Ojitus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Valtaojan kaivuuta lapiolla työpalveluna vuonna 1938 Saksassa.
Oja turvesuolla.

Ojitus on ojien kaivamista kostean alueen kuivaamiseksi, joka jaetaan perus- ja paikallisojitukseen. Perusojituksessa laajemman valuma-alueen vesi johdetaan valtaojia myöten järveen tai jokeen. Paikallisojituksessa pellon liiallinen vesimäärä johdetaan valtaojiin ja puroihin.[1]

Paikallisojituksesta vastaa maanomistaja, joka saa tarkoitukseen julkista rahoitustukea, joka on valtion laina, takaus tai korkotukea. Valtaojat kaivaa paikallinen maatalouspiiri kokonaan julkisilla varoilla. Valtaojiin johdetaan myös maan- ja paikallisteiden sekä taajamien katuverkoston sadevesi.

Maataloudessa ojituksen tarkoituksena on kasvualustan ja kantavuuden parantaminen. Suomessa sen päätarkoituksena kuivata pelto mahdollisimman nopeasti kylvökuntoon.[1]

Pelto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paikallisojituksessa pellolle tehdään sarkaojia tai salaojia, joita pitkin vesi kulkeutuu omalla paineella pellon alapäässä olevaan veto-ojaan ja sitä myöten edelleen valtaojaan. Salaojaverkosto koostuu imuojista sekä niitä yhdistävistä kokoomaojista, jotka päätyvät erityiseen laskuaukkoon.

Sarkaojat kaivetaan joko lapiolla tai vedetään oja-auralla. Salaojitus suoritetaan erityisellä salaojituskoneella. Suuremmat veto- ja valtaojat kaivetaan tavallisesti kaivinkoneella. Peltolohkojen ympärille kaivetut ojat estävät ympäristön valumavesien pääsyn pellolle ja toimivat samalla naapureiden välisenä rajaojana.[1]

Historia Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1800-luvulla ojat kaivettiin puulapiolla.

Peltojen kuivatus yleistyi Suomessa isojaon jälkeen. Kunnolla se pääsi vauhtiin kuitenkin vasta 1800-luvulla, jolloin maanviljely tehostui ja rehun tuotanto siirtyi luonnonniityiltä pelloille. Tuolloin pelloille kaivettiin avo-ojia noin 10–20 metrin välein. Nämä taas jakoivat pellon kaistaleisiin, joita kutsuttiin saroiksi. Tällä menetelmällä saatiin käyttöön uusia peltomaita, joilla viljeleminen ei aiemmin olisi ollut mahdollista. [2][3][4][5]

Maanviljelys koneistui sotien jälkeen, ja maatalouskoneilla oli hankala liikkua kapeilla peltosaroilla. Tämän johdosta perinteisiä avo-ojia ryhdyttiin korvaamaan salaojilla. Käytettävissä oleva viljelyala kasvoi, kun pelloilta katosivat näkyvät ojat ja uomat. Aluksi salaojat kaivettiin lapiolla, mutta myöhemmin tulivat käyttöön salaojituskoneet. Kiivainta salaojituksen aikaa oli 1970-luku, jolloin noin 25 prosenttia Suomen peltopinta-alasta oli salaojituksen piirissä. Nykyään vastaava osuus on 60 prosenttia. [2][3][4]

Suo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa soiden ojittaminen aloitettiin 1860-luvulla. Soiden ojituksen avulla suomaista yritettiin saada peltoja tai paremmin puuta tuottavaa metsää. Niillä kuviteltiiin myös ehkäistävän hallan vaaraa Runebergin Saarijärven Paavon tapaan. Tosiasiassa soiden ojittaminen lisää hallan yleisyyttä, sillä kuivan turpeen lämpötilaolot ovat paljon äärevämmät kuin märän.[6]

Nykyisin Suomessa luonnontilaisten soiden ojittaminen on vähäistä. Valmiiksi ojitetuilla alueilla tehdään kunnostusojitusta.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Huikari, Olavi: Arktisten metsien kasvun ihme. Helsinki: Terra Cognita, 1998. ISBN 952-5202-21-6.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c ”Ojitus”, Otavan Iso Tietosanakirja 6, s. palsta 623. Helsinki: Otava, 1967.
  2. a b Suurin osa Suomen pelloista ojitettu Baltic Sea Action Group & Luonnon- ja riistanhoitosäätiö. Viitattu 5.5.2015.
  3. a b Ojitus Helsingin yliopiston kulttuurien tutkimuksen laitos. Viitattu 5.5.2015.
  4. a b Ojitus Ruokatieto Yhdistys ry. Viitattu 5.5.2015.
  5. Castrén, Jalmar et al.: Tietosanakirja. 8. osa, s. 815–816. Helsinki: Tietosanakirja-Osakeyhtiö, 1916. Teoksen verkkoversio (viitattu 5.5.2015).
  6. Solantie, Reijo: Suomalaiset oman ilmastonsa muokkaajina. s. 240-242 teoksessa Rinne ja muut, (toim). Suomalainen sääkirja etanasta el Ninoon. Otava 1998, ISBN 951-1-15483-4

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]