Sahel

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee maantieteellistä aluetta. Hallintoalueesta Burkina Fasossa, katso Sahel (Burkina Faso).
Sahelvyöhyke Afrikan kartalla.

Sahel on pääosin savannista koostuva alue Afrikan pohjoisosissa, Saharan eteläpuolella. Alue ulottuu Atlantin valtamereltä Afrikan sarveen saakka. Suunnilleen samasta alueesta on vanhastaan käytetty myös nimitystä Sudan. Sahelilla kokonaan tai osittain sijaitsevia maita ovat Senegal, Mauritania, Mali, Burkina Faso, Niger, Pohjois-Nigeria, Tšad, Pohjoinen Keski-Afrikan tasavalta, Sudan, Etiopia, Eritrea, Djibouti.

Sahel kokee ajoittain pitkiä kuivia kausia, jolloin se aavikoituu. Aavikko laajeni 1970- ja 1980-lukujen kuivuuden aikana, mutta sen jälkeen Sahel jälleen vihertyi. Vuonna 2010 Sahel kärsi jälleen kovasta kuivuudesta, joka aiheutti nälänhädän. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin mukaan ei ole vielä selvää, miten ilmastonmuutos vaikuttaa alueen sademäärään.[1]

Kuivuuden aikana nälänhätä tappaa alueella miljoonia ihmisiä ja vielä useammat kärsivät janosta ja nälästä.

Sahelin aavikoituminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sahelin alueella on monia maailman köyhimpiä ihmisiä jotka harjoittavat maanviljelyä ja karjanhoitoa. Puolipaimentolaisuus lienee ihmiselle tarkoituksenmukaisin tapa hyödyntää eläimiä elatuksen hankkimiseen. Luonnon omat kuivuuden vaihtelut aiheuttavat nälänhätiä Sahelilla ja ihminen toiminnallaan valitettavasti edistää tätä. Viljely tuhoaa hiekan leviämisen estävän kasvillisuuden ja karja syö hiekkaa sitovia kasveja toisilla alueilla. Puita hakataan polttopuiksi ja rakennuspuuksi kolmansilla seuduilla. Karjan määrä on kasvanut väkiluvun kasvaessa. Näin ihminen tuhoaa omia elinolojaan Sahelissa. Sahelin alue on oiva esimerkki siitä, miten alkeellinenkin talous tuhoaa luontoa. Perussyy on liian suuri syntyvyys.

Sahelin vyöhykkeen leveys on noin 400 kilometriä ja se sijaitsee 10–20 leveysasteiden välissä[2]. Osa Sahelin aavikoitumisesta liittynee Saharan alueen luontaiseen kuivumiseen, joka alkoi 10 000 vuotta sitten. Sahelissa on talvella hyvin trooppinen noin 25 asteen keskilämpötila ja sataa harvoin. Kesällä on kuumempaa ja sataa 10–250 mm. Sahelin alueella sataa keskimäärin 75–450 (toinen arvio 100–600[3]) mm vuodessa, mutta sademäärä saattaa jollakin alueella vaihdella 200–2 500 mm/v. Sahelin pohjoisosa on kuivaa puoliaavikkoa ja eteläosa akasioita ja piikkipensaita kasvavaa savannia. Puoliaavikolla sataa 100–200 mm, tyypillisessä Sahelissa 200–400 mm ja Sudanin alueen Etelä-Sahelissa 400–600 mm[4].

Sahelin kuivuudet ja kasvanut Atlantin hurrikaani-aktiivisuus näyttävät liittyvän toisiinsa. Kaksi peräkkäistä kuivaa kesää aiheuttaa laajan nälänhädän. Sahelin alueen maaperä on niukkaravinteista, siellä on happamassa maaperässä liikaa alumiinia ja liian vähän typpeä ja fosforia.

Sahelin alue on aavikoitunut viime vuosisatojen aikana. Alueen suokosteikot ovat tuhoutuneet, jo 1600-luvulla hiekka peitti monia kyliä. Mauritanian trooppiset metsät ovat enää historiaa. 1910–1918 sattuneen kuivuuden jälkeen Ranskan viranomaiset varoittivat aavikoitumisesta, mutta sitä ei otettu vakavasti ennen vuosien 1968–1973 suurta kuivuutta, joka nosti Sahelin aavikoitumisen laajempaan tietoisuuteen.

Maa kuivuu veden vähetessä, mikä tappaa viljan ja muut viljelykasvit. Ihmiset kulottavat (polttavat) puu- ja pensassavannin kaskiviljelyä varten. Väestön kasvaessa ihmiset ovat ottaneet käyttöönsä aiemmin huonoina pidettyjä maita. Noin vuonna 1977 Sahara laajeni Sahelissa 21 miljoonaa hehtaaria vuodessa ja 1980 Mauritaniassa Sahara levisi etelään kuuden kilometrin vuosivauhtia. Sahelista on aavikoitunut jo 80 %. Vuonna 1990 Sahelin puista kuoli 3 %, ja uutta metsää istutettiin vain 1 %:n verran. Sahelin aavikoitumista pyritään estämään muun muassa puuistutuksilla, mutta projektit eivät toimi täydellä teholla erityisesti varojen puutteen takia, eivätkä luultavasti nykyisellään vielä pysäytä Sahelin aavikoitumista.

Satelliittikuvat osoittavat Sahelin alkaneen viheriöityä 1980-luvulta lähtien kuivuuden hellittäessä.[1][5][6] Paikalliset viljelijät ovat oma-aloitteisesti istuttaneet perinteisillä menetelmillä miljoonia puita, joiden luomat mikroilmastot sitovat vettä, parantavat satoja ja tuottavat hedelmiä, rehua karjalle ja polttopuuta. Väestönkasvusta huolimatta alueella ei ole koettu nälänhätää. Sahelin vihertämisen on arveltu myös vaikuttavan sademäärien kasvuun ja synnyttävän positiivisen palautekytkennän.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Emde, Graham: Deforestation in the Sahel : Trends and Correlations 7.6.2012. University of Denver. Viitattu 5.9.2014.
  2. Otavan suuri ensyklopedia, OE8, sivu 5964
  3. OE osa 8, s. 5964
  4. OE8, s. 5965
  5. Owen, James: Sahara Desert Greening Due to Climate Change? National Geographic News. 31.7.2009. National Geographic Society. Viitattu 23.1.2013. (englanniksi)
  6. Satellites expose myth of marching Sahara - Sahara desert not expanding Science News, 20.7.991 by Richard Monastersky
  7. Greening the Desert 1.2.2008. The Institute of Science in Society. Viitattu 23.1.2013. (englanniksi)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]