Niitty
Wikipedia
Niitty on nimitys maataloudessa käytettävälle ei-viljellylle, yleensä puuttomalle maa-alalle. Niityillä ei varsinaisesti kasvateta mitään, sen sijaan niityllä kasvavaa heinää voidaan niittää tuotantoeläinten rehuksi. Niityt olivat ainoa rehun lähde ennen vanhaan; rehua alettiin viljelemään vasta 1800-luvun loppupuolella.[1] Niitto tapahtui aiemmin käsin viikatteella, nykyisin korjaaminen tapahtuu koneellisesti. Perinteisesti niitetty heinä nostetaan seipäille kuivumaan.
Useissa paikoissa ympäri Suomea niityt kuuluvat erottamattomana osana kulttuurimaisemaan. On olemassa myös luonnonniittyjä, jotka ovat katoamassa. Ne ovat alun perin syntyneet paikoille, missä puut eivät syystä tai toisesta viihdy. Kun ei ole puita varjostamassa, niin niittykukkien määrä on myös suuri.
[muokkaa] Niittytyyppejä
Kuivaa niittyä kutsutaan nimellä keto; on olemassa myös kosteita niittyjä sekä esimerkiksi ranta- ja lehtoniittyjä. Erilaiset niityt ovat nykyään arvokkaita perinnebiotooppeina.
- Ketoniityt ovat monesti alun perin luontaisia, kuivien paikkojen pienialaisia niitynsirpaleita, joita laidunnus on laajentanut.
- Ahoniityt ovat syntyneet kaskeamisen seurauksena, kun muutamaan kertaan viljelty kaskipelto on ollut sen jälkeen laitumena.
- Nurminiityt ovat hikeviä tai kuivanpuoleiisa kovanmaan niityjä.
- Tulvaniityt jokivarsilla ovat osittain luonnollisia, mutta osittain ihmisen laajentamia.
- Järven- ja joenrantaniityt ovat vesistön rantoja, joita on pitkään laidunnettu.
[muokkaa] Lähteet
- Kaija Virolainen, Veera Tuominen ja Tuija Laurén: Kukkaniitty, perustajan opas (s. 11-15). Tammi 2004.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Avoimet perinnebiotoopit Maaseutuvirasto.
