: Saharan kasvillisuus

Monilla Saharan alueilla mm. ergeillä kasvaa hyvin harvassa pensaita tai aavikkoruohomättäitä. Keitailla kasvaa palmuja. Kosteilla vuoristoalueilla saattaa kasvaa akaasioita ja kasvillisuus olla muutenkin runsaampaa kuin tasangoilla. Suolaisissa painumissa kasvaa muun muassa marunaa. Varsinkin kuivemman Saharan itäosan kasvilajisto on erityisen niukka. Saharan kasvit ovat yleensä joko kuivuutta sietäviä pitkäjuurisia kasveja, tai vain sadekautena eläviä.

Eläimistö

Pääartikkeli: Saharan eläimistö

Saharan luoksepääsemättömimmissä osissa elää lähinnä hyönteisiä, hämähäkkieläimiä, pieniä matelijoita ja nisäkkäitä ja lintuja. Saharan eläimet piiloutuvat päivän kuumuutta kaivautumalla hiekkaan tai menemällä piiloon suojaiseen koloon. Monet eläimet ottavat veden suoraan ravinnosta ja monien tarvitsee juoda vain harvoin. Ihmisen Saharassa käyttämä kameli voi olla parikin kuukautta juomatta. Tyypillisiä aavikon eläimiä ovat näin ollen muurahaiset, lantakuoriaiset, suuret hämähäkit, skorpionit, hiiret, aavikkohyppyrotat ja aavikkoketut. Vuoristoaueilla sekä lähellä aroalueita eläimistö on monipuolisempaa kuin Saharan keskiosassa.^lähde?

Saharan ilmastotyypit ja lämpötila

In Salahin ilmastodiagrammi jossa näkyy kuukauden lämpötila ja sademäärä.

Pääartikkeli: Saharan ilmasto

Jotkut Saharan alueet ovat erittäin kuivia. Esimerkiksi laakiomainen Tanezrouft on yksi maailman kuivimpia ja elämälle epäystävällisimpiä alueita. Yleisestikin Saharan ilmasto on aavikoksikin kuiva ja kesäisin erittäin kuuma. Tämä johtuu subtrooppisesta korkeapaineesta ja päiväntasaajan läheisyydestä. Suuressa osassa Saharaa lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on yli +35 °C. Koska vuorokautiset lämpötilavaihtelut ovat yleensä pilvettömyyden takia suuria, lämpötila nousee kesällä monestikin varjossa yli +50 °C, korkein mitattu lämpötila on noin 57 °C. Hiekan pinnasta on mitattu joskus melkein +78 °C. Talvella varsinkin Pohjois-Saharassa on viileää tai jopa kylmää, lämpötila on usein alle +15 °C, ja menee vuoristossa ja pohjoisessa yöllä jopa pakkasen puolelle. Etelä-Saharassa on talvellakin noin 20 °C. Sademäärä on laajalti alle 100 mm vuodessa. Monin paikoin Saharassa on yksi sadekuuro vuodessa ja joillain alueilla on jopa vuosia kestäviä sateettomia kausia. Sateetonta on varsinkin Keski-Saharassa ja siellä alueen itäosassa. Sade saattaa tulla äkillisinä ukkossateina. Saharan vuoristoissa sataa alavia alueita useammin. Hiekkamyrskyt ovat yleisiä ja liittyvät usein idästä tai koillisesta puhaltaviin talvisiin kuiviin tuuliin.^lähde?

Saharan asutus

Pääartikkeli: Saharan asutus

Saharassa asuu keitailla pääosin berbereitä, arabeja, negridejä ja nilootteja. Tunnetuin berbereihin kuuluva kansa on Keski-Saharan tuaregit. Saharan pääuskonto on islam. Perinteisiä elinkeinoja ovat olleet paimentolaisuus, keidasviljely, kauppa ja käsityö. Enemmistönä olevien paimentolaisten elämä on ollut luonnonvarojen vähyyden takia niukkaa. Kaivannaisten kuten öljyn kaivaminen on muuttanut monin paikoin elinkeinorakennetta ja kulttuuria. Moottoriajoneuvot ja lentokoneet ovat enenevissä määrin syrjäyttämässä perinteistä matkustamista kamelin ja aasin selässä. Saharan halki kulkee pohjoisesta etelään viisi suurta tietä.

Saharan ilmastogeologinen historia

Pääartikkeli: Saharan pumppu - teoria

Pääartikkeli: Saharan asutuksen historia

Viimeisten miljoonien vuosien kuluessa Sahara on ollut välillä aavikkoa, välillä ruohosavannia. Sahara alkoi aavikoitua viimeistään noin 5 miljoonaa vuotta sitten, luultavasti jo aiemmin. Viime jääkauden huippukohtana Sahara oli nykyistä laajempi. Jääkauden päätyttyä Saharaan ilmestyi laaja savanni. Tällöin Saharassa eli ensin metsästäjiä, sitten paimentolaisia ja viljelijöitä. Saharassa eli monia savannin eläimiä ja kasvoi sekä savannille että Välimeren maille tyypillistä kasvillisuutta. Sahara kuivui huomattavasti noin 3000 eaa alkaen. Ehkä vuoden 1000 eaa tienoilla Saharaan ilmestyi valloitussotiin liittyvä imperialismi sotavaunuineen. Sahara oli laajalti nykyisenlainen aavikko roomalaisaikana jolloin kameli tuotiin sinne Aasiasta. Arabit levittätyivät Saharaan 600- ja 700-luvuilla. Keskiajan Ghanan imperiumin nousu nosti jo aiemmin esiintyneen Saharan halki käydyn kaupan.

Koska Saharan kasvillisuus on vaihdellut, muutamat tutkijat uskovat Saharan säädelleen pumpun tavoin kasvien, ihmisten ja eläinten muuttoliikettä Afrikan ja Aasian välillä. Kun Sahara oli savannia, sen läpi saattoivat alkuihmiset ja eläimet kulkea. Kun Sahara oli aavikkoa, se oli ihmisille este aikana, jolloin kamelia ei tunnettu. Myös suurten eläinten oli mahdotonta tai vaikeaa ylittää kuivia ja kuumia aavikoita.^lähde?

Saharan laitavyöhykkeen aavikoitumisuhka?

Saharan laitavyöhykkeen, kuivan Sahelin pensaikkoa.

Saharan eteläpuolinen kuiva savanni ja pensaikkovyöhyke Sahel saattaa olla aavikoitumisvaarassa. Aavikoitumisen väitetään johtuneen osin liikalaiduntamisesta ja puuston kaadosta. Laiduneläimet ovat syöneet irtomaata sitovan kasvillisuuden pois, jolloin maa on paljastunut ja lähtenyt tuulen mukaan. Savannihan kuivuu sateettomalla kaudella. Saharan pinta-ala vaihtelee melko paljon vuosi vuodelta sademäärien mukaan. 10 vuoden sisällä vaihtelu voi olla jopa miljoona km². ja Saharan eteläraja siirtyillä jopa 130 kilometriä.

Saharan on väitetty laajentuneen huomattavasti viime vuosisatoina. 1650 Saharan eteläraja oli eräiden tietojen mukaan Airvuorten ja Tshadjärven puolivälissä ja pohjoisraja Atlasvuorten eteläkärjen tasalla. Nyt Sahara ulottuu pohjoisessa miltei Välimeren rannoille ja etelässä Tshadjärven seuduille

Satelliittitutkimusten mukaan usein esitetty väite 5 km/v, jopa 45 km/v laajenemisesta Sahelin alueelle ei pidä paikkaansa. Päinvastoin, satelliittikuvat osoittavat Sahelin viheriöityneen huomattavasti 80-luvun alkupuolelta lähtien. Paikalliset viljelijät ovat oma-aloitteisesti istuttaneet perinteisillä menetelmillä laajoille alueille miljoonia puita, joiden luomat mikroilmastot sitovat vettä, parantavat satoja ja tuottavat hedelmiä, rehua karjalle ja polttopuuta. Väestönkasvusta huolimatta alueella ei ole koettu nälänhätää. Sahelin vihertämisen on arveltu myös vaikuttavan sademäärien kasvuun ja synnyttävän positiivisen palautekytkennän.

Lähteet

• Ulla Elo (toim.): Pohjois-Afrikka ja Arabian niemimaa, Maailma nyt. Weilin+Göös 1993. ISBN 951-35-4921-6
• Peter Haggett: Pohjois-Afrikka, Maailma tänään, Tieteen kuvalehden hakuteos. Bonniers Kööpenhamina 1998, Nide 16. ISBN 87-427-0820-6
• Kalevi Rikkinen: Maapallon aluemaantiede. Otava Keuruu 1983. ISBN 951-1-07255-2
• Encyclopedia Britannica, Macropaedia, 1974, ISBN 0-85229-290-2, artikkeli Sahara, artikkeli Africa
• Encyclopedia Britannica, Macropaedia, 15. edition, 1985, ISBN 0-85229-423-9,osa 13, Africa alaotsikko Sahara
• Encyclopedia Britannica Micropaedia, 15. edition, 1993, ISBN 0-85229-571-5, , Osa 10 Reti-Solovets, artikkeli Sahara s 302
• Eesti Ensüklopeedia, EE8, Tallinna 1995, ISBN 5-89900-035-x, Osa 8 Rai Sum, Sivu "saha kabel" s 302, Artikkeli Sahara
• Grand Larousse En 5 Volumes, Tome 5, Volume V, rectifiable zythum, 1990, ISBN 2-03-101335-1,Artikkeli sahara sivu 2721-2722
• Swift, Jeremy: Sahara. Maailman villi luonto/Time-Life-kirjat. Suom. Ilona Sevelius. WSOY. ISBN 951-0-10936-3.
• The Guinness guide to Plants of the World, D.M.Moore (general editor), Andromeda Oxford 1991, ISBN 0-85112-518-2, s 178-

Aiheesta muualla

• Sahara desert (PA1327); World Wildlife Fund
• Trans-Sahara routes
• Google Satellite image of the Sahara (Northern Africa)
• Sahara pictures from Algerian UN Permanent Mission website