Saharan kasvillisuus
Saharan kasvillisuus koostuu pääosin pensaista ja ruohoista, joita kasvaa harvassa. Kasvien kasvamista Saharassa rajoittaa eniten alueen kuivuus ja kuumuudesta johtuva suuri veden haihtuminen. Sadekautena kasvillisuus on sadealueilla rehevämpää koostuen heinien lisäksi muun muassa erilaisista kukkakasveista. Kasvillisuus sopeutuu Saharassa kuivuuteen joko kasvamalla vain sadekauden jälkeen tai sitten luomalla syvälle ja laajalle hiekan sisään ulottuvan juurakon.
Saharan maannos- ja kasvillisuustyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saharan maannoksessa on niukasti eloperäistä ainesta. Kasvillisuustyypiltään Sahara on suureksi osaksi pensasaavikkoa, puoliaavikkoa ja vastaavaa, mutta näiden keskellä on erittäin kuivia lähes kasvittomia hiekka- ja muita aavikoita[1]. Saharassa saattaa olla vain 150–230 kasvilajia 10 000 neliökilometriä kohden, kun Euroopassa vastaavalla alalla on noin 1 500 kasvilajia. Varsinkin kuivemman Saharan itäosan kasvilajisto on erityisen niukka[2].
Saharan kasvitieteelliset rajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Sahara vaihtuu asteittain aroksi, savanniksi ja metsäksi. Pohjois-Saharassa on aroa ja puita. Etelä-Sahara on Sahel-vyöhykkeen kuivinta aroaluetta, jossa sataa 100–200 mm/v. Usein on noin 100 km:n levyinen siirtymävyöhyke Saharan aavikon ja sitä ympäröivien arojen ja savannien välillä[3].
Ilmastollisesti Saharan pohjoisraja on 100 mm:n sademääräraja, mutta eteläraja 150 mm:n sademääräraja.
Saharaa ovat yrittäneet rajata kasvitieteellisin perustein muun muassa Frank White ja Robert Capot-Rey.
Kasvitieteellisesti Saharan pohjoisraja on espartohöyhenheinän (Stipa tenacissima) kasvun eteläraja[4]. Saharan eteläraja on cram-cram-ruohon (Cornulaca monacantha) kasvun eteläraja, ja Sahelille tyypillisen ruohon Cenchrus biflorus kasvun pohjoisraja.
Nämä rajat käyvät kohtalaisen tarkasti yhteen Saharan keitaiden epäyhtenäisen taatelipalmuviljelysalueen kanssa[5][6].
Laajemman määritelmän mukaan Saharan raja Atlas-vuoriston suunnassa on 180 mm sademäärärajan tienoilla, mikä vastaa suolasavannia. Tämä on suunnilleen sama kuin Atlas-vuorten eteläreuna ja Välimeren rannikko. Eteläraja on tämän mukaan kuolleiden dyynien vyöhyke, jossa sademäärä on 6 tuumaa.[7].
Saharan maannos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Enin osa Saharasta on aavikkomaannoksen peitossa. Aavikkomaannoksessa on vain vähän eloperäistä ainesta. Aavikkomaannoksesta osa on hiekka-aluetta. Aavikkomaannoksen lisäksi Saharan kosteammilla alueilla on vaaleanruskeaa maannosta ja vuorialueilla vuoristoille tyypillistä maaperää[8].
Kasvillisuuden alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskiosien vuoristojen kasvistossa on muutamia Saharassa kehittyneitä lajeja. Pääosin Etelä-Saharan kasvillisuus muistuttaa laajalti Etiopian ja Lähi-idän kasvillisuutta. Pohjoisen kasvillisuus on pääosin holarktista, Välimeren lajistoa on Pohjois-Saharassa noin 25%[2].
Kasvillisuus alueittain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kivikko- ja sora-aavikoilla on kasveja lähinnä vain kuivuneissa joenuomissa, ja ergeillä kasvaa jonkin verran heiniä paikallaan pysyvien, ei liikkuvien dyynien alueilla[9]. Kuivien joenuomien kasvillisuus on tyypillistä kuivuutta sietävää kasvillisuutta, suolaseuduilla kasvaa maltsaa ja marunaa ja dyyneillä joitain pitkäjuurisia heiniä[10]. Akaasiat ja tamariskit kasvavat kuivissa jokiuomissa[11] Pohjoisessa yleisin puu on taatelipalmu, keskiosassa doum-palmu, akaasia ja tamariski[2]. Painumissa on suuria pistachio-puita ja vuorilla yli 4000 m:n korkeudessa Välimeren tyyppistä kasvillisuutta[2].
Kuivuutta sietävät ja sadekautena kukkivat kasvit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Saharan kasvit ovat yleensä joko pitkäjuurakkoisia kasveja, jotka ottavat veden syvältä tai sitten vain sadekautena kasvavia. Tyypillisiä aavikon pitkäjuurakkoisia pienilehtisiä kasveja ovat had-piikkipensas ja afozo-heinä[12]. Lyhytjuuriset sadekauden jälkeen syntyneet heinät ja kukat levittävät siemenensä parissa viikossa[13]. Näitä ovat kurkkukasveihin kuuluvat kolokvintit, aavikon krookuslajit ja aavikkotuhatkaunot[14]. Cram-cram-ruoho levittää itseään siemenissä olevien ihmisiin ja eläimiin takertuvien piikkien avulla[15].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kalevi Rikkinen: Maapallon aluemaantiede. Otava Keuruu 1983. ISBN 951-1-07255-2
- Teos: Sahara; Tekijä: Swift, Jeremy ja time-Life-kirjojen toimittajat; Sarja: Maailman villi luonto/Time-Life-kirjat;Kustantaja:WSOY Porvoo Helsinki Juva;Painovuosi:1982;Tunnus:ISBN 951-0-10936-3;Suomentanut Ilona Selevius
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Otavan suuri ensyklopedia, Osa 1, Afrikka, kasvillisuusvyöhykekartta.
- ↑ a b c d Encylopaedia Britannica, Macropaedia, 1974, Osa 16 Rubens-Somalia, ISBN 0-85229-290-2, Congress Catalog card Number 73-81025, Sahara (Desert), s. 149
- ↑ Encylopaedia Britannica, Macropaedia, 1974, Osa 16 Rubens-Somalia, ISBN 0-85229-290-2, Congress Catalog card Number 73-81025, Sahara (Desert), s. 147
- ↑ Wickens, Gerald E. (1998) Ecophysiology of Economic Plants in Arid and Semi-Arid Lands. Springer, Berlin. ISBN 978-3-540-52171-6
- ↑ Walton, K. (2007). The Arid Zones. Aldine.
- ↑ Brockhaus Enzyklopädie, Mannheim 1992, ISBN 3-7653-1119-7, ISBN 9-7653-1219-3, 63
- ↑ Encyclopedia Britannica, Macropedia, 15. edition, 1985, ISBN 0-85229-423-9,osa 13, Africa, Sahara, definition of its major zones, s 103
- ↑ Encyclopedia Britannica, Macropaedia, 1974, ISBN 0-85229-290-2, 73-81025,artikkeli Africa, s 192
- ↑ Maapallon aluemaantiede, Kalevi Rikkinen, 1983
- ↑ WSOY iso tietosanakirja, WSOY 1996, Porvoo 1997, Toinen painos, osa 8 R-so, ISBN 951-0-20161-8, s. 216
- ↑ GEO 1, GEO - Maantiedon suuri tietosanakirja osa 1 aakkoset -Botswana, Weilin+Göös 1981, Päätoim Veikko okko, Holl päätoim Wouter Tims, ISBN 951-35-1915-5, koko teos ISBN 951-35-1914-7, artikkeli Autiomaa, s 268
- ↑ Swift 1982, s 99
- ↑ Swift 1982, s 100
- ↑ Swift 1982, s 98
- ↑ Swift 1982, s 100,s 101