Podsoli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Podsolimaannos, A1 (ylälaita, vasemmalla) - C
Esimerkki podsolimaannoksesta.

Podsoli (venäjää), podsolimaannos, on maaperän ylin osa kylmänlauhkeassa ilmastossa havumetsävyöhykkeessä, kuten Suomessa. Metsän kasvillisuus ja ilmasto vaikuttavat maannoksen rakenteeseen.

Maannos alkaa muodostua metsän pohjalle puista pudonneista neulasista ja kasvijätteistä. Tämä kerros on varsin ohut ja nimeltään karikekerros (0-horisontti). Varsinaisessa podsolissa on selvästi toisistaan erottuvia vyöhykkeitä. Karikkeen alla on vähäravinteinen, hapan ja hitaasti lahoava humuskerros, kangashumuskerros (A1-horisontti). Lahoamisen hitaus johtuu ilmanalan viileydestä. Humusta (kangasturvetta, kunttaa) hajottavat sienirihmastot. Sen alla on lahoamisjätteitä sisältävä vaaleanharmaa-tuhkanharmaa huuhtoutumiskerros (uute- eli valkomaa, A2-horisontti). Se on kehitynyt kun sadevesi on huuhtonut ravinteita alemmas.

Podsolissa syvemmällä maassa on rikastumiskerros (B-horisontti), joka toisinaan on iskostunut anturamaaksi ja sisältää humusaineiden sekä rauta- ja alumiinihydroksidien saostumia. Rautapodsolimaannoksen B-horisontti on ruosteenvärinen, humuspodsolimaannoksen miltei musta. Vielä syvemmällä on muuttumaton pohjamaa (C-horisontti).

Maannokseen ei aina lueta maaperän alempia osia, jossa ovat mm. pohjavesi ja peruskallio, vaikka niiden laatu voikin vaikuttaa maannoksen sisältämiin ravinteisiin. Podsoli on niukkaravinteista melko runsaiden sateiden takia. Uusia ravinteita syntyy lahoamisen tuloksena melko hitaasti.

Eräs tapa kuvata podsolin rakenne:

  • 00) karikekerros
  • 01) humuskerros
  • a) uuttumiskerros
  • b) rikastumiskerros
  • b+c) heikosti muuttunut kerros
  • c) muuttumaton pohjamaa
  • d) pohjavesi
  • e) peruskallio