Sahara

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee aavikkoa. Sanan muita merkityksiä on erillisellä täsmennyssivulla.
Ergiä, hiekkamerta, Libyassa.

Sahara (arab. صحراء‎, ṣaḥrāʾ, Loudspeaker.svg kuuntele ääntämys?) on Pohjois-Afrikassa sijaitseva maailman suurin, kuuma ja hyvin kuiva aavikko. Saharan pinta-ala on noin 9 000 000 km².[1] Sahara onkin suunnilleen Euroopan kokoinen. Nimi Sahara on arabiankielinen käännös tuaregin sanasta Tenere, "aavikko" tai "aavikot". Hiekka-aavikko eli erg on Saharasta vain melko pieni osa, suurin osa on sora/kivikko- ja kallioaavikkoa.

Saharassa elää noin 2,5 miljoonaa ihmistä, pääasiassa Mauritaniassa, Marokossa ja Algeriassa. Ihmiset asuvat yleensä keitailla ja vuoristojen kosteilla alueilla. Tamanrasset on esimerkki vuoristossa olevasta asutuskeskuksesta, ja Saharan suurin kaupunki Nouakchott on Atlantin rannikolla.

Saharasta etelään on aavikoitumiselle altis Sahel. Vastoin yleistä luuloa Sahara ei laajene nopeasti etelään, mutta sen koko vaihtelee huomattavasti sademäärien mukaan.

Saharan koko ja sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Satelliittikuva Saharasta vuodelta 2001.

Pohjois-Afrikassa sijaitseva maailman suurin kuivuusaavikko Sahara on noin 5 150 km pitkä ja 1 277–2 250 km leveä.[2][3] [4][5] Saharan koko riippuu aavikon määrittelystä ja vuotuisesta kuivuusvaihtelustakin. Useimmin käytetyn laajemman määritelmän mukaan Sahara sijaitsee Kravun kääntöpiirin molemmin puolin, ja se ulottuu 15–33 leveysasteen välille. Suur-Saharan koko on jopa 9,1 miljoonaa neliökilometriä, mutta WWF:n käyttämän suppeamman määritelmän mukainen varsinainen Sahara on 4 619 260 neliökilometriä ja ulottuu pohjoisten leveysasteiden 18–30 välille.[6]

Saharan aavikko ulottuu lännessä Atlanttiin ja idässä Punaiseenmereen. Autiomaan pohjoisraja kulkee Atlasvuoriston etelänpuoleisilla rinteillä, mutta idempänä, etenkin Libyassa se ulottuu paikoin Välimeren rantaan saakka. Etelässä Sahara ulottuu Nigerjoen laaksoon ja Sudaniin Sahelin vyöhykkeen rajoille.

Sahara ulottuu Marokon, Algerian, Tunisian, Libyan, Egyptin, Mauritanian, Malin, Nigerin, Tšadin ja Sudanin alueille. Näistä viisi ensimmäistä rajoittuvat pohjoisessa Välimereen. Viisi jälkimmäistä taas sijaitsevat pääosin Sahelin savannialueella, mutta ulottuvat pohjoisessa pitkälle Saharaan. Atlantin rannalla on lisäksi kiistanalainen, Marokon miehittämä Länsi-Sahara, joka on lähes kokonaisuudessaan autiomaata.

Maisema, pinnanmuodot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Saharan maisematyypit
Adrarin alueen kivikkoista ylätasankoa.

Noin neljännes Saharan pinta-alasta on hiekka-aavikkoa, jossa on jopa yli 300 metriä korkeita hiekkakinoksia, dyynejä. Tätä aavikkotyyppiä kutsutaan arabian kielessä nimellä erg. Hiekka sijaitsee yleensä painumissa. Suurin osa Saharasta on kivikko- ja sora-aavikkoa, jota kutsutaan eri paikoissa nimillä reg tai serir, jotka ovat hyvin kuivia alueita ja lähes elottomia. Saharan pohjoisosien kivisiä ja soraisia ylätasankoja sanotaan hamadaksi, joka on vähähiekkaista pääosin alle 500 metrkin korkeudessa olevaa eroosion kuluttamaa kalkki- ja hiekkakivitasankoa.[7] Noin neljännes Saharasta on vuoristoa. Saharan vuoristoihin kuuluvat muun muassa Ahaggar- ja Tibestivuoristo. Tibestivuorilla Tšadin pohjoisosissa on Saharan korkein vuori 3 415 metrin korkuinen Emi Koussi. Ahaggarvuoriin liittyy Tassili n'Ajjerin ylätasanko. Varsinkin itäisessä Pohjois-Saharassa on painumia, joissa on keitaita ja suolaliejukoita. Saharassa on veden uurtamia kanjoneita, kuivia jokiuomia wadeja.

Luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kasvillisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keidas Libyan alueella olevassa Saharan osassa.
Pääartikkeli: Saharan kasvillisuus

Saharan kasvisto on niukkaa, ja koko aavikon alueella elää vain noin 500 kasvilajia, mikä on huomattavan vähän alueen laajuuteen verrattuna. Pääosa kasveista on kuivakkokasveja tai lyhytikäisiä kasveja. Kosteammalla alueilla on puolestaan suolakkokasveja. Kasvillisuus on keskittynyt vadeihin ja keitaille, joissa kasvaa akaasioita, tamariskejä ja sodomanmadareja.[6]

Eläimistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Saharan eläimistö

Saharan eläimistö on yllättävän runsasta, jopa keskisen Saharan erittäin kuivissa olosuhteissa. Saharan alueella elää 70 nisäkäs, 90 lintu- ja noin 100 matelijalajia. Niveljalkaisia on myös runsaasti.[6] Saharan eläimet piiloutuvat päivän kuumuutta kaivautumalla hiekkaan tai menemällä piiloon suojaiseen koloon. Monet eläimet ottavat veden suoraan ravinnosta, ja monien tarvitsee juoda vain harvoin.

Ilmastotyypit ja lämpötila[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

In Salahin ilmastodiagrammi jossa näkyy kuukauden lämpötila ja sademäärä.
Pääartikkeli: Saharan ilmasto

Jotkut Saharan alueet ovat erittäin kuivia. Esimerkiksi laakiomainen Tanezrouft on yksi maailman kuivimpia ja elämälle epäystävällisimpiä alueita. Yleisestikin Saharan ilmasto on aavikoksikin kuiva ja kesäisin erittäin kuuma. Tämä johtuu subtrooppisesta korkeapaineesta ja päiväntasaajan läheisyydestä. Suuressa osassa Saharaa lämpimimmän kuukauden keskilämpötila on yli +35 °C. Koska vuorokautiset lämpötilavaihtelut ovat yleensä pilvettömyyden takia suuria, lämpötila nousee kesällä usein varjossakin yli +50 °C. Korkein mitattu lämpötila on noin 57 °C. Hiekan pinnasta on mitattu joskus melkein +78 °C. Talvella varsinkin Pohjois-Saharassa on viileää tai jopa kylmää. Lämpötila on usein alle +15 °C ja painuu vuoristossa ja pohjoisessa yöllä jopa pakkasen puolelle.[8] Etelä-Saharassa on talvellakin noin 20 °C.

Sademäärä on laajalti alle 100 mm vuodessa. Monin paikoin Saharassa on yksi sadekuuro vuodessa ja joillain alueilla on jopa vuosia kestäviä sateettomia kausia. Sateetonta on varsinkin Keski-Saharassa ja siellä alueen itäosassa. Sade saattaa tulla äkillisinä ukkossateina. Saharan vuoristoissa sataa alavia alueita useammin. Hiekkamyrskyt ovat yleisiä ja liittyvät usein idästä tai koillisesta puhaltaviin talvisiin kuiviin tuuliin.lähde?

Asutus ja ilmastohistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Saharan asutus

Viimeisten miljoonien vuosien kuluessa Sahara on ollut välillä aavikkoa, välillä ruohosavannia. Sahara alkoi aavikoitua viimeistään noin viisi miljoonaa vuotta sitten, luultavasti jo aiemmin, vuonna julkaistun ilmastomalliin perustuvan tutkimuksen mukaan mahdollisesti seitsemän miljoonaa vuotta sitten.[9] Viime jääkauden huippukohtana Sahara oli nykyistä laajempi. Jääkauden päätyttyä Saharaan muodostui laaja savannialue, jossa eli ensin metsästäjiä, sitten paimentolaisia ja viljelijöitä. Saharassa eli monia savannin eläimiä, ja siellä kasvoi sekä savannille että Välimeren maille tyypillistä kasvillisuutta. Sahara kuivui huomattavasti noin vuoden 3000 eaa. jälkeen.

Ehkä vuoden 1000 eaa. tienoilla Saharaan ilmestyi valloitussotiin liittyvä imperialismi sotavaunuineen. Sahara oli laajalti nykyisenlainen aavikko roomalaisaikana, jolloin sinne tuotiin Aasiasta kameli. Arabit levittäytyivät Saharaan 600- ja 700-luvuilla. Keskiajan Ghanan kuningaskunnan nousu vilkastutti jo aiemmin esiintyneen Saharan halki käydyn kaupan.

Saharassa asuu keitailla pääosin berbereitä, arabeja, negridejä ja nilootteja. Tunnetuin berbereihin kuuluva kansa on Keski-Saharan tuaregit. Saharan pääuskonto on islam. Perinteisiä elinkeinoja ovat olleet paimentolaisuus, keidasviljely, kauppa ja käsityö. Enemmistönä olevien paimentolaisten elämä on ollut luonnonvarojen vähyyden takia niukkaa. Kaivannaisten, kuten öljyn, kaivaminen on muuttanut monin paikoin elinkeinorakennetta ja kulttuuria. Moottoriajoneuvot ja lentokoneet ovat enenevissä määrin syrjäyttämässä perinteistä matkustamista kamelin ja aasin selässä. Saharan halki kulkee pohjoisesta etelään viisi suurta tietä.[7]

Koska Saharan kasvillisuus on vaihdellut, muutamat tutkijat uskovat Saharan säädelleen pumpun tavoin kasvien, ihmisten ja eläinten muuttoliikettä Afrikan ja Aasian välillä. Kun Sahara oli savannia, saattoivat alkuihmiset ja eläimet kulkea sen läpi. Kun Sahara oli aavikkoa, se oli este ihmisen liikkumiselle aikana, jolloin kamelia ei tunnettu.

Saharan laitavyöhykkeen aavikoitumisuhka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saharan laitavyöhykkeen, kuivan Sahelin pensaikkoa.

Saharan eteläpuolinen kuiva savanni ja pensaikkovyöhyke Sahel saattaa olla aavikoitumisvaarassa.[10] Aavikoitumisen väitetään johtuneen osin liikalaiduntamisesta ja puuston kaadosta.[11][12] Laiduneläimet ovat syöneet irtomaata sitovan kasvillisuuden pois, jolloin maa on paljastunut ja lähtenyt tuulen mukaan. Savannihan kuivuu sateettomalla kaudella. Saharan pinta-ala vaihtelee melko paljon sademäärien mukaan. Kymmenen vuoden aikana vaihtelu voi olla jopa miljoona neliökilometriä ja Saharan eteläraja voi siirtyä jopa 130 kilometriä.[13][14][15]

Saharan on väitetty laajentuneen huomattavasti viime vuosisatoina. Saharan eteläraja oli vuonna 1650 eräiden tietojen mukaan Aïrvuorten ja Tšadjärven keskivaiheilla ja pohjoisraja Atlasvuorten eteläkärjen tasalla. 1900-luvun lopulla Sahara ulottui pohjoisessa miltei Välimeren rannoille ja etelässä Tšadjärven seuduille.[16][17]

Satelliittitutkimusten mukaan usein esitetty väite siitä, että Sahara laajenee viisi tai jopa 45 kilometriä vuodessa Sahelin alueelle ei pidä paikkaansa.[18][19][20] Satelliittikuvat osoittavat päinvastoin Sahelin viheriöityneen huomattavasti 1980-luvun alkupuolelta lähtien.[21] Paikalliset viljelijät ovat oma-aloitteisesti istuttaneet perinteisillä menetelmillä miljoonia puita, joiden luomat mikroilmastot sitovat vettä, parantavat satoja ja tuottavat hedelmiä, rehua karjalle ja polttopuuta. Väestönkasvusta huolimatta alueella ei ole koettu nälänhätää. Sahelin vihertämisen on arveltu myös vaikuttavan sademäärien kasvuun ja synnyttävän positiivisen palautekytkennän.[22]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ulla Elo (toim.): Pohjois-Afrikka ja Arabian niemimaa, Maailma nyt. Weilin+Göös 1993. ISBN 951-35-4921-6
  • Peter Haggett: Pohjois-Afrikka, Maailma tänään, Tieteen kuvalehden hakuteos. Bonniers Kööpenhamina 1998, Nide 16. ISBN 87-427-0820-6
  • Kalevi Rikkinen: Maapallon aluemaantiede. Otava Keuruu 1983. ISBN 951-1-07255-2
  • Encyclopedia Britannica, Macropaedia, 1974, ISBN 0-85229-290-2, artikkeli Sahara, artikkeli Africa
  • Encyclopedia Britannica, Macropaedia, 15. edition, 1985, ISBN 0-85229-423-9,osa 13, Africa alaotsikko Sahara
  • Encyclopedia Britannica Micropaedia, 15. edition, 1993, ISBN 0-85229-571-5, Osa 10 Reti-Solovets, artikkeli Sahara s 302
  • Eesti Ensüklopeedia, EE8, Tallinna 1995, ISBN 5-89900-035-x, Osa 8 Rai Sum, Sivu "saha kabel" s 302, Artikkeli Sahara
  • Grand Larousse En 5 Volumes, Tome 5, Volume V, rectifiable zythum, 1990, ISBN 2-03-101335-1,Artikkeli sahara sivu 2721-2722
  • Swift, Jeremy: Sahara. Maailman villi luonto/Time-Life-kirjat. Suom. Ilona Sevelius. WSOY, 1982. ISBN 951-0-10936-3.
  • The Guinness guide to Plants of the World, D.M.Moore (general editor), Andromeda Oxford 1991, ISBN 0-85112-518-2, s 178-

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tammen suuri maailmankartasto, Tammi 2011, ISBN 778-951-31-5603-9, s. 161
  2. Luonto kertoo, Hannele Hietala (vastaava suomenkielinen toimittaja), Durawrd L. Allen, William H, Amos jne (kansainvälinen toimituskunta). Suom. toim. mm. Harri Dahlstrom, Matti Eronen. Valitut Palat 1979, 1. painos, Printed in Italy, ISBN 951-9078-46-0, 7. luku Aavikot ja kuivat alueet, s 207, s 208
  3. Rikkinen 1983, s. 77
  4. Guinness suuri ennätyskirja 84-85, Sanoma Osakeyhtiö Helsinki 1984, ISBN 951-9135-47-2, s. 27
  5. Mitä Missä Milloin tietosanakirja, Risto Rantala (toimittajat), Otava Keuruu 1992. ISBN 951-1-11669-X Kohta Sahara, s. 779
  6. a b c Northern Africa World Wildlife Fund. Viitattu 23.1.2013. (englanniksi)
  7. a b Swift 1982, s. 14, 22, 33.
  8. Swift 1982, s 23
  9. Ylen uutiset, viitattu 5.11.2014
  10. Haggett 1998, s. 115.
  11. Elo 1993, s. 73.
  12. Haggett 1998, s. 68.
  13. Expansion and Contraction of the Sahara Desert, alkup. lähde mm. Hulme, M. and M. Kelly, 1993. Exploring the links between desertification and climate change. Environment 35:6, 5-11, 39-45.
  14. Expansion and Contraction of the Sahara Desert from 1980 to 1990 Compton J. Tucker, Harold E. Dregne, Wilbur W. Newcomb
  15. 10 Nov 2004 Sahelian Desertification, Landuse
  16. Elo 1993, Luonnonolot ja väestö s. 72-73 ja s. 7
  17. Haggett 1998, s. 46.
  18. WSOY Iso tietosanakirja 8, 2. painos, WSOY 1997, ISBN 951-0-20165-8, s. 216
  19. Haggett 1998, s. 114, Toinen palsta "Muuttuneita maisemia" alhaalla
  20. Richard Monastersky: Satellites expose myth of marching Sahara - Sahara desert not expanding Science News, 20.7.991
  21. Owen, James: Sahara Desert Greening Due to Climate Change? National Geographic News. 31.7.2009. National Geographic Society. Viitattu 23.1.2013. (englanniksi)
  22. Greening the Desert 1.2.2008. The Institute of Science in Society. Viitattu 23.1.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sahara.