Maannos

Maannos on maaperän pintakerros, johon bioottiset ja abioottiset prosessit vaikuttavat. Maannos koostuu eri hiukkaskokoisista maalajeista ja eloperäisestä jätteestä ja on yleensä kerroksellinen. Maanokset ovat monesti varsinkin pintaosaltaan huokoisia ja niissä on sekä ilmaa että vettä. Eri maannokset eroavat huomattavasti mm. ravinteikkuudeltaan, kosteudeltaan ja lämpötilaltaan. Suomessa yleisin maannos on havumetsien melko niukkaravinteinen podsoli.

Maannos

Maannosprofiili.

Maannos koostuu pääosin rapautumisen rikkomasta kivestä, maannoksen sisällä taskuina olevista vedestä ja ilmasta sekä eloperäisestä aineesta. Maannoksen paksuus on tavallisesti 1–2 metriä.

Maannoksen syntyä ja kehitystä nimitetään maannostumiseksi. Se luo erilaisia maannostyyppejä.

Maannosta synnyttävät ja muuttavat ja siihen vaikuttavat kivi- ja maalajista riippuen eri tavoin mekaaninen ja kemiallinen rapautuminen. Näin ollen maannostumiseen vaikuttaa eniten ilmasto, eli lämpötila, sademäärä ja haihtuminen. Myös kasvillisuus ja eläimistö, jotka riippuvat osin ilmastosta, vaikuttavat maannostumiseen.

Kerroksellinen maannos

Kerroksinen maannos on syntynyt kalliosta irronneista kivennäisistä ja eloperäisistä aineksista, esimerkiksi lahonneista kasveista. Maannoksessa on yleensä multaa, mutta voi olla myös savea, hiekkaa, kiviä, maatuvia kasvien osia ym. Maannoksen laji riippuu alueen kasvillisuudesta, joka riippuu ilmastosta: pitkän ajan lämpötilasta ja sademäärästä. Lahoamisen nopeus ja kasvijätteen tuotanto sekä eroosio vaikuttavat maannokseen. Metsämaannos on erilainen kuin ruohoaron maannos. Suomessa on podsolimaannos, Kazakstanin aroilla viljava mustamulta ja ruskomaannos. Tropiikissa on rautapitoinen lateriittimaannos eli latosoli.

Maannoksessa on yleensä kaksi kerrosta: pintamaa, jossa on paljon kasvin juuria ym. orgaanista ainetta, ja vähemmän eloperäistä ainetta sisältävä pohjamaa. Kiinasta tunnetaan lössimaannos. Arojen maannokset ovat herkkiä aavikoitumaan, jos niiden luonnollinen kasvillisuus häviää. Maaperä voi suolaantua esimerkiksi kasvien aiheuttaman voimakkaan haihtumisen takia, joka imee alta suolan pintaan.

Podsoli

Pääartikkeli: Podsoli

Havumetsäilmaston maannos on Suomestakin tuttu podsoli. Podsolissa on ensin metsän neulasista ja kasvijätteistä koostunut karikekerros, jonka alla on hapan ja hitaasti lahoava humuskerros. Lahoamisen hitaus johtuu ilmanalan viileydestä. Humusta (kangasturvetta, kunttaa) hajottavat sienirihmastot. Alta löytyy vaalea huuhtoutumiskerros ja lopulta ruosteenruskea tai mustahko rikastumiskerros. Alimmaisena on pohjamaa.

Podsoli on niukkaravinteista melko runsaiden sateiden takia. Uusia ravinteita syntyy lahoamisen tuloksena melko hitaasti.

Podsolin kerrokset

• 00) karikekerros
• 01) humuskerros
• a) uuttumiskerros
• b) rikastumiskerros
• b+c heikosti muuttunut kerros
• c muuttumaton pohjamaa
• d pohjavesi
• e peruskallio

Aavikkomaannos

Kivennäispitoinen, niukkahumuksinen, mutta kuivuuden takia runsasravinteinen: sade ei huuhtele ravinteita pois, eivätkä kasvit käytä niitä.

Latosoli

Tropiikin sademetsien ja kosteiden savannien rautapitoinen, niukkaravinteinen maannos. Kosteus ja kuumuus sekä runsas kasvien määrä tuottavat uutta humusta nopeasti. Sade huuhtelee syntyneet ravinteet pois, jäljelle jää vain tiilenpunainen maannos.

Ruskomaa

Lauhkeiden lehtimetsien ravinnepitoinen maannos. Lehtikarike hajoaa melko nopeasti.

Mustamulta

Pääartikkeli: Mustamulta

Arojen ravinteikas maannos, joka syntyy myyrien ja matojen sekoittaessa kasvien lahottua syntyneen humuksen alla olevaan kivennäismaahan. Haihtuminen nostaa ravinteita syvältä kohti pintaa, mutta aivan noin metrin paksuisen mustan mullan alla on haihtumisen luoma suolakerros, joka uhkaa nousta pintaan ja turmella maan.

Terra rossa

Välimeren ilmaston kalkkialueilla oleva melko ravinteikas maannos. Sateiden aiheuttama ravinteiden liukeneminen maaperästä luo maalle punertavan värin.

FAO:n maannostyypit lueteltuna

• Acrisolit
• Andosolit
• Arenosolit
• Cambisolit
• Tshernotseemit
• Ferralsolit
• Fluvisolit
• Gleysolit
• Greytseemit
• Gypsisolit
• Histosolit
• Kastanotseemit
• Lithosolit
• Luvisolit
• Nitosolit
• Phaeotseemit
• Planosolit
• Podsolit
• Podsoluvisolit
• Rankerit
• Regosols
• Rendzina
• Solonchakit
• Solonetz
• Vertisolit
• Yermosolit

Luokat

• Alfisolit
• Andisolit
• Aridisolit
• Entisolit
• Gelisolit
• Histosolit
• Inceptisolit
• Mollisolit
• Oxisolit
• Spodosolit
• Ultisolit
• Vertisolit

Maannosten luokitus kosteuden ja lämpötilan mukaan

Maannosten lämpötilaluokat

• pergeelinen
• kryoninen < 0?
• frigidi,isofrigidi < 8°C
• mesoterminen, isomesoterminen 8°C - 15°C
• terminen,isoterminen 15°C - 22°C
• hyperterminen,isohyperterminen 22°C <
• megaterminen

Iso-etuliite, jos lämpötilanvaihtelu alle 5°C, esimerkiksi isomesoterminen.

Maannosten kosteusluokat

• aerinen
• akvinen (märkä?)
• perakvinen
• anthrakvinen
• aridinen (torrinen) kuiva
• oksiakvinen
• typinen
• udinen
• perudinen
• ustinen
• kseerinen kuiva

Katso myös

• Kasvillisuusvyöhyke

Kirjallisuutta

• Ken Killham: Soil ecology. Cambridge, New York, Melbourne: Cambridge University Press 1994, 1994. ISBN 0 521 43517 X pbk, ISBN 0 251 43521 8 hbk. (englanniksi)
• H. Don scott: Soil Physics - Agricultural end Environmantal Applications. Ames: Iowa State University, 2000. ISBN 0-8138-2087-1. (englanniksi)
• A.F. Harrison, P. Ineson, O.W. Heal: Nutrient Cycling in Terrestrial Ecosystems - Field methods, Application and Interpretation. London, New York: Elsevier, 1990. ISBN 1-85166-388-6. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Suomen maannostietokanta